Kuten otsikossa jo lukee niin tänään tosiaan kävi niin että 8kk ikäinen koirani, söi luuta ja 3 vuotias lapseni meni siihen ottamaan luuta pois niin sepä tarttu tyttöä naamasta kiinni ja iha kunnolla! Koira on jo aika isokokoinen, siinä on saksanpaimenta ja irlannin setteriä. Koira on tosi lempeä luonteinen ja siksi tämä tuli täysin yllätyksenä. Hänellä on ollut taipumusta syödessään murisemaan jos lapset menee lähelle.. meille aikuisille ei koskaa uhittele, tiedän että se hakee paikkaansa laumassa ja koittaa alistaa lapset itsensä ala puolelle.. mutta tämä meni jo liian pitkälle, ja AINA olen sitä kieltänyt ja kurittanut kun se on murissut lapsille tms. Väkivaltaa en ole käyttänyt muutoin kun niskakarvoista kiinni jos muu ei ole tehonnut, lisäksi koira ei ole sisäsiisti.. kusee ja paskoo koko ajan sisälle. En ymmärrä missä on mennyt vikaan, kaikkia oppeja ja neuvoja olen noudattanut... Nyt kysynkin vähän muitten mielipidettä, pitäisikö koira antaa uuteen kotiin?
Asialliset vastaukset on tervetulleita!
Asialliset vastaukset on tervetulleita!
Vastaukset 35
Vanhimmat
minun mielestäni pitäisi. Tai suoraan piikille, jos et löydä osaavaa ja lapsetonta kotia sille. Ei mikään hyvä mix muutenkaan. Olet itse toiminut koiran kanssa ilmeisen väärin ja nyt kun se noin teki, et varmasti pysty luottamaan siihen, etkä saa siihen enää oikeanlaista otetta ja tilanne voi vain pahentua. Se oikea ote ei tarkoita väkivaltaa. Kasvata lapset ensin rauhassa ja harkitse sitten joskus koiraa uudemman kerran.
http://www.koirakoulukiti.palvelee.fi/ Ota tänne yhteyttä niin ei tarvitse luopua koirasta eikä koira enää pure lastasi.
ottamaan luita syövältä koiralta!?
Koira on eläin. Eläimet puolustavat ruokaansa. Voit syyttää itseäsi. Koiraa EI pidä viedä piikille, se pärjää varmasti erinomaisesti perheessä,jossa sen huolenpitoon panostetaan.
Koiraperheissä on perusasia, että lapsille opetetaan miten koirien kanssa ollaan. Älä tapata viatonta eläintä, sen takia ettet ole opettanut lastasi. Tai vahtinut sitä!
Ensinnäkään en ole tapattamassa sitä, harkitsen uutta kotia sille, toisekseen lapset osaa kohdella koiraa nätisti ja ymmärtävät että koirakin tarvitsee omaa rauhaa jne. aiemmin ei ole ollut mitään ongelmia ja koira tykkää lapsistani kovasti. ja kolmannekseen.... koira ei saa IKINÄ purra ketään olipa tilanne mikä tahaan.. sillä ei ole oikeutta varoitella lapsia saati tarttua kiinni. Minun mielestä koira pitää kouluttaa niin että se ymmärtää tuon asian, jokaikinen koiran kasvattaja ja kouluttaja jonka kanssa olen asiasta jutellut sanoo ettei koira saa tuollalailla käyttätyä ei lapsille eikä aikuisille, ja olen yrittänyt opettaakkin koiran siihen.. eihän pieni lapsi ymmärrä koiran luonnetta eikä sille voi selittää että älä mene koiran lähelle nyt kun sillä on luu tai se voi hyökätä kimppuusi, ei taida sinulla olla lapsia kun tuolleen ajattelet!!! Jos sinä opetat koirasi siihen että hän saa puolustaa aarteitaan hyökkimällä lasten kimppuun niin älä ota koiraa! Juuri sinun kaltaiset "kasvattajat" pilaa koirien maineen.
Ja en tiedä miksi koirani tuntee että hänen täytyy varjella ruokaansa.. hän saa ruokarauhan niinku muutki perheemme jäsenet ja ruokaa ihan riittämiin. Mietin tässä semmoista et voisiko käytös johtua siitä että sillä ois ekat juoksut tuloillaan.. niitä kun ei ole vielä ollut ja se käyttäytyi eilen muutenki omituisesti, ei ollut oma itsensä.. läähätti koko ajan ja pihallaki oli iha vauhko, hillu ja hyppi vaan eikä malttanu mitään..sisälläkin ihmeen levoton, vaihtoi koko ajan paikkaa eikä osannu asettua
minulla on sekä lapsia, että koiria. Miten niin "koiralla ei ole oikeutta varoitella"???? Herranjestas nyt! Mitäs jos se koira EI varoita, vaan käy suoraan kimppuun? Ja se, että teillä koiran täytyy varoitella, on perheenne aikuisten vika täysin. Jotain teillä on nyt pielessä ja sitä, että mikä on pielessä on vaikea tässä näin keskustelemalla tietää. Ja sitten sellainen asia, että se koirakin on vielä lapsi, eikä lähelläkään aikuisuutta. Ja kyllä, juoksun lähestyminen saa jotkut nartut hermostuneiksi, mutta jos lapsen pureminen johtuisi vain juoksun tulosta, niin montakohan uutista olisi päivittäin purematapauksista. Soundaa pahasti johtajuusongelmalta ja sellaiselta, ettet ehkä asenteesi takia ole kykenevä sitä korjaamaan. Ja älä enää alista sitä koiraa niskasta maahan painamalla, se tepsii joihinkin koiriin ja joihinkin ei. Nyt vaikuttaa siltä, että käyttämäsi vääränlainen kasvatus on saanut koiran pois tolaltaan.
tehdä lapselle selväksi, ettei koiraa saa häiritä sen syödessä tai sinun täytyy vahtia lastasi. Suosittelen, että tutustut koirien käyttäytymiseen paremmin ja otat yhteyttä ongelmakouluttajaan. Koirassa ei todennäköisesti ole mitään vikaa, vaan itse et ole ollut tilanteen tasalla. Sääli että lapsellesi piti tämä tapahtua:(.
Vastaa rehellisesti?
Koira kokee, että sen on suojeltava lapsilta ruokaansa. Siihen on jokin syy. Mikä?
Semmoiselle on vain yksi ja ainoa oppi eli nappi lyijynappi otsaan.
Jos et ole antamassa heti periksi, mikä on tietenkin myös vaihtoehto, eli antaa koira kiertoon (ei lapsi perheeseen tai sitten harrastavaan lapsiperheeseen, jossa taito käsitellä koiraa riittää), niin voit myös yrittää alkaa totuttamaan koiraa ruokansa käsittelyyn.
Eli nyt ei puhuta johtajuudesta, jos johtajuus on mielestäsi ratkaisu kaikkeen, niin lopeta jo samantien lukeminen... Nyt keskitytään ongelmaan: koira ei siedä, että sen ruokaan tullaan koskemaan. Koiralla on siis dominanssi taipumusta: tiettyihin resursseihin on sen mielestä tietty luonnollinen nokkimisjärjestys; vahvat omaavat parhaat resurssit. Siksi koira ottaa vaikka väkivalloin ruokansa herruuden, ainoastaan, koska se pystyy sen tekemään, se on vahvempi kuin ruuasta sen kanssa kilpaileva yksilö, siksi ruoka on luonnollisesti sen etuoikeus.
Laita koira sietämään, että sen ruokaan kosketaan. Yksinkertaista. Ruokaan ei tarvitse omata herruutta, sillä se ei ole kilpailtava resurssi taloudessanne.
Koira voisi nähdä myös ruokansa menettämisen toiselle mahdollisuutena, sen ei tarvitse olla tappio koiralle.
Eli aikuinen aloittaa pitkällisen harjoittelun koiran kanssa. laitat koiran ruokakuppiin koiran perusapetta. Koira alkaa syödä, otat kupin pois kesken syönnin ja lisäät kuppiin jotain ekstraherkkua. Annat koiralle nahkaluun, koira jäystää sitä, otat luun pois koiralta ja annat tilalle mehevän ydin luun...
Eli periaate: kun koiralta viedään ruokaa pois, se tarkoittaa, että saa parempaa tilalle.
Myöhemmin lapset mukaan tekemään vaihtokauppaa, mutta vasta kun koira varmasti sietää ja tietää,e ttä sen ruokaan koskeminen on vain plussaa sille.
Samalla tietenkin teet työtä opettaaksesi lapsille, ettei koiran ruokiin kosketa. Mutta koska lapset ovat huonompia oppijoita kuin koira, niin takaporttina sinulla pitää olla koira joka ei suutu kun sen ruokiin ehkä mahdollisesti vahingossa mennään koskemaan.... Yhtään pettymystä koirallehan ei saisi tulla siedätys harjoittelun aikana, vaan aina kuns en ruokiin ksoketaan, se on vain koiralle hyvä juttu.
Meillä on lapsia ja koiria ja minun tehtäväni on pitää huolta siitä ettei KENNELLEKKÄÄN synny uhkaava tilannetta . Koiran ruokiin ei lapset koske . Kaikki koirani antavat kyllä ottaa tarvittaessa tavaraa/ruokaa suusta mutta se ei tarkoita sitä että tietentahtoen täytyy kokeilla onneaan . Koirat syövät rauhassa ja kun koira nukkuu siihen ei kukaan mene . Lisäksi koirilla on AINA paikka minne voivat mennä tietäen että lapset eivät tule perässä . Koirat ja lapset eivät koskaan ole ilman aikuisen ihmisen valvontaa .
Meillä koirat menevät lasten vierelle pötköttelemään ja tökkimään esim kun katsovat telkkaria ja lapset tietävät että silloin saa hoitaa kun koirat itse ovat siihen tulleet . Lapseni ovat 3-7 vuotiaita .
Sitten toisinpäin
Kun lapset ovat ulkona koirat eivät saa juosta lasten perässä ,eivät tarttua vaatteisiin yms . Palloa saa hakea jos joku suostuu sitä heittämään ja silloinkin pallo on annettava nätisti . Välillä meno yltyy hurjaksi sisällä ja koirat eivät syystä tai toisesta ole halukkaita siirtymään niin koirat kommenettaan omalle paikalle nukkumaan . Ruoka aikaan pöydän vieressä ei notkuta ja ruokaa ei yritetä pihistää .
Jos koiran ottaa lapsiperheeseen on oltava valmis asettamaan puolin ja toisin rajat .Se ei ole puolustus "että ei lapsi vielä ymmärrä" ei se ymmärrä koirakaan . Silloin kun lapsi ei ymmärrä niin aikuisen täytyy "ymmärtää" lapsen puolesta ja suojella niin lapsen kuin koirankin yksityisyyttä .
että jospa ensin lopetettaisiin sanomasta koirasta HÄN. Mitä enemmän joku käyttää tuota sanaa, sitä enemmän antaa koiralle yleensäkin anteeksi yhtä ja toista huonoa käytöstä. Kohtelee koiraa ihmisenä.
Eleitä tuolla koiralla on ollut ilmeisen runsaasti jo ennen puremaa eli se on murahdellut ja luultavasti vielä enemmän jo jäykistellyt ja esittänyt uhkaavaa, näihin pitää jo reagoida. Aivan kuten meillä aikuinen koira ajaa nuoret koirat pois jäykistelyllä sitten murinalla ja jos eivät tottele niin rähisee. Koirat ovat vikkeliä ja pinkovat pakoon. Lapsi on kömpelö, ei tunnista vaaraa ja jää paikalleen ja saa hammasta. Vanhemmilta tuo jäykistely jäänyt huomaamatta. Esim. ruokakupilla, koira vain hetkeksi keskeyttää syömisen mutta ei edes nosta päätään, seuraavalla kerralla se voi nostella huuliaan, sitten muristaan ja sitten purraan.
Meillä on ollut tiukka kielto, että koirat eivät saa puolustaa ruokaansa. On "tappajarotua" ja ties mitä koiraa ja kaikilla samat säännöt. Lapset eivät myöskään saaneet koiria kiusata. Mutta lapsi sai kieltää koiraa ottamasta kädestä ruokaa/leluja ilman lupaa. Lapsi sai antaa koirille ruokaa, lapsi sai antaa koirille luun ja lapsi sai ottaa koirilta luun. (Lapsia on useampi) Lapset saivat myös juosta pihalla, ilman koiran jatkuvaa seuraamista tai pyydystelyä.
Lapset saivat kieltää koiria tulemasta huoneeseensa ja komentaa pois leikkien keskeltä. Me aikuiset tietysti oltiin lähistöllä. Kolmevuotias on aivojen kehitykseltä aivan vauva. Ei tuon ikäistä voi yksin laittaa kadulle kävelemään. Saati jättää yksin kotiin kun käydään kaupassa.
Tuo aloittajan koira on murkkuiässä ja näyttää koiramaisesti lapsille, että kuka on arvojärjestyksessä alin=lapsi tässä tapauksessa.
Joko tuohon asiaan puututaan nyt kunnolla tai siirretään ongelma jollekin toiselle.
Koirahan ei ajattele, että "voi kun en vaan nyt aiheuttaisi traumaa tuolle lapselle". Koira korvien välissä on vain, että "perhanan pentu (lapsi) , sulla on vähemmän oikeuksia tässä talossa kuin vahvemmalla (koiralla)". Myöhemmin se voi ojentaa lasta myös tulemasta sohvalle, menemästä keittiöön, kulkemasta sinnetänne. Näitä tarinoita riittää.
Itse olen puuttunut vähäisiinkin ärinöihin niin suurella volyymillä ja ärisemisellä, että koiralle ei jää epäselväksi kielletty käytös. Lapset ovat vanhempien suojeluksessa, näin pitäisi olla.
Suosittelen ongelmakoirakouluttajaa.
...teillä on se normaali tilanne, mikä perheissä on tavoitteena. Perhe pystyy elämään rauhassa ilman kilpailua tai arvovalta taistelua, siihen aloittajankin tulee pyrkiä, näin perhe-elämä on normaalia ja kaikinpuolin turvallista.
Dominanssitaipumus, joka on kaikilla eläimillä, nousee pintaan aina vain uhkaavissa tilanteissa, silloin kun joku yksilö kokee oman tarpeensa tyydyttämisen olevan uhattuna. Normaalisti ruokittu kotikoira ei koe koskaan kilpailua ruuastaan ihmisen kanssa, eri lajithan syövätkin eri ruokaa yleensä ja näin se antaa ihmisen koskea ruokaansa, eikä sillä ole tarvetta alkaa vääntämään ruokansa perään. Mutta pidäpä tuollainen normaali säyseä kotikoira vaikka viikko vähemmällä appeella ja sitten kun annat sille jonkun sääliannoksen ja yritä mennä ottamaan sitä kesken syönnin pois, niin ihan varmasti dominanssi nostaa päätään, jos koiralla on hiukankin siihen taipumusta...
Samasta dominanssi taipumuksestahan on syntynyt myös tämä hassunkurinen johtajuus teoria koirien käyttäytymiseen. Kun on tutkittu eläimiä vankeudessa on huomattu, että vahvimmat yksilöt ottavat etuoikeudet itselleen. No, totta pirussa ottavat kun kaikki resurssit ovat rajalliset, liikkumatilasta aina ruokaan ja nukkumismahdollisuuksiin asti, ei ole mitään syytä luonnonlakien mukaan miksi näitä rajallisia/liian vähäisiä resursseja ei käyttäisi juuri vahvimmat yksilöt, eli ne joiden hengissä selviäminen on lajin jatkumisen kannalta mielekkäintä. Näin ihminen on nerokkuudessaan kuvitellut, että susilla on siis yleispätevä johtaja laumassa, eli se vahvin yksilö, joka käyttää etuoikeuttaan hyväksi kaikiss tilanteissa... Sitten onkin tutkittu vapaita eläimiä, niitä joilla on rajattomat resurssit ja elimistö stressittömässä tilassa ja huomattu, että hups, eipä susilla, kuten muillakaan eläimillä, dominanssia ilmene ollenkaan, laumat toimivat tietyillä rooleillaan tiimeinä, ei "johtaja" vetoisesti. Heti kun stressi tilanne iskee, niin silloin dominanssi taas astuu kuvaan, vahvin ottaa vallan, normaali tilassa kuka yksilö tahansa voi olla määrääjänä... Ihmiset siis hakevat usein luonnotonta tilannetta koiransa kanssa temppuillessaan joitain johtajuus harjoituksia: stressitöntä elämää, mutta silti hierarkiaajatelua pyritään pitämään yllä, vähemmästäkin koirille tulee ongelmia...
käytös on samanlainen kuin tarhassa asuvan suden ja koirilla on taipumusta dominanssiin laumassa oli siellä ihmisiä tai koiria.
Mä en vaan ymmärrä tätä että koiraa kuritetaan jos se murisee.. Koira murisee varoittaakseen. Se viestittää ettei kannata tulla lähemmäs. Kun koiraa kieltää murisemasta voi käsissä kohta olla koira joka ei enään varoittele, vaan käy suoraan kiinni. Ihan niinkuin teillä nyt kävi.
3vuotias lapsi on jo niin fiksu että se kyllä ymmärtää jos sille sanoo ettei koiraa saa häiritä kun koira syö. Kolmevuotias on kuitenkin aivan liian pieni huolehtiakseen itsestään ja kouluttamaan koiraa.
Tämä koko jupakka on ihan omaa syytäsi, koiran käytös on ihan normaalia.
Et voi odottaa koiraltasi että se osaisi käyttäytyä niin kuin sinä haluat jos et ole opettanut sille miten kuuluu käyttäytyä. Koira opetetaan luovuttamaan "aarteensa" vaihtokaupan avulla. Näin koira oppii että se hyötyy siitä että se luovuttaa luun tai lelun. On sun velvollisuus opettaa koira toimimaan halutulla tavalla. Lapsi ei ole ikinä se jonka tehtävä olisi kouluttaa koiraa. Lapsi ei ikinä ota koiralta ruokaa pois tai lenkitä koiraa, koska näissä tilanteissa on vaarana että joko lasta tai koiraa sattuu.
Koiralle voi opettaa että lapsi on se kiva pieni oudosti käyttäytvä ihminen joka antaa namia. Koira yhdistää lapsen johonkin positiiviseen ja tällöin sen ei enään tarvitse vahtia ruokaansa tältä.
johtava koira antaa sellaista kyytiä alamaiselleen, että tämä alempiarvoinen tietää olla härkkimättä ruokakupilla tai pedissä. Se voi milloin vaan antaa lähtöpassit toiselle koiralle se voi myös mennä syömään toisen ruuat ja alempi vain siirtyy pois.
Minulla on ollut pientä ja suurta koiraa. Aina se koira, jota on enemmän kielletty esim olen suojellut pientä koiraa, tulee johtajaksi, joka syö ensin ja määrää muutenkin koiralaumassa. Eli johtajaksi voi hyvin siirtyä viisikiloinen uusi pentukoira vaikka vanhempi koira olisikin suuri palveluskoira. Näin on pari kertaa jo meillä käynyt ja saman olen huomannut monissa muissakin perheissä.
En missään tapauksessa opettaisi koiralle, että se saa lasta kurittaa ja kieltää ja että lapsen pitäisi väistellä ja varoa koiraa. Mieluummin koira johonkin turvattuun tilaan syömään.
Minulla on ollut hyvin dominoiva palveluskoira uros, joka antoi paikkansa pienelle seurakoiralle, koska me kielsimme kovasti sitä palveluskoiraa jyräämästä ja komentamasta pientä koiraa.
Minkään koiran emme ole antaneet komentaa lapsia ja meillä ei hyväksytä murinoita eikä puruja. PISTE. Kun riittävän jämäkästi kieltää, ilman selätyksiä ja kiittää oikeassa kohdassa niin eivät tule silmille.
Koirat tietää, että ihmistä väistetään.
Ollaan neljäkymmentä vuotta tällä tyylillä selvitty ilman puremia ja tosiaan on dominoiva rotu, jota on paljon kierrossa juuri "käytöshäiriöiden" vuoksi.
ruokaansa. Tuokin on kyllä sellaista diipadaapaa. Dominoiva koira voi puolustaa ruokakuppiaan ja luitaan ja vaikka lelujaan ja petiä ja sohvaa jos sen antaa niin toimia. Vaikka koira olisi ylensyötetty ja ruokaa olisi aina kupissa niin koira voi äristä kaikki pois kupilta.
Aikanaan erään perheen tanskandoggi alkoi puolustaa perheen sänkyä. Ihmisillä ei sänkyyn mitään asiaa. Tuskin oli kyse siitä, että koiralla oli liian kova peti pentuna. Se vain päätti omia sängyn itselleen. Samainen koira oli myös hankala ruokittava, puolusti ruokaansa. Nälässä sitä ei oltu pidetty.
Koira sitten vietiin piikille.
eivät uskalla opettaa lapsiaan?
Meillä ja monella muulla lapsiperheelä on koiria. Jo pienestä pitäen lapsille opetetaan, että koiralla on mm ruokarauha. Koira on eläin, se on ansainnut ruokarauhan.
Miksi päästät lapsen sörkkimään koiran suussa olevaa luuta?
Paras kun etsitte koiralle arvoisensa kodin.
Mitä mieltä itse olisit, jos kakarasi ottaisi ruokaa sinun suustasi kun olet rauhassa syömässä?
Älä syytä koiraa, kun vika on sinussa ja kummallisessa jälkikasvussasi.
Vastaus siihen miksi sisältyi viestiisi. Omistajat olivat niin taitavia koiran käsittelijöitä, että keino koiran kouluttamiseen oli lopetuspiikki... Voiko olettaa koiran käyttäytyvän jotenkin muutoin kuin kuvaamallasi tavalla kun se on noin asiantuntevien omistajien hallinnassa?
Mikä siinä on että asiallisia vastauksia ei vaan saa?? oli kyse lapsista koirista mistä tahansa niin ihmisillä on hirveä tarve arvostella toisia vaikka ei edes tunne ihmistä??!!? menkää ihan oikeesti ihteenne!! Kuten sanoin jo aiemmin, niin koira SAA riittävästi ruokaa, siitä ei ainakaan ole kiinni, toisekseen kuten aiemminkin sanoin niin penskat KYLLÄ TIETÄÄ että koiralla on ruoka ja nukkumarauha.PISTE!!!!!!
Onko se nyt vittu niin vaikeeta tajuta?? ja jos joku ei ymmärrä sitä että kuritan murisevaa koiraa niin oleppa sitten ymmärtämättä, oma se on häpeesi! Kuten aiemmin sanoin olen jutellut erinlaisten kasvattajien ja koirankouluttajien kanssa ja jokaikinen heistä on kanssani samaa mieltä asiasta että koira EI saa nuin vaa varotella ja uhkailla ihmisiä,niin se vain menee.. koira ei saa koskaan olla uhkana ihmiselle varsinkaan tuollaisessa asiassa kun ruoka tai luu, tositilanne on sitten asia erikseen jos koiran terveyttä tai henkeä uhataan! Minä aion jatkossakin koiraani kurittaa murinasta jos se on mielestäni aiheetonta.JA KUTEN AIEMMIN SANOIN TÄLLÄISTÄ EI OLE KOSKAAN ENNEN SATTUNUT!! että olen kyllä osannut koirani kouluttaa ja kasvattaa lapsiystävälliseksi.. koira suojelee ja tykkää lapsistani todella paljon! ne ei milläänlailla ole sille ärsykkeeksi tms. Ja luultavasti tämän tapauksen syy selvisi kun kävimme koiran kanssa eläinlääkärillä, sillä alkoi ensimmäiset juoksut niinkuin vähän aavistelinkin. lääkäri sanoi että on tuommoiset käytösmuutokset on täysin normaalia joillakin nartuilla ekojen juoksujen alkaessa. Että se siitä! Harmi että sinunlaisella ihmisellä edes on lapsia.
Menepä itse ihteesi ja mieti ovatko neuvojasi väärässä? Olisiko mitenkään mahdollista?
Toki jokainen uskoo vain niitä, joita päättää uskoa.
Mitäs sitten itket ja valitat täällä. Sinulle on moni sanonut, että olet "kouluttanut" (=käyttänyt fyysistä väkivaltaa koiraan väärin ja väärissä tilanteissa), joten tässä loputulos.
Vaihda nyt ihmeessä tyyliä, mene itseesi, pistä tenavat järjestykseen ja tärkeimpänä: ANNA KOIRA HYVÄÄN KOTIIN. Teillä sen elämä on helvettiä. Ei osata kouluttaa eikä kohdella, käytetään fyysistä väkivaltaa. Mitä luulet tenavine esimerkistäsi oppivan? Sen että luontokappaleita saa kiusata ja härnätä ilman syytä ja julmasti. Kohta he kiusaavat ihmisiä. No parempi niin, ihmiset ssentään pystyvät puolustautumaan toisin kuin viaton eläinparka.
Onko sinulla ymmärryksessä vai lukutaidossa vikaa??? Minä EN KÄYTÄ väkivaltaa koiran kanssa, se ei ole väkivaltaa jos otan sitä niskavilloistaa kiinni!
Ja pitäisikö minun uskoa sinun typeriä juttujasi ennemmin kuin monia eri kasvattajia sun muita?
Jos ammatti-ihmiset neuvoo minua tekemään jotain niin kyllä minä vaan uskon koska niillä on monien vuosien kokemusta koirista ja niiden ongelmista. Koiramme on onnellinen ja kunnioittaa meitä. Mene härnäämään ja arvostelemaan jotai jota kiinnostaa sanottavasi :)))
kun se niskavilloista kiinni ottaminen ON koiran näkökulmasta väkivaltaa. Meillä monilla vastaajilla täällä on myös monien (ja enemmänkin) vuosien kokemus koirista ja niiden "ongelmista". Miksi teit aloituksen, jos ei vastaajan sanottava kiinnosta? Minustakin valikoit vain sen neuvon, joka miellyttää itseäsi eniten, MUTTA joka ei ole välttämättä paras neuvo. Nyt ihminen oikeasti, mieti vähän.
Kai mä nyt ennemmin uskon sellaista jonka nään henkilökohtaisesti ja tiedän ihmisen taustoista vähän, kun sitten sellaista joka kirjottelee vain keskustelupalstoille.. enhän minä voi kenenkään teidän tietämisestä ja kokemuksesta tietää, tyhmähän minä olisin jos sokeasti uskoisin kaikkia joita netissä tapaa.. jokaisella on oma tapa kasvattaa koiraa ja lasta, eikä siihen ole yhtä ja ainoaa tapaa,niin koirat kun ihmisetkin on yksilöitä, yhdelle käy yksi tapa, toiselle toinen.
lyhyesti "koira vietiin piikille". Turha siitä on enempää täällä jankata. Tiedän itse vallan hyvin, että syy näihin agressioihin on enimmäkseen koirien inhimillistäminen.
Se oli vain elli-esimerkki siitä, kuinka koiraa on väistelty ja sen on annettu tehdä yhtä ja toista pennusta aikuisuuteen asti. Iso tanskandoggiuros, joka on päässyt johtajaksi perheessä on kaikkea muuta kuin helppo antaa uuteen kotiin. Kyseiset omistajat olivat melko tyypillisiä tämän päivän koiran omistajia. Koiraa ei juuri kielletä tai jos kielletään niin varovasti, ettei koira vaan tule traumaattiseksi. Koira sitten kieltää kuitenkin ihmistä.
Arvaa ottivatko uuden koiran? Ei mikään perhemopsi sekään. Onneksi en kyseisiä ihmisiä tai heidän uutta koiraansa enää nähnyt.
ajatus oikealla mallilla. Koira ei saa murista turhan päiten ihmiselle. Kysy vaan uutta -kädestäpitäen- apua niiltä kasvattajilta ja kouluttajilta, joita olet jo tavannutkin. Napakka kielto ja mielellään jo ennen toimintaa eli ajoissa.
Kun en halunnut koirieni räkyttävän ohikulkijoille niin kielsin turhat --tuijottelut-- kadulle jo pentuna. Sitten vaan leikittiin yhdessä, jotta muu maailma ei niin kiinnostaisi.
Niinkuin jo aiemmin kirjoitin niin meilläkin johtava tai dominoiva koira (jos johtaja on jollekin paha sana :) on todella raju ja se reagoi äärettömän nopeasti jos siitä tuntuu, että alamainen on nyt liian lähellä vaikkapa sitä ruokakuppia. Sen jälkeen johtaja vielä jäykistelee, eikä lepyttele kuritettua. Se alamainen eli tämä "pahoinpidelty" koira ei jälkeenpäin ole moksiskaan kurituksesta vaikka tulisi hammasta vähän reippaamminkin. Heti juoksee kupille kun pomo lähtee pois. Sen jälkeen ollaan taas kavereita.
Jos ihminen ottaa niskasta ja hiukan ravistaa ja ärisee PERKELETTÄ riittävän suurella asenteella sille koiralle nenä kuonossa kiinni, niin ei se koira siitä traumaannu, vaan oppii, että tota eukkoahan kannattaa totella.
Ja edelleen vaikka johtajakoira osoittaa toiselle koiralle paikkansa niin me ihmiset saadaan kulkea kotona juuri niinpäin kuin haluamme. Ei tule murinoita, ei ärinöitä, koska molemmat koirat tietää, että meille ihmisille ei sovi kukkoilla. Muuten tulee tupenrapinat. Joidenkin logiikan mukaan tuo nuorin koiramme pitäisi olla jo tosi agressiivinen kun sille on oltu agressiivisia. Eipähän ole. Vieraillekin koiramme vievät luita syliin näytille.
teit itsekin. Kirjoitit keskustelupalstalle ja vielä pyysit apua. Olet saanut useita samansuuntaisia neuvoja, mutta et usko niitä, koska ne eivät miellytä sinua. Ihme pissis.
mutta siihen on joku syy, miksi aloittajan perheessä koira kokee lapsen ruuasta kilpailijaksi. Mikä se syy on, ei aloituksesta ilmene. Esim. meillä ja monilla muilla vastaajille ei ole tuota ongelmaa koiran ja lasten kesken edes tullut. Tämä on näetkös se punainen lanka tässä. Sitä ongelmaa ei siis vie pois se, että koiraa kuritetaan ja se saadaan pelkäämään aikuista ihmistä. Aloittajalla on tässä kova peiliin katsomisen paikka. Voisi edes itselleen myöntää, mikä oikeasti on pielessä, eihän sitä tänne tarvitsekaan kirjoittaa, jos ei halua. Siltä pohjalta, kun uskaltaa myöntää virheensä, voi paremmin saada sitä kädestäpitäen apuakin. Nythän se "apu" ei ole edes auttanut, vai miksi vielä aloitus tännekin, jos kerran auttoi?
Ei voi muuta sanoa kuin, että huhhuh mitä mielipiteitä on taas vastaajilla.. Vaikuttaa siltä, että hyvinkin moni on sitä mieltä, että koiran käytös oli lähestulkoon oikeutettua. Mikään tuossa tilanteessa ei oikeuta koiraa murisemaan tai puremaan. Koiran pitää sietää sitä, että siltä viedään ruoka, luut, lelut jne. edestä ja halutessa vaikka suusta. Ja sen pitää sietää se mukisematta. Koira on perheessä aina se lauman alin jäsen eikä sillä ole mitään oikeutta murista tai purra ketään, ei perheenjäseniä eikä vieraita. Ihmisen henki ja turvallisuus aina koiraa arvokkaampi. Ja jos koira ihmistä puree on sen lopettaminen aina vakavan harkinnan arvoinen vaihtoehto. Ruokaansa, lelujaan, petiään jne. koirallani ei ole lupa puolustaa. Se on sille myös selväksi tehty ja ainakin toistaiseksi hyvin on perille mennyt, eikä ongelmia ole näissä asioissa vieraiden kanssakaan. Ja ei, koirani ei ole mikään kaikkein pienin sylikoira vaan näidenkin asioiden sille opettaminen on vaatinut työtä ja kärsivällisyyttä ja ennen kaikkea pentuajoista asti alkanutta koulutusta. Alkuperäinen kysyjäkin on koiraansa kouluttanut, mutta valitettavasti ei ole siinä onnistunut kunnolla. Se, että koira tuolla tavalla käy päälle, ei olisi kuitenkaan anteeksiannettavaa vaikka koiraa ei olisi koulutettu edes niin paljoa kuin mitä kysyjä omaansa on kouluttanut.
Alkuperäiselle kysyjälle: tilanne on hieman kaksipiippuinen. Toisaalta koira on vielä nuori ja se on varmasti opetettavissa pois ruokansa puolustamisesta, mutta toisaalta siihen ei enää ikinä voi luottaa sataprosenttisesti lasten seurassa. Se on jo kerran purrut lasta, vieläpä oikein kunnolla mikäli oikein käsitin, joten se saatta tehdä sen uudestaankin. Toisaalta sen uudelleensijoittaminen samasta syystä on riski (miksei se purisi yhtälailla myös aikuista ihmistä, tai isompaa lasta?). Eli piikille vieminen, niin surullinen vaihtoehto kuin se onkin, kannattaa sekin miettiä läpi. Ehkäpä ennen kuin päätätte mitä teette kannattaa konsultoida jotakuta asiansa osaavaa ongelmakoirakouluttajaa. Hän varmasti osaa kertoa oman mielipiteensä sen suhteen mitä itse tekisi tilanteessa, kannattaako teidän pitää koiraa tai onko se vielä sijoitettavissa vai mikä olisi paras ratkaisu. Häneltä saa varmasti myös apua koulutukseen mikäli päädytte koiran pitämään. Itsekseen ei ehkä kannata lähteä yrittämään, sillä ongelma on sen verran paha.
Onnea ja voimia matkaan, päädyitte mihin ratkaisuun tahansa!
mutta emme tiedä miten paljon koiraa on koulutettu tai kasvatettu. Nartulle oli myös tullut juoksuaika eli sekin vaikuttaa ehkä. Siihen ei kuitenkaan kannata tuudittautua, että johtuisi vain juoksusta eli touhu voi silti pahentua juoksujen loputtua.
Ei ole mikään ensikerta, että noin vuotinen koira tulee silmille vaikka sen kanssa olisi makkara-tokoiltu jokapäivä ja koira on ollut nii'in kiltti ja se on juossut 20km päivässä vapaana metsässä. Vain aloittaja itse voi tietää ja miettiä, että josko ne kiellot on kuitenkin olleet turhan vaimeita ja varovaisia, mitä itse kyllä uskon kun on monesti tullut nähtyä. Moni hiukan häpeää kieltoa ja käyttäytyy sen vuoksi liian lepsusti. Voi pelätä, että naapurit kuulee ja ties mitä.
Minullekin naapurin täti, asumme ok-talossa, sanoi, ettei koiraa saa kieltää. Sanoin vain, että eipä kuulu hälle ja pitää muistaa, että koirastamme kasvaa suuri ja vahva. Minulle on myös eräs vieras sanonut, että älä sitä koiraa niin kiellä. No jätin kieltämättä kiehnäämien ja lopulta vieras jo itse halusi kieltää koiraa. Koira on kova hellimään ja kahvikuppikin on vaarassa hännän vuoksi.
Aloittajan koira on niin nuori, että sille voi vielä osoittaa, että kuka siinä perheessä oikeasti määrää. Muutoinhan melkoinen määrä koiria pitäisi lopettaa tai antaa jollekin jämäkämmälle ihmiselle. Minusta aloittajalla vaikuttaisi kuitenkin olevan potentiaalia kunhan suuttuu ihan kunnolla.
Koiraa ei saa myöskään väistellä eli jos koira rötköttää keskellä kulkureittiä niin se saa luvan väistyä edestä. Jos koira siinä kohtaa osoittaa, ettei väistä tai jopa ärisee niin hiukka ponnekkaampaa etenemistä. Itse joskun polkasin hiukan nahan päälle. Ei sen tarvitse sattua mutta koira vain tietysti älyää, että parempi vaan siirtyä ihmisten tieltä. Syy tähän polkuharjoitukseen: mieheni kävi erään kerran yöllä vessassa, eikä pimeässä nähnyt koiraa vaan polkaisi sen päälle. No koirahan rähähti pehmeälle miehelleni ja teki lievän hyökkäyksenkin, ei käynyt kuitenkaan kiinni. Minulle koira ei ärissyt jos se jäi minun jalan alle.
Mieheni joutui käskystäni sitten tekemään tätä väistötreeniä kokonaista kaksi kertaa ja sen jälkeen ei koira yöllä jäänyt jalkoihin tai jos jäi, niin ei ärähtänyt vaan meni pois äänettömästi. Se oppi myös, ettei ihan mihin vaan kannata jäädä yöllä makaamaan. Ja kyllä koirille on myös oma peti mutta nukkuvat välillä missä sattuu. Sohville tai sänkyyn ei koiria meillä päästetä.
Monilla tutuilla on ollut hiukan liian lepsua ärjäisyä kunnes sitten tulee se pinnan palaminen tappiinsa niin johan ääntä lähtee. Ongelmakoirakouluttajakin joutuu opettamaan usein ihmisille sitä räväkkyyttä ja kertoo, että ei se koira siitä hajoa jos sille ärjäisee vielä lujempaa.
Esim tuttuni koitti olla tiukka koiralleen ja omasta mielestään olikin, koira vain lällätti, pureskeli omistajaa ja minuakin käsistä ja hyppi takaapäin selkään yms. Sellainen duracel-koira. Kerran sitten koira taas lähestyi sillä tavalla, että tiesin kohta olevani pelkkä purulelu. Ärjäisin kunnolla ja viskasin oman koirani ketjuhihnan tämän koiran eteen. Siihen loppui koiran lällätys minua kohtaan. Se ei silti pelkää tai uhittele minulle. Samalla tavalla ajan irtokoirat pois.
Ulkonäyttelyssä nähtyä. Erään rodun kehässä yksi iso koira ärjähteli riitaa haastaen ja oli nippanappa omistajansa pideltävissä, omistaja aivan lamaannuksissa. Kehäavustajana toiminut palveluskoira-nainen otti koiran haltuunsa ja ärähti koiralle kunnon asenteella ja koira kävelikin tosi nätisti loppunäyttelyn tämän naisen kanssa. Kun omistaja tuli hihnan päähän lannistuneena ja melkein itkien niin koira oli taas kuin metsässä elänyt ja se piti raahata äkkiä autoon. Tuosta ihmisestä vain tuli mieleen se, että hän ilmiselvästi ei kyennyt ärjäisemään koiralleen. Oli aika ahdistunut ihminen.
Miten paljon koiran pitäisi aloittajan perheessä sietää? Onko koira vain lelu, koriste?
Neuvoisin aloittajaa kääntymään kunnollisen koirakoulun puoleen. Olet saanut joiltakin neuvoja, mutta joko neuvot ovat olleet vääriä tai sinä et osaa niitä toteuttaa. Muutenhan tässä ei oltaisi.
Mitä aiot tehdä lapselle?
Miksi lapsi saisi mennä ottamaan ruokaa koiran suusta?
Siksi, että lapsi on koiran yläpuolella arvoasteikossa. Tokikaan lapsen ei tätä tule saada tehdä koiraa kiusatakseen tai muutenkaan, vaan koiralle pitää sallia ruokarauha, mutta jos lapsi koiralta ruoan suusta nyt kuitenkin jostain syystä vie, ei koiralla ole sitä mitään oikeutta puolustaa. Ei se tee koirasta lelua tai koristetta, se tekee koirasta vain lauman alimman jäsenen niin kuin sen perheessä kuuluu ollakin. Lauman alimman jäsenen paikka ei tee koirasta myöskään onnetonta, vaan yleensä päinvastoin onnellisen ja tyytyväisen.
Mitä lapselle pitäisi tehdä? Miksi lapselle pitäisi tehdä mitään? Mielestäni lapsi ei ole tehnyt tilanteessa mitään väärää. Kyseessä on kolmevuotias lapsi, jolta ei voi vielä odottaa kovinkaan suurta ymmärrystä sen suhteen miten koirien kanssa ollaan ja miten ei, tai jos onkin, niin tuon ikäiseltä ne asiat vielä tuppaa aina välillä unohtumaan. Lapselle on kuitenkin toivottavasti kerrottu miten koirien kanssa ollaan, tai jollei niin, ehkä nyt kerrotaan.
Ensinnäkin KIITOS asiallisista vastauksista, ilmeisesti jotkin osaavat kirjoittaa mutta eivät lukea kun pyysin VAIN asiallisia vastauksia..
Minä nyt käyn moneen otteeseen kertomani asiat vielä läpi kun niitä edelleen täällä vatvotaan..
Aloitetaan henkilöstä joka kysyy mitä lapselle meinasin tehdä? Ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää mitä sinä tekisit tuon ikäiselle lapselle? veisit varmaan piikille?? Lapsi on LAPSI ja kuten tämä fiksu vastaaja sanoikin, lapsi on koiran yläpuolella ja sillä on oikeus ottaa se luu,ruoka,lelu suusta pois.. ei tietenkään kiusatakseen ja vaikka jotkin on sitä mieltä että koira saa puolustaa edellämainittuja asioita niin minun koira ei saa, ja aion koouluttaa sen niin että jos sattuu semmonen tilanne että lapsi ottaa sen luun siltä niin ettei siitä tapahdu vahinkoa.. ja sanon varmaan kymmenennen kerran että OLEN NEUVONUT LAPSIANI MITEN OLLA KOIRAN KANSSA!! ne ei pidä sitä minään leluna tai koristeena.. mutta entäs jos tulee vieraan lapsi kylään ja hänelle ei ole neuvottu miten koirien kanssa menetellä niin sanoisinko hänelle vaan että ei muute kannata mennä koiran lähelle nyt kun sillä on luu, se saattaa hyökätä kimppuusi.. ei varmaan kovin hyvällä kahtoisi lapsen äitikään..
Ja sinulle sakemaanikko: Kyllä minä sen myönnän että olen tehnyt ilmeisesti virheen jossain asiassa kerran tämmöinen ongelma on, en minä väitä että koira on hullu ja siinä vika! Mutta se ei ainakaan ole virheeni että kuritan koiraa, kuten täällä muutama muukin sanoo niin iso koira kun on kyseessä, sitä on PAKKO kurittaa jos meinaa ettei se hypi silmille.. jos on kookas ja vahva koira niin se on varmistettava että se kunnioittaa KAIKKIA ihmisiä. Sinun itsesi kannattaa katsoa peiliin jos todella olet sitä mieltä että koiralla on samat oikeudet kun ihmisellä.. ethän ota koskaan chihua isompaa koiraa?
Ja muistakaa hyvät ihmiset se että koiratkin on yksilöitä.. yksi tapa sopii yhdelle ja toinen toiselle, olen huomannut että uppiniskaiselle koiralleni vaan sopii yksinkertaisesti se että sille ärähdetään ja sitä kuritetaan, kyllä minä kurittamisen ja väkivallan eron erotan! Iso kiitos niille jotka antoi asiallisia vastauksia! :) Hyvää kevättä kaikille! :)
nyt vain, mutta minusta sinulla on edelleen väärä asenne. Kun kerran koirallasi tuota luonnetta on, on turhaa koiran provosointia tuollainen touhu, että sen on pakko luovuttaa ruokansa/luunsa lapselle. Haluatko todella lapsesi hengiltä? Saatikka vieraan lapsen? Jos asenteesi ei muutu, anna koira pois! Noita tilanteita voi ja kannattaa välttää, jos aiot koiran kaikesta huolimatta pitää. Ja jos koirallasi on pelkoagressiota (mikä on hyvinkin mahdollista), toimintasi vain pahentaa sitä.
On koiria, jotka eivät välitä, vaikka ruokakupilla hyppisi kuka ja on koiria, jotka RAIVOISASTI puolustavat ruokaansa. Meillä yksi koirista syö muista erillään, koska se vain on muille koirille terveellisintä niin. Aikuinen ihminen voi tältä koiralta ottaa ruuan vaikka suusta, mutta en KOSKAAN riskeeraisi lapsen henkeä tai terveyttä tuolla tavoin, kuin sinä. Meillä näet on tiukat säännöt sekä lapsilla, että koirilla ja erityisen tiukat ne säännöt ovat koirien ruokailun suhteen. YHTÄKÄÄN koiraa ei meillä lapsi lähesty silloin, kun koira syö. Minusta koirallakin on oikeus syödä ruokansa rauhassa ja stressittä. Voi olla, että olen edelleen mielestäsi väärässä, mutta teillähän se koira on lasta purrut, että tiiä häntä sitten...
Vielä toisenkin kerran anteeksi, mutta kaikille vain ei sovi koira.
Minulla ei ole lapsia, mutta itkien etsisin tuolle koiralle uuden, lapsettoman (tai vähän isompia lapsia) kodin. En voisi ottaa riskiä, ja arki on pian aika raskasta, jos ei voi enää koskaan rentoutua lasten ollessa hereillä.
Saako koira koskaan "laatuaikaa" kanssasi? Käytkö siis vain sen kanssa, ilman lapsia, pitkillä kävelyillä (siis ajallisesti - toki tuonikäisen kanssa voi jo matkaakin taittaa) Miten usein?
Etenkin juoksujen aikana ja jälkeen on hyvä saada purkaa hämmennystä ja hormonaalisia muutoksia pitkiin remmilenkkeihin mieluiten metsän hajujen parissa. Voitko tarjota tätä koirallesi? (viittaa myös sisäsiisteyteen) Nyt, vuoden päästä, viiden vuoden päästä?
Oletko torunut koiraa sisälle pissimisestä? Jos olet, se pelkää kusta myös ulkona = sinähän kuitenkin taas kuritat.
Jää siis kuset kusematta, ja täytyy tehdä salaa sisälle, kun sinä et näe. Älä kehu tai kurita kusemisesta. Kusemisessa ei ole mitään kehumista tai kurittamista, se vaan tapahtuu. Hämmentävää, että siihen puututaan yhtään mitenkään. Ja vielä milloin mitenkin.
Pennun kanssa on rankkaa jo muutenkin, saati että täytyy ensin pukea penskat, että voi lähteä ulos. No, lorahtaahan siinä jo odotellessa. Vai pääseekö se pääsääntöisesti vain omaan pihaan?
Harkitse vakavasti luopumista HYVÄÄN KOTIIN (tämä siis vain koiran parhaaksi, en tarkoittanut ettei teidän kotinne olisi hyvä. Katso, että tuleva on vähintään yhtä hyvä. Ja kerro rehellisesti tapahtuneesta, että osaavat varoa koiran kuolemaan saakka pikkulasten kanssa, naapureiden, sukulaisten jne)
Älä hankaloita elämääsi ja vaaranna lastesi turvallisuutta. Harkitse uutta koiraa vasta, kun lapset ovat isompia.
Käymme koiran kanssa 1-2 kertaa päivässä pitkällä lenkillä, muina kertoina oman talomme takana olevassa metsässä jossa se saa juosta vapaana, en ole kurittanut sisälle tekemisestä, koska tiedän sen ettei se osaa yhistää sitä siihe SISÄLLÄ pissimiseen vaan siihe että se ylipäätään tekee.. Ja tosi tosi harvoin lapseni lähtee mukaan kun lähden koiran kanssa ulos, mieheni on lasten kanssa tai mieheni lähtee koiran kanssa ulos ja itse jään lasten kanssa sisälle. Tämä on hieman turhauttavaa kun te ette tunne koiraa ettekä minua.. koiran outo käytös kesti tasan sen yhden päivän, se oli muutenkin ihan omituinen silloin. Sitä ennen eikä sen jälkeen ole ollut mitään hämminkiä, eläinlääkäri sanoikin että hän sanoo melkein 100% varmuudella että juoksut on tulossa ja sen hormoonitasapaino heitteli niin pahasti. Koira rakastaa lapsiani ylikaiken ja siitä huomaa sen, aina jos lapseni katsovat piirrettyjä, koira menee heidän keskeen pötkälleen, aina jos jommallekummalle sattuu haaveri ja itkee, niin koira oikein juoksee lapsen luokse ja nuolee haavaa tms. antaa lapsen tulla viereen nukkumaan vaikka itse oisi nukkumassa, ja menee itsekkin lapsen viereen useasti nukkumaan.. en sano etteikö tuo voisi enää koskaan tapahtua mutta lopettaa en aio koiraa ja uutta kotiakaan en ainakaan vielä etsi. olen tullut siihen päätökseen katsellaan eteenpäin ja otan yhteyttä ongelma kouluttajaan että saisin murinan kitkettyä koiralta pois, ja osoitettua että hän on lauman alin jäsen, ei toiseksi alin.