Poika on nyt 5kk ja ainainen tappelu nukkumaan menosta vain jatkuu. Päiväunille rauhoittuu ja nukahtaa heti mutta kun ilta tulee ja pitäisi yöunille laittaa niin tappelu alkaa.
Mitä tässä enää osaa tehdä? Jo 3kk ollut noiden nukkumisien kanssa ongelmia ja itsellänikin alkaa väsy painamaan niin että oma nukahtaminenkin on useasti itkun jälkeen :(
Mitä tässä enää osaa tehdä? Jo 3kk ollut noiden nukkumisien kanssa ongelmia ja itsellänikin alkaa väsy painamaan niin että oma nukahtaminenkin on useasti itkun jälkeen :(
Vastaukset 9
Vanhimmat
nukutatte?
Meillä alkoi samoihin aikoihin kamalat tappelut (juuri kun pääsi tottumaan koliikin jälkeisiin rauhallisiin iltoihin). Tilanteen ratkaisi se, että syötin hiljaisessa kamarissa (ennen sohvalla ja telkkari siis taisi häiritä) ja hereillä ollessa laitoin omaan sänkyyn. Tuudittelin siinä, kunnes nukahti. Omaan sänkyyn opettelu helpotti tilannetta ja se, että nukkumaan laitettiin heti, kun näytti väsyneeltä. Alussa sitä ajatteli, että venytetään nyt vähän vielä, kun kello on vasta sitä ja tätä, jos sitten nukkuisi paremmin. Sitten meni vauvalla yliväsyn puolelle ja ihan kamala sota päälle. Myös toistuvat iltarutiinit ovat tosi tärkeitä. Meidän tytöllä menee yhäkin ilta vähän sekaisin, jos rutiineihin tulee jotain muutosta.
Löytyykö mummoa tai kummia joka voisi ottaa lasta hoitoon tai vaikka tulla nukuttajaksi kokeilemaan? Tai herranjesta isää?
Ethän yritä liian virkeää vauvaa pakottaa tiettyyn rytmiin nukkumaan?
Jos itse olet jo itkun partaalla painaa sua jo väsymys ja varmaan vähän jo epätoivokin tilanteen suhteen. Vauvakin vaistoaa jos äiti on tilanteesta stressaantunut kiukkuinen tai levoton.. sekin voi lisätä lapsenkin levottomuutta.
Yritä saada joku apuun joka malttaa paijata parkuvaakin lasta itse hermostumatta. Pitkä pinna on kova sana. Kun nukuttaja on rauhallinen ja päämäärätietoinen ja vauva tarpeeksi väsynyt nukahtaminen sujuu paremmin.
Meillä on myös nukahtamisongelmainen lapsi ensimmäisen puolivuotta, olihan se äidille hirvittävän raskas paikka ja hiipi siinä epätoivoa ja itkua väkisin pintaan. Kun ei mitään rytmiä missään, kunnes sitten alkoi se rytmi muotoutua.
Painotan nyt äidin lepoa jotta hermo taas kestää kiukuttelua paremmin. Sitten eikun vaan taas sitkeästi yrittämään. Puolivuotiaana voi alkaa vähän jo miettiä sitä rytmiä ja rutiineja miten vauvalle sopisi nukkumaan menot ja päiväunien otot. Ja syömiset. Voi alkaa hienoisesti valvottamaan jotta lasta varmasti nukuttaa uniaikaan. Liian pirteän lapsen nukuttaminen kun ei vaan kertakaikkiaan onnistu.
Onnea matkaan kyllä se siitä vielä usko vaan iloksi muuttuu!!!!
Meillä on jo toista kuukautta ollut säännölliset rutiinit leikkimiselle, syömiselle ja nukkumiselle ja homma toimii muuten paitsi yön osalta; nukkumaanmenotappelu ja yöhuinointi. Nukkumaanmeno on siis työn takana; joskus siihen ei mene kuin vartti ja poika nukkuu mutta nukkuu levottomasti; kääntyilee puolelta toiselle levottomasti ja vähän väliä saa olla juoksemassa laittamaan tuttia suuhun, kääntämään kyljelleen jotta nukahtaisi uudelleen tai paketoimassa peittoa koska muuten heilua viuhtoo raajojaan. Yöllä sama levottomuus toistuu jonkin aikaa ja aamuyöstä alkaa taas. Saan öisin nukuttua 1-4h ja sikeää unta en ollenkaan vaan se on sellaista torkkumista. Joskus päivisin saan pojan päiväunien aikaan nukuttua 20-45min jonka avulla saan päivän/illan hoidettua mutta siihen se sitten jääkin; olen edelleen poikki, ärtynyt ja öisin sen vähänkin nukun huonosti.
Poika nukkuu pinnasängyssä joka on sänkyni vieressä. Nukkumaanmeno tapahtuu joka ilta samalla lailla; vaipanvaihto, yöpuku päälle, iltapuuro hämärässä keittiössä ilman virikkeitä, röyhtäytys ja hetken rauhallinen sylittely jonka jälkeen lasken pinnasänkyyn jommalle kummalle kyljelle ja peittelen hyvin sekä silittelen/taputtelen. Usein kuitenkin poika nostaa metelin heti kun lasken hänet sänkyyn. Nukkumaanmenorutiinit alkavat heti kun poika näyttää ensimmäiset väsymisen merkit (alkaa hieroon silmiä ja kynsiä naamaa/korvia/päätään), lähes poikkeuksetta samoihin kellonaikoihin.
Isästä ei ole öihin avuksi koska vetoaa siihen ettei sitten jaksa töissä. Kummeilla on oma perhe eivätkä ole käytettävissä. Mummo on kyllä joskus päivisin apuna mutta illoiksi tai yöksi ei voi jäädä. Olen siis toistaiseksi yksin tämän ongelman kanssa.
Tänäänkin tunnin taistelun jälkeen rauhoittui nukkumaan. Ensin oli pahalla päälä kun laskin sänkyyn, rimpuili vastaan eikä asettunut. Sitten yhtäkkiä alkoi nauramaan ja juttelemaan ja kikattamaan kun yritin paketoida peittoon, sitten taas pahalla päällä kun en alkanut jutteleen ja leikkimään, sitten taas yritti nauraa ja jutella, taas hermostui kun en antanut periksi, lopulta rauhottui ja väsähti syliin ja laskin väsyneen pojan sänkyyn. Vielä vähän yritti vastustella mutta antoi periksi, kääsi pään sivuun ja lupsautti silmät kiinni.
Mielestäni iltarutiinit eivät vierähtäneet yliväsymyksen puolelle enkä myöskään liian pirteää yrittänyt nukuttaa.
Nyt varmaan joku ihmettelee, että mitä vielä valvon? No siksi etten saanut unta ja toiseksi kun toi pikkurakas pyörii, ähisee ja piehtaroi ja siten pudottaa tuttia jota joudun puolen tunnin välein (tai useammin) laittaan takass suuhun.
ongelmaa koska se aika kestää vain kerran ellei tule teille useampia
Kuulostaapa inhottavalle tuo teidän tilanteenne! Korostan heti alkuun, että tämä on vain villi ehdotus ventovieraalta, joten älä loukkaannu. Minusta kuitenkin kuulostaa siltä, että suurempi ongelma on se, että SINÄ et nuku/pysty nukkumaan kuin että lapsella olisi uniongelmia. Lapsi ilmeisesti kuitenkin päivät puuhastelee ihan normaalisti ja on virkeä (tämän käsityksen sain)? Eli olisiko aiheellista miettiä noita nukkumisjärjestelyitä uudelleen? Ei se perhepeti tai laajennettu perhepeti tosiaan kaikille sovi, ja minusta kuulostaa siltä, että teille (sinulle?) voisi tehdä hyvää kokeilla siirtää lapsi "kokonaan" pinnasänkyyn nukkumaan. Ethän sinä voi tuolla tavalla kovin kauaa jaksaa, täytyyhän sinunkin nukkua!
Toinen juttu mikä usein toistuu näissä verkkokeskusteluissa ja mitä aina jaksan ihmetellä:
"Nyt varmaan joku ihmettelee, että mitä vielä valvon? No siksi etten saanut unta ja toiseksi kun toi pikkurakas pyörii, ähisee ja piehtaroi ja siten pudottaa tuttia jota joudun puolen tunnin välein (tai useammin) laittaan takass suuhun"
Siis miksi te lähdette tuohon "puolen tunnin välein tutti suuhun" -ralliin? Omakin lapseni 3 kk tekee ihan samaa (nukumme perhepedissä), mutta jos tutti ei muutaman yrityksen jälkeen jää suuhun, niin en ala sen kanssa tuntitolkulla kyllä leikkimään. Sen sijaan kasaan peittoa paksummaksi muuriksi vauvan ja itseni väliin, pistän iPodin korviin ja jatkan unia. No, joskus veuhtominen äityy kyllä itkuksi, jolloin tämä taktiikka ei tomi, mutta pääsääntöisesti vauva rauhoittuu itsekseen ja nukahtaa uudelleen. Olen päin vastoin ollut huomaavinani, että tutin kanssa sohlaaminen vaan virkistää lasta, ja uneen vaipuminen vaikeutuu. Mutta näin siis meillä... Tsemppiä aloittajalle!
pirteä eikä nukuta, ei hän myös käy nukkumaan. Se on sama aikuisella, turha sitä on pyröiä sängyssä jos ei nukuta.
Yritä ajoittaa päiväunet niin ettei ole liian lähellä iltaa.
Moikka!
meillä 5kk vanha poika ,myös vähän keplottelua nukkumaankäyminen, syliin meinaa nukahtaa, tissille, mutta kun jätän hänet nukkumaan itsekseen , niin jo kohta on taas simmut auki ja täysi heiluminen käynnissä, lähinnä huvittaa (en ole itse siis kovin väsynyt) vielä tähän aikaan..
Omassa sängyssä olen koittanut antaa olla, mutta ei hän asetu sinnekkään. Selvästi on väsynyt, haukottelee ja väsyneen näköiset simmut.
Ei meinaa antaa millään unelle valtaa.No viimeistään 21 on poika unessa..Mutta melkosta hyppäämistä on illat kyllä.Jos tähän löytyy hyviä vinkkejä niin kiitos niistä.
-jenny-
bubor: Ongelmahan on juuri se etten pysty nukkumaan KOSKA poika on niiiiin rauhaton yöllä. Tokihan hän on päivät hyväntuulinen, liikkuisa ja touhuaa joten ilmeisesti hän saa kuitenkin unta tarpeeksi yöhulinoinnista huolimatta.
Nukun korvatulpat korvissa mutta silti herään siihen ähinään kun hän heittelehtii puolelta toiselle, sitten alkaa ne tutin hamuamiset ja jos tutti ei ”taianomaisesti” ilmesty hänelle suuhun niin sitten alkaa kitinä, marina, itku ja lopulta huuto ja sitten meneekin vähän pitempään saada tilanne rauhalliseksi ja kuitenkin sama ruljanssi on jonkin ajan päästä taas edessä; on siis helpointa vain työntää se tutti pojan suuhun ja asetella ja peitellä hänet hyvin niin eipähän herää parkumaan. Yötutista vieroittaminen tulee kyllä eteen mutta juuri tällä hetkellä kun olen tämän asian kanssa ihan yksin niin en kerta kaikkiaan jaksa alkaa millekään.
Perhepetiä ei ole enää käytetty. Poika nukkuu siis omassa pinnasängyssään oman sänkyni vieressä (sänkyjen välissä on jotain reilu 20cm rako).
Liiallisesta pirteydestäkään ei pitäisi olla kyse koska haukottelee, hieroo silmiään ja raapii kasvojaan/päätään.
Rauhoitan hänet sylissä mutta lasken pinnasänkyyn ennen kuin nukahtaa. Useasti käy niin, että sylissä on rauhallisesti ja näyttäisi siltä että hän kohta nukahtaisi mutta kun lasken pinnasänkyyn niin jostain ilmaantuu ylimääräistä energiaa ja värkkääminen alkaa eikä asetu mihinkään asentoon.
Toiset päiväunet ajoittuvat puoli kolmesta neljään ja yöunille meno on 19-20 välillä (riippuen pojan vireystasosta).
Josko laps omaan huoneeseen?
Meillä on hyvin hyvin levoton nukkuja tyttö n 4kk ikää. Neiti ei ole herännyt viimeiseen kuuteen viikkoon kuin kerran syömään yöllä mutta sen verran mellakoi että vieressä ei saa nukuttua. Prinsessa siirrettiin kuukausi sitten omaan huoneeseen nukkumaan ja kas kyytiä nyt koko komppania saa nukuttua kunnolla. Viimeinen pari viikkoa yöllä ei ole herätty ollenkaan.
Meillä iltapuuhiin luotiin n 2 kk iässä kohtuullisen selkeät rutiinit. Nukkui neiti päiväunia mihin aikaan tahansa niin viimeistään 17.30 herättelen sievästi ylös. Pikkuisen leikitään ja syödään. n 18.30-19.00 harrastetaan vauvahierontaa ja sen jälkeen suihkuun. Suihkun jälkeen unitissi ja omaan sänkyyn nukkumaan. Yleensä pirpana nukahtaa n 20.15. Aamulla heräillään kuuden korvalla. Vaikealta tuntui ensin tuo kellosta katsominen illasta ja pieni tietenkin kapinoi alkuun mutta nyt neidin kello on tarkempi kuin äidin.