Tämä on sitä " nykyaikaa" kun kaikki on ihan samaa, ei välitetä pätkääkään viattomista lapsista, omat halut ne jyllää, vähät siitä, että lapset voivat huonosti, se kostautuu joskus.
Ystäväni lapset ovat kaikki eronneet ekasta avioliitostaan ja uusissa naimisissa puolison kanssa, jolla on lapsia ennestään.
Uusioparit sanoivat aikoinaan huolettomina:"Lapset sopeutuvat". Pienemmät lapset muka unohtavat ja isommat jo ymmärtävät.
Nyt ollaan sitten teini-iässä. Vanhin tytär on ollut huumevieroituksessa 17 vuotiaasta asti. On nyt yli 20, seuraava - poika - on onnellisena siviilipalveluksessa. Hänellä on nyt asunto! Palvelun jälkeen on taas tuuliajolla. Työtön ja koulut kesken.
16 v. ikäinen poika joutui alkoholimyrkytyksen vuoksi sairaalaan viime viikolla.
Muitakin lapsia näissä uusioperheissä on, ja heillä menee paremmin, mutta kun vanhemmat lapset perheissä tuntevat itsensä syrjäytetyiksi, niin seuraukset ovat heille kohtalokkaat.
Ei heitä tahallisesti ole kaltoin kohdeltu.
Mutta aikuiset nyt ratkovat välej'ään keskenään ja eroavat, "koska ovat kasvaneet erilleen", ja lapsien on vain opittava kestämään se, että isä tai äiti katoaa kotoa. Pahinta kai lienee se, että viikon välein vaihdetaan asuntoa. Ollaan kuin kylässä koko ajan uudessa perheessä.
Lapsi ahdistuu, koska hänelle korostetaan, että hänellä on aikuisia kahdessa kodissa, iso suku! Ei ole syytä tuntea itseään sivulliseksi. Minkä hän sille voi, että tuntee olevansa liikaa?
Ystäväni lapset ovat kaikki eronneet ekasta avioliitostaan ja uusissa naimisissa puolison kanssa, jolla on lapsia ennestään.
Uusioparit sanoivat aikoinaan huolettomina:"Lapset sopeutuvat". Pienemmät lapset muka unohtavat ja isommat jo ymmärtävät.
Nyt ollaan sitten teini-iässä. Vanhin tytär on ollut huumevieroituksessa 17 vuotiaasta asti. On nyt yli 20, seuraava - poika - on onnellisena siviilipalveluksessa. Hänellä on nyt asunto! Palvelun jälkeen on taas tuuliajolla. Työtön ja koulut kesken.
16 v. ikäinen poika joutui alkoholimyrkytyksen vuoksi sairaalaan viime viikolla.
Muitakin lapsia näissä uusioperheissä on, ja heillä menee paremmin, mutta kun vanhemmat lapset perheissä tuntevat itsensä syrjäytetyiksi, niin seuraukset ovat heille kohtalokkaat.
Ei heitä tahallisesti ole kaltoin kohdeltu.
Mutta aikuiset nyt ratkovat välej'ään keskenään ja eroavat, "koska ovat kasvaneet erilleen", ja lapsien on vain opittava kestämään se, että isä tai äiti katoaa kotoa. Pahinta kai lienee se, että viikon välein vaihdetaan asuntoa. Ollaan kuin kylässä koko ajan uudessa perheessä.
Lapsi ahdistuu, koska hänelle korostetaan, että hänellä on aikuisia kahdessa kodissa, iso suku! Ei ole syytä tuntea itseään sivulliseksi. Minkä hän sille voi, että tuntee olevansa liikaa?
Vastaukset 7
Vanhimmat
sinusta pitää jäädä liittoon jossa on esim henkistä tai ruumiillista väkivaltaa tai alkoholismia tai piittaamattomuutta tai rakkaudettomuutta VAIN LASTEN TAKIA ?????
Tuosta näkee ettet sä tiedä mistään mitään !!!!!
Kirjoittaja kaiketi tarkoitti sitä jos ensimmäisen liiton lapset jäävät ikäänkuin heitteille ja arvottomiksi, uuden perheen syrjäyttäen heidät. Kyllä valitettavasti olen itsekkin nähnyt lähipiirissäni juuri samaa että keskitytään niin autuaasti uuden perheen perustamiseen et entiset unohtuu unholaan pikku hiljaa.
Ne on uusio keksinyt itselleen misen illuusion, että hänellä nyt on perhe. Katkera nainen kuvittelee itsellensä kaikenlaita mitä muilla on, ja sitten tippuu korkeelta kun asiat ei olekkaan hyvin, ja tottakai se on miehen ex perheen vika.
Kun kuvittelee paljon alkaa itsekin uskoa siihen satuun.
Lapsella ei ole kuin yksiperhe elämnsä aikana, toinen sitten kun itse sen perustaa, mutta kellään ei ole kahta perhettä, ei kahta miestä tai vaimoa.
tää tuotos on taas niin kamalaa lukihäiriöisen tuotosta ettei siitä Erkkikään ota selvää.
Ainoa mitä jotenkin ymmärsin on tuo:mutta kellään ei ole kahta perhettä, ei kahta miestä tai vaimoa.
Ei olekkaan kun entisestä on erottu ennen uutta...
lissukka on taas unohtanut päivän pillerit....
monta YDINPERHEEN lasta jotak ryyppäävät ja käyttävät aineitä, tai ovat muuten pikku-kriminaaleja.
Syy ei ole pelkästtään perhemuodossa, vaan lasten pahoinvoinnissa.
Perhemuodolla tai sosiaalisella asemalla ei ole merkitystä. Minä tunsin nuoruudessani
nuoren miehen, jonka molemmat vanhemmat olivat lääkäreitä, oli ydinperhe, hieno edustuskoti ja
rahaa niin pirusti. Mutta ei ollut aikaa lapselle, aika korvattiin rahalla. Se raha pistettiin sitten huumeisiin ja viinaan. Rötöksiä tehtiin kun haluttiin rakkaudettomuutta korvata kikseillä mitä saavutti adrenaaliryöpyillä. Tuo tarina ei päättynyt hyvin vaan tää kaveri kuoli ennen 20-vuotis syntymäpäiväänsä.
Itselläni on 14vuotias poika joka ei kulje kaupungilla vaan viihtyy paremmin kaverien kanssa meillä tai kaverien luona. Pojilla on hyvä ja turvallinen olla kotona, tämä "siitäkin huolimatta että kyseesssä on se kamala uusperhe". Uskon vakaasti että jos olisin jäänyt ydinperheeseeni olisi tilanne toinen, kun poika olisi kasvaessaan nähnyt miten isä juo ja käyttäytyy agressiivisesti....