Olen täysin kyllästynyt siihen,että oma elämä ja lapseni elämä jummaa paikoillaan vai toisten takia.Tuntuu että pitäisi päättää jotain niin suurta, että siihen ei ole vielä valmis ja olisi reilua että sellaisia päätöksiä ei minulle edes nenäni eteen työnnettäisi.
Elikäs olemme ylläri pylläri lastensuojelussa asikkaina, mieheni(nykyään ex-mieheni) väkivaltaisen ja omituisen käytöksen vuoksi.Sinäänsä simppeliä, koska syy asiakkuuteen löytyy ihan lapsen isästä.Valitetttavaa tämä on siinä mielessä kummallekin, että kaikki tuntuu romahtavan niskaa saman aikasesti ja joka suunnasta.
Eilen meillä on tapaaminen, minä ja lapsosen isä, kaksi täti ja kaksi vartiaa nakotimme noin 2tuntia vain harjoitellen suullista kommunikaatiota puolin ja toisin. Siinä sitten kuunnellessani ex-miehen jorinoita huomasin, että se ei ole kyl sitten koskaan ottanut mitään opikseen.Varsin itsepintaisena minäkin käskin se valita yleisönsä tarkkaan.Jotenkin pännii se, että sossu päästäisi meidät menemään jos se mies viitsisi mennä juttelemaan ammattilaiselle ja viipyä siellä enemmän kuin yhden käyntikerran ajan ja viitsisi koota vähän sitä omaa itseään fiksumpaan muotoon. Mutta ei, miehelle tämä on kuin joku sota, joka se muka menee voittamaan, mutta häviä silti sen joka ikinen kerta.Toivoton tapaus =)
Siinä sitten ollaan tyystin kahden tulen välissä itse, sossu vaatii miestä toimimaan, mies häipyy ja sossu alkaa epäillä sen psyykettä.SIt katseet kääntyy minuun, ja kappas vaaditaan ja vaaditaan.Ja sitten kun lähdet sieltä kaikki vaatimukset tarkasti taottuna päänuppiin niin eikös sit ex-mies ala vaati ja vaati.Kun tähän sisälletään myös kummaltakin taholta tuleva syyttely niin alkaa tämän äidin mittari täyttyä.Painukoon helvettiin kumpikin osa puoli sossu ja ex-mies.Mutta voiko näin tehdä? Jos minä katkaisen kaikki yhteydet lapselta ja isältä ja sullon sen ihmisen kauas elämästämme niin lakkaako sossu vaatimasta ja isä vaatimasta, vai odottaako ihmettä että isi tajuaa että siellä ollaan sen takia ja kaikki helpottuisi kun se vaan kerrankin tekisi jotain joka sille olisi oikestaan ihan hyvä juttu.Sinäänsä molemmat pitkä kestoisia asioita ja tehtäviä.
Alkaa vaan oikeasti riittää tämä, että kaikki aina leijuu ilmassa ja jatkuva sota päällä itse kullakin ja siinä sitten minä joka olen vastuussa omasta lapsestani kaikkein eniten joutuu tekemään sen päätöksen miten asiat menee loppu pelissä.Ärsyttää olla se joka laittaa kaikille luun kurkkuun.Olisi helpompaa kun tiimityöskentely sujuisi ja ihmiset olisivat enemmän mukana asioissa.Vaikeaa ja niin rasittavaa.
Tänään sain kuunnella tunnin sitä paapatusta siitä, ettei lapsen isä aijo enää tehdä mitään mitä häneltä toivotaan tai vaaditaan.Hassua lisää ongelmia tiedossa.Sinä sit miettii et tajuaako se että oikeasti miten kauheaan tilanteeseen se mut asettaa ihmisenä ja äitinä. ET tekis mieli itsekin sortua väkivaltaan ja ravistella jotain siltä kohdalleen ja heti, mut toisaalta on hauskempaa seurata miten joku jaksaa itseltään sitä maati jalkojen alat kaivaa ihan omin voiminkin. Se ei vaan ole reilua et se pilaa tälleen mun vapauden ja lapsen vapauden nauttia elämästä ja sen tuomista uusista asioista, jopa kenties siitä muutosta jonka haluasisin tehdä toiselle paikkakunnalle, mut ei niin ei.Tässä vain ole ja annan näiden takiaispallojen pilata elämääni omilla kädenväännöillään. Sairasta.
Elikäs olemme ylläri pylläri lastensuojelussa asikkaina, mieheni(nykyään ex-mieheni) väkivaltaisen ja omituisen käytöksen vuoksi.Sinäänsä simppeliä, koska syy asiakkuuteen löytyy ihan lapsen isästä.Valitetttavaa tämä on siinä mielessä kummallekin, että kaikki tuntuu romahtavan niskaa saman aikasesti ja joka suunnasta.
Eilen meillä on tapaaminen, minä ja lapsosen isä, kaksi täti ja kaksi vartiaa nakotimme noin 2tuntia vain harjoitellen suullista kommunikaatiota puolin ja toisin. Siinä sitten kuunnellessani ex-miehen jorinoita huomasin, että se ei ole kyl sitten koskaan ottanut mitään opikseen.Varsin itsepintaisena minäkin käskin se valita yleisönsä tarkkaan.Jotenkin pännii se, että sossu päästäisi meidät menemään jos se mies viitsisi mennä juttelemaan ammattilaiselle ja viipyä siellä enemmän kuin yhden käyntikerran ajan ja viitsisi koota vähän sitä omaa itseään fiksumpaan muotoon. Mutta ei, miehelle tämä on kuin joku sota, joka se muka menee voittamaan, mutta häviä silti sen joka ikinen kerta.Toivoton tapaus =)
Siinä sitten ollaan tyystin kahden tulen välissä itse, sossu vaatii miestä toimimaan, mies häipyy ja sossu alkaa epäillä sen psyykettä.SIt katseet kääntyy minuun, ja kappas vaaditaan ja vaaditaan.Ja sitten kun lähdet sieltä kaikki vaatimukset tarkasti taottuna päänuppiin niin eikös sit ex-mies ala vaati ja vaati.Kun tähän sisälletään myös kummaltakin taholta tuleva syyttely niin alkaa tämän äidin mittari täyttyä.Painukoon helvettiin kumpikin osa puoli sossu ja ex-mies.Mutta voiko näin tehdä? Jos minä katkaisen kaikki yhteydet lapselta ja isältä ja sullon sen ihmisen kauas elämästämme niin lakkaako sossu vaatimasta ja isä vaatimasta, vai odottaako ihmettä että isi tajuaa että siellä ollaan sen takia ja kaikki helpottuisi kun se vaan kerrankin tekisi jotain joka sille olisi oikestaan ihan hyvä juttu.Sinäänsä molemmat pitkä kestoisia asioita ja tehtäviä.
Alkaa vaan oikeasti riittää tämä, että kaikki aina leijuu ilmassa ja jatkuva sota päällä itse kullakin ja siinä sitten minä joka olen vastuussa omasta lapsestani kaikkein eniten joutuu tekemään sen päätöksen miten asiat menee loppu pelissä.Ärsyttää olla se joka laittaa kaikille luun kurkkuun.Olisi helpompaa kun tiimityöskentely sujuisi ja ihmiset olisivat enemmän mukana asioissa.Vaikeaa ja niin rasittavaa.
Tänään sain kuunnella tunnin sitä paapatusta siitä, ettei lapsen isä aijo enää tehdä mitään mitä häneltä toivotaan tai vaaditaan.Hassua lisää ongelmia tiedossa.Sinä sit miettii et tajuaako se että oikeasti miten kauheaan tilanteeseen se mut asettaa ihmisenä ja äitinä. ET tekis mieli itsekin sortua väkivaltaan ja ravistella jotain siltä kohdalleen ja heti, mut toisaalta on hauskempaa seurata miten joku jaksaa itseltään sitä maati jalkojen alat kaivaa ihan omin voiminkin. Se ei vaan ole reilua et se pilaa tälleen mun vapauden ja lapsen vapauden nauttia elämästä ja sen tuomista uusista asioista, jopa kenties siitä muutosta jonka haluasisin tehdä toiselle paikkakunnalle, mut ei niin ei.Tässä vain ole ja annan näiden takiaispallojen pilata elämääni omilla kädenväännöillään. Sairasta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onko teillä yhteishuoltajuus? Jos ei ole niin mikä estää muuttamasta toiseen kuntaan? Olisi toinenkin vaihto ehto se että jos ette yhdessä asu vaan erillään ja lapsesi isä haluaisi tavata lastasi niin sinulla on oikeus vaatia sossun järjestämään vaikka valvottu tapaaminen lapsesi suhteen. Mutta se että jos et ns.pyydä apua sossulta niin sossu on tällaiseen tilanteeseen niin silloin sossu voi vedota pian sinun "huonoon vanhemmuuteesi" Eli sossujen ego nousee sillä että pyydät heitä apua niin silloin he suojelevat sinua ja lastasi. Mutta jos et apua pyydä niin hyvin pian on lapsi huostattu! Toisikseen ei ole sinun velvollisuus saada lasten isää ns hoitoon jota hän tarvitsee vaan kyllä se vastuu on lasten isällä itsellään. Tosin sossuillahan on ääretön valta vaatia lasten isä hoitoon niin ihmettelen miksi sinua vaatia siihen? Eihän asian pitäisi sinulle enään kuulua jos eronneet olette.
Minulle vieras juttu selvitellä sossun avulla eroon liittyviä asioita, ehkä siksi putosin kärryiltä, että MITÄ sossu sinulta nyt oikein vaatii? Eihän sinulta voi vaatia sellaista, mihin toinen osapuoli ei ole valmis, eikä syyttää sinua siitä, jos hän ei halua käyttäytyä sossun vaatimusten mukaisesti. Ja miksi ihmeessä teillä pitää olla YHTEIStapaamiset? Eikö yleensä eron jälkeen vanhemmat tapaa lasta erikseen?
olen vuosikaudet yrittänyt vaatia valvottuja tapaamisia häiriintyneelle aviomiehelleni, mutta sossun mielestä lapsen oireilu ei haittaa, ekä liity mintenkään isäänsä, syntipukkina olen ollut kaikki nämä vuodet. vain minussa on ollut vikaa, mies on ollut sankari pelastaja äidiltä... sossun halu tuhlata yhteiskuntamme varat tyhmyyksiin on saanut huoppunsa. toisaalta espoolla on varaa´kin elvistellä kalliilla huostanotoilla, kun kaupunki on varoissaan. kuulin just että sossujohtajammekaan ei ole saanut edes sosiaalialan koulutusta!!! espoon entinen nimi hölmölä
niin tuollaiset sossun vanhemmuuden arvioinnit perustuvat pelkästään siihen vaikutelmaan, minkä toinen ihminen toisesta saa. Ja eihän sossuilla ole sen suurempaa pätevyyttä siihen kuin muillakaan ihmisillä. Ihan yhtä hyvin minä voisin mennä sossuun arvioimaan ihmisiä, kaikki on lopulta hyvin sattumanvaraista, millaisen mielikuvan kukakin onnistuu toiselle itsestään antamaan. Luonnevammaiset manipuloijat ovat aina etulyöntiasemassa toisiin nähden.
Tämä on asia, jota joku sairas sossujen palvoja ei tule ajatelleeksi, mutta näin asia on, ei sitä pysty muuksi kukaan kaunistelemaan.
valvottuja tapaamisia.