pakko tulla tänne tuulettaa mietteitä, vaikka annoinkin jo miehenkin kuulla kunniansa. mietin, mahtaako muilla olla samanlaisia ongelmia. eli juttu menee näin, olen viikolla 15 raskaana, enkä ole halunnut raskaudestani pahemmin huudella missään facebookissa tai töissä.. toki sukulaiset ja ystävät ovat tietäneet jo hyvän aikaa. olemme mieheni kanssa samassa työpäikassa, joskin eri alueilla, mutta yhtä firmaa kuitenkin. se idiootti nyt sitten onnensa kukkuloilla meni päivittämään facebookinsa, niin että pahimmat juoruämmät sen jo sieltä lukivat. ja äsken soitti iloisesti kertoneensa taas uusille ihmisille..minua asia ahdistaa hurjasti. olen töissäni kertonut jääväni kesän jälkeen töistä pois, koska olen saanut muita hommia. nyt oma työtiimini on lukenut asian netistä, ja voin uskoa että he olisivat sen mieluummin kuulleet minulta. nyt minua ahdistaa mennä maanantaina töihin, sillä uskon kaikkien tulevan puhumaan raskaudestani, enkä sen jälkeen ole mitään muuta kuin odottava äiti, pullistuva vatsa. vihaan työpaikkaani, enkä siksi ole halunnut näin henkilökohtaista asiaa siellä alkaa puimaan. tietysti lähin esimieheni on asiasta ollut tietoinen jo pitkän aikaa, samoin kaksi läheisemmäksi tullutta työkaveriani. tiedän ettei mieheni tehnyt asiaa tahallaan, vaan ajattelemattomuuttaan, mutta minua ärsyttää ihan mielettömästi!!!!olen jo nyt laskenut päiviä siihen, että jään lomalle ja siitä äitiyslomalle, ja olin ajatellut etten asiasta huutele muille kun oman alueeni työntekijöille hyvästelemällä heidät, nyt viimeisistä kolmesta kuukaudesta tulee luultavasti todella kettumaisia. muilla samanlaisia kokemuksia raskaudesta kertomiseen liittyen?
mies!
odd
12423
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Nyt kuules nainen! Raskaus ei ole mikään häpeän ja piilottelun asia eikä sen pidä vaikuttaa mihinkään työpaikkajuttuihin. Vai oletko joku maahan lytätty hiiri? Onneksi äitiys tekee naisista tiikereitä ja voit hieman oppia luonnetta. Kyllä siellä työpaikallasi varmasti on muitenkin jolla jälkeläisiä! Vai oletko ainoa lisääntyvä ja muut kuolevat sukupuuttoon. Miksi viimeiset ajat olisivat jotenkin kettumaisia? Minusta oli ihanaa olla raskaana töissä! Ja ihmisetkin olivat mukavia. Et muutenkaan pysty kauaa raskautta piilottelemaan. Sinuna suhtautuisin viileän rauhallisesti juoruihin ja hymyilisin onnellisena vauvasta ;)
Korjaa siis suhtautumisesi! Miehesi on onnellinen vauvasta ja sinunkin pitäisi olla. Maha esille ihanin äitiysvaattein! Jokin hormonaalinen seikka saattanut aiheuttaa sinulle odotusajan masennuksen kun tuollaisia outoja puhut.
ei-toivottu raskaus kenties? aika oudolta kuulostaa....
miehesi kokee asian niin tärkeänä, että kertoo siitä. Oikeastaan, kirjoituksesi peruteella, et edes ansaitsisi niin huomaavaista miestä. Onhan se lapsi yhtä paljon miehesi kuin sinun.
Rauhoitu nyt viikonlopun aikan ja mene työhön uutena onnellisena ihmisenä. Ja pyydä anteeksi mieheltäsi möykkämisesti, sillä juuri häntä sinä tulet eniten tarvitsemaan elämässäsi. onnea!
olla provo...
no olen todellakin onnellinen raskaudestani, työpaikkani ilmapiiri on vaan niin sairas, enkä voi sietää niitä ihmisiä niin siksi en halua alkaa heidän kanssaan asiaa puimaan. muualla olen kyllä onnellisuuttani laulanut ja olen todellakin iloinen asiasta. varsinkin kun raskautta opn odotettu yli kaksi ja puoli vuotta.varmasti asiaan suhtautuminen johtuu myös hormooneista, jotka ovat mieltäni sotkeneet alusta asti. on vain niin vaikea kuvailla tuota työilmapiiriä..en yksinkertaisesti halua olla kenenkään kanssa tekemisissä saati puhua omista asioistani. lisäksi raskaus on kuitenkin niin alussa, että väistämättä miettii edelleen että mitä jos jotain meneekin pieleen, vaikka ultrassa kaikki näyttikin olevan hyvin. tiedän että pitäisi olla onnellinen mieheni innostuksesta asiaan ja olenkin, mutta kun olin vartavasten toivonut että asiasta ei vielä työpaikalla puhuttaisi. lisäksi olin ajatellut että oman työtiimini olisi kuulunut kuulla asia suoraan minulta.kai minun täytyy mieheltäni anteeksi pyytää, mutta myös minun toiveitani tulisi kuunnella.
Olisi hiukka eri asia jos mies laulaisi asian jossain ennen viikkoa12. Mutta teillä raskaus on jo pidemmällä ja tuskin sitä kauaa edes pystyt piilotella. Rauhoitu, sillä hormooneilla on varmasti tuohon vaikutusta. Menet sinne töihin hymyillen ja viis työilmapiiristä. Paranna omalta osaltasi sitä ilmapiiriä hymyilemällä ja huokumalla raskaana olevan onnea.
voi miesparkaa:( kuule, monella on mies joka ei liikoja riemuitse, olisit onnellinen. älä pilaa toisen onnea kireilyllä. viis työkavereistasi kun pian jäävät taakse kuitenkin. puoliso on toivon mukaan pidempään kuvioissa:/
joo, taisi olla virhe edes kirjoittaa tästä kun kukaan ei tunnu todellakaan ymmärtävän..no tiistaina on onneksi neuvolalääkäri, pitänee siltä kysyä et onko tämä jotain raskausajan masennusta tai miten saisin hormoonini paremmin kohdilleen. tätä mun tialnnetta vaan ei voi ilmeisesti kukaan tajuta, se työ nyt vaan on niin paska ja silleen mut tulipahan nyt turhaan yritettyä.
Miestäsihän sinä tuossa moitit, työpaikka on vain työaikka, ei siellä tarvitse olla jos ei viihdy. Elämme vain kerran ja on turhaa pilata sitä olemalla ahdistunut töistä, asiat aina menevät parempaan suuntaan jos ottaa ohjat omiin käsiinsä.
Ymmärrän kyllä sinua, minullekin raskaus on erittäin henkilökohtainen asia, enkä tahtonut aluksi monenkaan siitä tietävän, vasta vatsan kunnolla esiintultua olen ollut avoimempi ihmisten kanssa asiasta.
Yhdyn kyllä aikaisempaan kirjoittajaan että kuullostaa hormoonipuheelta, olin aika itkuinen ja ahdistunut noilla viikoilla todella mitättömistä asioista ja suorastaan vauhko monella tapaa. Vasta läheisen ystävän sanat hormoonien värittämästä äänestä aukaisi silmäni että ehkä hiukan ylireagoin.. Koin ettei kukaan ymmärrä ongelmiani.
voi niin moni asia mennä pieleen (ilmaisu jota käytit), ihan raskauden loppuun asti, synnytyksessäkin-..
Ymmärrän tilanteesi! Meillä oli kanssa juuri noin, että mies halusi kaikille julistaa raskautta ja itse en halunnut kaikkien tietävän.. Mutta puhuin mieheni kanssa avoimesti tästä ja pyysin, ettei facebookissa yms asiaa hehkuttaisi ennen kuin työni on loppunut.
Nyt olen viikolla 27, eikä enää haittaa vaikka kuka tietäisi.. Raskauteni alkoi näkyä selkeästi vasta rv 25 niin, että tutut joille en ollut raskaudestani kertonut huomasivat vatsani.. Ja kyllä suurin osa oli hämmästyneitä.. Että aika pitkään pysyy salassa..
Mielestäni se on jokaisen oma asia milloin haluaa muiden tietävän! Ei siihen vaikuta se, etteikö olisi onnellinen raskaudestani! Uskon, että olet 2,5 vuoden jälkeen todella onnellinen, sillä itsekin olen 5kk:n yrittämisen jälkeen onnellinen.. Toivottavasti työpaikallasi suhtauduttaisiin silti hyvin!
kiitos, ihanaa että joku edes hiukan ymmärtää. me tosiaan olimme jo varmoja, ettei meistä koskaan biologisia vanhempia voi tulla, vaikka kohdallamme puhuttiin selittämättömästä lapsettomuudesta. lapsi todellakin on unelmien täyttymys, enkä todellakaan häpeä raskauttani. olen onnellinen, sillä nyt olen elämltä saamassa kaiken sen, mistä olen unelmoinut. joku ylempänä sanoi, että työ on vain työtä, ja siellä ei ole pakko olla. itselläni ainakin sellainen tilanne, että työtä pitää tehdä, jos mielii ruoan saada pöytään ja asuntolainan maksettua. olen kyllä koko ajan katsonut, josko muita töitä löytyisi, mutta taantuman aikana on miltei pakko olla onnellinen pelkästään siitä että saa tehdä töitä. tietenkään työ ei voi olla niin tärkeä, että siinä lopulta mielenterveys järkkyy. mieheni tuli illalla työreissultaan kotiin ja puhuimme asiasta avoimesti. niinkun tiesinkin, hän vain on asiasta niin onnellinen, ettei muistanut pyyntöäni olla lallattamatta asiaa facebookissa. jos nyt yrittäisin selittää vielä mikä minua tilanteen ilmi tulemisessa ahdistaa, niin se, että tiedän raskauden olevan sellainen iloinen asia, josta mielellään tullaan puhumaan. minä nyt vain en yksinkertaisesti halua puhua työkavereideni kanssa yhtään enempää kuin on pakko, vaikka asia minulle kuinka tärkeä olisikin. puhun asiasta ystävilleni, perheelleni, miehelleni yms. tiedän että asia olisi jossakin vaiheessa kuitenkin tullut esiin, luultavasti jo muutaman viikon päästä, sillä mahan peitteleminen alkaa olla jo nyt vaikeaa. niin kun jo aiemmin mainitsin, olisin halunnut asian tiimilleni kertoa kasvotusten. tiedän jo yhden heistä loukkaantuneen asiasta, enkä olisi sitä hänelle halunnut. hän on yksi niistä harvoista joita en inhoa. mutta he vaimonsa kanssa kärsivät lapsettomuudesta, niin on ollut vaikea kertoa asiasta. pitää toivoa ettei nämä hormoonimyrskyt loputtomiin kestä, sillä mies parkani joutuu välillä lestämään liikaa ja on se kyllä hirveää minulle itsellenikin.