oma suku

Hei!

Osaisitteko neuvoa, miten maallikko voisi tehdä sukututkimusta? Itse tiedän äitini puolelta isovanhempani nimet ja hautakivitiedot, mutta isäni puolelta vain isäni tiedot, koska hän kuoli jo jonkin aikaa sitten.

Lähinnä minua kiinnostaisi tietää, mistä päin sukuni on alunperin tullut ja ehkä mitä he ovat tahollaan tehneet työkseen. Mistä kannattaisi näitä tietoja etsiä?

Jos teettäisin työn sukututkijalla, mitä se maksaisi?
Ilmianna
Jaa

41 Vastausta


Ensin voisit pyytää isäsi kuolinseurakunnasta virkatodistuksen isästäsi ja hänen vanhemmistaan ja mahdollisista sisaruksista. Sitten isäsi vanhempien virkatodistukset heidän kuolinseurakunnistaan.
Kun olet näin päässyt 1800-luvun loppupuolellle niin netistä alkaa löytyä rippikirjoja ja valmiita sukuselvityksiäkin, joihin sukuidin esivanhempasi saattavat liittyä.

Esipolvia etsiessä tarvitaan nimien lisäksi syntymäpaikka ja -aika ja myös ehkä talojen nimiä missä on asunut.

Sukutukijoiden palkkiot voivat olla kohtuullisen suuriakin.

Muutamia linkkejä, joita kannattaa kurkata:

http://hiski.genealogia.fi/hiski?fi

http://www.sukujutut.fi/haku/default.asp

http://www.familysearch.org/eng/default.asp

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/

http://www.jarviradio.fi/sukukirjat/siirtolaisia/
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
9 VASTAUSTA:
Tutkiminen on niin paljon aikaa vaativaa työtä, että tuskin tavallisen tallukan rahat riittää toisella teettämiseen. Vaikka edes vähän maksaisi tunnilta. Isorikkaat on sitten jo eri asia.

Parasta tehdä kuten yllä jo neuvottiin. Lihaa luitten ympärille saat vanhoja sukulaisia haastattelemalla, mutta pidä kiirettä. Joku niistä kuolee jo piankin ja tiedot jäävät iäksi saamatta. Minulle on monta kertaa käynyt näin kun olen turhaa aikaillut.

Ne vanhimmat perimätiedot yleensä ovat muuttuneet aikojen kuluessa hyvinkin paljon, mutta jotain hajua niissä vielä voi olla tositapahtumiinkin. Kannattaa kirjata nekin heti ylös ennenkuin sinullakin muistisi pettää.

Hyvää jatkoa ja innostusta! Tietoa kyllä löytyy kun etsii.
Minulla on kertynyt vasta 40 tuhatta nimeä 24 vuoden aikana ja kesken on silti ja kesken jääkin...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
sitroen. kirjoitti:
Tutkiminen on niin paljon aikaa vaativaa työtä, että tuskin tavallisen tallukan rahat riittää toisella teettämiseen. Vaikka edes vähän maksaisi tunnilta. Isorikkaat on sitten jo eri asia.

Parasta tehdä kuten yllä jo neuvottiin. Lihaa luitten ympärille saat vanhoja sukulaisia haastattelemalla, mutta pidä kiirettä. Joku niistä kuolee jo piankin ja tiedot jäävät iäksi saamatta. Minulle on monta kertaa käynyt näin kun olen turhaa aikaillut.

Ne vanhimmat perimätiedot yleensä ovat muuttuneet aikojen kuluessa hyvinkin paljon, mutta jotain hajua niissä vielä voi olla tositapahtumiinkin. Kannattaa kirjata nekin heti ylös ennenkuin sinullakin muistisi pettää.

Hyvää jatkoa ja innostusta! Tietoa kyllä löytyy kun etsii.
Minulla on kertynyt vasta 40 tuhatta nimeä 24 vuoden aikana ja kesken on silti ja kesken jääkin...
Kiitos, tästä jo on hajua, että mistäpäin lähtee kyselemään. :)

Ongelma oman suvun kohdalla on siinä, ettei kukaan oikein pidä yhteyttä toisiinsa. Äidin puolelta tiedän isovanhemmat, koska käymme jouluna haudalla. Isoäiti kuoli ennen syntymääni, isoisääni en koskaan tavannut ennen kuolemaansa. Isäni muutti pois kun olin pieni, enkä koskaan ollut kovin läheisissä yhteyksissä häneenkään. Kiinnostaisi kuitenkin tietää vaikka vain 3-4 sukupolvea taaksepäin, että mistä sukuni on peräisin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
alkup. kirjoitti:
Kiitos, tästä jo on hajua, että mistäpäin lähtee kyselemään. :)

Ongelma oman suvun kohdalla on siinä, ettei kukaan oikein pidä yhteyttä toisiinsa. Äidin puolelta tiedän isovanhemmat, koska käymme jouluna haudalla. Isoäiti kuoli ennen syntymääni, isoisääni en koskaan tavannut ennen kuolemaansa. Isäni muutti pois kun olin pieni, enkä koskaan ollut kovin läheisissä yhteyksissä häneenkään. Kiinnostaisi kuitenkin tietää vaikka vain 3-4 sukupolvea taaksepäin, että mistä sukuni on peräisin.
Monilla varmaan yhteydet läheiset sukulaisiin ovat ikäänkuin "poikki", mutta mielenkiinto omiin juurin luultavasti yhdistää sukulaisia. Toivottavasti uteluita ei koeta, niinkuin nykyisin saatetaan valitettavasti kokea, eräänlaisena yksityysyiteen puuttumisena.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Missä sukumme? kirjoitti:
Monilla varmaan yhteydet läheiset sukulaisiin ovat ikäänkuin "poikki", mutta mielenkiinto omiin juurin luultavasti yhdistää sukulaisia. Toivottavasti uteluita ei koeta, niinkuin nykyisin saatetaan valitettavasti kokea, eräänlaisena yksityysyiteen puuttumisena.
Minä aloitin omien esipolvien etsimisen vuosi sitten. Monet sukulaiset, joiden kanssa en ole koskaan ollut tekemisissä, ovat ottaneet yhteyttä ja ihan myönteisessä mielessä ovat olleet kiinnostuneita sekä tarjonneet vanhoja valokuvia. Minunkaan isäni ei koskaan kertonut edes omista sisaruksistaan eikä sota-ajoistaan. Nyt sitten virkatodistusten avulla löysin osan isäni sisaruksista ja netistä sitten löysin sukututkijoita, joiden tiedoissa oli myös minun sukuani jopa 1500-luvulle asti. Muutama sukututkija on lähettänyt minulle ihan listoja minun esivanhemmistani. Olen aivan onnesta sykkyrällä välillä.
Tuo aika noin 100 vuotta sitten on ensin vähän vaikea kun niitä tietoja on huonosti netissä henkilötietosuojan takia, mutta vanhemmista sitten jo alkaakin löytyä. Eli isovanhempien tiedot saa parhaiten kirkkoherranvirastoista. Voi kestää useamman kuukauden kyllä ja maksaa muutaman kympin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
vähän jo tutkinut kirjoitti:
Minä aloitin omien esipolvien etsimisen vuosi sitten. Monet sukulaiset, joiden kanssa en ole koskaan ollut tekemisissä, ovat ottaneet yhteyttä ja ihan myönteisessä mielessä ovat olleet kiinnostuneita sekä tarjonneet vanhoja valokuvia. Minunkaan isäni ei koskaan kertonut edes omista sisaruksistaan eikä sota-ajoistaan. Nyt sitten virkatodistusten avulla löysin osan isäni sisaruksista ja netistä sitten löysin sukututkijoita, joiden tiedoissa oli myös minun sukuani jopa 1500-luvulle asti. Muutama sukututkija on lähettänyt minulle ihan listoja minun esivanhemmistani. Olen aivan onnesta sykkyrällä välillä.
Tuo aika noin 100 vuotta sitten on ensin vähän vaikea kun niitä tietoja on huonosti netissä henkilötietosuojan takia, mutta vanhemmista sitten jo alkaakin löytyä. Eli isovanhempien tiedot saa parhaiten kirkkoherranvirastoista. Voi kestää useamman kuukauden kyllä ja maksaa muutaman kympin.
sukusi
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
on kirjoitti:
sukusi
Maakunta arkistot on yks paikka mistä kannatta käydä kyselemässä.
Isä ja äidin ja isovanhempien syntymäpaikkakuntien historian kirjoista saattaa löytyä tietoa ja paikkakunnan kotiseutumuseoista,syntymäpaikkojen kunnan arkistoista kannattaa kysellä esim.koututododistuksia ja talojen rekisterinumeroita.
Työ on vuosien mittainen ja jos hyvin käy vie täysin mukanaansa.
Onnea tutkimuksille.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
alkup. kirjoitti:
Kiitos, tästä jo on hajua, että mistäpäin lähtee kyselemään. :)

Ongelma oman suvun kohdalla on siinä, ettei kukaan oikein pidä yhteyttä toisiinsa. Äidin puolelta tiedän isovanhemmat, koska käymme jouluna haudalla. Isoäiti kuoli ennen syntymääni, isoisääni en koskaan tavannut ennen kuolemaansa. Isäni muutti pois kun olin pieni, enkä koskaan ollut kovin läheisissä yhteyksissä häneenkään. Kiinnostaisi kuitenkin tietää vaikka vain 3-4 sukupolvea taaksepäin, että mistä sukuni on peräisin.
Olet saanut jo hyviäkin vinkkejä.
Ota yhteyttä seurakuntaan, jossa isovanhemmat ovat kuolleet tai jos et sitä tiedä niin vanhempiesi tiedoistakin pääset eteenpäin. Mainitse aina että virkatodistus on sukututkimusta varten. Seurakuntien hinnat ovat n. 30 e/ tunti ja se on myös minimi. Se on kuitenkin sen väärti.
Itse olen harrastanut melko paljon viimeisen 10 vuotta ja on se ollut mielenkiintoista ja rikastavaa. Olen myös löytänyt uusia sukulaisia harrastukseni myötä. Sukututkimuskurssille kannattaa mennä. Silloin säästyy monelta tyhmältä aloittelijan virheeltä mm. lähteiden merkitsemiset jne. Se säästää hermoja ja aikaa myöhemminkin.
Sukututkimusohjelmia löytyy ilmaisesta n. 100 e maksavaan. Niitä kannattaa harkita siinä vaiheessa jos haluaa tallentaa tietoja enemmänkin. Ohjelmissa on jonkin verran eroja. Itse olen käyttänyt kahta erilaista. Aloitin halvasta ja kun huomasin että haluan erilaisia tulosteita, ostin sitten toisen. Aluksi riittää vaikka kynä ja paperi.
www.genealogia.fi ja siellä keskustelufoorumi forum.genealogia.fi antavat myös paljon vinkkejä. Hiski on muuten hyvä, mutta sekaannuksia voi tapahtua ja kaikkia tietoja ei ole vieläkän sinne tallennettu.
Vanhojen dokumenttien lukemisessa on haastetta ja pääset niiden makuun http://www.sukuhistoria.fi/sshy/index.htm .
Alle 100 vuotta vanhojen tietojen kyselyä on turha tehdä muualta kuin seurakunnista mutta sen jälkeen on mahdollista omatoimisesti tutkia paljonkin.
Vaikka ihmiset eivät pidä yhteyttä, erotaan ja mennään uusiin naimisiin tai muuten vain ei olla kiinnostuneita suvusta, on sukua silti hauska tutkia. Aina sieltä joku mielenkiintoinen tyyppi suvusta löytyy, jonka koko elämän tapahtumien tutkiminen on hauskaa. Nykyisistä jotkut kieltävät tietojen antamisen sukututkimusta varten ja sitä pitää myös kunnioittaa. Minulla on niitä myös muutama ja ne on sitten merkitty vain tuntemattomiksi.
Toivottavasti pääset alkuun ja saat loppuelämäksesi mielenkiintoisen harrastuksen!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
kirjaon kirjoitti:
Maakunta arkistot on yks paikka mistä kannatta käydä kyselemässä.
Isä ja äidin ja isovanhempien syntymäpaikkakuntien historian kirjoista saattaa löytyä tietoa ja paikkakunnan kotiseutumuseoista,syntymäpaikkojen kunnan arkistoista kannattaa kysellä esim.koututododistuksia ja talojen rekisterinumeroita.
Työ on vuosien mittainen ja jos hyvin käy vie täysin mukanaansa.
Onnea tutkimuksille.
http://www.julkkikset.fi/forum/index.php/board,266.0.html
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
vähän jo tutkinut kirjoitti:
Minä aloitin omien esipolvien etsimisen vuosi sitten. Monet sukulaiset, joiden kanssa en ole koskaan ollut tekemisissä, ovat ottaneet yhteyttä ja ihan myönteisessä mielessä ovat olleet kiinnostuneita sekä tarjonneet vanhoja valokuvia. Minunkaan isäni ei koskaan kertonut edes omista sisaruksistaan eikä sota-ajoistaan. Nyt sitten virkatodistusten avulla löysin osan isäni sisaruksista ja netistä sitten löysin sukututkijoita, joiden tiedoissa oli myös minun sukuani jopa 1500-luvulle asti. Muutama sukututkija on lähettänyt minulle ihan listoja minun esivanhemmistani. Olen aivan onnesta sykkyrällä välillä.
Tuo aika noin 100 vuotta sitten on ensin vähän vaikea kun niitä tietoja on huonosti netissä henkilötietosuojan takia, mutta vanhemmista sitten jo alkaakin löytyä. Eli isovanhempien tiedot saa parhaiten kirkkoherranvirastoista. Voi kestää useamman kuukauden kyllä ja maksaa muutaman kympin.
sukuni tutkimisen isäni isästä. Isän äiti oli kertonut, että hän oli avioton lapsi. Ei hänkään tiennyt tiennyt kuka oli äiti. Minäpä löysin Katihasta tämän tiedon ja menin siitä sitten alaspäin. Hänen äidillänsä oli tietysti sama sukunimi, koska lapsi oli avioton. Löysinkin tälle äidille vanhemmat ja sisarukset. Ja sukua 1700 loppupuolelle asti. Katihassa oli päivitys tammikuussa ja sen jälkeen löysin vielä tiedon, että tämä äiti oli mennyt naimisiin joskus 1909. Isoisäni oli syntynyt 1896. Silloin kuin aloitin sukututkimuksen, tietokannassa oli viimeiset merkinnät 1908 vuodelta. Ei saa olla 100 vuotta nuorempia tietoja. On siellä tosin sellaista tietoa, että esimerkiksi joku oli syntynyt 1943 ja kuollut saman vuonna. Mutta ilmeisesti ainakin teoriassa elävät ihmiset voivat nyt olla syntyneet 1909.
Olen tulostanut tädilleni ja serkulleni tietoja näistä sukulaisistani. Kukaan ei ole ollut tuttu. Mutta minulle 1896 luvun loppupuolella syntyneet ovat nimeltään tuttuja, koska isäni äiti kertoi heistä paljon, kun olin lapsi. Nyt toivon, että olisin kuunnellut häntä tarkemmin, mistään en enää saa tietoa, hän kun kuoli jo 1985. Eipä minua silloin valitettavasti sukuasiat kiinnostaneet! En ole sukututkimusta harrastanut niin syvästi, että olisin käynyt tutkimassa mitään arkistoja, olen pitäytynyt vain siinä mitä internetistä löytyy. Eikä niitä varmaan olekaan, niitähän taidettiin haudata maahan sodan syttyessä. Samoin on äitini puolelta, sieltä Karjalasta he ovat, en ole löytänyt äitini isän vanhempiakaan. Joten äitini puolen sukututkimus loppuu hänen isäänsä. Tai oikeastaan yhden sisaren äidilleni löysin, hän oli syntynyt 1907. Toiset sisarukset ovat syntyneet myöhemmin, joten tällä hetkellä heitä ei sieltä löydä. Seuraava kun on syntynyt 1915. Äitini oli syntynyt 1920.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Lähtökohtana ensimmäiseksi pitäisi olla em. omien isovanhempien s.aika, paikka tiedossa em. oman syntymäseurakunnan kirkkoherran virastosta virkatodistuksen tilaamalla saa jo mukavat alkutiedot.
maakunta-arkistossa tai paikallisissa kirkkoherran virastoissa, sekä kirjastoissa on lukulaitteita mikrokorteille ja filmeille. Kirjastoon tai lähimpään maakunta-arkistoon voi em. tehdä kaukolainoja korttien/filmien osalta jos ei kys. seurakunnasta enää tietoja löydy tai on hankala matkustaa tai ei ole valmis kauheasti maksamaan em. maakunta-arkiston tutkimuksista. Kirkkoherran virastoissa löytyy paikallisen seurakunnan kortit ja maakunta-arkistoissa suurimmalta osalta eri seurakuntien kortit/filmit kopioina. Osissa seurakunnissa on saattanut kirkonkirjoja myös tuhoutua ja sitten on otettava muut lähteet käyttöön, samoin em. vanhojen asiakirjojen suhteen. Maakunta-arkistot on siinä mielessä hyvä vaihtoehto että sieltä löytyy "tuota lihaa luitten ympärille" vaikka millä mitalla hyllymetreittäin. Joku oli jo laitellutkin hyviä linkkejä mitä kannattaa käyttääkin (genealogian hiski tietokantaan kuitenkin suhtaudun aina varovaisesti, koska silloin tällöin sieltä löytyy inhimillisiä kirjausvirheitäkin), joten tiedot kannattaa aina tarkistaa alkuperäislähteestä mikäli mahdollista. Hyvän rungon sieltä saa toki aikaiseksi. Et ole vielä tietoinen mistä sukusi alkujuuret ovat lähtöisin, mutta em. rajan takaa luovutetuistakin alueista löytyy paljon hyvää materiaalia netistä/rompuilla jne.. ja digitointi on vaan kasvamassa, joten lähivuosina netistäkin löytyy yhä enemmän materiaalia tutkijoille. 100-vuotta on tuo henkilötietosuoja laki ja siitä löytyy artikkelia mm. genealogian sivuilta. Maakunta-arkistoissa kirjoitetaan lupa lappu jos noita nuorempia tietoja haluaa tutkia. Syy ilmoitetaan sukututkimus, tieteellinen tutkimus jne.. Muuten materiaalit ovat pääsääntöisesti vapaasti käytettävissä. Sukututkimuksen tilaaminen maksaa ja aina toki on mielenkiintoista itse mieluummin sitä tehdäkin. Sukututkijalta tilattu tutkimus maksaa vähän laajuudesta riippuen ja on ammattilaisia ammatikseen tekeviä joitakin, jotka tekevät tuntitaksalla. Netistä mm. juuri sieltä genealogian sivuilta löytyy sukututkijoita, sukuseuroja jotka ovat tehneet jo valmiitakin tutkimuksia, sekä maakunta-arkistoissa on valmiita sukukirjoja/tutkimuksia olemassa. Ei kun vaan rohkeasti ottamaan yhteyttä tutkijoihin tai pyytämään virkailijaa avuksi alkuun. Mielellään ainakin täällä itäsuomen puolella auttavat. Myös sukututkimuskursseja on erilaisia ja jos alkuunpääseminen tuntuu hankalalta niin kurssit on edullisia ja niistä saa hyvät perusvalmiudet. Jos löydät oman sukusi tutkittuna, niin suosittelen osallistumaan/tutustumaan myös sukuseuratoimintaan ja sitä kautta pääsemään myös historian havinoihin. Perinnetietouden kerääminen vielä elossaolevilta sukulaisilta on myös rikkaus tähän tutkimukseen (jota suosittelen lämpimästi) ja tässä harrastuksessa saa myös paljon uusia tuttavuuksia. Toivottavasti tästä oli sinulle ja monelle muullekin apua. Kaikkea hyvää tutkimuksellesi ja jos joku haluaa ottaa yhteyttä sukututkimukseen liittyvissä asioissa, niin pistää vain viestiä palstalla. Laitan sitten yhteystiedot palstalle.
t. Eräs pitkän tien kulkenut sukututkija
Ilmianna
Jaa

Tästä on poistettu viesti sääntöjen vastaisena.

Ilmianna
Jaa
Aikapitkälle pääsee, jos seurakunnan tekemälläkin tutkimustyöllä, eikä se maksa kuin jonkun kympin. Siitä voi sitten jatkaa Hiskin hakuohjelmalla. Tuolla pääset alkuun.
Ilmianna
Jaa
hei

minäkin olen utelias, kiinnostunut omasta äidin isoisästä. on näytetty kuvaa kirjasta että hän on se.
mutta saako oikeasti tietää ja miten? onko esiisä venäjän merkkihaenkilö, äidin isän äiti oli venäjällä hovinaisena. eli näin on kerrottu.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
löytää omia sukulaisia. Olin vähänaikaa töissä toisella paikkakunnalla. Työmaalla oli yksi mies, sanoin hänelle etä olet aivan minun veljeni näköinen. No aikamme keskusteltiin, meillä oli yhteinen suku 1800 luvun alusta. Niistä ovat kirkonkirjat todisteena. Erittäin mielenkiintoista. Sukumme alkuvaiheita on kirjattu jo 1500 luvulta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Netissä on pilvinpimein myös kuva-arkistoja ja kirjastosta löytyy myös paljon kirjallisuutta em. juuri noista merkkihenkilöistä. Maakunta-arkistossa on ainakin saatavilla muutamia kirjoja joissa kerrotaan hovielämästä sekä kirjallisesti, että kuvin. Netissä on myös erilaisia foorumeja, joissa voi kysellä kadoksissa olevia sukulaisia/kuvien henkilöitä, jos joku tunnistaisi. Hyvä apu on myös em. paikallislehtien "tunnistaako kuka" palstat..
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
on Siirtolaisuusinstituutti. Jos siis epäilet, että sukuasi on tullut muista maista. Mutta joka tapauksessa tuonne kannattaa ottaa yhteyttä, he neuvovat mielellään miten sinun olisi paras toimia.

http://www.migrationinstitute.fi/

Minun suvustani on kirja tehty ja on kyllä laajalti selvitetty. Sakkia on ympäri maailman.
Ilmianna
Jaa
Huutolaislapsen jälkeläisiä ovat kuitenkin. Lyhyt on tutkimus.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Löytyy ne juuret huutolaislapsellekin siinä kuin muillekin!
Ei muuta kuin tutkimaan - ei siinä korkealta putoa!
Renkien ja piikojen jälkeläisiähän tässä ollaan, läytyypä esi-isistä muutama alkoholisti ja peräänkuulutettuna kerjäläisenä kuollutkin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Hei !

Nythän on sillä tavalla, että Suomalaisista suurin osa on Juutalaista syntyperää...
Sukunimen perusteella voidaan tutkia klikkaamalla : http://www.avotaynu.com/csi/csi-home.htm
Sukunimiin on lisätty pääte, joka on Ruotsinvallan alaisuuden ajoilta : Itä-Suomessa -NEN,
Länsi-Suomessa -LA...nämä päätteet poistamalla pääsette ALKUPERÄISEEN NIMEEN !
Avotayunu on Israelin pitämä luettelo Juutalaisista sukunimistä !

Klikkaamalla : http://www.fkf.net/Kadonneet/ pääsette tri Antti Langen sivuille, jossa hän
kertoo teille , mitä on tapahtunut ja koska !

DNA-tutkimuksen avulla voitte päästä koko maapallon väestön etsintään mukaan...kuka mistäkin on !
Klikkaamalla : http://www.jarmo10.org/ löydätte linkin, josta voitte tilata DNA-näytteen USA:sta
FamilyTreeDNA:lta...150 e nyt....12 markkerinen näyte , isälinja äitilinja...miespuolisesta otettava
näyte !

Itse olen ottanut ko. näytteen ...ja se oli isän puolelta: N1c1...l. EFRAIM ! äitilinja X... l. 10 -kadonneesta
Israelin heimosta joku...vielä määritys kesken...OLEN JUUTALAINEN ISÄN JA ÄIDIN PUOLELTA ! Olen ihan
tavallinen Suomalainen mies...en tiedä sukumme muuttaneen mistään...VANHOJA ASIOITA !

Siunausta etsinnälle ! Kun alatte etsiä...VOI LÖYTYÄ YLLÄTYKSIÄ , kuten minulle !

Moni asia kyllä sitten selviää, miksi käyttäydymme, kuten käyttäydymme...esim.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
3 VASTAUSTA:
...sillä tavalla, että moni sukunimi on sen talon mukaan, missä henkilö on asunut. Pohjanmaalla vielä 1800-luvulla ihmisillä oli useita sukunimiä elämänsä aikana, koska saattoivat siirtyä palveluspaikasta toiseen ja lopuksi ehkä jäädä johonkin taloon puolisoksi. Suomalaisten sukunimet ovat ihan suomalaista sukuperää, vaikka ruotsinkieliset kanslistit kirjoittivatkin ne oman kielensä kirjoitusasun mukaisesti. 1800-luvun loppupuolella vasta velvoitettiin kirkonkirjat kirjoittamaan suomalaisittain.

Suomessa ei juuri ollut juutalaisia ennen kuin 1900-luvun alkupuolella, koska tsaarin lakien mukaan juutalaisia ei otettu asukkaiksi Suomeen. Tänne sai jäädä vain armeijasta eläkkeelle jääneet juutalaissyntyiset miehet, jotka olivat olleet tsaarin armeijassa 25 v.
Vuosisadan alussa juutalaisia saapui Venäjältä enemmän, ja heidän asumistaan ja työntekoaan rajoitettiin. Vasta itsenäinen Suomi antoi kaikille asukkaille samat elämisen ja asumisen oikeudet.

Jos mennään dna-asteelle ja tutkitaan esihistoriallisia yhteyksiä toisiimme, niin kyllä tietenkin voi yllättyä. Mm. kaikki nais-Eevat ovat kotoisin Välimeren alueelta, mutta en silti menisi pitämään itseäni kreikkalaisena, vaikka tuhansia vuosia sitten joku esiäiti olisi siellä elänytkin.

Dna-tutkimuksiin pitää suhtautua oikein. Niillä ei voi tehdä sitä sukututkimusta, mitä tämän päivän sukututkijat tekevät arkistoissa dokumentteja tulkiten.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Tutkija minäkin kirjoitti:
...sillä tavalla, että moni sukunimi on sen talon mukaan, missä henkilö on asunut. Pohjanmaalla vielä 1800-luvulla ihmisillä oli useita sukunimiä elämänsä aikana, koska saattoivat siirtyä palveluspaikasta toiseen ja lopuksi ehkä jäädä johonkin taloon puolisoksi. Suomalaisten sukunimet ovat ihan suomalaista sukuperää, vaikka ruotsinkieliset kanslistit kirjoittivatkin ne oman kielensä kirjoitusasun mukaisesti. 1800-luvun loppupuolella vasta velvoitettiin kirkonkirjat kirjoittamaan suomalaisittain.

Suomessa ei juuri ollut juutalaisia ennen kuin 1900-luvun alkupuolella, koska tsaarin lakien mukaan juutalaisia ei otettu asukkaiksi Suomeen. Tänne sai jäädä vain armeijasta eläkkeelle jääneet juutalaissyntyiset miehet, jotka olivat olleet tsaarin armeijassa 25 v.
Vuosisadan alussa juutalaisia saapui Venäjältä enemmän, ja heidän asumistaan ja työntekoaan rajoitettiin. Vasta itsenäinen Suomi antoi kaikille asukkaille samat elämisen ja asumisen oikeudet.

Jos mennään dna-asteelle ja tutkitaan esihistoriallisia yhteyksiä toisiimme, niin kyllä tietenkin voi yllättyä. Mm. kaikki nais-Eevat ovat kotoisin Välimeren alueelta, mutta en silti menisi pitämään itseäni kreikkalaisena, vaikka tuhansia vuosia sitten joku esiäiti olisi siellä elänytkin.

Dna-tutkimuksiin pitää suhtautua oikein. Niillä ei voi tehdä sitä sukututkimusta, mitä tämän päivän sukututkijat tekevät arkistoissa dokumentteja tulkiten.
Nuokin juutalaiset ovat kaikki valejuutalaisia, oikeasti kasaareja, jotka omaksuivat Talmudin opin uskonnokseen, koska se salli heidän jatkaa rikollista ja sotaista elämäänsä. Tarkemmin vaikka Wikipediasta.
Hyvin on perinteet ylläpidetty heillä...
Niistä Raamatun aikaisista juutalaisista ei selvää oteta nykytekniikalla. Luultavasti suuri osa niistä on nykyisiä palestiinalaisia...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
sitroen. kirjoitti:
Nuokin juutalaiset ovat kaikki valejuutalaisia, oikeasti kasaareja, jotka omaksuivat Talmudin opin uskonnokseen, koska se salli heidän jatkaa rikollista ja sotaista elämäänsä. Tarkemmin vaikka Wikipediasta.
Hyvin on perinteet ylläpidetty heillä...
Niistä Raamatun aikaisista juutalaisista ei selvää oteta nykytekniikalla. Luultavasti suuri osa niistä on nykyisiä palestiinalaisia...
Miten niin valejuutalaisia? Juutalaisuus on uskonto eikä rotu. Jeesuskin polveutui käännynnäisestä Ruutista.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Semmoisen kurssin voi itse käydä, että pääsee käsiski noihin sukuarkistoihin :)
Eikä se mun tietääkseni maksa paljoo. Sieltä voi käydä kattoo kaikki niiden ammatit ja kaikki tekemiset :D
Ilmianna
Jaa
Sukusi on mahdollisesti alkanut jonkun naisen emättimestä. Toivottavasti tämä auttoi. :) ♥♥♥♥♥
Ilmianna
Jaa
tuossa yhdessä vastauksessa olikin sinulle hyviä linkkejä, veljeni on lähes päätoiminen sukututkija ja se kertoi että ihmiset tulee paljon eri tilaisuuksissa oleviin sukukamareihin ja niillä on yleensä isovanhempien syntymäajat jonka perusteella tietoa saa ilmaiseksi....mutta ensin pitää hahmottaa suvun alkuperää jonkun verran, paikkakuntaa lähinnä....itse harrastan sukunimiä...ja niiden perusteellä pystyy vähän aluksi haarukoimaan...olis ihan mukava tietää mistä päin jne..jos sukujuuret viittaa pohjanmaalle kenties, voit jotain laittaa sähköpostiini...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Ainakin Limingassa on Punttalan talo. Oikein ökytalo onkin!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
on pakko sanoa että eipä turhempaa hommaa voi olla olemassakaan. Tänä päivänä testatuista ihmisistä maasta riippuen 15-20 % ei ole siitä isästä lähtöisin mistä luullaan.
Kun mennään parikin sukupolvea taaksepäin, on varmempaa, että olet jo väärän suvun jäljillä kuin sen oikean. Ihmiset eivät ole koskaan olleet uskollisia, ja vielä vähemmän silloin kun ei ollut testejä. Siitä se sanonta "Jokaisessa kuninkaan suvussa on orjia, ja orjan suvussa kuninkaita" tulee.
Jos muuten haluaa tutkia, niin ok, mutta ei se isoisoisoisä ole sinun oikea isoisoisoisäsi, vaan aivan joku muu, se on varmaa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Haitanneeko tuo mittään? Kaikkihan me tiedämme, ettei lapsen isä läheskään aina ole äidin aviomies.
Ei tämä harrastus ole niin ryppyotsaista, etteikö silti voisi tehdä. Oppiipihan ainakin historiaa ja sitä, miten ennen elettiin ja mihin kuoltiin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Jos tämän haluaa välttää, niin kannattaa tutkia äitilinjoja. Nehän ovat luonnollisesti luotettavampia kuin isälinjat. Onhan toki mahdollista, että joku lapsi silloin tällöin on merkattu eri äidille kuin on oikeasti syntynyt, mutta useinhan tätä tapahtui kuitenkin saman suvun piirissä. Ja joka tapauksessa paljon harvinaisempaa kuin se että isä onkin joku muu kuin aviomies.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
DNA-testi on varmin alkuperän etsinnässä.
Hakee kirkonkirjojen ja maan rajojen ulkopuoleltakin.
Ei tarvitse olla sukututkija, mutta on mielenkiintoista yhdistellä tietoja.

Täällä oli jo Familytreestä. Se on tarkka laboratorio. On niitä halvempiakin.
Allaoleva Suomi DNA-projekti käyttää myös Familytreetä sujuvuuden vuoksi.

http://fidna.info/wp/

Suomen projektin taulukoista pääsee vertailemaan linjojen läheisyyksiä.
Familytreellä on lisäksi paljon muita projekteja vapaasti liityttäväksi.

Perinteisten esi-isän ja esiäidin linjojen lisäksi on tullut uutena testinä
autosomaali eli kokonaissekaperimä, jota mm Turun yliopisto on vertaillut.
Sillä verrataan vieläkin läheisempiä sukulaisuuksia, ja kansojen sekoitusta.

Israelin kadonneiden heimojen etsinnät ovat kehittymässä,
ja muut perimän tulokset näin testaten ovat hyvin selviä.

Samasta näytteestä on helppo tilata myöhemmin lisätutkimuksia.
Miehestä saa isä- ja äitilinjat. Naisten näytteestä äitilinja.
Ilmianna
Jaa
Itselläkin joitakin vuosi sitten kiinostus heräsi sukututkimukseen. Tiedustelin ensin et pääseekö seurakunnan sukututkimushuoneeseen miten jne. Vastaus kun tuli niin soitin ja varasin huoneen itselleni ja ystävällisesti henkilökunta neuvoi alun miten etsiä mikrokorteista. Se oli kyllä aikas helppoa sen jälkeen.

Toki tarkkana saa olla ja käsialassa myös saa toki miettiä et mitä siinä lukee. Isäni puolelta löysin aika nopsaan tonne 1800-luvun alkuun kun otin yhteyttä sukuseuraan (eli kannattaa googlata et löytyykö sukuseuraa) ja sieltä tiedustelin tietysti henkilöstä johon itse olin jämähtänyt.

Linkeistä sen verran
http://hiski.genealogia.fi/hiski?fi hyvä
http://www.digiarkisto.org/sshy/index.htm tämä myös ehkä parhain
Ilmianna
Jaa
Totean vain, että noissa on sekin riski että sinä tai joku muu löytää tuossa hommassa jotain, mitä et haluaisi tietää. Eli kannattaa tosiaan harkita, ja sitten se että sitten et voi enää niinkään haaveilla, että olisit jostain muusta kuin siitä mistä olet alkusi saanut. Lisäksi jos varsinaista työtä tehdään niin se voi maksaa, jos sillä on väliä niin ehkä kannattaa sikälikin harkita. Työtä myös tulee sangen paljon, todennäköisesti itsellesi ja muille. Mutta todennäköistä on, että pääset aika pitkälle ihan valmiita jälkiä, kun vain aloitat siitä mitä sinulla jo on.
Jos käytät muiden palveluita niin yksi mikä voi vaikuttaa hintaan on se, saako tämä taho käyttää löydöksiään omiin tarkoituksiinsa, vai tulevatko ne vain sinulle. Tiedoista kun toki voi olla monenlaista hyötyä niiden hankkijalle, jos niitä siis saa vapaasti käyttää. Linkissäni kaikkea mukavaa, muttei vielä sukututkimuksesta mitään selkeästi. Tilanne voi muuttua joka jää nähtäväksi, mutta itsestäni ja mailman asioista tietoa löytyy. Kaikilta elämän osa-alueilta kaiketi piakkoin. http://mattiviikate.newsvine.com/
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Mitäköhän tuo olisi sellainen, mitä et haluaisi tietää?
Ei minulla ole sellaista vielä vastaan tullut.
Oli oikein mukava löytää sekin, mitä kautta muutama vuosi sitten Floridan valtionvankilassa myrkkyruiskeilla teloitettu sarjamurhaaja Aileen Wuornos on minulle sukua.
Ja tuhansille muillekin Suomessa, vaikka harva heistä sen tietää.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
sitroen kirjoitti:
Mitäköhän tuo olisi sellainen, mitä et haluaisi tietää?
Ei minulla ole sellaista vielä vastaan tullut.
Oli oikein mukava löytää sekin, mitä kautta muutama vuosi sitten Floridan valtionvankilassa myrkkyruiskeilla teloitettu sarjamurhaaja Aileen Wuornos on minulle sukua.
Ja tuhansille muillekin Suomessa, vaikka harva heistä sen tietää.
Aivan niin.
Usein sanotaan, että kun se hevosvaras tuli vastaan, niin siihen loppui sukututkimus.
Aina kummastelen, miksi muka? Historia on muuttumaton, ja jos esipolvissamme on ollut erilaisia henkilöitä, niin onhan siinä särmää kerrottavaksi. Kun jatkuvalla syötöllä löytyy vain säällisiä piikoja ja renkejä, taijoukossa joku torppari, niin ilahtuu suuresti siitä hevosvarkaasta. Itselläni on suvussa parikin miestappoa ja Siperian keikkaa, mutta ei tulisi mieleenikään lopettaa tutkimuksia sen vuoksi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Mene sukututkimuskurssille jos vain pääset. Jos sellaista ei ole niin tutustu suomen sukututkimusseuran sivustoon ja pysy poissa tältä hömppäpalstalta. Virkatodistuspyyntöön muista lisätä myös maininta mahdollisista muuttomerkinnöistä. Monessa oman alueen maakunta-arkistossa on kirkonkirjoja talletettuna noin 1960 luvulle saakka. Jos tiedot ovat hieman nuorempaa niin maistraatista saatava virkatodistus on paljon halvempi kuin seurakunnan antama.
Ilmianna
Jaa
Minunkin isän suku on Iin Olhavasta ja yhteys löytyi Aileen Wuornokseen. Mummuni on nimittäin omaa sukua Wuornos. No löytyi sitten aatelisiakin. Kylläkin hyvin kaukaa. Mielenkiintoista puuhaa ja siihen jää "koukkuun". Miehen suku Hiitolasta ei luovutetulta alueelta. Ongelmaa tuottaa tuo etunimien köyhyys. Niin paljon samannimisiä. No sukua olen miehenikin kanssa, mutta hyvin, hyvin kaukaa. Kaukaisimmat sukujuuret Skotlannissa ja Saksassa, vaikka niin arvasinkin, kun pappa sukunimeltään Kranck.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
4 VASTAUSTA:
Siis miehen suku Hiitolasta eli Paksujalkoja. Kranckin suvussa pappeja riittää...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Hurahtanut kirjoitti:
Siis miehen suku Hiitolasta eli Paksujalkoja. Kranckin suvussa pappeja riittää...
Aileen Wuornos on selvillä minullakin. Isoisänsä Lauri Wuornos oli minun neljäs serkkuni. Ja niitä Wuornoksia on monta eri sukua, 1815 syntynyt Margaretha Pernu, Wuornos, on esiäitinikin. Melkein kaikki Wuornokset on jotakin kautta sukulaisiani.
Kranckeja on tietokoneellani parikymmentä. Eivät tule esivanhemmiksini vaan muuten etäsukulaisiksi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Oulunseudulta kuivaniemestä löytyy Vuornoksia sekä Rovaniemeltä. Etelästä uudenmaanalueelta löytyy myös Vuornoksen sukua.
Eräs edesmennyt toimittaja Vantaalta tutki muistaakseni Vuornoksen sukua enemmänkin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kievarinlonkku kirjoitti:
Oulunseudulta kuivaniemestä löytyy Vuornoksia sekä Rovaniemeltä. Etelästä uudenmaanalueelta löytyy myös Vuornoksen sukua.
Eräs edesmennyt toimittaja Vantaalta tutki muistaakseni Vuornoksen sukua enemmänkin.
Veikkaanpa, että tämän kyseisen Vuornoksen kantaisä on syntynyt Revonlahdella aivan muun nimisenä. Taisipa sekin suku tulla etisesti sukulaisikseni...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Israelista
Ilmianna
Jaa

Vastaa alkuperäiseen viestiin

oma suku

Hei!

Osaisitteko neuvoa, miten maallikko voisi tehdä sukututkimusta? Itse tiedän äitini puolelta isovanhempani nimet ja hautakivitiedot, mutta isäni puolelta vain isäni tiedot, koska hän kuoli jo jonkin aikaa sitten.

Lähinnä minua kiinnostaisi tietää, mistä päin sukuni on alunperin tullut ja ehkä mitä he ovat tahollaan tehneet työkseen. Mistä kannattaisi näitä tietoja etsiä?

Jos teettäisin työn sukututkijalla, mitä se maksaisi?

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta