Olin hetki sitten talomme yläkerrassa imuroimassa tyttäreni huonetta. Tyttö ei ollut kotosalla, ja vaimoni oli siivoilemassa keskikerroksessa. Touhusin selin ovelle päin. Kun käännyin ympäri, näin jonkun hahmon seisomassa oviaukossa, ja kääntyessäni se astui työhuoneen oven taakse. Näin vielä oven alta varjon, kun hahmo siirtyi sivummalle näkymättömiin. Sydän pomppasi kurkkuun ja toivoin, että vaimoni oli tullut yläkertaan, enkä ollut imuroinnilta kuullut. Tiesin kuitenkin vaistomaisesti, ettei näin ollut, koska vaimoni ei ole tumma epämääräinen hahmo... Sammutin imurin ja syöksyin työhuoneeseen katsomaan, mikä oli kyseessä. Huone oli kuitenkin tyhjä. Samassa oviaukossa myös eräs vieraamme näki kerran yöpyessään tytön huoneessa yöllä oudon musta hahmon "valuvan" alas katosta. Huoneessa myös tuntuu joskus outo vanhan miehen ja tupakin tuoksu, ja sieltä kuuluu silloin tällöin yläkerran poikki kulkevat askeleet, vaikka yläkerta olisi tyhjillään. (Tyttö asuu viikot äitinsä luona.)
Hahmo ovella.
imuroija
7680
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minkäslaisessa talosta on kyse? Jos on vanhakin talo, niin saattaa siellä talon entiset asukkaat hiippailla. Ei niistä mitään haittaa ole, elleivät käy häiriöksi. Oletko huomannut mitään muuta omituista?
Sinänsä tuo täyttää kyllä kaikki klassisen kummittelun merkit.
Löytyy varjoihmisiä/tummia hahmoja, tuoksuja ja tapahtuma on sattunut useammalle henkilölle.
Tietyssä mielessä voisi ajatella, että talon entinen asukas on sattunut kuolemaan ko. rakennuksessa ja nyt on jäänyt enemmän tai vähemmän paikanpäälle pyörimään.
Mietityttää vain, että onko tuo älykästä- vai jäännöskummittelua, eli tunnistaako mahdollinen entiteetti paikalla olevat muut ihmiset ja yrittää niiden kanssa vaikuttaa, vai onko kyseinen ilmiö vain itseään toistava eikä se ns. tajua ympärillä olevia muita ihmisiä.
Kannattaa yrittää saada tapahtumasta tallennetta, joko mahdollista EVP tallennetta äänten osalta tai video/kuvamateriaalia.
Plussapisteitä täytyy ehdottomasti antaa siitä, että menit samantien katsomaan mikä kyseinen varjo oli. Liian monesti ihmiset turauttavat jännät kakat housuunsa ja juoksevat kauhuissaan asioita pakoon eivätkä jaksa yhtään yrittää selvittää asioita. :)
Juu, vanha talohan tämä on, joskin rempattu pari vuotta takaperin perusteellisesti. Ainahan vanha talo nitisee ja ääntelee myös omia aikojaan. Silti nuo "kummittelut" on mielestäni erotettavissa talon omasta "elämästä". Esimerkiksi askeleet yläkerrasta kuuluvat niin selkeinä, että pystyy selvästi kuulon perusteella seuraamaan, missä kohdalla kävelijä kulkee. Yleensä ne lähtevät tyttäreni huoneen perältä kulkien koko yläkerran halki ja pysähtyvät rappujen yläpäähän. Pari kertaa olen meinannut askelten kuuluessa illalla sytyttää rappusiin valot, ettei tyttö unenpöppörössä tipahda portaissa, kun olen muistanut,ettei hän ole kotona.
Kun kerroin vaimolleni tuosta hahmosta, meni hän yläkertaan ja sanoi ääneen, että kuulkaahan nyt kummitukset. Kyllä te saatte täällä asustella, mutta koitetaan tulla toimeen saman katon alla, ja sovitaan, että ette säikyttele meitä. Koittakaa käyttäytyä.
Olisit imuroinut sen kummituksen pois siitä haisemasta tupakkeineen.
Ripusta Wunderbaum huoneeseen. Kyllä se siitä.
"Imurin kita hirmuinen
nielaisi Muumipeikon sen"
(Tove Jansson: "Kuinkas sitten kävikään")
Pätivö humurum haetop ! lausus toibus kuidum !
Minunkin rivariasunnossani liukuu tummia varjoja, usein ne "valuvat" juuri noin kuin sinä kuvasit! Eilenkin illalla varjo ikään kuin valui vastapäiseltä seinältä lattialle... vai oliko se toisinpäin. Olen jo niin tottunut niihin, etten kiinnitä sen suurempaa huomiota. Kissani jäävät joskus tuijottamaan samaan suuntaan, varsinkin eteiseen, joka on iltaisin ihan pimeä enkä minä erota siellä mitään. Minua ei yleensä pelota, sillä uskon että vaistoaisin kyllä jos täällä liikkuisi pahantahtoisia henkiä. On kyllä niitäkin iltoja jolloin "trafiikki" on sen verran vilkasta, että se jo vähän häiritsee telkkarin katselua, mutta yritän olla kuin en olisikaan : )
Vähän inhottavampi ilmiö on sitten ne moninaiset äänet, joita on joka yö. Yritän aina selittää itselleni, että talon rakenteet ne vain elävät, mutta usein kuuluu niin kovia paukahduksia ja teräviä pamahduksia, ettei se oikein tunnu todennäköiseltä (rivari on 14 v vanha). Ei ainakaan aikaisemmissa asunnoissa ole tällaisia kuulunut. Hulluinta on, että kuulen usein kylppärin oven hiljaa ja joskus kovempaakin kolahtavan kiinni, mutta kun menen katsomaan niin auki se on (pitää olla raollaan kissojen takia).
Hyytävin tapaus oli viime vuonna eräänä yönä, kun ensin kuului kahteen kertaan todella kova, terävä pamaus, niin kuin joku olisi heittänyt ison kiven päätyseinään (ei mahdollista). Ääni oli niin voimakas, että kissanikin hypähtivät unesta pystyyn. Vähän jo alkoi sydän takoa ja hiki nousta otsalle kun siinä makasin kuuntelemassa mitä seuraavaksi. Sitten kun olin jo vähän rauhoittunut ja käännyin kyljelleni, niin tunsin miten joku otti paljaista jaloistani kiinni! Vetäisin automaattisesti jalat peiton alle ja jäin sinne huohottamaan. Kamala tunne!
No niin, nyt kun kertasin näitä niin en varmaan saa ensi yönä unta...
Meillä hahmot ilmenevät yläkerrassa tummina, ja keskikerroksessa valkoisina (pääasiassa). Olen tätä monesti ihmetellyt. Tosin talon tunnelmakin on erilainen eri kerroksissa. Alimmassa kerroksessa taas ei ole mitään tunnelmia, tai ilmestyksiä ylipäänsä. Alin kerros on kaivettu talon alle remontin yhteydessä pari vuotta sitten, eikä siihen näin ollen voi liittyä mitään "historiaa".
Sen verran tiedän talon historiasta, että 40-luvun lopulla talon rakentaneet ihmiset asuivat keskikerroksessa, ja heidän vanhapoika/peräkammarinpoika jälkeläisensä asusti yläkerrassa. Alakertaa ei siis ollut olemassakaan ennen meidän asustamistamme...