...sen takia, että:
-ehkäisee
-omistaa TV:n
-käyttää korvakoruja
-tanssii
-värjää hiukset
-käy jääkiekko-otteluissa
-on rakkaudeton
-on homoseksuaali
-ym.
Vastaus on ei, ei joudu.
Jos samat kysmykset käännetään toisin päin, pääseekö taivaaseen jos ei tee edellä mainittuja, niin vastaus on edelleen ei.
Keskustelut kulkevat jossakin määrin äärilaidoissa monenkin asian suhteen ja on totta kai luonnollista, että ne kulkevat niin.
Miksi minä en värjää hiuksia oranssiksi? Hyvä kysymys. Yhtä hyvä kysymys on, että miksi minä värjäisin hiukset oranssiksi?
Jos kuvailisimme rajoja, joita on lähes mahdotonta yhtenäistää kaikkien kesken, olipa sitten VL. ortodoksi, adventisti tai mikä tahansa, niin voitaisiin ottaa esimerkki myös sieltä enemmän äärilaidasta. Onko hyvä käydä pornosivuilla surffailemassa. Uskon, että valtaosa pitää sitä vältettävänä asiana, joku saattaa pitää sitä hyvänä, mutta se on hänen asiansa. Jos lähestymme asioita pala kerraltaan lähtöpisteenä joku äärilaita, niin siinä piirtyy rajoja itse kullakin monenlaisten asioiden eteen ja siinä on joku raja, joka ei välttämättä tunnu toisesta millään tavalla järkevältä. Jos menemme toiseen äärilaitaan, niin jollakin voi olla raja siellä toisessa ääripäässä, jossa elämä uhrataan munkkina olemiseen ja pyritään täydelliseen ruumin ja sielun puhtauteen. On siis erittäin mielenkiintoinen kysymys nähdä asioita hyväksi ja huonoksi. Kun seurakunta tai yhteisö näkee asioita hyväksi tai huonoksi, niin on ihan luonnollista niiden kulminoituminen koalitiiviseksi päätökseksi ja ne saavat helposti käsitteen "synti".
Luther opettaa, että synnin välttäminen on niiden paikkojen ja tilanteiden välttämistä, jossa synti voi tarttua.
Kyllä se Jumalan sana opettaa täydellisen yksiselitteisesti, ettei mikään ihmisteko ole Jumalan edessä kelpaava, luulipa tekevänsä hyvää eli pahaa, vaan yksin armosta uskominen omat synnit anteeksi Jeesuksen sovintotyön tähden kelpaa Jumalalle, ei mikään muu.
Tämä on vain sellainen ajatusten herättäjä miettimään syntilistakäsitettä vähän eri näkökulmista.
-ehkäisee
-omistaa TV:n
-käyttää korvakoruja
-tanssii
-värjää hiukset
-käy jääkiekko-otteluissa
-on rakkaudeton
-on homoseksuaali
-ym.
Vastaus on ei, ei joudu.
Jos samat kysmykset käännetään toisin päin, pääseekö taivaaseen jos ei tee edellä mainittuja, niin vastaus on edelleen ei.
Keskustelut kulkevat jossakin määrin äärilaidoissa monenkin asian suhteen ja on totta kai luonnollista, että ne kulkevat niin.
Miksi minä en värjää hiuksia oranssiksi? Hyvä kysymys. Yhtä hyvä kysymys on, että miksi minä värjäisin hiukset oranssiksi?
Jos kuvailisimme rajoja, joita on lähes mahdotonta yhtenäistää kaikkien kesken, olipa sitten VL. ortodoksi, adventisti tai mikä tahansa, niin voitaisiin ottaa esimerkki myös sieltä enemmän äärilaidasta. Onko hyvä käydä pornosivuilla surffailemassa. Uskon, että valtaosa pitää sitä vältettävänä asiana, joku saattaa pitää sitä hyvänä, mutta se on hänen asiansa. Jos lähestymme asioita pala kerraltaan lähtöpisteenä joku äärilaita, niin siinä piirtyy rajoja itse kullakin monenlaisten asioiden eteen ja siinä on joku raja, joka ei välttämättä tunnu toisesta millään tavalla järkevältä. Jos menemme toiseen äärilaitaan, niin jollakin voi olla raja siellä toisessa ääripäässä, jossa elämä uhrataan munkkina olemiseen ja pyritään täydelliseen ruumin ja sielun puhtauteen. On siis erittäin mielenkiintoinen kysymys nähdä asioita hyväksi ja huonoksi. Kun seurakunta tai yhteisö näkee asioita hyväksi tai huonoksi, niin on ihan luonnollista niiden kulminoituminen koalitiiviseksi päätökseksi ja ne saavat helposti käsitteen "synti".
Luther opettaa, että synnin välttäminen on niiden paikkojen ja tilanteiden välttämistä, jossa synti voi tarttua.
Kyllä se Jumalan sana opettaa täydellisen yksiselitteisesti, ettei mikään ihmisteko ole Jumalan edessä kelpaava, luulipa tekevänsä hyvää eli pahaa, vaan yksin armosta uskominen omat synnit anteeksi Jeesuksen sovintotyön tähden kelpaa Jumalalle, ei mikään muu.
Tämä on vain sellainen ajatusten herättäjä miettimään syntilistakäsitettä vähän eri näkökulmista.
Vastaukset 36
Vanhimmat
En tanssi, käy jääkiekko-otteluissa, meikkaa, käytä lävistyksiä, ota tatuointeja jne.
Monin tavoin jätän tekemättä samoja asioita kuin harras lestadiolainen. Se ero meissä vain on, että minä jätän joitain asioita tekemästä sen vuoksi kun en halua niitä tehdä syystä tai toisesta. Minä en kuvittele noiden asioiden olevan mitenkään syntiä, enkä oleta noita asioita tekevän, vaikken itse niin teekään, joutuvan Helvettiin tms.
että helvettiin ei joudu jos noita asioita tekee tai ei tee. (useimmat noista asioista.) tai pääse taivaaseen jos ei tee. mutta kun minä en halua tehdä niitä sen takia, koska sitten joutuisin helposti epäuskon tielle. olen niin heikko ja syntinen ihminen, että miksi kiusata turhaa itseään?
lopuissa asioissa. niinkö?
aika monissa kohdissa oikeassa, mutta ku nyt täytyy lähtee töihi ni en ehi tarkemmi paneutua asiaan,, valitettavasti...
että olisi mahdollista olla täysin aseksuaalinen, tai sitten elää munkkina... ei liene mahdollista. Joskus nuorempana olin niin epätoivoinen sukupuolisuuteni kanssa, etteivät sanat sitä riitä kuvailemaan. Nykyään onneksi minut on vapautettu pahimmista ahdistuksista.
että sinulle on pelkkää haittaa lahkon vääristä opeista! Noin käy kun luonnollisesta asiasta tehdään syntiä.
Raamatun opetuksista, vaan hyötyä ennemminkin. Jos aion olla uskomassa, en mitenkään voi toteuttaa itseäni seksuaalisesti. Ei se ENÄÄ ole ongelma, joskus oli. Turha sinun on ilkkua.
vaan osoitan sinulle olemassa olevia tosiasioita.
Kumpa tällainen, monipuolinen ajattelu olisikin vallinnut vl-taholla jo v 1902. Silloin ei totisia el-saarnaajia olisi pilkaten revitty alas saarnastuoleista, haukkuen rättisaarnaajiksi. Olisi vai suvaitsevasti ja rakkaudellisesti todettu, että syntilistaa voidaan tarkastella eri näkökulmista.
Juuri el-syntilistahan on "näennäinen" syy eroomme. Onko syy enää pätevä ? Voisimmeko me. vlm ja tuhannet muut, herätä aamulla kuin Hämeenkyröläinen tuttavapariskuntani taannoin. Heräsivät armottomassa krapulassa ja totesivat yllättyneinä olevansa naimisissa keskenään !
Voisimmeko herätä minä täällä ja sinä siellä, jonain heinäkuun suloisena suvisunnuntaina , avata suviseuraradion, virren jälkeen kuulla SRK:n virallisen tiedotteen jonka lukee SRK:n pääsihteeri: "Pitkällisten neuvottelujen tuloksena on päätetty esikoislestadiolaisuuden ja vanhoillislestadiolaisuuden yhdistämisestä..."
kysyä, mikä oli el. syntilista?
>>
Voisimmeko herätä minä täällä ja sinä siellä, jonain heinäkuun suloisena suvisunnuntaina , avata suviseuraradion, virren jälkeen kuulla SRK:n virallisen tiedotteen jonka lukee SRK:n pääsihteeri: "Pitkällisten neuvottelujen tuloksena on päätetty esikoislestadiolaisuuden ja vanhoillislestadiolaisuuden yhdistämisestä..."
>>
Vielä mahtavampaa olisi jos puhe jatkuisi:
"Lisäksi yhdistymme myös Rauhan sanan ja Uudenherätyksen lestadiolaisten kanssa sekä pyydämme julkisesti anteeksi kaikilta niiltä uskon veljiltä ja sisarilta, jotka joutuivat poispotkituiksi tai niinsanotusti sidotuksi vl-liikkeeessämme 70-luvulla vallinneen lakihengen vuoksi. Emme ole mikään erehtymätön Jumalan valtakunta, vaan osa suurta Jumalan valtakuntaa ja inhimillisistä ihmisistä koostuva liikkeemme voi tehdä myös vääriä päätöksiä. Siksi toivotamme kaikki aiemmin erottamamme uskovaiset takaisin keskuuteemme uskon sisarina ja veljinä kilvoittelemaan yhdessä ja rakkauden hengessä.
Tähän pitkäaikaiseen prosessiin on vaikuttanut se, että haluamme seurata Raamatun totuutta ja muistaa Jeesuksen rukousta opetuslastensa puolesta":
"Kumpa he kaikki yhtä olisivat..."
Että silleen;
Ande
Seitsemän perussyntiä ja niitten ilmentymät. Tosin ylpeyden, maailmanmielisyyden ja maailman korskan ilmentymät silloin ja nyt poikkeavat toisistaan.
Tässä linkki Tamperelaiseen synnilliseksi tuolloin luokoiteltavaan kotimiljööseen.
http://www.tampere.fi/vapriikki/kuvaarkisto/bergius.htm
Saako tästä sen käsityksen että saa tehdä mitä vain, kunhan uskoo oikein ja pyytää tekosiaan anteeksi aina silloin tällöin.
Suuri synti vie helvettiin.
Muttei pienikään välille jätä.
vanhat ovat viisaita.
Hyvin kirjoitit vlm!
Ihminenhän ei voi tehdä mitään muuta kuin kilvoitella ja pyrkiä seuraamaan sitä totuutta, minkä Jumala ihmiselle totuudeksi kirkastaa;)
Tärkeintähän eivät ole teot, vaan usko jonka seurauksena jotkin teot jäävät tekemättä.
Itse olin 90 -luvun loppupuolella uhkapeluri. Tämä söi parisen vuotta kaikki taloudelliset varani. Sitten ymmärsin että minulle se on syntiä, koska en kykene pelaamistani hallitsemaan, vaan pelihimo hallitsi minua. Siihen loppui uhkapelini pelaamiset:)
Kaikki on kuitenkin suhteellista. Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle...
Ande
Miten kirkastus tapahtuu, oko siinä yhteinen sointi tärkein, vai kestääko kirkastus Raamatun kautta koettelua.
>>
Miten kirkastus tapahtuu, oko siinä yhteinen sointi tärkein, vai kestääko kirkastus Raamatun kautta koettelua.
>>
Kun olen rukouksessani kääntynyt Jumalan puoleen, niin hän on laskenut sydämeeni rauhan ja sen jälkeen olen monesti oivaltanut paljon asioita ja saanut uutta ymmärrystä.
Olen rukoillut Jumalaa että hän kirkastaisi minulle tahtonsa ja luvannut seurata sitä. Se on sopusoinnussa myös Raamatun kanssa. Jumala on rakkaus ja rakastaa kaikkia luomiaan. Jumala vihaa vain syntiä ja vääryyttä, mutta ei ketään syntistä ihmisenä.
1. Johanneksen kirje 3:
"14 Me rakastamme veljiämme, ja siitä me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään. Joka ei rakasta, pysyy kuoleman vallassa.
15 Jokainen, joka vihaa veljeään, on murhaaja, ja te tiedätte, ettei iankaikkinen elämä voi pysyä yhdessäkään murhaajassa.
16 Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että Jeesus antoi henkensä meidän puolestamme. Samoin olemme me velvolliset panemaan henkemme alttiiksi veljiemme puolesta.
17 Jos joku, jonka toimeentulo on turvattu, näkee veljensä kärsivän puutetta mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus voisi pysyä hänessä?
18 Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa.
19 Siitä me ymmärrämme, että totuus on meissä, ja me voimme hänen edessään rauhoittaa sydämemme,
20 jos se meitä jostakin syyttää. Jumala on meidän sydäntämme suurempi ja tietää kaiken.
21 Rakkaat ystävät, jos sydämemme ei meitä syytä, me voimme rohkeasti lähestyä Jumalaa.
22 Ja mitä pyydämmekin, sen me häneltä saamme, koska noudatamme hänen käskyjään ja teemme sitä, mikä on hänen mielensä mukaista.
--> 23 Tämä on hänen käskynsä: meidän tulee uskoa hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen ja rakastaa toinen toistamme, niin kuin hän on meitä käskenyt.
24 Joka pitää hänen käskynsä, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Ja sen, että hän pysyy meissä, me tiedämme Hengestä, jonka hän on meille antanut. "
tuo sun esimerkki oli kyllä tosi hyvä!
ja sielunvihollinenkin on sllainen, että ensiksi se vie pikkusormen ja sitten koko käden..
Tekeekö rakastava veli sisar vääryyttä rakastamalleen veljelle sisarelle ?.
Yhteisistä pätöksistä löydät montakin päätöstä, jotka polkevat heikkojen oikeuksia, mutta saako oikeudesta puhua, kun demokraattinen rakkaus käy edes niin veljellinen lopahtaa siihen.
En oikein ymmärtänyt mitä tarkoitit?
Rakkaus ei tee koskaan mitään väärää. Siksi kaikki laki on sisältyy lähimmäisenrakkauteen, kuten Jeesus opettaa.
Täysin eri asia sitten on kuinka hyvin vajavainen ihminen kykene tuota rakkautta käytännössä toteuttamaan. Ei meistä kukaan siihen pysty ja siksi olemme kaikki Jumalan rakkauden varassa yksin Hänen armostaan ja Hänen rakkaudestaan meitä kohtaan:)
Itsekin olen kiivastuksissani monesti tuottanut "rakkaudetonta" tekstiä ja tahtomattanikin "liian terävää" kielenkäyttöäni olen myös pahoitellut...
Ande
Että ei rakkaus tee vääryyttä yhteisissäkään päätöksissä, jos vääryyttä niissä ilmenee, niin syy on muu kuin rakkaus.
Puolusteluiksi voisi tietysti sanoa Jumalan kurituksen muttei sekään pidä, koska Jumalahan kurittaisi väärintekijää eikä seurakunnan heikoimpia.
Kysymyksenähän heitin ONKO yhteiset päätökset RAKKAUDEN aikaansaamia, vai jotakin vallan muuta.
Rehellisesti jos katsomme vaikka Laulukirjaamme, niin huomaat että jossakin on vikaa.
>>
Kysymyksenähän heitin ONKO yhteiset päätökset RAKKAUDEN aikaansaamia, vai jotakin vallan muuta.
Rehellisesti jos katsomme vaikka Laulukirjaamme, niin huomaat että jossakin on vikaa.
>>
Sen voin varmaksi todeta, että aika moni vl-liikkeen päätös ei ole ollut rakkauden aikaansaamia, vaan sielunvihollisen työtä.
Laulukirjasta täytyy sitten tunnustaa, että kun en ole vuosiin SRK:n seuroissa käynyt, niin en sitä juurikaan tunne. Tietyt virret ovat kyllä tuttuja, mutta paljon on virsikirjassakin mulle tuntemattomia...
Sen olen tällä palstalla huomannut, että vl:iäkin on "moneen junaan". On niitä jotka surutta tuomitsevat toiset ja sitten taas niitä, jotka ovat vain tyytyväisiä uskossaan ja jättävät tuomiot Jumalalle, niinkuin kuuluukin.
Omasta mielestäni ihmisen täytyy seurata sitä ääntä, minkä Jumala omassatunnossa ihmiselle kirkastaa. Jos se ääni on ristiriidassa seurakunnan päätöksille, niin sitten saa olla, koska muutoin ei seuraa uskossaan totuutta;)
Ande
Kyllä minun mielestäni ihminen, joka valitsee elämäänsä asioita ja tapoja, jotka Jumalan valtakunta ja seurakuntaäiti synteinä pitävät, menee helvettiin. Kysymys ei ole siitä, oletko tehnyt synnin tai et (koska kaikkihan me olemme), vaan siitä haluaako kilvoitella synnin pois panijana. Jotkin asiat ovat kovin kulttuuririippuvaisia (vaikkapa ne korvakorut...) mutta on jonkin verran luovuttamattomia asioita (esimerkiksi tuo ehkäisy), jotka tulevat yksityiskohtaisesti niin suoraan Raamatusta, että tulkinnalle ei jää tilaa.
(Mainitsenpa vielä tuohon listaasi liittyen, että "olla homoseksuaali" ei käsittääkseni ole kenenkään mielestä synti).
Ja sitten varsinaisen viestini otsikkoon: huomasitko viestiäsi kirjoittaessasi, että noin 95% lukijoista lukee viestisi niin, että esimerkiksi ehkäisy ei sitten mielestäsi olekaan synti. Itse varmaankin kykenet tällaiseen älylliseen pohdiskeluun. Moni ei.
Tosipaikan tullen ehkäisykielteinen ehkäisee. Oletkohan itekin vielä sen kannalla.
No, minä en voi edelleenkään omassatunnossa sellaista hyväksyä.
...hölmö, ken ties fiksu? En osaa itse itseäni arvioida, eikä ole tarvettakaan tässä mielessä arvioida, tehkööt muut sen puolestani.
Toinen hyvä kysymys on siinä, että osaanko ilmaista asiaa niin kuin sen olen tarkoittanut tai ymmärtääkö lukija sen niin kuin olen tarkoittanut.
Jos kuitenkin luen kommenttiasi, niin huomaan välittömästi, että olet ymmärtänyt asian täydellisesti eri tavalla, miten olen sen tarkoittanut ja tämähän on vain viesti minulle, että kirjallisessa ilmaisussani on huomattavasti parantamista. Kuinkahan paljon pitänee vielä harjoitella, ettei kukaan ymmärtäisi väärin?
Kirjoitukseni pääsisältö on juuri siinä, että miten Tällä Palstalla on taipumus lähestyä asioita, eikä siitä, miten niitä kannattaa soveltaa omassa uskonkilvoituksessa.
Sen joudun rehellisesti tunnustamaan, että olen ollut lankeavainen joka ainoaan listalla olevaan syntiin ja kaikkiin niihinkin, jotka sisältyy listan viimeiseen kohtaan ym. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ne ovat minun uskonelämässäni aktiivisesti käytössä, vaan sitä armoa, joka puhdistaa pahimmatkin lankeemukset Jeesuksen veressä ja sitä kautta ainoastaan voin omistaa autuuden, en millään muulla tavalla.
Kuten sinäkin fiksuna palstan lukijana olet sen huomannut, niin on paljon asioita, jotka kerta kaikkiaan eivät ole yksimielisiä ja sille me emme voi yhtään mitään.
"(Mainitsenpa vielä tuohon listaasi liittyen, että "olla homoseksuaali" ei käsittääkseni ole kenenkään mielestä synti)."
Annoit verrattoman esimerkin siitä, miten sinä tulet ja kerrot asina "oikean" laidan. Jos lukisit palstaa, niin huomaisit, ettei asia olekaan näin kuin olet sen luullut olevan!
Synnille ei ole lupaa missään muodossa ja yksikin pieni synti vie helvettiin, ellei usko omalle kohdalle syntejä anteeksi.
Yksi kaino pyyntö minulla olisi: Lukisit vielä kerran kirjoitukseni uudelleen ja koittaisit ajatuksella löytää sieltä sen punaisen langan, jonka olen tarkoittanut sieltä nähtäväksi lukijalle. Pyydän vielä anteeksi omaa heikkouttani ilmaista asioita oikealla tavalla.
Ihmisillä on tapumus toimia lihansa mukaan.
Jos laittaisit alkoholin vapaaksi valittavaksi, niin vääryyttä hakijat täyttäisivät alkot.
...ei ole minun määritettävissäni, vaan vapaus on uskossa Pyhän Hengen kautta.
Minä uskon Pyhään Henkeen, pyhän kristillisen kirkon, pyhien yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän. Aamen.
Tämä uskonkohta puhuu työstä, jonka täytyy keskeytyksettä jatkua. Luominen on näet jo saatu päätökseen, ja myös lunastus on tapahtunut, mutta Pyhä Henki tekee työtään lakkaamatta aina viimeiseen päivään asti. Työvälineekseen maan päällä hän on valinnut seurakunnan; kaikki hänen sanansa ja tekonsa toteutuvat sen välityksellä. Vielä hän ei ole saanut kristikuntaansa täysilukuiseksi, vielä on jaettava anteeksiantamusta. Siksi me uskomme Pyhään Henkeen, joka vetää meitä joka päivä sanalla seurakunnan yhteyteen.
---
Minä uskon ettei oma vapaus saa olla ristiriidassa pyhän yhteisen seurakunnan kanssa.
Niin että se rakkautta rikkoo.
Vaikka yhtään syntiä ei saisi tehdä niin
on jopa terveellistä langeta välillä pieniin syntiin ettei tule omavanhurskaaksi vaan joutuu turvautuu taas kerran epäonnistuneena yksin armoon.
Tämä taitaa liittyä taannoiseen keskusteluun siitä, mitä tehdään, jos äidin terveys tai henki ovat vaarassa, jos hän tulee raskaaksi?
Hyväksyn tällaisessa tilanteessa selibaatin "varauksetta" sikäli, että itselläni aviomiehenä ei ainakaan omatunto sallisi vaimoni vahingoittamista tällä(kään) tavalla. Tässä lähestytään tilannetta, jossa HIV:tä tahallaan levittänyt mies (tai nainen!) voidaan tuomita (en nyt muista millä rikosnimikkeellä). Käsittääkseni Raamatussa annetaan selibaattiin lupa. Lisäksi olen ihan viime aikoina osunut kuulemaan rauhanyhdistyksellä alustuksen, jossa keskusteltiin ylipäänsä näistä asioista ja todettiin, ettei kenenkään ole lupa pitää toista "halujensa ja himojensa alla".
"Oikeata" ehkäisyä en tällaisessakaan tilanteessa hyväksy. Suurin osa menetelmistä on huomattavan epäeettisiä, tai sitten liian epävarmoja - kun otetaan huomioon että tosiaan on henki kysymyksessä.
Jonkinlainen rajatapaus on sterilointi. Tämän tekee "järjellä" hyväksyttäväksi mielestäni se, että kyseessä on eettinen menetelmä sikäli, että hedelmöittyneitä munasoluja EI tuhota. On olemassa sairauksia, joiden takia joudutaan poistamaan kohtu. On myöskin sairauksia, joiden takia joudutaan poistamaan jalka. Joissakin sairauksissa poistetaan aivoista kasvustoja jotka eivät sinne kuulu. Mielestäni voi siis myöskin olla sairauksia, jotka pakottavat katkaisemaan naisen munanjohtimet, jottei nainen tulisi raskaaksi ja kuolisi. Minusta tässä ollaan varsin kaukana perhesuunnittelusta, tai siitä, ettei haluttaisi ottaa vastaan lapsia. Tästäkin muistelen jostakin kristillisyyden julkaisusta lukeneeni erittäin kalliisti muotoillun näkemyksen, jonka mukaan näissä asioissa on oltava hyvin nöyrällä mielellä "jotta emme pienistä sairauksista tekisi syytä perhesuunnittelulle".
Teinkö itseni riittävän selväksi? Tosipaikan tullen "ehkäisen" siis ihan varmasti, jos ehkäisyksi ymmärretään äidin hengen pelastaminen selibaatilla. Steriloinnin hyväksymisen kanssa olisin erittäin varovainen, mutta luulen että voisin senkin hyväksyä jossakin tapauksessa.
Anteeksi taas, etten saanut myöskään ajatustani esitettyä ymmärrettävässä muodossa. Tunnen itseni muutenkin viheliäiseksi kun luen uudelleen omaa kirjoitustani.
Huomasin kyllä, että pohdiskelit alkuperäisessä kirjoituksessasi sitä, miksi esimerkiksi meidän vanhoillislestadiolaisten määrittelemä synnin raja näyttää ulkopuolelta sattumanvaraisesti määritellyltä.
Se, mitä yritin sanoa, oli lyhyesti: syötät helmiä sioille. 95% lukijoista ei ymmärtänyt mitä pohdit, vaan arveli tuosta kirjoituksesta että nyt vlm haluaa laittaa korvakorut;-).
Vielä tuosta homoseksuaalisuuden synnillisyydestä: en ole vielä tällä palstalla nähnyt vakavasti otettavaa vl-kirjoitusta jossa olisi sanottu, että homoseksuaalisuus on synti. Sen toteuttaminen toki on, mutta siitä nyt ei puhutakaan.
Hyvää iltaa (huomenta?)!
...aina palata asiaan ja tarkennella asioita puolin ja toisin, niin kyllä se yhteisymmärrys yleensä löytyy.
Minusta kritiikki ei ole ollenkaan pahaksi kirjoituksen seassa asiallisesti esitettynä ja sehän kasvattaa meitä kaikkia pohtimaan aina vähän syvällisemmin sitä, mitä haluamme sanoa ja miten saamme sanottua sen asian, jonka haluamme sanoa.
Homoseksuaalisuus ei ole mielestäni mikään synti sen enempää, kuin heterouskaan, mutta tällä palstalla se ei onneksi ole tullut syntinä esille kovin kaan usein. On siitä aikaa, kun joku VL ruoti homoutta kovin sanoin ja livessäkin olen ollut joskus aistivinani pientä tuomion mieltä homoutta kohtaan. Synti se ei kuitenkaa ole.
Toinen asia onkin mielenkiintoinen ;) Ehkä voisin korvakorut laittaakin, mutta en laita. Kynnys ei olisi itseni kannalta mikään, mutta muiden tähden en sitä halua tehdä.
Hyvää päivän jatkoa sinulle.
Mistä sinä vl2003 tiedät, kuinka kukin ymmärtää lukemansa ? Vlm kirjoittaa hyvin selkeästi, jopa yliselkeästi.
Väärinkäsittämisen syy on useimmiten väärin käsittäjässä.
ensinnäkin Selibaattia siten miten se raamatussa ilmaistaan EI IKINÄ saa sanoa ehkäisyksi.
Ehkäisy on yhdyntää jossa mahdollisuus lapseen estetään.
Mielestäni on väärin mikäli lapsia voi vielä syntyä, yhtyä ja estää niitä syntymästä sairauden varjollakaan. Näin ollaan toimittu ennenkin monta tuhatta vuotta.
Jumala on Joka sallii siintymisen. Raamattu selvästi ilmaisee monesakin paikkaa kuinka kohtu on suljettu tai rukouksella avattu ja tai Jumala on sulkenut kohdun. Tähän sulkemiseen ei tarvita lääkäriä. Koska asia on ilmaistu niin raamatussa saa ja tulisi luottaa Jumalaan. Näissä asioissa Jumala toimii siis muuten kuin esivallan kauttta.
Jos Jumala olisi niin epäoikeudenmukainen, että sallisi raskauden se olisi Jumalan mielestä Oikeus johon järkemme ei riitä.
Jos äitini olisi lääkärin kehoituksesta hyväksynyt sterilisaation en tätä kirjottaisi.
Sairaus oli tosin liikaa lapsia, mutta meinas sitte kuolla viimeiseen.
Oikein sanot, tuosta selibaatista niin kuin se Raamatussa esitetään. Ehkäisy on kokonaan eri asia.
Mitä sterilisaatioon tulee - kuten sanoin, se on minulle rajatapaus. Uskon, että sinäkin hyväksyt kohdunpoiston, jos on kohdunkaulan syöpä? Tämä ei mielestäni ole ehkäisyä, perhesuunnittelusta nyt puhumattakaan. Jos tämä hyväksytään, mihin vedetään raja? Entäpä tilanne, jossa kohtu on kiistatta siinä kunnossa, että seuraavaan raskauteen liittyy suuri hengenvaara?
Itsekin sanot:
>Mielestäni on väärin mikäli lapsia voi vielä
>syntyä, yhtyä ja estää niitä syntymästä
>sairauden varjollakaan.
Tässä asiassa olemme täysin samaa mieltä. Kun puhun sterilisaatiosta, en todellakaan tarkoita sitä yleiseksi ratkaisuksi. Mutta sitten jos tilanne on se, että lapsia ei enää voi syntyä ilman todellista äidin hengen menetyksen pelkoa?
Minulla ei ole näihin kysymyksiin selkeätä vastausta.
Lääketieteellisissä asioissa en kuitenkaan lähtisi hengellistämään asioita aivan noin pitkälle kuin sinä. Kaikissa asioissa saamme luottaa Jumalaan. Silti pyrimme esimerkiksi työssä käymällä itsekin vaikuttamaan elantoomme.
Hynde - toivottavasti et saa kirjoituksistani sitä kuvaa, että olisin kovin eri linjoilla kanssasi. Mielestäni en ole. Jos joutuisin itse sterilisaatiopäätöstä (eli "ehkäisyä") miettimään, olisi sen hyväksyminen varmasti yksi elämäni vaikeimmista päätöksistä. (Siitä kieltäytyminen olisi helppo päätös). Vilpittömästi asiaa pohdiskeltuani en kuitenkaan haluaisi edes tällaisella palstalla olla sulkemassa tätä mahdollisuutta niiltä, joiden elämän tällainen ratkaisu pelastaa.
hyvä kirjoitus kun siihen kunnolla perehtyi:)