Yksi ajatus -kun molemmilla on tarve kontrolloida niin voimakkaasti tapahtumia, niin tämä palstakirjoittelu on helppoa. Helppoa kontrolloida lukemalla viestejä ja mielikuvituksessa vastata niihin = kokonaisuus. Toinen ihminen ei ehkä noudatakaan sitä kaavaa mitä haluisi. Mikä vaiva ja riesa jos se ei "noudata käsikirjoitusta".
No tällanen ajatus, ehkä pöljä. Unta kaaliin.
No tällanen ajatus, ehkä pöljä. Unta kaaliin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
jonka itse kirjoittaa itselleen etukäteen ei voi toteutua sellaisena kuin haluaa, sillä oikeassa elämässä toimijoita on ainakin kaksi, jotka eivät noudatakaan samaa käsikirjoitusta. Ei elämä muutenkaan mene niinkuin itse haluaisi, sillä osien on tarkoitus sopia tietyllä tavalla tiettyyn kohtaan ja sillä on jokin merkitys. Silläkin on merkitys, jos ei sovi vaikka kuinka yrittää.
Ehkäpä niihin tilanteisiin elämässä pitäisi suhtautua avoimin mielin ja kuunnella miltä tuntuu. Toisaalta toisen johdatteleminen ja manipuloiminen ei mielestäni ole oikea tapa toimia. Se on jotenkin itsekästä ja siinä saattaa näpäyttää omaa itseään. Rehellisyys itseä kohtaan on myös rehellisyyttä toista kohtaan.
Tällaisia mietteitä tänään, aurinkoista lauantaipäivää, täytyy nyt jotain muuta...
En oikein osannut ilmaista tässä aloituksessa mitä oikeesti pohdin. Pohdin nimittäin ennenkaikkea sitä, miten vaikeaa on siirtää tavalliseen elämään nämä netti- ja palstakirjoittelut. Näitä palstakirjoitteluja voi kontrolloida mielensä mukaan ja valikoida mitä lukee, uskoo, miten tulkitsee jne. Ei näistä oikeesti ole paljonkaan apua oikean ihmissuhteen luomisessa. Tavallisessa elämässä kohtaaminen ja vuorovaikuts toisen ihmisen kanssa on moniulotteisempi ja myös vaativampi. Vaatii aivan eritavalla panostusta ja viitselijäisyyttä kuin istua tässäkin nyt koneen äärellä. Mietin jopa niin, että ehkä sitä halua ei oikeasti olekaan lähteä hakemaan kontaktia IRL, koska siinä on omat haasteensa. Tai sitä haastetta jopa pelkää.No jotain tällaista mietintää mulla oli.
Aurinkoa sullekin vaikkakin räntää sataa välillä.
Järkevää/mietteliästä tekstiä, mutta sekin pitää mennä pilaamaan huutamalla tuuleen...
Selvästi kuitenkin haluat tuon jollekkin osoittaa..
tämän vähän paremmin ja tottahan tuo on. Täällä se käsikirjoitus on oma. Oikeassa elämässä se on paperi, joka ei toimi. Niin, toinen ihminen on aina suuri haaste koska hän on oma itsensä ja hyvä niin, ei toimi niinkuin minä toivoisin. Sitä taidetaan sanoa kanssakäymiseksi ja se on välillä väsyttävää... joskus todella väsyttävää. Enkä ole minäkään sellaista halunnut moniin aikoihin ennen tätä nykyistä tilannetta... Ei sitä kyllä pelätä tarvitse, sillä jokaisella on oikeus määritellä omat rajansa, vaikka ei sekään ihan yksinkertaista ole. Se, mitä haluaa... ei ehkä aina olekaan sitä, mitä sen luulee olevan... mutta ehkä se on sitä, mitä tarvitsee.. (lainattu viisaus). :)
Niin tässä ajatuksissaan palaa taas siihen hallinta kysymykseen. Mulla on kauhee tarve hallita ja kontrolloida tilanteita. Ehkä se onkin perimmäinen pelko, että vaikka kuinka kaipaa sitä läheisyyttä niin pelkää myöskin tilanteiden ja elämänhallinnan pettävän. Tiedätkö, että menettää jotenkin otteensa. Aivan hullua. Tottakait jokaisella on oikeus määritellä rajansa, mutta toisaalta toinen voi olla niin vahva persoonallisuus että kohta kulkee aivan lampaana talutushihnassa, heh...Mä kyllä mietin asioita aina aivan liikaa ja kaikkia pahimpia mahdollisia takaiskuja ja olen kyllä hemmetin outo. Eihän kukaan voi antaa mitään varmoja takeita mistään elämässä, kyllähän sen tajuan minäkin mutta silti olen tällainen kun olen. Varmaan se jokin kirjallinen sopimus pitäisi laatia kaiken varalta *nauran itelleni* sikäli mikäli joskus jotain elävässä elämässä tapahtuu. No ainakin pelisäännöt on oltava :D Lainattu viisaus on muuten oikein osuva. Pitää tuumailla...
sun kirjoituksesta nousi. Se tarve hallita kaikkea on kai eräänlaista pelkoa, joka saattaa tulla kaukaa menneisyydestä. Ehkä avuttomuus on ollut niin pelottavaa, tai ehkä jotain ikävääkin on tapahtunut ja siksi se tutun ja turvallisen tarve on suuri. Tosin se tuttu ja turvallinen, mihin on tottunut, ei aina ole jotain hyvää.
Mulle tuli jostain vähän ristiriitainen olo kun sanot, että jotkut ihmiset on niin vahvoja, että heidän kanssaan on sitten talutushihnassa ja sitten toisaalta sanot, että sulla on voimakas tarve hallita ja kontrolloida tilanteita.. katsos kun sellainen ihminen on yleensä juuri se, joka pitää sitä talutushihnaa. Ei tietenkään voi yleistää, mutta usein. Ehkä se epävarmuus aiheuttaa sen jotenkin.
Eihän kaikkea voi ennakoida vaan täytyy ottaa asiat sellaisina kuin ne eteen tulevat ja siinä hetkessä sitten päättää, miten niiden kanssa toimii. Kun tutustuu hiljalleen uuteen ihmiseen niin kyllähän siinä vähitellen alkaa nähdä millainen ihminen hän on. Pelisäännöt on hyvä olla molemmilla suhteellisen samanlaiset, sujuu se pelikin sitten paremmin. Läheisyys on pelottavaa kaikille, sillä siinä on kovin haavoittuvainen.
Hyvää yötä nyt ja levollisia unia.
Kaiken kontrollointitarve on nimenomaan seurausta elämänhistoriasta, jossa on tapahtumia joihin ei ole voinut vaikuttaa. Alitajuinen pakko lienee pitää silmällä kaikkea, ettei yllätyksiä pääse tapahtumaan. Kokoajan on varuillaan ja tarkkailee mahdollisia merkkejä ja ennusteita, tämä kärjistettynä... jaa no tuo on kyllä ihan normaalia jossain elämänsä vaiheessa vakavasti traumatisoituneelle. Elämää suojaava mekanismi, joka seuraa läpi koko tämän elämän. Näillä eväillä pitää vain edetä. Ihmissuhteissa olen kyllä sopeutuva näin muuten eikä mulla ole tarvetta pompottaa, eikä alistaa muita. Mutta en halua sellaseen asemaan itsekään. Ristiriitaisia ajatuksia ja sen myötä ristiriitaista tekstiä.
Uudet ihmissuhteet on aina haastavia ja tietenkin parhaiten tulee toimeen sellaisten kanssa, joilla on elämän kokemusta ja henkistä vahvuutta, itsevarmuutta ymmärtää käyttäytymistä pintaa syvemmälle. Arkitasolla tulen kyllä erilaisten ihmisten kanssa toimeen mutta toisen ihmisen päästäminen sille omalle reviirille vaatiikin jo paljon enemmän. Sait aikaan hedelmällistä pohdintaa näin yön tunteina.
Kiitos sulle ja hyvää yötä.