Antaisitteko te pienten lasten ja vauvojen äidit as-henkilön/lievästi autistin jolla on lisäksi jonkinmoisia mt-ongelmia, hoitaa vauvaa? tai pikkulasta? jos ette niin perustelkaa että minkä takia? ja mitä mieltä ootte siitä jos semmonen hankkii omia lapsia? onko teillä kokemusta tämmösistä asioista ja tilanteista ja millä te jotka koette pelottavana että as-nainen puhuu vauvoista, perustelette pelkonne? mihin se pelko perustuu ja miksi as-henkilö joka ei mitenkään edes uhkaa ketään eikä ole väkivaltanen, ei muka sais olla lasten kanssa tekemisissä? t. asperger-nainen joka kokee hirveänä ristiriitana naisena olemisen ja sairauden kun sairastaa miesten tautia nimeltä aspergerin oireyhtymä ja jolla on sama äidinvaisto ja sama lapsirakkaus kuin kenellä vaan naisella mut jota kohtaan muut on tässä suhteessa ennakkoluuloisia.
as-henkilö/autisti + mt-ongelmia ja hoitaa vauvaa!
corgi309868676783893
10318
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Asperger on ominaisuus. Jos asperger olisi sairaus, niin kaikki vihreä- ja ruskeasilmäiset olisivat sairaita, sinisilmäisistä nyt puhumattakaan.. ;)
no jos minusta puhutaan niin sillon on kyllä sairaus. ku minä olin lapsena erityisluokalla kun minulla oli pahat oppimisvaikeudet. ja olin hidas ja kömpelö ja en pärjänny esim ryhmätilanteissa. niin, tuo on joko sairaus tai sitten yhteiskuntaa ei vaan oo suunniteltu minun kaltaisille ihmisille. ihan kumpi vaan. minä en tiedä koska en ole asiantuntija näissä asioissa. mutta työkyvyttömyyseläkkeestä sain myönteisen päätöksen ja olin suurimman osan koulua erityisluokassa niin miettikääpä oonko minä sairas vaiko en?
jos ei ole asperger sairaus niin mulla on sitten väärä diagnoosi. kumma kun lääkäri ei tarkistuttanu sitä mun diagnoosia. kun synnyin, mulla oli hapenpuute syntyessä ja lapsesta saakka olin hidas ja kömpelö enkä oppinu yhtä nopeasti ku muut. olin suurimman osan kouluajastani erityisluokalla kun en vaan oppinu. ja nykyäänkin minun matemaattiset taidot on suunnilleen 1 1 tasoa. unohtelen asioita enkä ymmärrä sosiaalisia tilanteita. joskus saan outoja kohtauksia ja jumitun paikoilleni ja mulla on ollu outoja kipuja lapsesta saakka ja oon ollu väsyny jo siitä saakka. näitä ei muilla as-henkilöillä ees oo ja minä EN OLE AS-HENKILÖ. minä luulen että ennemminkin oon joku epileptikko tai lievästi kehitysvammainen. minut todettiin jossakin testissä heikkolahjaiseksi joka on osittain lievästi kehitysvammasen tasoa. sen takia en pärjänny peruskoulun jälkeen muualla ku erityisammattikoulussa ja nyt sain myönteisen päätöksen eläkkeestä. oon lievästi kehitysvammanen.
myös asseista hyvin eritasoisia ja pieni osa on kehitysvammaisia ja hekin erllaisia/eritasoisia. Valta-osa asseista ei edes erotu normijoukosta mutta ääripäät ovat kaukana toisistaan.
minä oon sitten se äärimmäinen as-henkilö. mulla on vaikein mahollinen vaikeusaste siinä oireyhtymässä.
jos kerta as ei oo sairaus niin mitä se sitte tekee tautiluokituksessa?
ja minkä takia joku keksi ees koko diagnoosin?
minulla tuo nimike aspergerin syndrooma on pilannu elämäni.
se on estäny tai meinannu estää minua saamasta tarvittavia tukitoimia kun "sehän on vaan asperger ja sehän on vaan ominaisuus eikä sairaus!" olisin halunnu mieluummin autismidiagnoosin tai kehitysvammadiagnoosin ku joku asperger jota vähätellään ku se ei oo ees sairaus vaan ominaisuus. se vaikeuttaa minun elämää entisestään ja minä haluaisin mieluummin olla autisti tai kehitysvammanen ku joku "normaali mutta erilainen" jota ei ees pietä sairaana. minulla kuitenki on niin pahat oppimisvaikeudet enkä aina ees ymmärrä mitä ihmiset yrittää mulle sanoa. ja mielenterveystoimistossaki ensimmäinen lääkärini puhui niin vaikeatajuista kieltä että putosin heti kärryiltä.
Hans Asperger oli tyypillinen hajamielinen professori. eli keksi diagnoosin joka käytännössä vesittää kaiken ja voi estää jotaki oikeasti kehitysvammasta ihmistä saamasta mitään apua kun "se on vaan asperger". niin no minusta ei pakosti oo tullu ilmi että tarviin apua ja saatan olla normaalin olonen mut ongelma on siinä kun en osaa sanoa millaista apua tartten ja hahmotan asioita pitkälti käytännön tilanteiden kautta ja konkreettisesti enkä tajua mitään käsitteellistä. kaiken pitää olla konkreettista minulle tai muuten oon pihalla ku lumiukko.
asperger on tautiluokituksessa, koska taudit, häiriöt, poikkeavuudet ja ominaisuudet jotka ovat yhtään samankaltaisia on tapana niputtaa yhteen.
lisäksi asperger on ilmeisesti jonkinasteinen hermoston rakennehäiriö tai vastaava, sitä ei voi käsittää sairaudeksi, ja jos voi, niin on käsittänyt väärin
Vaikutat ihan normaaliälyiseltä kun nyt kirjoitat tässä. meitä on erilaisia ihmisiä. Sulla on ehkä joku vika, kuten kerrot, että olet hitaampi, mutta onkohan sua tutkittu tarpeeksi jos se on sellanen joku dysleksia tai ehkä as, kuten arvelet, niin silloin opit vain eri tavalla ja tarvit tukea enemmän, mutta voit selvitä ihan hyvin elämässä kun saat niitä.
En nyt tajuu mitä ongelmaa on tässä. Ite oon as-nainen jolla on lapsia. Jokainen miettii ite omalta kohdaltaan hankkiiko niitä vai ei, onhan kaikilla ihmisoikeudet. Apua voi hakea jos pelottaa ettei pärjää yksin. Sitäpaitsi voi olla eduksikin kun on diagnoosi, ainakin osaa varautua vaikeuksiin. Tiedän kuule helkakrin monta ns tervettä äitiä jotka on täysin romahtanut vauvan saatuaan, saaneet ns synnytyksen jälkeisen masennuksen, kun ei kaikki nyt enää pyörikään oman navan ympärillä ja pitää olla koko ajan hoitamassa vauvaa. Eli kaikki on samalla viivalla siinä.
IItselläni oli jonkunlaisia ongelmia vauva-aikana väsymyksen takia, olisin tarvinnut varmaan apua, kun klaarasin nyt kaikki ite, mieheltä ei juuri tukea tullut, harvoista miehistä on yleensä mihinkään näissä asioissa. Myös hankalan lapsen kanssa on haastavaa, että pysyy itse rauhallisena, tämä on ongelma kaikille vanhemmille, ei vain as-diagnoosilla oleville. Kannattaa siis lukea lapsen kehityksestä ja opaskirjoja lastenhoidosta, ei vain raskaudesta.