Viime aikoina en ole saanut yöllä nukuttua, sillä aina maatessani sängyssä pimeässä huoneessa minut valtaa outo pelkotila. Mentyäni nukkumaan tunnen tarvetta pitää silmiäni auki ja jännitän niiden sulkemista. Saatan siis maata pitkänkin aikaa paikoillani tuijottaen seinää tai ovea, kunnes vihdoin suljen ne. Silmät suljettuani pelkään nukahtamista ja kuulostelen koko ajan ääniä huoneeni ulkopuolelta, vaikka olisi aivan hiljaista lukuunottamatta ulkoa kadulta kuuluvia ääniä. Saatan myös saada pelottavia ajatuksia, jotka pitävät minut hereillä. Esimerkiksi viime yönä silmät suljettuani sain "visuaalin", jossa jonkin käsi painautui kasvoilleni, minkä seurauksena avasin silmät ja laitoin valot päälle. Lopulta saan unta ainoastaan väsyttämällä itseni lukemalla tai televisiota katselemalla.
Kuitenkin nukahdettuani nukun rauhallisesti, ilman heräilemistä yöllä. Painajaisia en näe, enkä edes muista koska olisin viimeksi sellaisen nähnyt. Pelot ovat nyt jatkuneet joka yö toista viikkoa, mutta en muista miten ne alkoivat ensimmäistä kertaa.
En sitten tiedä onko kyse pelkästään juuri pimeän pelosta vai jostain muusta. Ulkona pimeässä kävellessä mitään pelkoa ei esiinny ja koen sen jopa miellyttävänä. Olen saattanut joskus pienempänä pelätä pimeää, mutta sen jälkeen se ei ole ollut ongelma ennen kuin nyt 18-vuotiaana.
Mitähän tällaisessa tilanteessa olisi tarkoitus tehdä? Vituttaa sillä yöuneni jäävät entistäkin pienemmiksi, enkä edes tiedä mitä/miksi pelkään. Pitäisikö vain antaa ajan kulua ja katsoa onko tämä ohimenevää?
Kuitenkin nukahdettuani nukun rauhallisesti, ilman heräilemistä yöllä. Painajaisia en näe, enkä edes muista koska olisin viimeksi sellaisen nähnyt. Pelot ovat nyt jatkuneet joka yö toista viikkoa, mutta en muista miten ne alkoivat ensimmäistä kertaa.
En sitten tiedä onko kyse pelkästään juuri pimeän pelosta vai jostain muusta. Ulkona pimeässä kävellessä mitään pelkoa ei esiinny ja koen sen jopa miellyttävänä. Olen saattanut joskus pienempänä pelätä pimeää, mutta sen jälkeen se ei ole ollut ongelma ennen kuin nyt 18-vuotiaana.
Mitähän tällaisessa tilanteessa olisi tarkoitus tehdä? Vituttaa sillä yöuneni jäävät entistäkin pienemmiksi, enkä edes tiedä mitä/miksi pelkään. Pitäisikö vain antaa ajan kulua ja katsoa onko tämä ohimenevää?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sulla menee vielä ihan hyvin, pienellä tsempillä saat ton "pelkotilan" pois.
Ala vaikka istumaan pimeässä huoneessa ja kulje muutenkin pimeässä. Illalla kun menet nukkumaan niin käänny niin että kasvot ovat suoraan seinään päin.
Se auttaa :)
Olen joskus istunut kellarissa, jossa ei ole mitään ikkunoita. En näe mustaa pimeyttä, vaan näen aika paljon valoa. Ei se täysin valoisaa ole, mutta ei ole pimeääkään. Muistan kyllä, että nuorena pimeässä ei näkynyt mitään valoa, mutta nyt vanhempana näen valoa pimeässäkin.