jälkeen uudet suhteet laittaa vanhemman valitsemaan itsensä ja puolison lasten välillä. On kurjaa kun henkinen tasapaino on niin karikoilla, että pitää sohaista sinne, minne eniten sattuu.
Pitäisi aikuisen ihmisen kasvaa ensin henkisesti sille tasolle, että voisi ymmärtää ja suvaita muitakin ihmisiä kuin itsensä. Ei voi rakastaa ketään väkisin ja laatia ehtoja, jos toisella on lapsia ja itsellä ei. Silloin ei voi ymmärtää mitä lapset vaatii. Ei heitä voi jättää samoin kun lapseton voi jättää kaiken ja alkaa taas uudestaan. Lapsetovat ja jäävät aina vaikka mitä tapahtuisi. Mutta sitähän ei lapsettomat itsekkäät ja katkerat ymmärrä.
On täällä niin lastenvastaisia mielipiteita tarjolla, joten huomaa, että katkeruus on pinnalla vahvasti.
Pitäisi aikuisen ihmisen kasvaa ensin henkisesti sille tasolle, että voisi ymmärtää ja suvaita muitakin ihmisiä kuin itsensä. Ei voi rakastaa ketään väkisin ja laatia ehtoja, jos toisella on lapsia ja itsellä ei. Silloin ei voi ymmärtää mitä lapset vaatii. Ei heitä voi jättää samoin kun lapseton voi jättää kaiken ja alkaa taas uudestaan. Lapsetovat ja jäävät aina vaikka mitä tapahtuisi. Mutta sitähän ei lapsettomat itsekkäät ja katkerat ymmärrä.
On täällä niin lastenvastaisia mielipiteita tarjolla, joten huomaa, että katkeruus on pinnalla vahvasti.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Mitä sä mistään tiedät.
Sun mies on sut hylännyt ja sinähän estit lapsiasi tapaamasta isäänsä
kun isällä oli niitä naikkosia. SINÄ siis olit syypää ei exmiehesi uusi puoliso.
Lueppa tuosta yläpuolelta taas yksi kokemus siitä miten katkerat ex-akat
estävät isien ja lasten tapaamisia.
mitään tiedät, kun puhut asioita joita et itse edes ymmärrä. Kasva aikuiseksi ja pohdi vasta sitten.
antaa periksi, kyllä ne kiukkuaa kun oma elämä on epätoivoinen ja katkera, eikä ole sitämitätoisilla. Se pistää vihaksi kun toisten asiat on paremmin kuin omat, niin pitää rikkoa toisten perheet.
sä pyörit tota samaa levyä vuodesta toiseen.
Sun mies jätti sut koska se ei rakastanut sua ja sä teit sen onnettomaksi.
Se ei varmaan enää edes pystynyt koskemaan suhun vaan oli vaikka ilman seksiä mieluummin
kun koski suhun.
Se lähti ihan vaan siksi et tajus sua vihaavansa, se oli syy, ei toinen nainen.
Ota nenä pois perseestä ja kohtaa totuus niin se saattaa jopa pelastaa sut yksinäiseltä
vanhuudelta.
mut meillähän on just sitä mistä kateelliset ex:t vaan haaveilee, ihana mies, omat ja mahdollisesti yhteiset lapset ja vielä noiden exienkin lapset rikastuttamassa elämäämme.
Että sorry vaan. Ja mies kyllä lähti ihan vaan kyllästyttyään olemaan onneton ex-akan kanssa.
Nyt on tyytyväinen kun sillä on ihana nainen jolta saa sitä kaikkea mistä ennen vaan haaveili.
lähti....muulla tavalla en näihin Lissun viesteihin vastaa.....
Sais ylläpito jo selvittää tän häirikön tiedot.
Pitää kysyä huomenna kun olen yhden poliisin kanssa tekemisissä et
eikö näille häiriköille todella voi tehdä mitään. No eiköhän sit
ainakin kun uus laki tulee.
julistat täällä, niin olisitko ystävällinen ja kerro minulle, mitä minulta uusikkona puuttuu sellaista mitä sinulla exänä on?
Minulla on omat lapseni, minulla on mieheni lapset, minulla on yhteiset lapset, minulla on yhteinen koti perheeni kanssa, minulla on ystäviä, minulla on appivanhemmat (sekä uuden puolisoni, että myös ex-mieheni), minulla työni, minulla on harrastukseni, minulla on lemmikkejä, minulla on ex-kumppani, jonka kanssa menneisyyteni....Mitä minulta puuttuu mitä sinulla on?
Minulla on yhtä suuri osa miestäni (puolet) lapsissani, kuin sinulla exänä on häntä.
Joten, jos millään viitsit valaista minulle mitä tarkoitat näillä sanoillasi?
Kiitos jo etukäteen!
kilpailusta ole kyse exien pulesta. Ei he laske sitä mitä toisella on enemmän tai mitä vähemmän.
Sinulle näyttää olevan tärkeintä se mitä sulla on. Julistat kovaan ääneen ja lasket ja vertaat.
Muuten yksi virhe sanoissasi: "minulla on mieheni lapset," eivät ne ole sinun! Älä omista sellaista mitä et voi saada.
Minä en kaipaa exääni, minun lapset ei kaipaa isää joka heidät hylkäsi, ja ovat paljon onnellisempia, kun isä joka jätti pysyykin poissa.
odota vastausta, tuo kirjoittaja tuskin siihen pystyy, hyvä jos osaa edes tulkita kirjoituksesi oikein.
Hän huutaa tuota samaa mantraa täällä vuodesta toiseen kun muuhun ei pysty.
tämän kilpailu/vertailu aseman, kun kirjoitit nimimerkillä yrueiyre, että me uusikot olemme epätoivoisia ja katkeria kun meillä ei ole sitä mitä toisilla on? Ja että meitä pistää vihaksi kun toisten asiat ovat paremmin kuin omamme?
Joten ihan vain vertailun vuoksi kerroin miten minulla on asiat, jotta ymmärtäisit etten todellakaan kadehti sinulta exä mitään.
Sinulla on menneisyys, minulla on sekä menneisyys että myös tulevaisuus.
Sinä vertaat täällä jatkuvasti sitä, kuinka parempia exät ovat? Joten jos nyt mitenkään kykenisit perustelemaan ja vastaamaan siihen mitä sinulta kysyin?
Turhaan kirjoittelet muusta, vastaaat vain ja ainoastaan siihen mitä kysyttiin?
Vai onko sinulle exänä ylivoimaista perustella omat kirjoituksesi?
kyllä meillä on myös miehen lapset elämässämme, emme heitä omista kuten eivät vanhempansakkaan mutta elämäämme he rikastuttavat, ja sille sinä et mitään voi.
Ja edellinen vastaus oli vastaus siihen väittämään miten Uusikoilla EI ole MITÄÄN.
ja hyvä vastaus olikin, meillä on kaikki !
että uusiot yrittävät haukkua lyttyyn kovin sanoin miehen exän ja lapst! Miksi ihmeessä? Mikä heissä niin paljon suututtaa että heidät puitää erottaa miehestä? Pelkoa, uhkaa... vai jotain muuta?
Miksi miehen exiä ja lapsia saa mielin määrin mollata ja haukkua, jos nyksistä sanotaan jotain pahaa, tulee kauhee haloo!!! Heistä ei saa pahaa sanaa sanoa...!
Minä puolustan exiä koska he ovat ihan samanlaisia äitejä ja ihmisiä ennenkuin mies heidät hylkäsi. Mies harvoin näkee lapsissaan ja exässä mitään niin pahaa, että itse haluisi lapset jättää ja vihata exää ettei kykene enää hänen kanssaan puhumaan. Kyllä se painostus useimmiten tulee niiltä nyksiltä. Jos kommunikointi pelasi ja lapset oli isälle tärkeitä ennen uusiota, niin kyllä minä katson että vika on hänessä sillon!
Helppo se on syyttää exiä ja lapsia kaikesta, kuten täällä ollaan huomattu.
MINÄ puolustan itseäni ja lapsia, ja niin kauan kun he tukea tarvii olen siihen valmis. Mies ei ole, ei ollut sen jälkeen kun hänen naiset esti miestä olemaan enää isä ja tapaamaan lapsiaan. Meillä syy oli vain ja ainoastaan naisissa.
ole ollut kuin yksi perhe eikä tule olemaankaan. Meidän lapset ei ole koskaan kuuluneet isänsä naisten maailmaan, emmekä ole heitä koskaan nähneet eikä ole meillä koskaan käyneet. Se on meidän onni. Mies ei itsekkään halunnut sitä, kun lapset olivat pieniä, sillä halusimme heille turvallisen lapsuuden. Nyt he ovat lähes aikuisia kaikki, eikä kukaan ole menettänyt mitään vaikkei isän naiset ole kuuluneet heidän elämään. Meillä ei ole ollut siihen tarvetta.
Miksi olisi, mihin me heitä tarvitsisimme. Jos joku tarvii, se on heidän asia.
Meidän elämä on onnellista juuri näin kun ei ole täysin vieraita ihmisiä meillä.
Jos minä olisin lapsistani pieninä joutunut luopumaan vieraalle ihmiselle, niin olishan se ollut huikeaa jos en lapsiani enää tuntisi jos vastaa kävelisisvät. Onneksi lapset olivat vfiksuja ja jäivät minun luo, nyt ovat ihania ihmisiä.
peiliin...siellä se piru piilottelee joka sun ja lasten elämästä on hankalaa tehnyt.
Näe totuus vaikka se kirpaisikin niin voit mennä taas elämässä eteenpäin.
lause kertoo KAIKEN kirjoittjasta:
"Jos minä olisin lapsistani pieninä joutunut luopumaan vieraalle ihmiselle, niin olishan se ollut huikeaa jos en lapsiani enää tuntisi jos vastaa kävelisisvät. Onneksi lapset olivat vfiksuja ja jäivät minun luo, nyt ovat ihania "
Säälittää tuollainen ihmisen kuvatus.
Voi voi miten on elämä kovaa.....mitä helvettiä saavutat tuolla itkuvirtesi toistamisella.
että joku rikkoo perheen!! Miksei sattuisi? Kyllä jokaisessa meissä on tunteet ja kyllä äidistä tuntuu tosi pahalta, jos vieras nainen on tärkeempi kuin omat lapset, ja isä hylkää naisen tähden omansa! Kyllä meihin sattui ja tuntuu vieläkin pahalta, miten mies pystyy elämään sellaisen asian kansas, ettei omat lapset olekkaan tärkeitä!
Koskaan emme ole isää pois ajaneet, mutta hänen naisiaan ei meidän lähelle ole tuomista eikä lasten heitä ole tarvinnut nähdä. Se on ainut ehto, ja se on myös pitäny miehen puolesta, sillä tietää itsekin ettei hänen seuralaisensa ole olleet hyvää seuraa meidän lapsille olleet eikä ole. Emme tarvi heitä.
ei tarvitse alistua, ei myöskäänl asten. Meillä kuunneltiin lapsia, ja he olivat kaikki sitä mieltä, että isän naisia ei haluta meille eikä haluta tavata. Ei sen kummempaa.
Ei lasteno le pakko vastoin omia tahojaan tehdä mitä ei halua. Meillä mies ymmärsi, ja oli meidän onni.
Monesti jotkut alistuu sellaiselle, jotka ovat omia periaatteita vastaan, siksi tulee riitaa ja katkeruutta, kun ei uskalleta sanoa mitä haluaa. Minä halusin ettei miehen naiset ole lasten lähellä, sitä en olisi sietänyt.
Jo.
Ei kukaan jaksa lukea sun paskajuttuja.
Sun miehen mielestä ei ydinperhe ollut ihana sillä se JÄTTI SUT.
Sinä taas estit isää tapaamasta lapsiaan. Isä EI hylännyt lapsiaan, se hylkäs SUT.
Ja sinä katkera lehmä estit isää tapaamasta lapsiaan ihan vaan koska olet niin SAATANAN KATKERA.
Mee saatana hoitoon !
Välillä lapsia on kuultu ja välillä Sinä et ole antanut lasten tavata isän naikkosia.
koita jo päättää miten ne asiat on.
Lissu:
myöskäänl asten
lasteno le pakko
omia tahojaan
Meillä mies ymmärsi, ja oli meidän onni.
Monesti jotkut alistuu sellaiselle, jotka ovat omia periaatteita vastaan,
Minä halusin ettei miehen naiset ole lasten lähellä,
Siis otetaanpa uudelleen:
Meillä KUUNNELTIIN LAPSIA, ja he olivat kaikki sitä mieltä, että isän naisia ei haluta meille eikä haluta tavata.
ja
MINÄ halusin ettei miehen naiset ole lasten lähellä, sitä en olisi sietänyt.
Jos tämä nyt ei todista kirjoittajan mielenterveyden heikosta tilasta niin mikä sitten
pysty vastaamaan sinulle esitettyyn kysmykseeni siitä, mitä exillä on enemmän kuin meillä nyxillä? (olen muuten ex itsekkin, enkä ymmärrä aikaisempaa vertaustasi exä-nyxä).
Jaarittelet aivan jonnin joutavia, etkä vastaa etkä perustele. Näin ollen totean että, olet ihan vain provokaatio mielessä kirjoitelemassa etkä rakentavaan keskusteluun kykenevä henkilö lainkaan.
väärin, siis olen aikaisemmin kommentoinut nimellä ÄitiExäNyxä, pyörähti termit väärään järjestykseen.
Kerran koin suhteen mieheen jolla oli lapsi sekä kiussaava exä, elimme niin eri maailmoissa että lähdin lätkimään. Sen kokemuksen jälkeen en ole lapsia omaavia miehiä huolinut, enkä ole päivääkään katunut päätöstäni.
Sitä tosin ihmettelen, kun kaikki lapsia omaavat ystäväni (naispuoliset) tuomitsevat minut tästä ratkaisustani.. Jos olen huomannut sen, että elämän tilanteeni on täysin erinlaista mitä lapsia omaavan miehen, miksi sitä väkisin yrittää tuhoon tuomittua suhdetta?
Minullakin on pari ystävää, (naispuolista) joilla on itsellään lapsia mutta eivät hyväksy miehen lapsia, ja olen heille sanonut että miksi turhaan hakata päätä seinään, lähtekää suhteesta ja eläkää yksin lapsenne kanssa. Minut he kuitenkin tuomitsevat päätöksestäni karsia kaikki lapselliset miehet, ja itse he kamppailevat kuitenkin tunnemöyryssä koska eivät ole sinut miehen lapsen vuoksi..
joka ei kuten sanot hyväksy miehensä lapsia on epävarma ja tunneköyhä.
Ei miehen lapsia tarvitse rakastaa mutta hyväksyä kyllä, ja mitä enemmän heistä oppii
pitämään sen helpompaa elämä on.
Miehen paska ex on sitten helpompi kohdata kun kaikki muut ihmissuhteet on kunnossa ja
vankalla pohjalla.
Sinä koit elämän hankalaksi miehen kanssa jolla on lapsia ja lähdit. Se oli lastakin kohtaan oikein ettei hän joutunut elämään ihmisen kanssa joka "ei voi häntä sietää". Ymmärsinkö oikein ettei sinulla ole lasta ?
Uusperhe-elämä on varmasti haastavinta ihmiselle jolla ei lapsia ole, ja jonka on tarvinnut kantaa vastuuta tasan itsestään. Itsekin treffailin aikoinaan hetken lapsetonta ja huomasin hyvin pian ettei homma toimi. Hän ei vaan kyennyt ajattelemaan lasta tai sitä etten pysty aina lähtemään minne tahansa kuinka pitkäksi ajaksi tahansa kuten hän.
En minä ajatellut "etten voisi sietää" siloisen miesystäväni lasta, ei, lapsi oli kiltti, rauhallinen sekä pidimme toisistamme. Mutta se tilanne oli sietämätön, jossa minun olisi pitänyt elää perhe-elämää vaikka itselläni ei silloin ollut lapsia, en ymmärtänyt mitään arjen pyörittämisestä perheessä, olla vastuussa lapsesta, enkä sitä edes tahtonut koska minulla ei ollut lapsia.
Kyse siis oli elämäntilanteemme erinlaisuudesta, ei lapsesta tai vihasta lasta kohtaan. En vaan jaksanut elää perhe-elämää koska minulla oli "elämä elämättä" siinä vaiheessa, eikä siis kiinnostanut lapsitapahtumat tai olla puistossa ym. Lapsettomat harvoin ymmärtävät, mitä on arjen pyörittäminen lasten kanssa.
Ja normaalistikin äidiksi kasvetaan omien lasten myötä, ei toisen. Tästä oppineena, en sen jälkeen huolinut miestä jolla oli lapsia, koska koin elämäntilanteemme olevan täysin eri, sekä ajatusmaailman sekä yleensäkin elämän arvot muuttuvat kun tulee vanhemmaksi.