turvaverkottomia jättitramboliineja, joissa voi hyppiä 3-5 lasta kerrallansa. Lähes aina, kun on joku juttu lehdessä sijaisperheestä, siinä samassa on kuva jättitramboliinilla (turvaverkottomalla) hyppivistä eri-ikäisistä lapsista. Minunkin läheiseni on pudonnut sijaisperheen jättitramboliinilta ja loukannut itsensä. Ettekö välitä lasten turvallisuudesta, vai miksi ette hommaa turvaverkkoja ja valvo lasten hyppimistä?
Miksi sijaisperheissä on usein
miksette välitä?
17752
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ei meillä vaan sellaista ole. Tosin lapset kylä haluaisivat tramboliinin ja varmaan se jossakin vaiheessa hankitaan -verkollisena tosin!!
Hei haloo!
Eivät lehtijuttujen kuvat yleensä ole nimenomaan siinä jutussa kerrotusta tilanteesta. Lehtien arkistoissa vaan sattumalta on kuvia, joissa penskat hyppivät trampoliinilla...
puuttua kuviin? Kun lapsi on joutunut huonoon paikkaan muutenkin, ei yhtään helpota, että joutuu pelkäämään lapsen fyysisen turvallisuudenkin puolesta.
jättitramboliini rinteessä ilman turvaverkkoa kesät talvet. Siitä voi päätellä sen kunnon ja turvallisuuden.
Naapuria seuranneena, olen huomannut seuraavaa. Lapsia ja tramboliineja on sama määrä. Jokaiselle on omansa. Halutessaan lapset voisivat hyppiä aina omillaan ja sen he tekevätkin sijaisvanhemien seisoessa pihalla, mikä mielestäni on turhaa, koska tuon perheen lapset ovat 12, 13, 13, ja 14 vuotiaita. Heti, kun aikuinen kääntää selkänsä lapset ovat samalla tramboliinilla. Viime kesänä naapurin isäntä otti turvaverkot pois tramboliineista, koska oli havainnut lasten paiskovan toisiaan verkkoja päin, mikä ei suinkaan lisännyt turvallisuutta. Olen seurannut naapurin toimia pitkään ja huomannut, että mikään tavanomainen maalaisjärjen käyttäminen ei yksinkertaisesti toimi luullulla tavalla heillä. En osaa sanoa, johtuuko se siitä, etä he ovat sijaisvanhempia, joiden puheista ei tarvitse välittää, vai pelkästä sattumasta.
Jos lapset loikkivat trampoliinissa ilman turvaverkkoa, niin se on selkeä turvallisuusriski. Jos tämä asia on tiedossa ja sijaisperhe ei tee asialle mitään, niin vanhemman tehtävä on ottaa asia puheeksi lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän kanssa jos vanhempi ei kehtaa tai uskalla sanoa sitä suoraan sijaisperheen vanhemmille. Samalla voisi pyytää selvityksen siitä, kuka vasastaa vahingoista mikäli lapsi loukkaantuu vakavasti. Yleisesti tiedossahan on, että trampoliini vammauttaa joka vuosi kaiken ikäisiä. Kokemusta on myös siitä, että jos turvallisuustekijöitä lyödään laimin, niin vakuutus ei kovaa mitään.
...että hieman yleistäen näihin sijaishuollossa oleviin lapsiin ei ns. normaalit keinot tepsi. Huostaanottokynnys maassamme on aika korkea ja biologisen vanhemman oikeus lapseen ylittää monasti lapsen oikeudet normiin lapsuuteen. Ihan totta, meillä on 3 biolasta ja 1 sijoitettu, olemme ihan tavallisia vanhempia ja yhä edelleen, monta vuotta perheessämme asuttuaan sijoitettu lapsi oireilee jonkin verran. Häneen ei voi luottaa lainkaan samalla tapaa vielä, toivottavasti kuitenkin joskus!
Tiedät siis yhden sijaisperheen, jossa on tramboliini ilman turvaverkkoa, ja tästä syystä mielestäsi on kohtuullista tehdä yleistys ja väittää, että näin olisi useinkin tapana?
Etkö tiennyt että lehtikuvat eivät välttämätä useinkaan liity itse jutussa mainittuihin henkilöihin ja tapahtumiin?
mitä JOHTUU IHAN SIITÄ tarkoittaa. Sääliksi ainoastaan käy sitä lapsiparkaa, joka on joutunut sinun kotiisi.
Miksi sinä häntä säälit. Kiva ja meille rakas tyttö se on, sanoin vain että yhä edelleen varsinkin stressitilanteissa tietyt jutut pyrkivät pintaan. Lapsi vietti elämänsä ekat 4 vuotta erittäin vahingoittavissa oloissa ja tämän tietäen hän kuitenkin on päässyt pitkälle.
Mitä meidän perheeseen _joutumiseen_ tulee, eipä hänelle muutakaan paikkaa tuolloin ollut...
Ennakkoluuloja ja yleistyksiä kun on sijoitetusta lapsesta kyse. Meilläkin on sijaislapsia ja ihan vaan tiedoksi ja neuvoksi että vaikean traumaattisen elämänalun kokeneelle lapselle tulee hakea apua terapian muodossa, minkäänlainen sijaisvanhempi ei pysty antamaan lapselle hänen tarvitsemaansa tukea vaikka olisi miten hyvä hoitajana. Lapsen elämästä on kyse, hänellä on oikeus saada kaikki mahdollinen tuki jotta eheytyisi. Huomioi vielä että kaikki sijoitetut lapset eivät tarvitse terapiaa mutta kertomasi perusteella teidän tyttö ilmeisesti tarvitsisi. Sinun tehtäväsi on hakea hänelle apua, ei ihmetellä hänen tapojaan ja yleistää niitä kaikkia sij.lapsia koskeviksi. Hyvää kesää.
Maailmassa ei ollut kuin teidän perhe, jossa tramboliinissa ei pidetä turvaverkkoa ja katsotaan, miten pahat asiat nousevat lapsella stressitilanteessa pintaan. Hah, hah, haaaa. Tuollaiselle äitienpäivämitali! Tai sitten marraskuussa isänpäivämitali! Ehdottomasti!
Samaa mieltä kanssasi. meidän tytöllä on takanaan useampi terapiajakso, joista on apua ollutkin.
yhtäkään sijaisperhettä, jossa turvaverkkoa ei olisi trampoliinissa.
Meidät mukaan lukien tunnemme 6 sijaisperhettä ja meillä kaikilla on trampoliini pihassa.
Olipa provosoivaa. Vahingot eivät tule kello kaulassa ja sijaisperhe toimii kuten tahansa perhe arkielämässään. Lapsia ei säilötä hyllyn nurkalle vanhempien tapaamisia odottamaan! He elävät tapaamisten väliaikoina normaalia lapsen elämää, johon kuuluu myös liikunta olennaisena osana. Ainakin näin kuuluisi olla. Turvaverkottomassa trampoliinissa ei tule väärää turvallisuuden tunnetta, joka johtaisi vahinkoihin. Verkottomuus on siis itseasiassa turvatoimenpide! Lisäksi trampoliinin ohjeissa sanotaan selvästi, että yksi lapsi kerrallaan, mutta minkäs teet jos säännöt eivät mene perille. Koko ajan ei voi lapsia vahtiakaan, koska eivät elä vankilassa. Kukaan ei vahdi omia lapsiaankaan koko ajan, tai sitten mennään jo sairauden puolelle kyttäämisessä.
Sijaisperheessä on erilaisiin tapoihin tottuneita lapsia, joten normaalin perheen tavatkaan eivät välttämättä toimi. Kuten eräs kirjoittaja kirjoittaakin. Kasvattajilta vaaditaan kekseliäisyyttä, joustavuutta ja oveluuttakin, että asiat toimivat. Siksi kaikki "vanhemmat" eivät näytä toimivan totutulla tavalla, mutta lopputulos saattaa silti olla sama. Tämä kannattaisi muistaa! Tapoja on monia, oikea tapa pitää vain löytää.
Mitä verkottomuuteen tulee, niin meillä ei ole verkkoa trampoliinissa enkä aio verkkoa hankkiakaan, jotta osaavat varmasti pysyä riittävän kaukana reunasta. Mikäli vakuutusyhtiö edellyttää verkon hankintaa, sellainen tullaan luonnollisesti hankkimaan. Mutta ensin tutkitaan ja sitten hutkitaan!
Jättitramboliinilla hyppely - ainakin aluksi - on sen verran ennakoimatonta eli ei voi tietää, mihin milläkin ponnistuksella lentää. Nimimerkillä kokemusta on.
Läheiseni sijaisperheessä, jossa ei ole verkkoa talon huomattavasti muita vanhempi / suurempi tyttö hyppeli samaan aikaa pienempien kanssa ja pienemmät lentelivät miten sun sattuu. Joo hyvähän siinä on sanoa, että verkolla oppii väärää turvallisuuden tunnetta.
Ettei olisi tämä "väärää turvallisuuden tunnetta" juuri sama muija, jonka mielstä 2 vuotiasta sijoitettuamme oli turvallisemapaa kuljettaa ilman turvaistuinta, kuin turvaistuimessa.
Ei sossuun yhteydenotto eikä edes reklamaatio sosiaalilautakuntaan saanut muijaa laittamaan lasta turvaistuimeen. Ja ko. kunnassa muijalla oli (entinen kunta) sellainen asema, että ihan sama, mitä me sukulaiset toivoimme tai mistä olimme huolissamme, kukaan ei piitannut.
Onneksi lapsi on sentään hengissä. Mutta kyllä tuon rajattoman muijan toljailut pelottaa - lapset ovat uhreja.
*Meillä ei ole trampoliinissa verkkoa, koska jos se on, lapset hyppivät sitä vasten tahallaan, paiskovat toisiaan sitä vasten jne. Yksikään lapsi ei ole verkottomasta trampoliinista lentänyt ulos, sillä he joutuvat hillitsemään itseään leikkiessään. Lapset tosin meillä jo teinejä, eivät oikeastaan lapsia.