... kun koulun kuullunymmärtämistehtävissä en koskaan onnistu. Ne menee aina ihan päin mäntyä. Vaikka kuinka aina yrittäisi keskittyä, niin ei mitään.
Onko mulla huono kuulo, vai onko mun ymmärryksessä jotakin häikkää. Olen itse epäillyt, että mun muistissa on vikaa, mutta en tiedä.
Olen muuten ihan normaali, opiskelen ja saan hyviä arvosanoja, käyn koulun ohella töissä, vähän liikaakin on töitä. Olen kyllä vastikää sairastanut masennusta ja psykoosinkin pari vuotta sitten (edelleen on lääkkeet, terapia sen sijaan loppunut). Ongelmani on vain tämä hankaluus selvitä kuullunymmärtämistehtävistä. Ei se sinällään suuremmalti vaivaa, mutta pistää kysymään missä se vika oikeastaan on: korvissa vai korvien välissä. Olen aika hiljainen persoonaltani ja usein omissa ajatuksissa ja maailmoissa. Mietin paljon asioita ja puhun vähemmän.
Voisiko joku kertoa, jos on vastaavia kokemuksia ja vastaavanlaisia ongelmia. Olenko vain sellainen persoonallisuus, että en jostakin syystä vain keskity kuuntelemaan. Olen sitäkin pohtinut, että jos minua ei ole joskus kuunneltu niin en oma-aloitteisesti ryhdy kenellekään juttelemaan, ja jos minun ei ole joskus lapsena annettu kuunnella jotakin kun aikuiset ovat jutelleet tai jotakin niin olen sitten jotenkin aina vain sulkenut korvat kun joku puhuu. Onko kaukaa haettua, voi olla. Turha on tietty ruveta ketään syyttelemään, mutta voi sitä pohtia.
Kuitenkin mielestäni minulla on hyvä kuulo ja kuulotutkimuksissa olen saanut hyvät arvot, mutta nämä kuulunymmärtämistehtävät vaivaavat, kun ne menee aina pieleen. Mikä minussa on vikana?
Onko mulla huono kuulo, vai onko mun ymmärryksessä jotakin häikkää. Olen itse epäillyt, että mun muistissa on vikaa, mutta en tiedä.
Olen muuten ihan normaali, opiskelen ja saan hyviä arvosanoja, käyn koulun ohella töissä, vähän liikaakin on töitä. Olen kyllä vastikää sairastanut masennusta ja psykoosinkin pari vuotta sitten (edelleen on lääkkeet, terapia sen sijaan loppunut). Ongelmani on vain tämä hankaluus selvitä kuullunymmärtämistehtävistä. Ei se sinällään suuremmalti vaivaa, mutta pistää kysymään missä se vika oikeastaan on: korvissa vai korvien välissä. Olen aika hiljainen persoonaltani ja usein omissa ajatuksissa ja maailmoissa. Mietin paljon asioita ja puhun vähemmän.
Voisiko joku kertoa, jos on vastaavia kokemuksia ja vastaavanlaisia ongelmia. Olenko vain sellainen persoonallisuus, että en jostakin syystä vain keskity kuuntelemaan. Olen sitäkin pohtinut, että jos minua ei ole joskus kuunneltu niin en oma-aloitteisesti ryhdy kenellekään juttelemaan, ja jos minun ei ole joskus lapsena annettu kuunnella jotakin kun aikuiset ovat jutelleet tai jotakin niin olen sitten jotenkin aina vain sulkenut korvat kun joku puhuu. Onko kaukaa haettua, voi olla. Turha on tietty ruveta ketään syyttelemään, mutta voi sitä pohtia.
Kuitenkin mielestäni minulla on hyvä kuulo ja kuulotutkimuksissa olen saanut hyvät arvot, mutta nämä kuulunymmärtämistehtävät vaivaavat, kun ne menee aina pieleen. Mikä minussa on vikana?
Vastaukset 4
Vanhimmat
pelkkä kuulokäyrä ei kerro totuutta , kuulotutkimuksessa on osio , jossa kuunnellaan sanoja ja kerrotaan mitä kuuli . Onko tälläinen tehty ?
Ei minulle ole tehty sellaista kuulotutkimusta. Entä jos menisin sellaiseen tutkimukseen, voitaisiinko sitten tätä ongelmaa jotenkin hoitaa? Luulen, että se on vain persoonallisuutta, jota ei voi muuttaa. Tai sitten persoonallisuuteni on sellainen kuin on juuri tämän ongelman vuoksi eli että se jotenkin on vaikuttanut persoonallisuuteeni. Voisiko olla näin?
Jos kuulo on hyvä, mitä todennäköisemmin myös puhekäyrässä tulee normaali tulos. Yleensä puheen erotuskyky huononee vasta silloin, kun kuulossakin on huomattavia alentumia, mm. melun johdosta. Olisiko jokin jännitystila, mikä aiheuttaa tällaista "erottamisvajetta"?
Mikä lie, joskus se mietityttää enemmän, mutta ei se normaalia elämää ole suuremmin haitannut.
Joskus tuntuu kuitenkin siltä, että tavallista suomen kieltäkään ei ymmärrä, jos tulee paljon pitkiä ja monimuotoisia lauseita niin ei niitä aina ymmärrä - sittempä on varmaan vieraitakin kieliä vielä vaikeampi ymmärtää, kun äidinkielikin menee joskus ohi.
Keskusteluissa vastailen silloin usein lyhyesti jotain, että niin tai joo, että olevinaan ymmärsin, mutta kuitenkaan en ymmärtänyt. Ei ole kiva jatkuvasti olla kysymässä että mitä ja että voisitko toistaa, niin silloin vain vastaa jotakin. Tämä on inhottavaa, mistä lie johtuu.
Olen aika usein omissa ajatuksissanikin, että silloin tietty on normaalia, jos ei keskity keskusteluun. Joskus vaan puhe menee ohi korvien, voisiko näin sanoa. Ei tietysti aina, jos ihminen puhuu normaalia kieltä niin kyllä sitä ymmärtää.
Kiitoksia vastauksista, ja olisi kiva jos joku saman kokenut ottaisi osaa keskusteluun, ja kertoisi kokemuksiaan ja ajatuksiaan ja myös jos on joku joka tietäisi jotakin faktoja tästä ongelmasta. Kiitos. :)