Mieheni oli mustasukkainen

syystäkin, kun entinen mieheni, jonka kanssa minulla on yhteinen lapsi jatkoi yrityksiään hallita minua, vaikka elämässäni oli uusi mies ja erostakin yli kaksi vuotta. Hän teki sen lähettelemällä jatkuvasti tekstareita (joissa haukkui ja uhkaili minua) ja soittelemalla jatkuvasti. Vaikeutti tyttären tapaamisten järjestelyjä. Itse olin pahassa välikädessä ja jälkeenpäin ajatellen näin epäkypsä aloittamaan uutta suhdetta. En halunnut suututtaa ex-miestä, etteivät välit tyttöön menisi pilalle (tosi tyhmää, ymmärrän nyt). Takana ex-suhteessa oli pitkään jatkunutta alistusta henkisesti ja fyysisesti ja minun oli todella vaikea irrota siitä. En myöskään halunnut vaivata nykyistä miestäni näillä jatkuvilla häiriköinneillä (väkisinhan hän suurimman osan kuuli ja näki) joten salasin jonkun verran ja vähättelin tilannetta. Tilanne oli todella vaikea, hänhän luuli, että minulla on vielä tunteita sitä paskakasaa kohtaan, kun nielin kaikkea sontaa exän puolelta! Tilannetta oli vaikea selittää ja ei olisi tarvinnutkaan ymmärtää. Mutta pahinta on, kun hän todella KOVASTI yritti ymmärtää ja oli AIVAN LIIAN joustava ja kärsivällinen. Hän nimittäin hajoitti siinä itsensä pahaan jamaan. Jälkeen päin, nyt itse siitä irtipäässeenä, olen kauhistunut mieheni kohtaloa. Rakastui niin keskeneräiseen ihmiseen, kesti kauheat tilanteet... Ne ovat häntä haavoittaneet ja tuntuvat vieläkin välillä. Suhteemme on ihana ja harmittaa, että takana on tätä :( Olen kiitollinen elämälle, että hän jaksoi vierelläni. Mutta toisaalta taas todella syyllisyydentuskissani aiheuttamastani mielipahasta. Hän oli terve ihminen ihanan terveellä taustalla ja minä toin hänen elämäänsä hänen elämänsä pahimmat saastat. Kultani olisi pitänyt RÄJÄHTÄÄ minulle, että olisin herännyt hämärästä tilanteestani. Ehkä EHKÄ olisin aiemmin saanut jätettyä paskat jutut. Älkää olko liian kärsivällisiä, älkää liian kauan kiusatko itseänne. PUHUKAA. Jos ei muuta tule ulos, haukkukaa. Se voi herättää.
Voi rakkaani, olen niin pahoillani. Rakastan sinua...
1627
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Kaverisi ehkä halusi tavata omilla aivoillaan ajattelevan aikuisen ihmisen. Joka selvittää omat sotkunsa itse kun ei apuakaan pyydä. Ja kasvaa siinä samalla. Nyt kun toivot, että hän olisi alkanut pitämään sinua lapsenaan ja opetuslapsenaan ja vieläpä toivonut, että hän puuttuisi asioihisi aiheutat hänelle pettymyksen. Eivät kaikki miehet halua nukkeleluja vaan saattavat kaivata ihan ihmistä. Ei tässä ole kysymys mustasukkaisuudesta vaan sinun halustasi siirtää vastuuta itseltäsi pois.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Suruinen kirjoitti:

syystäkin, kun entinen mieheni, jonka kanssa minulla on yhteinen lapsi jatkoi yrityksiään hallita minua, vaikka elämässäni oli uusi mies ja erostakin yli kaksi vuotta. Hän teki sen lähettelemällä jatkuvasti tekstareita (joissa haukkui ja uhkaili minua) ja soittelemalla jatkuvasti. Vaikeutti tyttären tapaamisten järjestelyjä. Itse olin pahassa välikädessä ja jälkeenpäin ajatellen näin epäkypsä aloittamaan uutta suhdetta. En halunnut suututtaa ex-miestä, etteivät välit tyttöön menisi pilalle (tosi tyhmää, ymmärrän nyt). Takana ex-suhteessa oli pitkään jatkunutta alistusta henkisesti ja fyysisesti ja minun oli todella vaikea irrota siitä. En myöskään halunnut vaivata nykyistä miestäni näillä jatkuvilla häiriköinneillä (väkisinhan hän suurimman osan kuuli ja näki) joten salasin jonkun verran ja vähättelin tilannetta. Tilanne oli todella vaikea, hänhän luuli, että minulla on vielä tunteita sitä paskakasaa kohtaan, kun nielin kaikkea sontaa exän puolelta! Tilannetta oli vaikea selittää ja ei olisi tarvinnutkaan ymmärtää. Mutta pahinta on, kun hän todella KOVASTI yritti ymmärtää ja oli AIVAN LIIAN joustava ja kärsivällinen. Hän nimittäin hajoitti siinä itsensä pahaan jamaan. Jälkeen päin, nyt itse siitä irtipäässeenä, olen kauhistunut mieheni kohtaloa. Rakastui niin keskeneräiseen ihmiseen, kesti kauheat tilanteet... Ne ovat häntä haavoittaneet ja tuntuvat vieläkin välillä. Suhteemme on ihana ja harmittaa, että takana on tätä :( Olen kiitollinen elämälle, että hän jaksoi vierelläni. Mutta toisaalta taas todella syyllisyydentuskissani aiheuttamastani mielipahasta. Hän oli terve ihminen ihanan terveellä taustalla ja minä toin hänen elämäänsä hänen elämänsä pahimmat saastat. Kultani olisi pitänyt RÄJÄHTÄÄ minulle, että olisin herännyt hämärästä tilanteestani. Ehkä EHKÄ olisin aiemmin saanut jätettyä paskat jutut. Älkää olko liian kärsivällisiä, älkää liian kauan kiusatko itseänne. PUHUKAA. Jos ei muuta tule ulos, haukkukaa. Se voi herättää.
Voi rakkaani, olen niin pahoillani. Rakastan sinua...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu