Liikunnalla nujertaa

Itselläni, umpikorvessa asuneena, on kokemusta siitä, ettei hiekkatiellä ja metsikön keskellä liikkuminen kiinnosta. Ainakaan päivittäin. Tai mistäpä oikeastaan voin tietää, ei teininä liikkuminen muutenkaan kiinnosta.
Vanhempana sitä vasta alkaa arvostaa sellaisia asioita.
Nyt kun asun 'kylän pinnassa', on lenkkeily mukavaa.
Ja kyllä minä liikkumisesta saan paljonkin. Lapsi saa raitista ilmaa, näkee maailmaa, viihtyy hyvin kärryssä ja kun kohtapuoleen päästään jo pyörän kyytiin, niin ulkonaolo vaan lisääntyy.
Mitä itse saan.
Hyvän kunnon, masennun sisällä aivan taatusti ja kun tulee syötyä enemmän vain kotona löhöämällä, niin syyllisyys liikkumisen puutteesta vain pahentaa v*tutusta.
Ulkona ollessa näkee muita ihmisiä, ja vaikka heitä ei tuntisikaan, virkistää mieltä edes nähdä muita.
Ja kyllä minä olen huomiota miehiltäkin saanut lenkillä, vaikka lapsen kanssa kuljenkin, vaikkakaan se ei kyllä lenkkeilyni perimmäinen tarkoitus ole, onnellisesti varattu nainen kun olen.
Mutta imarteleehan se, etenkin kun raskauden merkit tuntuvat pomppaavan omiin silmiin peiliin katsoessa.
Nekin hoituvat pikkuhiljaa liikunnalla, kiinteytyy ja itsetunto paranee.

Allekirjoitan edellisten kommentit siitä, että liikunnalla saa parempaa mieltä ja masennuksen riski ainakin pienenee.
Liikunnallista kesänjatkoa :)

doudou kirjoitti:

Itselläni, umpikorvessa asuneena, on kokemusta siitä, ettei hiekkatiellä ja metsikön keskellä liikkuminen kiinnosta. Ainakaan päivittäin. Tai mistäpä oikeastaan voin tietää, ei teininä liikkuminen muutenkaan kiinnosta.
Vanhempana sitä vasta alkaa arvostaa sellaisia asioita.
Nyt kun asun 'kylän pinnassa', on lenkkeily mukavaa.
Ja kyllä minä liikkumisesta saan paljonkin. Lapsi saa raitista ilmaa, näkee maailmaa, viihtyy hyvin kärryssä ja kun kohtapuoleen päästään jo pyörän kyytiin, niin ulkonaolo vaan lisääntyy.
Mitä itse saan.
Hyvän kunnon, masennun sisällä aivan taatusti ja kun tulee syötyä enemmän vain kotona löhöämällä, niin syyllisyys liikkumisen puutteesta vain pahentaa v*tutusta.
Ulkona ollessa näkee muita ihmisiä, ja vaikka heitä ei tuntisikaan, virkistää mieltä edes nähdä muita.
Ja kyllä minä olen huomiota miehiltäkin saanut lenkillä, vaikka lapsen kanssa kuljenkin, vaikkakaan se ei kyllä lenkkeilyni perimmäinen tarkoitus ole, onnellisesti varattu nainen kun olen.
Mutta imarteleehan se, etenkin kun raskauden merkit tuntuvat pomppaavan omiin silmiin peiliin katsoessa.
Nekin hoituvat pikkuhiljaa liikunnalla, kiinteytyy ja itsetunto paranee.

Allekirjoitan edellisten kommentit siitä, että liikunnalla saa parempaa mieltä ja masennuksen riski ainakin pienenee.
Liikunnallista kesänjatkoa :)

Lue lisää

On pakko todeta, että masennuksen paras karkoittaja on todellakin liikunta. Liikunta pistää väkisinkin liikkeelle aivojen mielihyvähormonituotannon. Hyvä fyysinen kunto tukee mielenterveyttä. Ja sitten taas toisinpäin. Vielä jos napsii omegaa (käytetään keski-euroopassa masennuksen hoitoon, täällä tullaan jälkijunassa) ja karnosiiniä niin saadaan oman kehon parantavat voimat liikkeelle. Uinti on varsinaista terapiaa, jos ei jaksa uida niin lilluu vaan vedessä tai vesijuoksee. Vesijuoksu on mitä mainiointa kunnonkohotusta.

Itse keksin ostaa kotiin crosstrainerin, jolla voi kelata silloinkin kun esim. pikkuväki nukkuu tms. Hyvä maksaa jonkin verran, mutta se on hintansa väärti, niin paljon terveyttä, kiinteytystä, itsetuntoa ja energiaa se tuo. Lapsi ei siis estä liikkumasta jos on valmis panostamaan omaan terveyteen. On kuitenkin syytä estää pikkulasten ja vähän isompienkin pääsy leikkimään crossarilla. Kotijumppa ja Zumba on myös erinomaista mielenterveyden ja fysiikan kohentamista. Tanssi ja ota lapsetkin mukaan iloon!

dfgdf:lle: On surullista, että lapsi aistii masentuneen ja uupuneen äidin ja kärsii siitä myöhemmin elämässään. Sitä ei ole henkisesti läsnä lapselleen masentuneena. Hoida siis rakas ystävä itsesi kuntoon ihan lastenkin takia. He ovat syyttömiä omaan syntymäänsä eikä heidän pitäisi joutua kärsimään mistään. Muistathan että mikään ei kestä ikuisesti ja lapset kasvavat nopeasti. Anna heille siis lämmin ja rakastava lapsuus ja turvallinen olo!

ex-masentunut kirjoitti:

On pakko todeta, että masennuksen paras karkoittaja on todellakin liikunta. Liikunta pistää väkisinkin liikkeelle aivojen mielihyvähormonituotannon. Hyvä fyysinen kunto tukee mielenterveyttä. Ja sitten taas toisinpäin. Vielä jos napsii omegaa (käytetään keski-euroopassa masennuksen hoitoon, täällä tullaan jälkijunassa) ja karnosiiniä niin saadaan oman kehon parantavat voimat liikkeelle. Uinti on varsinaista terapiaa, jos ei jaksa uida niin lilluu vaan vedessä tai vesijuoksee. Vesijuoksu on mitä mainiointa kunnonkohotusta.

Itse keksin ostaa kotiin crosstrainerin, jolla voi kelata silloinkin kun esim. pikkuväki nukkuu tms. Hyvä maksaa jonkin verran, mutta se on hintansa väärti, niin paljon terveyttä, kiinteytystä, itsetuntoa ja energiaa se tuo. Lapsi ei siis estä liikkumasta jos on valmis panostamaan omaan terveyteen. On kuitenkin syytä estää pikkulasten ja vähän isompienkin pääsy leikkimään crossarilla. Kotijumppa ja Zumba on myös erinomaista mielenterveyden ja fysiikan kohentamista. Tanssi ja ota lapsetkin mukaan iloon!

dfgdf:lle: On surullista, että lapsi aistii masentuneen ja uupuneen äidin ja kärsii siitä myöhemmin elämässään. Sitä ei ole henkisesti läsnä lapselleen masentuneena. Hoida siis rakas ystävä itsesi kuntoon ihan lastenkin takia. He ovat syyttömiä omaan syntymäänsä eikä heidän pitäisi joutua kärsimään mistään. Muistathan että mikään ei kestä ikuisesti ja lapset kasvavat nopeasti. Anna heille siis lämmin ja rakastava lapsuus ja turvallinen olo!

Lue lisää

Masennus on lääketieteellisesti määritelty sairaus jota hoidetaan lääkärin kanssa joko lääkkeillä, terapialla tai niiden yhdistelmällä. Keski-Euroopassa toki määrätän vitamiineja sekä homeopaattista hoitoa. Jos perehdyt asiaan tarkemmin, huomaat, etteivät syyt ole suinkaan lääketieteelliset. Esim. Saksassa vakuutukset korvaavat lääkkeet, ja siksi voimakkaat vakuutusfirmat ovat lobanneet ja käytännössä pakottaneet lääkärit määräämään halvimpia mahdollisia lääkkeitä. Ja mielellään olemaan määräämättä mitään. Vitamiineja voi suositella potilaalle, sillä silloin vakuutusfirmojen ei tarvitse korvata mitään. Näin raadollinen maailma on.

Jos itsestä tuntuu ihanalta kävellä uudessa tuulipuvussa aamuaurinkoista metsätietä, niin huomaa etteivät kaikki suinkaan ole samassa asemassa. Hankala nauttia kivasta liikuntahetkestä kun paino on yli 100kg, kotona kaksi koliikki vauvaa ja työtön alkoholistimies joka pistää turpaan aamulla ja illalla. Siksi puolitieteelliset suosittelut oman pikku masiksen hoidosta ovat suorastaan loukkaavia. Eipä silti, sama ilmiö on syöpäpotilaidenkin kohdalla. Terveet naapurit kehottavat vain ajattelemaan positiivisesti ja juomaan vihreää teetä, niin tauti menee pois. Kun ko. keinot itseltäkin paransivat vatsakivun.

leikkilääkäri kirjoitti:

Masennus on lääketieteellisesti määritelty sairaus jota hoidetaan lääkärin kanssa joko lääkkeillä, terapialla tai niiden yhdistelmällä. Keski-Euroopassa toki määrätän vitamiineja sekä homeopaattista hoitoa. Jos perehdyt asiaan tarkemmin, huomaat, etteivät syyt ole suinkaan lääketieteelliset. Esim. Saksassa vakuutukset korvaavat lääkkeet, ja siksi voimakkaat vakuutusfirmat ovat lobanneet ja käytännössä pakottaneet lääkärit määräämään halvimpia mahdollisia lääkkeitä. Ja mielellään olemaan määräämättä mitään. Vitamiineja voi suositella potilaalle, sillä silloin vakuutusfirmojen ei tarvitse korvata mitään. Näin raadollinen maailma on.

Jos itsestä tuntuu ihanalta kävellä uudessa tuulipuvussa aamuaurinkoista metsätietä, niin huomaa etteivät kaikki suinkaan ole samassa asemassa. Hankala nauttia kivasta liikuntahetkestä kun paino on yli 100kg, kotona kaksi koliikki vauvaa ja työtön alkoholistimies joka pistää turpaan aamulla ja illalla. Siksi puolitieteelliset suosittelut oman pikku masiksen hoidosta ovat suorastaan loukkaavia. Eipä silti, sama ilmiö on syöpäpotilaidenkin kohdalla. Terveet naapurit kehottavat vain ajattelemaan positiivisesti ja juomaan vihreää teetä, niin tauti menee pois. Kun ko. keinot itseltäkin paransivat vatsakivun.

Lue lisää

Olet hieman käsittänyt väärin asiani. En suinkaan ole lääketiedettä vastaan. Olin uupumuksen ja jatkuvien vastoinkäymisten kautta masentunut, aivojen kemia muuttuu jatkuvasta stressistä. Harkitsin sairaalaan menemistäkin. Turvauduin lääkkeisiin aluksi koska olin sekoamispisteessä unenpuutteesta ja muusta. En halunnut kuitenkaan tulla lääkkeistä riippuvaiseksi, koska eivät ne korjaa asioita kuntoon vaan pelkan aivokemian ja latistavat tunne-elämän, mikä on pahinta.

Oli keksittävä omat keinot lisäksi, joihin turvautua jotta pystyisin kokemaan asiat kuten ennen turruttamatta. Masentuneena ja lääkepökkyrässä se menee hukkaan. Ihminen kuolee kuitenkin, miksi siis hukata ne päivät jotka saa elää. Osaksi on asenteenikin vaikuttanut. Moni masentuu yhteisöllisyyden ja tuen puutteesta. Jos ei ketään ole lähellä, on haettava ammatti- ja viranomaisapua jota on tarjolla sinunkin tilanteeseesi.

Liikunnan on kyllä ihan tieteellisesti todettu vaikuttavan lääkkeenä aika moneen sairauteen. Ylipainosi ei valittamalla katoa vaan liikkumalla ja terveellisillä elämäntavoilla. Tuosta Saksan mallista tiedän, koska ystäväni on kouluttautunut Saksassa. Itse en halunnut syödä masennuslääkkeitä muuta kuin sen ajan kuin oli välttämätöntä saadakseni omat voimat käyttöön. En halunnut elää tokkurassa. Kuitenkin unilääkkeet jne olivat paikallaan tietyn jakson. Minulla oli tahto parantua ja myös paranin. Ensimmäinen askel on ottaa kaikki apu mitä saa ja tehtävä ne asiat jotka pystyy. Lapsen takia oli omalla kohdallani pakko, koska hänellä ei ole muuta turvaa kuin minä. En halunnut pilata hänen elämäänsä, josta olen vastuussa. Minulle lapseni on rakkain ja halusin että ainakin hän tulee olemaan onnellinen.

Kuule rakas ystävä! Mitä omaan tilanteeseesi tulee, niin mielestäni et voikaan parantua, ennen kuin muutat nuo olosuhteet. Ei tuollaisessa helvetissä voi elää eikä voi parantua henkisessä ja ruumiillisessa väkivaltasuhteessa. Pahinta vielä että SINUN TOIMINTASI sairastuttaa lapsetkin. Sinä olet heille vastuussa siitä, että et tee mitään asioille. Vaikka itsestä ei välittäisikään, ovat lapset syyttömiä valitsemaasi elämäntapaan, jossa annat toisen hakata itseäsi ja annat pienille ihmissuhteista vääristyneen kuvan. Miehesi on vastuuntunnoton, mutta niin olet sinäkin jos et mitään tee. Nouse sieltä pelastajaksi, kun mies ei pysty muuttumaan, hänen täytyy saada rypeä omassa paskassaan missä hoitaa omaa psyykeään viinalla niin kauan kuin haluaa, mutta selvempipäisen on toimittava. Monesti masennuksessa myös auttaa, kun asettaa toiset etusijalle ja lakkaa paapomasta omaa itseään ja pahoittunutta mieltään. Sinun on kasvettava aikuiseksi nyt.

Masennus on eri asia kuin itsensä sääliminen, joka kuitenkin on tietyllä tapaa myös osa masennusta. Äidin on luovuttava itsesäälistä ja uhrin roolista lasten turvallisuuden ja tulevaisuuden vuoksi. Sinun on ajateltava itsesi sijaan ensisijaisesti lapsiasi ja tehtävä muutos. Sinä tarvitset tuota hakkaamista ja alistamista jostain syystä, koska et ole irrottautunut. Lapsesi tulevat todennäköisesti ripustautumaan aikanaan samanlaiseen suhteeseen, sairastuvat riippuvuussairauteen tai heistä tulee turvattoman kodin takia vammatuneita. Lähes kaikilla rikollisilla ja psyykeongelmaisilla on kuvaamasi kotiolot. Siksi oma roolisi olisi nyt tärkeä että saat tämän ketjun katkaistua. Uhrin osaan heittäytymällä keräät itse sääliä, kun sinun olisi sen sijaan pidettävä lasten tulevaisuutta etusijalla. Hakeudu heti lääkäriin ja sosiaalityöntekijöiden puheille ja turvakotiin.

Anteeksi suorapuheinen tyylini. En missään nimessä halua loukata vaan haluan ravistella sinua, että lapset (ja samalla sinäkin) pelastuvat ja siksi tarvitset suoria sanoja eikä mitään lapsellista paapomista. Haluan ojentaa sinulle näin virtuaalisesti toisen kärsineen käden. Pyydän sinulle korkeimpia rakkauden voimia avuksi, rakkautta ja lämpöä, jotta voit alkaa muuttaa elämääsi ja saat lasten ja oman elämän kuntoon. Kaikkea hyvää, valoa ja voimia sinulle muutoksen tielle toivotan!

ex-masentunut kirjoitti:

Olet hieman käsittänyt väärin asiani. En suinkaan ole lääketiedettä vastaan. Olin uupumuksen ja jatkuvien vastoinkäymisten kautta masentunut, aivojen kemia muuttuu jatkuvasta stressistä. Harkitsin sairaalaan menemistäkin. Turvauduin lääkkeisiin aluksi koska olin sekoamispisteessä unenpuutteesta ja muusta. En halunnut kuitenkaan tulla lääkkeistä riippuvaiseksi, koska eivät ne korjaa asioita kuntoon vaan pelkan aivokemian ja latistavat tunne-elämän, mikä on pahinta.

Oli keksittävä omat keinot lisäksi, joihin turvautua jotta pystyisin kokemaan asiat kuten ennen turruttamatta. Masentuneena ja lääkepökkyrässä se menee hukkaan. Ihminen kuolee kuitenkin, miksi siis hukata ne päivät jotka saa elää. Osaksi on asenteenikin vaikuttanut. Moni masentuu yhteisöllisyyden ja tuen puutteesta. Jos ei ketään ole lähellä, on haettava ammatti- ja viranomaisapua jota on tarjolla sinunkin tilanteeseesi.

Liikunnan on kyllä ihan tieteellisesti todettu vaikuttavan lääkkeenä aika moneen sairauteen. Ylipainosi ei valittamalla katoa vaan liikkumalla ja terveellisillä elämäntavoilla. Tuosta Saksan mallista tiedän, koska ystäväni on kouluttautunut Saksassa. Itse en halunnut syödä masennuslääkkeitä muuta kuin sen ajan kuin oli välttämätöntä saadakseni omat voimat käyttöön. En halunnut elää tokkurassa. Kuitenkin unilääkkeet jne olivat paikallaan tietyn jakson. Minulla oli tahto parantua ja myös paranin. Ensimmäinen askel on ottaa kaikki apu mitä saa ja tehtävä ne asiat jotka pystyy. Lapsen takia oli omalla kohdallani pakko, koska hänellä ei ole muuta turvaa kuin minä. En halunnut pilata hänen elämäänsä, josta olen vastuussa. Minulle lapseni on rakkain ja halusin että ainakin hän tulee olemaan onnellinen.

Kuule rakas ystävä! Mitä omaan tilanteeseesi tulee, niin mielestäni et voikaan parantua, ennen kuin muutat nuo olosuhteet. Ei tuollaisessa helvetissä voi elää eikä voi parantua henkisessä ja ruumiillisessa väkivaltasuhteessa. Pahinta vielä että SINUN TOIMINTASI sairastuttaa lapsetkin. Sinä olet heille vastuussa siitä, että et tee mitään asioille. Vaikka itsestä ei välittäisikään, ovat lapset syyttömiä valitsemaasi elämäntapaan, jossa annat toisen hakata itseäsi ja annat pienille ihmissuhteista vääristyneen kuvan. Miehesi on vastuuntunnoton, mutta niin olet sinäkin jos et mitään tee. Nouse sieltä pelastajaksi, kun mies ei pysty muuttumaan, hänen täytyy saada rypeä omassa paskassaan missä hoitaa omaa psyykeään viinalla niin kauan kuin haluaa, mutta selvempipäisen on toimittava. Monesti masennuksessa myös auttaa, kun asettaa toiset etusijalle ja lakkaa paapomasta omaa itseään ja pahoittunutta mieltään. Sinun on kasvettava aikuiseksi nyt.

Masennus on eri asia kuin itsensä sääliminen, joka kuitenkin on tietyllä tapaa myös osa masennusta. Äidin on luovuttava itsesäälistä ja uhrin roolista lasten turvallisuuden ja tulevaisuuden vuoksi. Sinun on ajateltava itsesi sijaan ensisijaisesti lapsiasi ja tehtävä muutos. Sinä tarvitset tuota hakkaamista ja alistamista jostain syystä, koska et ole irrottautunut. Lapsesi tulevat todennäköisesti ripustautumaan aikanaan samanlaiseen suhteeseen, sairastuvat riippuvuussairauteen tai heistä tulee turvattoman kodin takia vammatuneita. Lähes kaikilla rikollisilla ja psyykeongelmaisilla on kuvaamasi kotiolot. Siksi oma roolisi olisi nyt tärkeä että saat tämän ketjun katkaistua. Uhrin osaan heittäytymällä keräät itse sääliä, kun sinun olisi sen sijaan pidettävä lasten tulevaisuutta etusijalla. Hakeudu heti lääkäriin ja sosiaalityöntekijöiden puheille ja turvakotiin.

Anteeksi suorapuheinen tyylini. En missään nimessä halua loukata vaan haluan ravistella sinua, että lapset (ja samalla sinäkin) pelastuvat ja siksi tarvitset suoria sanoja eikä mitään lapsellista paapomista. Haluan ojentaa sinulle näin virtuaalisesti toisen kärsineen käden. Pyydän sinulle korkeimpia rakkauden voimia avuksi, rakkautta ja lämpöä, jotta voit alkaa muuttaa elämääsi ja saat lasten ja oman elämän kuntoon. Kaikkea hyvää, valoa ja voimia sinulle muutoksen tielle toivotan!

Lue lisää

harrastan 4 kertaa /viikko rankempaa urheilulajia, ja jokapäivä käyn kävelyllä.
Silti tunnen itseni masentuneeksi, ja liikunta vain väsyttää..../:

ex-masentunut kirjoitti:

On pakko todeta, että masennuksen paras karkoittaja on todellakin liikunta. Liikunta pistää väkisinkin liikkeelle aivojen mielihyvähormonituotannon. Hyvä fyysinen kunto tukee mielenterveyttä. Ja sitten taas toisinpäin. Vielä jos napsii omegaa (käytetään keski-euroopassa masennuksen hoitoon, täällä tullaan jälkijunassa) ja karnosiiniä niin saadaan oman kehon parantavat voimat liikkeelle. Uinti on varsinaista terapiaa, jos ei jaksa uida niin lilluu vaan vedessä tai vesijuoksee. Vesijuoksu on mitä mainiointa kunnonkohotusta.

Itse keksin ostaa kotiin crosstrainerin, jolla voi kelata silloinkin kun esim. pikkuväki nukkuu tms. Hyvä maksaa jonkin verran, mutta se on hintansa väärti, niin paljon terveyttä, kiinteytystä, itsetuntoa ja energiaa se tuo. Lapsi ei siis estä liikkumasta jos on valmis panostamaan omaan terveyteen. On kuitenkin syytä estää pikkulasten ja vähän isompienkin pääsy leikkimään crossarilla. Kotijumppa ja Zumba on myös erinomaista mielenterveyden ja fysiikan kohentamista. Tanssi ja ota lapsetkin mukaan iloon!

dfgdf:lle: On surullista, että lapsi aistii masentuneen ja uupuneen äidin ja kärsii siitä myöhemmin elämässään. Sitä ei ole henkisesti läsnä lapselleen masentuneena. Hoida siis rakas ystävä itsesi kuntoon ihan lastenkin takia. He ovat syyttömiä omaan syntymäänsä eikä heidän pitäisi joutua kärsimään mistään. Muistathan että mikään ei kestä ikuisesti ja lapset kasvavat nopeasti. Anna heille siis lämmin ja rakastava lapsuus ja turvallinen olo!

Lue lisää

kunnon hikiliikunta on kaiken a ja o . ei peruskävely mitään vapauta se pitää juosta että tulee "humala". tsm. hiihtää ym.s

masis ollu jo 12v ja söin 300mg efeä ja sitten pudotin 150mg ja nyt 75mg ja kuis ollakkaan olo eikun paranee, nyt syön G-vitamiinia 40 mg lisäksi, olo rupes siitäkin paranemaan, moni imeksii liian kauan masis tapuja suurella annoksella, joten suosittelen kokeilla pienempää annosta ja tietty liikumista lisää joka päivä, kivempi olla työkyvyttömyyseläkkeellä kun kone käy tasaisemmin kuin pahoina vuosina, tsemppiä nuppinsa kanssa huonosti voiville! ps. yritän viellä jos pärjäis kokonaan ilman tapui!