Heips! Toivoisin kovasti, että joku kokenut pikaisesti kirjoittaisi kokemuksestaan käynnistyksestä jos taustalla sektio.
Millä käynnistettiin ja miten meni?
Itsellä maanantaina edessä ja pelottaa tuo arven repeäminen ja kaikki muukin.
Olisin toivonut luomuna käynnistyvää synnytystä ja ilman epiduraalia, mutta käsittääkseni käynnistetty synnytys on lähes aina niin kivulias ja raju, ettei ilman epiä pärjää.
Kun olit käynnisteltävänä, oliko huoneessa monia muitakin äitejä odottelemassa? Tuskinpa omaa huonetta saa..
Itsellä käynnistys cytotecilla edessä ja pelkään kovasti, koska olen lukenut, että juuri sillä käynnistettynä tulisi rajuja ja taukoamattomia suppareita, jotka saattavat vaarantaa kohdun vanhan arven.
Lisäksi lääkärit tuntuvat eri sairaaloissa ja samassakin olevan eri mieltä käynnistyksestä sektion jälkeen. Synnytystapa-arviossa lääkäri meinasi, ettei lääkkeillä saisi käynnistää ja yliaikaiskontrollin lääkäri taas tykkäsi, että ennemmin käynnistys kuin suoraan sektio. Itse olisin ehdottomasti halunnut taas ennemmin sektion, mutta enpä sitten uskaltanut sanoa vastaankaan ja vaan itku kurkussa suostuin käynnistykseen.
Muutama pv sitten ei kohdunsuulla ollut oikeastaan mitään tapahtunut ja siksi lääkkeillä käynnistetään. Nyt toivon, että muutaman päivän sisällä olisi jotai tapahtunut, jotta voitaisiin suoraan kalvot puhkaista. Tuskinpa, mutta toivossa on hyvä elää.
Onko tiedossanne vielä muita käynnistystapoja (pehmeämpiä) kuin cytotec?
Kirjoitelkaahan pikana kokemuksianne! Kiitos.
Millä käynnistettiin ja miten meni?
Itsellä maanantaina edessä ja pelottaa tuo arven repeäminen ja kaikki muukin.
Olisin toivonut luomuna käynnistyvää synnytystä ja ilman epiduraalia, mutta käsittääkseni käynnistetty synnytys on lähes aina niin kivulias ja raju, ettei ilman epiä pärjää.
Kun olit käynnisteltävänä, oliko huoneessa monia muitakin äitejä odottelemassa? Tuskinpa omaa huonetta saa..
Itsellä käynnistys cytotecilla edessä ja pelkään kovasti, koska olen lukenut, että juuri sillä käynnistettynä tulisi rajuja ja taukoamattomia suppareita, jotka saattavat vaarantaa kohdun vanhan arven.
Lisäksi lääkärit tuntuvat eri sairaaloissa ja samassakin olevan eri mieltä käynnistyksestä sektion jälkeen. Synnytystapa-arviossa lääkäri meinasi, ettei lääkkeillä saisi käynnistää ja yliaikaiskontrollin lääkäri taas tykkäsi, että ennemmin käynnistys kuin suoraan sektio. Itse olisin ehdottomasti halunnut taas ennemmin sektion, mutta enpä sitten uskaltanut sanoa vastaankaan ja vaan itku kurkussa suostuin käynnistykseen.
Muutama pv sitten ei kohdunsuulla ollut oikeastaan mitään tapahtunut ja siksi lääkkeillä käynnistetään. Nyt toivon, että muutaman päivän sisällä olisi jotai tapahtunut, jotta voitaisiin suoraan kalvot puhkaista. Tuskinpa, mutta toivossa on hyvä elää.
Onko tiedossanne vielä muita käynnistystapoja (pehmeämpiä) kuin cytotec?
Kirjoitelkaahan pikana kokemuksianne! Kiitos.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eikö kellään ole synnytystä käynnistetty aiemman sektio jälkeen?
Olenko hullu, kun olen peloistani huolimatta moiseen suostunut? Päivä aikaa saada lohtua...
ei ole takana sektiota, mutta yksi käynnistetty synnytys. Ja kyllä oli rajut supparit. Jos olisin sinä, niin kieltäytyisin kyllä käynnistyksestä. Sanot vaan että muutit mielesi.
Olipas ihmeellinen vastaus:(
Itsellä yksi käynnistetty takana ja kokemus oli kaikin tavoin positiivinen!!
Lapsi syntyi lopulta kuitenkin sektiolla, mutta se ei liittynyt käynnistykseen mitenkään. Meidänkin vauvamme oli yliaikainen, jo 16 päivää, joten siksi synnytystä päätettiin vauhdittaa käynnistyksellä. Sain käynnistystabletteja suun kautta, siis cytotecia, ja olin huoneessa jossa toinenkin tuleva äiti odotteli supistusten voimistumista. Eli siis normaalissa sairaalan prenahuoneessa. Hänellä ei kuitenkaan ollut tarvetta käynnistää.
Parin tabletin jälkeen alkoi supistuksia olla, ne tulivat alusta asti säännöllisinä ja myös säännöllisillä kunnon tauoilla!:) Mieheni oli mukana koko ajan ja hehkutin jo silloin hänelle supistusten välissä että mahtavaa ainetta. Ja sopi minulletäydellisesti; Tiesinhän että supistusten myötä myös synnytys lähenee tehokkaasti, ja laskeskelimme kuinka "enintään päivä enää, niin vauva on sylissä".
Mahtava ja toimiva aine, toivottavasti sama synnytystapa toteutuu jos joskus saamme toisen lapsen. Ennemmin käynnistys kuin epäsäännöllisiä, epämääräisiä suppareita joiden kanssa joutuisi kärvistelemään tietämättä koska piina loppuu. Suosittelen lämpimästi!:)
Pienen pojan äiti:)
No, sinulle käynnistys näköjään sopi, mutta kaikilla se ei vain mene noin helposti. Minua pelotti että kohtu repeää, vaikka ei ole mitään sektioarpia ennestään. Supistukset eivät voimistuneet vähitellen, vaan alkoivat täysillä ihan yhtäkkiä. Synnytys (esikoinen) kesti vähän alle 5 h, eli pitkään ei joutunut kärsimään, mutta sietämättömän kovissa kivuissa tuo aika tuntuu ikuisuudelta. Ottaisin mielummin pitempikestoisen synnytyksen, jossa lievemmät supparit. En tule käynnistykseen enää ikinä suostumaan, sellaiset traumat se vain jätti. Vauvakin oli eloton syntyessään, virkosi kuitenkin nopeasti (en tiedä liittyykö tämä käynnistykseen, mutta kävi sekin mielessä)
Ap:llehan oli jo yksi lääkäri sanonut ettei pitäisi käynnistellä. Mielestäni jonkin verran pitäisi kuunnella asiantuntijoita mutta myös omaa itseään. Et ap välttämättä enää lue tätä, mutta toiv. kaikki menee hyvin, synnytystavasta riippumatta.
Minulla on takana jokusia käynnistyksiä. Ja myös itsekseen käynnistyneitä synnytyksiä. Ei eroa supistuksilla. Cytotec ei ainakaan minulla ole aiheuttanut yhtään rajumpia supistuksia kuin luonnollisesti käynnistynyt synnytys. Ihan samanlaisia olivat mielestäni. Ja luota sairaalan henkilökuntaan! He tekevät työtään joka päivä ja me käydään synnyttämässä vaan muutaman kerran :) Itse olen opetellut luottamaan että kyllä he tietävät mitä tekevät ja minä kerron vaan miltä minusta tuntuu. Ja hyvin on mennyt. Onnea matkaan! Hyvin se menee!!!
No syntyihän se sieltä. Eli käynnistettiin ja heti toimi. Synnytyksen kesto 6 tuntia (omasta mielestä 8, koska jo silloin sain petidinin) ja ponnistus 7 minuuttia, eli ainakin vauhdilla tuli näin (alatie)ensisynnyttäjäksi kuulemma.
Kohtu ilmeisestikin kesti, vaikkei sitä mitenkään seurailtu. Ei laitettu kohdunsisäistä painemittaria, vaikka siitä puhetta olikin.
Täytyy sanoa kyllä, että uskon käynnistettyjen suppareiden olevan todella voimakkaita verrattuna luonnollisiin, koska ei olisi ikimaailmassa tullut mieleen vetää ilman epiduraalia, vaikka olinkin suunnitellut olevani ilman, koska minulla on todella korkea kipukynnys. Epin jälkeen aukeni taivas, ja loppu olikin leikkiä.
Tämä toipuminen onkin sitten aivan eri asia...