Tamperelainen reissussa

Tamperelainen nuorimies lähti muailmoa samoamaan, jotta pääsisi silmäilemään erilaisia immeisiä ja tapahtumia.

Ensinnä hän saapui Närpiöön, jossa Osuuspankin konttorin edessä reporankana velttoileva laitapuolenkulkija hänet oitis havaitsi, nousi ja veti Tamperelaista nenään niin, että tältä lähti taju ja samassa rytäkässä myös lompakko. Kun Tamperelainen heräsi, suuntasi hän itkien lähimmälle puhelinkioskille ja soitti maasta löytämällään kolikolla mummolleen ja sai bussilippurahat Humppilaan.

Humppilan asemalla oli olo jo parempi ja aurinkokin paistoi silmiä häikäisevästi. Tamperelaisella oli nälkä, muttei rahaa, joten hän tuumasi, että täytyy soittaa mummolle vielä toistamiseen. Puhelinkioskia etsiessään törmäsi hän epäonnekseen paikalliseen maanviljelijään, jolta oli laina pankista jäänyt saamatta ja joka siten oli pahantuulinen. Suutuspäissään maajussi kaappasi tamperelaisen autoonsa ja kuskasi farmilleen. Siellä tamperelainen joutui uurastamaan aamusta iltaan koko kesän perunapellolla ja öisin vielä joskus tarjoamaan ruumistaan maajussille tämän palatessa epäonnisilta ryyppyreissuiltaan lähipitäjistä. Syksymmällä maajussi heivasi tippurisen ja loppuunhöylätyn tamperelaisen pihalle ja tämä laahusti lähimmän tien varteen kyytiä liftaamaan. Lopulta hän sen säälistä saikin.

Onneton oli kuitenkin tuo kyyti. Vihainen kuski tempaisi tamperelaiselta kolmanneksen hampaista suusta, kun kuuli tämän olevan mistä oli. Kyyneletön nyyhkytys ja onneton vastaanpanemattomuus suututti kuskia vielä lisää ja tämä rokotti rystysillään kolmanneksen lisää ja kun ei minkäänlaista reaktiota herunut tähänkään väkivallan tekoon, tuuppasi hän tamperelaisen liikkuvasta autosta pientareelle, josta onneton vielä kieri ojaan.

Kun tamperelaisen taju ojassa palasi, kömpi hän ylös ja pudisteli kuraa vaatteistaan. Sattumalta, vai pitäisikö sanoa kuin ihmeen kaupalla oli seuraava kohdalle osunut auto tamperelaisen mummon, joka oli menossa pojantytärtään tervehtimään Köyliön tienoille. Mummo pysähtyi ja avasi hämmästyneenä oven. Tamperelainen kysyi, mihin mummo on menossa, johon mummo sanoi:" Kuulepa jolppi, jos minun nuoruudessani olisimme kaikki tamperelaiset olleet yhtä avuttomia kuin sinä, ei mitään tamperelaisvitsejä koskaan kerrottaisikaan!" ja paiskasi oven kiinni ja kaasutti menemään.

Tamperelainen jäi seisomaan tien poskeen ja mietti mielessään, että olisi pitänyt vaan jäädä kotiin, eikä luulla itsestään liikoja.