Hei!
Sanon nyt heti tähän alkuun että tahdon asiallisia viestejä. Miehelläni todettiin viime kesänä sairaus nimeltä skitsoaffektiivinen häiriö samana kesänä hän joutui sairaalaan jossa on kyllä ollut aiemminkin mutta sairautta ei oikein silloin vielä todettu ja hänelle kokeiltiin monenlaista lääkitystä ja ne ei ainakaan tepsineet koska hän joutui aina takas sairaalaan mutta viime kesänä hän sai uudet lääkkeet jotka on ollut hyvät hänellä ei ainakaan omien sanojen mukaan ole ollut vaivoja. Haluaisin nyt jonkun kommentteja jotka asiasta tietää että voiko pelkät lääkkeet estää sen ettei sairastu enää?? mieheni kyllä sanoo ettei enää lähde koskaan sairaalaan mutta uskallanko uskoa?? Pelottaa kun meillä on kaksi pientä lasta....ajattelen asiaa melkeinpä joka päivä enkä itse uskalla elää...jos taas maailma yhtäkkiä romahtaa. :(
Sanon nyt heti tähän alkuun että tahdon asiallisia viestejä. Miehelläni todettiin viime kesänä sairaus nimeltä skitsoaffektiivinen häiriö samana kesänä hän joutui sairaalaan jossa on kyllä ollut aiemminkin mutta sairautta ei oikein silloin vielä todettu ja hänelle kokeiltiin monenlaista lääkitystä ja ne ei ainakaan tepsineet koska hän joutui aina takas sairaalaan mutta viime kesänä hän sai uudet lääkkeet jotka on ollut hyvät hänellä ei ainakaan omien sanojen mukaan ole ollut vaivoja. Haluaisin nyt jonkun kommentteja jotka asiasta tietää että voiko pelkät lääkkeet estää sen ettei sairastu enää?? mieheni kyllä sanoo ettei enää lähde koskaan sairaalaan mutta uskallanko uskoa?? Pelottaa kun meillä on kaksi pientä lasta....ajattelen asiaa melkeinpä joka päivä enkä itse uskalla elää...jos taas maailma yhtäkkiä romahtaa. :(
Vastaukset 18
Vanhimmat
En valitettavasti osaa vastata kysymykseesi, mutta tilanteesi kuulosti vähän omaltani ja tuli mieleeni, että osaisiko joku lisäksi neuvoa mistä omainen voisi hakea apua ja tukea?
Tarkoitan siis, että kun perheessä joku kärsii mielenterveydellisistä ongelmista niin luulisi perheen tuen olevan ensisijaisen tärkeää? Eli mistä omainen voisi hakea vinkkejä, jotta osaisi paremmin olla sairaan tukena ja olla ennalta ehkäisemässä sairauden uudelleen puhkeamista.
Mun miehelläni on aikoinaan diagnosoitu skitsofrenia ja tauti on pysynyt kurissa lääkehoidolla. Tietty positiivinen asenne yms auttaa asiaa. Mutta koskaanhan ei voi tietää mitä tapahtuu.
Kokemuksesta neuvoisin, että selvitä itsellesi, jaksatko tosiaan jos sairaus taas puhkeaa. Mutta älä ajattele liikaa mitä voisi tapahtua, siinä sekoaa vain oma pää. Pitää uskaltaa elää "normaalisti", eikä kokoajan sairaus mielessä. On myös miehesi edunmukaista, ettet huolehdi liikaa. Tiedän että se on vaikeaa, mutta miehesi on asiantuntija omassa sairaudessaan. Uskoisin, että hän tietää, milloin hänestä tuntuu ns. terveeltä.
Keskustele miehesi kanssa. Onko hän kuitenkin motivoitunut lääkehoitoon?
Voimia sinulle! Tiedän, ettei "neuvoni" ole helppoja toteuttaa.
Skitsoaffektiivinen häiriö on vaativa hoidettava. Usein menee pitkä aika ennen kuin löydetään sopiva lääkitys, mutta kun se on löydetty, se pitää sairauden hyvin kurissa.
Lääkehoito on kaiken a ja o. Sen täytyy olla riittävän suuri annos ja sitä tulee käyttää säännöllisesti. Hyvin monet potilaat päättävät itse kokeilla jossain vaiheessa lääkityksen vähentämistä ja siitä tulee siksi varoittaa etukäteen.
Toinen hoitomuoto on psykoedukaatio eli potilaan ja hänen läheistensä opettaminen sairauden tuntemiseen. Tulisi löytää sellaiset merkit jotka ennakoivat sairauden pahenemisvaiheita. Usein se on ärtyneisyys tai unien vaikeutuminen. Kannattaa mennä rohkeasti hoitoon mukaan.
Kolmas hoitomuoto on mahdollisimman pitkä ja luottamuksellinen hoitosuhde esim psykaitriseen sairaanhoitajaan, psykologiin tai psykiatriin.
Ne potilaat jotka sitoutuvat tähän, eivät yleensä joudu uudestaan sairaalaan. 100% varmuutta ei voi antaa missään tilanteessa, mutta lähelle sitä päästään näillä keinoilla.
Minulla on lähiomainen sairastunut paranoidiseen skitsofreniaan ja vaikka kuinka mietin mistä kaikki johtuu en ole löytänyt oikeaa vastausta. Olen kokenut valtavaa häpeää ja tukea en ole saanut tarpeeksi. Sitä pitää lähteä itse hakemaan ja varsinkin pienellä paikkakunnalla se on vaikeaa jos ympäristö ja sukulaiset ovat poispäin työntäviä. Olen kärsinyt yksinäisyydestä ja olen välillä todella ahdistunut. Ihmettelen vaan sitä, että mistä ihminen saa voimaa elää sairastuneen lähellä menettämättä omaa mielenterveyttä ja mikä olisi oikea paikka saadakseen puhua ongelmasta? Jos vertaistukiryhmää ei ole saatavilla. Ja voi tuntea olon niin ahdistuneeksi että tukiryhmässä olo tuo vaan lisää syyllisyyttä? onko ammattiauttaja silloin tarpeen. Ja ei kysymykset tähän loppuisi, mutta tämä on kaikille avoin keskustelupalsta ja ehkä on ihan väärä paikka kirjoitella tällaisia..????????
Kun ihminen sairastuu skitsofreniaan, on taustalla useita eri syitä. Tutkimusten mukaan näistä syistä on keskimäärin noin 80% geeneistä johtuvia. Muita syitä voivat olla raskauden ajan infektio, synnytyksen ongelmat jne. Tutkimuksen edistyessä ns inhimilliset syyt ovat vähentyneet koko ajan eli väärää kasvatusta, liiallista stressiä jne ei pidetävä kovinkaan merkittävinä syinä skitsofreniaan sairastumiselle ja niiden merkitys taitaa olla jotain 1-2%:n luokkaa. Syytä ei siis välttämättä etsimällä löydy ja on hyvin epätodennäköistä että syy löytyisi jostain mitä on tehty väärin kasvatuksessa tms.
Sinä voisit hakeutua mielenterveystoimistoon itsekin ja kysyä sieltä paikallisia mahdollisuuksia saada tukea. Siellä nämä resurssit ainakin tiedetään paremmin.
Eli sairaus on 80% biologiaa niin se tarkoittaa sitä että kannan skitsofrenia-geeniä 80 prosenttisesti. Eli on tuurin kauppaa sairastunko elämäni aikana "psyykkisesti" vaikka se on tavallaan biologista. Jos se ei ole minä niin joku muu voi sairastua samasta suvusta jne..On vaan kirottua syntyä selaiseen sukuun jossa on ns.hulluja enemmän tai vähemmän.
Voi ajatella, että samoin kuin diabetes, epilepsia tai mikä tahansa perinnöllinen geeni kulkee suvuttain niin skitsofreniaan sairastuminen on samanlainen riski kuin muut perinnölliset sairaudet? Meneekö oikein????
Päättelet väärin. Kyse on sairastuneen ihmisen taustalla olevista geeneistä. Skitsofreniaan altistavia geenejä arvioidaan olevan noin 10-30 ja niiden sopivien mutojen osuminen samalle ihmiselle voi ratkaista sairastumisen. Usein tarvitaan geenien lisäksi jokin ympäristötekijä. Näistä ympäristötekijöistä kotkut ovat vähenemässä (raskausajan infektiot ja sikiön hapenpuute) ja tämä voi oleellisesti vähentää riskiä.
Skitsofreniaa sairastavan lapsilla on selvästi kohonnut riski sairastua skitsofreniaan, mutta heidän lapsillaan riski on enää 5% eli vaikutus laimenee huomattavasti sukupolvien myötä.
On jonkin verran viitteitä siitä että skitsofreniaan altistavilla geeneillä on hyviä puolia. Ne saattavat parantaa aivojen ongelmanratkaisukykyä. Ja pakkohan niillä on olla hyviä puolia. Muuten ne olisivat poistuneet väestöstä hyvin nopeasti.
TERVEHDYS, HYVÄ PERHEENÄITI. OLEN NS. VAPAA SKIT-
SOFRENIATUTKIJA JA KERRON SINULLE, ETTÄ ON VAIN
YKSI TIE PARANTUA JA PYSYÄ TERVEENÄ TÄSTÄ SAIRAUDESTA.ON TUNNETTAVA SKITSOFRENIAN TODELLINEN
AIHEUTTAJA JA YDIN, KAIKEN SEN "SEKAMELSKAN" KESKELTÄ,MITÄ SKITSOFRENIAAN KAIKKINE LIITTYY.
VIRALLINEN LÄÄKETIEDE EI VIELÄ USKO, ETTÄ TÄMÄ VAIKEA SAIRAUS, JOPA PSYKOOSEINEEN, SYNTYY NIIN
YKSINKERTAISESTA ASIASTA, KUIN YLISUURI AISTIHERK-
KYYS SILMÄSSÄ.KUN TERVEET PSYKIATRIT OTTAVAT VASTAAN JO HUONOSSA KUNNOSSA OLEVIA POTILAITA,EI
HEILLE VOI TULLA MIELEEN,MISTÄ KAIKKI SAA ALKUNSA.
ARVAAN, ETTÄ SINUNKIN MIELESSÄ KÄY NYT: HÖPÖ,HÖPÖ.
MUTTA TAKAAN, ETTÄ PARANTUMISEEN EI OLE MUUTA KEINOA.TOIVOISINPA, ETTÄ TUNTISIN PERHEESI, VOISIN
OHJATA MIEHESI MELKOISELLA VARMUUDELLA MIELEN RAUHAAN.
LUEPAS, MITÄ NIMIMERKKI MIELENTUTKIJA ON KIRJOITELLUT AIEMMIN TÄLLÄ PALSTALLA (NE ON TOSIN
KIRJAILTU AINA PIENESSÄ KIIREESSÄ,SORRY KAIKILLE).
JA TAAS VOIN TÄSSÄ ANTAA MUUTAMAN VINKIN.
MIEHESI (JA KAIKKI MUUTKIN SAIRASTUNEET) ON VAIN SÄIKÄHTÄNYT TÄTÄ OMAA "PIKKU" OMINAISUUTTA, YLI-
HERKKYYTTÄ.KUN MIESTÄSI OIKEIN PALJON AHDISTAA, KEHOITA HÄNTÄ ASETTAUTUMAAN VAIKKA MUKAVAAN NOJATUOLIIN, SIITÄ ALKAA TIE OMAN ITSENSÄ TUNTEMISEEN.IHMISTÄ HALLITSEE KAKSI ASIAA, JOKO
HÄN ITSE TAI PELKO.(TÄMÄ ON JO SODASTAKIN TUTTUA
JOILLEKIN.)KUN SKITSOFRENIAN AIHEUTTAJAN JA OMAN
ITSENSÄ VARSINKIN OPPII TUNTEMAAN,ALKAA TIE NORMAALIUUTEEN.TERVEET IHMISET VOIVAT NYT VIRNISTELLÄ, MUTTA VOIN KERTOA, ETTÄ HAASTETTA
RIITTÄÄ JONKINVERRAN NIILLÄ, JOTKA OVAT PERINEET
TÄMÄN YLIHERKKYYSTEKIJÄN.PROFESSORI KELTIKANKAAN
ARVIO OLI HYVÄ, N.20-25 % VÄESTÖSTÄ.MUTTA, NE
JOILLA EI OLE OLLUT PELOKAS KASVUYMPÄRISTÖ, NIITÄ
TÄMÄ PERINTÖTEKIJÄ JA OMINAISUUS EI ENÄÄ HÄIRITSE.
TUNNEN USEITA TAPAUKSIA TUTKIMUKSISSA LÖYTÄMÄNI
IIRIS-ANALYYSIN AVULLA.VOI KUULOSTAA HURJALTA, MUTTA VANNON PUHUVANI TOTTA.
ÄLKÖÖN MIEHESI PELJÄTKÖ ITSEÄÄN, JA ETSIKÖÖN RAUHAA JA HYVÄÄ OLOA. SE ON TIE PARANEMISEEN.MONTAKO KERTAA EVANKELIUMI
KEHOTTAA OLEMAAN ROHKEA JA PELKÄÄMÄTTÄ !!! (N.365
KERTAA ?)VIELÄ HALUAN SANOA, ETTÄ KAIKKI KEMIKAALIT, ALKOHOLI JA OLETAN: LÄÄKKEET, OVAT
SKITSOFREENIKON HERKÄLLE HERMOSTOLLE HAITAKSI !!
LENKKEILYÄ JA HYVÄÄ RAVINTOA + HUUMORIA PITÄÄ OLLA. EIPÄ TÄSSÄKÄÄN OLLUT KAIKKI,TOISENKERRAN !
Täyttä puppua kuten aiemmatkin kirjoitukset.
Onko sinulla esittää kirjallisuusviitteiden muodossa näitä teorioita tukevia tutkimustuloksia?
Nobel -palkitun matemaatikon toisesta (hetero-) suhteesta syntynyt John Charles Nash on myös skitsofreniaan sairastunut kuten isänsä, mutta velipuoli (isänsä "vähemmän älykkääksi isoveljeksi" ystävällisesti nimittämä) tiettävästi ei ole.
Sinällään elokuva "A Beautiful Mind" ei antane kovin todenmukaista kuvaa Nashin elämästä, mutta yksi pointti lieneekin esittää erityslahjakkuuksien ja krmh, mielen haavoittuvuuden välinen yhteys. Triviaalitietämyksen tasolla on aina puhuttu hulluuden ja nerouden tms. liittymisestä toisiinsa. Luonnollisesti tämä ei tarkoita, että kaikki skitsofrenialle tai muille, varsin tuhdistikin periytyviksi osoitetuille, ongelmille geenejä kantavat olisivat ilman muuta (älyllisiä) poikkeusyksilöitä. "Parantunut" ongelmanratkaisukyky kun voi esim. ilmetä vaikkapa poikeuksellisena kykynä kaataa mahdollisimman useita vuodekumppaneita sängyn pohjalle ja vieläpä saada nämä harrastamaan suojaamatonta seksiä :)
http://encyclopedia.thefreedictionary.com/John Forbes Nash
http://www-gap.dcs.st-and.ac.uk/~history/Mathematicians/Nash.html
Eikös Mielentutkijan nimimerkki pitäisi silloin olla Silmäntutkija?
Hihih hyvää viihdettä skitsoaffektiivisen aamuun.
Itse sairastuin skitsoon muutama vuosi sitten ja lääke-hoito on tietenkin A ja O. Jos lääkkeet ovat sopivat potilaalle ja pahempia sivuvaikutuksia ei ole niin luulempa, että voi sanoa, että miehesi on varmasti terve. Itse hän varmaan sen parhaiten tietää. Mutta tässä sairaudessahan ei ole kuitenkaan sairaudentuntoa. Tälläisestä sairaudesta voi myös parantua kokonaan mutta se vie vuosia aikaa tai voi olla, että syöt loppuelämäsi estolääkitystä. Minun mielestäni lääke-annoksen ei tarvitse olla iso vaan sopiva ja se että, oireet pysyvät kurissa ja voit elää ihan normaalia elämää. Kannattaa hakea tietoa näistä oireista ja univaikeudet ovat varmasti ne ensimmäiset oireet, mieli-alan heittelyt jne...Minun mielestäni ei kannata alkaa miettimään liikaa toista ja hänen sen hetkisiä tunne-tiloja koska varmasti lähimmäisten huolenpito voi olla aika raskasta ja varmasti jo mielikuvituskin tekee osan sitä, että voi kuvitella pienimmätkin oireet siitä, että toinen sairastuu mutta se on varmasti lähimmäisten ensireaktiota. Koska he ovat huolestuneita ja pelkäävät, että potilaan olo pahenee. Jos miehelläsi löytyy tahdonvoimaa (ehkä ei sairauden alussa) mutta myöhemmin kun toipuminen alkaa kunnolla niin varmasti uskon hänen pärjäävän. Ja voitte elää ihan sitä normaalia elämää mitä ennenkin, miksipä se siitä muuttuisi. Tämähän on stressi-sairaus ja kaikkien psyyke ei varmaan kestä ihan hirveää kuormitusta eli se silloin kiehahtaa yli eli menee psykoosiin. Hyvää Jatkoa Sinulla ja miehellesi ja toivon sydämestäni, että varmasti joskus tulee se päivä, että kaikki alkaa menemään entistä paremmin ja paremmin mutta on jaksettava vain odottaa ja muista, pienin askelin eteenpäin ja valoa on odotettavissa. Ja muista, että lapsillekkin on hyvä selittää mistä on kyse ja miksi isä on tällä hetkellä sairas, se helpottaa lapsien mieltä, koska tietävät mistä on kyse ja minkä vuoksi. Lapset ovat hyviä vaistoamaan asioita ja puhuminen on kaiken A ja O.
Tuhannet kiitokset sinulle ja kaikille jotka kirjoititte. Sinun kirjoituksesi auttoi taas jaksamaan huomiseen. KIITOS!
Kannattaa käydä myös tutustumassa tukiasema.net jossa pitäisi olla aika asiallisia keskusteluja, vertaistukea yms. Jos haluat kirjoitella niin ilmoita.
Millaisista oireista miehesi kärsii? Oletteko molemmat uskonnollisia, vai vain miehesi?
-Tiedän että kysymyksiini ei vastata, koska paneuduin ongelmaan jo heti alussa. Nämä ovat vaikeita asioita KAIKILLE.
ajattelin vain mainita, kun useampikin kirjoittaja näkyy näiden välillä yhtäläisyyden näkevän.
Jokaisesta sairaudesta selvitään aina ajan myötä, oli saíraus sitte miten vakava. Tähänkin sairauteen löytyy lääkitykset jotka estävät psykoosiin joutumisen, vaikka lääkkeet eivät kuitenkaan täysin voi kumota madollisuutta tähän. Tiedän sairaudesta jonkin verran itse ja ehdottaisin että puhut hoitohenkilökunnan kanssa.
Poikani sairasti skitsofreniaa,johon lääkitys auttoi.Mutta hän löytyi kulleena kotoaan,eikä kuolinsyytä koskaan löytynyt,ruumiin avaus pöytäkirjassa lukee:skitsofreenikoilla on todettu normaali väestöä enemmän selittämättömiä kuolintapahtumia. Hänen ystävänsä koki saman kohtalon vuotta myöhemmin,omani oli 24v ja yst,26v.Onkohan syynä lääkitys,heillä sama,jota ei ole tarpeeksi tutkittu,vähäinen valistus avohoidossa,koska sivuoireena ko.lääkkeellä syd.rytmihäiriöt,paikallinen tulehdus samaanaikaan hengenvaarallinen ym.Muilla samoja kokemuksia?