Onko ihmisellä kaikkien uhrauksien ja raskaiden vuosien jälkeen oikeus edes pieneen, henkilökohtaiseen onneen. Voiko sen vain ottaa koska sitä kaipaa? Vai pitääkö pysyä ruodussa koko elämänsä ja missä siitä saa palkkion jos kärsii kunniakkaasti täysillä loppuun saakka pipo tiukalla?
Hetki onnea
miettimys
23310
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Ei varmaan mitalia kukaan tule ojentamaan,selvähän se.
Ei tule ei, mikä se palkkio on jota muistella kun kuolo kolkuttaa? Ei mikään!
tulee, niin silloin ei ainakaan mieti muuta kuin sitä. Ja mitä sitten seuraa, pelko perseessä!
Mä toivon että silloin ei ehdi miettiä mitään, eikä varsinkaan hukattuja tilaisuuksia ja elämätöntä elämää.
Miksi pelätä kuolemaa muuten kuin omaistensa hetkellisen ikävän vuoksi - pienten lasten yksinjääminen on toki pahalta tuntuva asia...
Kuolemahan on monelle helpotus, pelkkä poislähtö. Jos kuoleman rajan tuolla puolen on jotakin, senkin näkee sitten. Luulen, että kuolemanhetkikin on pelkkää valoa ja rakkautta (jonka tuottaa aivotoiminta), kuolipa sitten miten tahansa. Jos onnekseen pääsee kuolemaan sairaalassa, kivunhoitokin on jo nykyisin kohdallaan.
Niin, mutta jos ei kuolemaa pelkää niin älä pelkää elämää.Yritetään lusia tämä kakku kunnialla loppuun saakka ja mitä sitten sen jälkeen - no sen näkee sitten. Iloa ja valoa sinulle ykkösnainen.Hyvää yötä!
Aikanaan nopea ja tuskaton kuolema olisi itselle paras, mutta olisiko läheisten kannalta sellainen, että ehtisi ns. hyvästellä ja sanoa ne sanat joita ei ehtinyt/ osannut/ tullut ajatelleeksi sanoa aikaisemmin?
älä huoli.. voithan silti pysyä ruodussa.
Ehkä pysyt paremmin ruodussa jos otat itsellesi hetken onneakin?
Tuota olen miettinyt, toisaalta en halua aiheuttaa kenellekään elämään kärsimystä. Liian raskasta miettivää tos.as. täytyy mennä nukkumaan. Öitä.
toivottavasti käsitän väärin.. ottaa onnea? keneltä? käyttää toista tunteettomasti esim. läheisyyden lähteenä?
sinä saatanan mulkku se jaksat päivystää näitä palstoja missä pääset räksyttämään mokoma rakki. ota poskees siin sulle läheisyyden lähde. *fuck*
Oho, joku "kovis" on joukossa..
Selkärangalliset elää ruodussa..
Pahiksilla ei pää kestä..
on elettävä.
Sen voi elää myös käyttäytymällä kunnolla..
Vai mitä meinaat ? Heikot kyykkyyn, mulle kaikki ja heti ?
Näin juuri, elettävä ja sisällöllisesti sellasta että tietää eläneensä. No joo kyl mä jotain tiedän :)
Mun aloituksessa ei puhuta kenenkään kyykytyksestä joten Öitä sullekin.
pahoittelen ..öitä sullekkin..
Meitä liian yksin jääneitä on paljon. Iän karttuessa monet jäävät koteihinsa nyhjäämään puolisoittensa kanssa eikä yksinäisille löydy itselleen sopivaa, samanhenkistä seuraa ihan helposti. Se johtuu mielestäni omasta luonteestakin, joskus sairauksista ja miksei liian pienestä kotikylästäkin ja harrastusmahdollisuuksien puuttumisesta.
Muuan pappi kutsui tuhkatiheään kirkon piiriin... kyselin toiminnan antia ja totesin, että yksinäisyyteni vain kaksinkertaistuisi.
Oma yksinäisyyteni , luulen, johtuu luonteestani ja, ettei vain niitä samanhenkisiä ole - ei juuri muitakaan. Kapakatkin ovat minulle vierasta riistamaata.
Joskus tulee mieleen, että kaikkialle pitäisi perustaa yksinäisten ihmisten joukko, joka silloin tällöin kokoontuisi, keskustelisi, nauraisi - ja kenties joskus joku löytäisi oikean ystävänkin. Yhteiset kokemukset sitovat yhteen ja antavat yhteisymmärrystä...
En tiedä, olenko kummajainen, mutta tätä yksinäisyysongelmaa on jatkunut jo turhan kauan ja elämä alkaa maistua mauttomalta näkkileivältä jopa vaillahalvinta margariinia.
Ei, miettimys, et todellakaan ole yksin yknäisyydessä, meitä tulee koko ajan lisää.
Monesti olen ajatellut, että jos voisi kuolla pois vain sitä haluamalla, ei minua enää olisi.
Tähän on vielä vastattava. Kiitän tästä sun vastauksesta. Samanhenkisyys on avainsana. Kuinka pitkään ihminen jaksaa ilman samanhenkistä seuraa. Mahdollisuutta jakaa omaa elämäänsä ilman turhia selittelyjä. Mikä muu siitä henkisestä tyhjiöstä seuraa kuin reaktiivinen masennus jos ei ole mahdollisuutta toteuttaa omia henkisiä tarpeitaan. Ymmärrän hyvin tuon sinun tarpeesi ja kaipauksesi, kaipaat ystävää. Moni kaipaa ystävää, jonka kanssa jakaa elämänsä myöskin ne kipeimmät hetket ja myöskin ne riemut ja ilot. Tämä sinun vastauksesi sai miettimään, miten arvokas on elämässä ihminen joka on samanhenkinen. Sellaisesta ihmisestä täytyy pitää kiinni. Kiitos sinulle ja minä toivon , että sinä löydät itsellesi samanhenkistä seuraa.
Hyvää yötä!
kiristää jo kauemminkin aikaa:)
Itse sen tiedät...
Ei kukaan toinen elä elämääsi kuin sinä itse...
Jos riittää yksi ilta, etkä riko itseäsi.. eikö se silloin ole hyvä.
Uskotko sen " Teet niin tai näin, mikään ei ole oikeinpäin "..
Niin aina sanojia riittää..
Me vain taaplaamme tämän elämän tyylillämme, joten anna palaa minkä itse tunnet hyväksi.
on pysyttävä ja onnen hetkien oltava sellaisia ettei ketään loukkaa
ellei onnen hetket ole mahdollisia on muutettava olosuhteitaan niin etä ne tulee mahdollisiksi