Olen 15-vuotias tyttö olen lesbo. Ongelmani on, että en ole koskaan löytänyt ikäistäni tyttöä mistään... ja haluaisin löytää sellaisen.. mutta mistä hakea tai mistä löytää????
Ikäiseni tyttö
<3
171131
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Odottele rauhassa, se ihminen voi olla lähempänä kuin arvaatkaan. Itse löysin rakkauden parikymppisenä ja nyt vielä vanhempana olen tajunnut, että moni ystävistäni lukiossa oli lesboja, mutten sitä silloin tajunnut. Anna itsellesi aikaa kasvaa (en tarkoita ettet olisi kypsä suhteeseen), äläkä etsi ketään väkisin. Rakkaus astuu kuvioihin, kun sitä vähiten odottaa. Yleensä aivan nurkan takaa. Onnea sinulle nuori neiti matkallasi ja muista tämä neuvo: haaveet ja unelmointi eivät pysty satuttamaan eikä särkemään sydäntä, ja ovat joskus jopa huumaavampia kuin todellisuus.;) Pidän peukkuja sinulle hani!
Kiitos! Toi teksti sai minut ymmärtämään että on aikaa ja toivoa .. kiitos :)
ite oon 15 vuotias bi-tyttö (tosin tällä hetkellä enemmän kiinnostunut naisista). Ja mistään ei tosiaan löydy muiat lesbo-/bityttöjä, ainakaan sellasia joiden kanssa tulis juttuun: S Haluisitkos mun mesen? : D :)
minulla on sama ongelma olen liian ujo ja en kehtaa tehdä aloitetta.
mielelläni =)
Täältä taas löytyis 16-vuotias lesbo. :)
14- ja 15-vuotiaana musta tuntui, että joka toinen tuntemani tyttö oli lepakko tai vähintään bi. Sen ikäisenä tapasin myös ensimmäisen tyttöystäväni ihan sattumalta - en etsinyt mistään, törmättiin tosiaan vaan kadulla :D. No nyt 18-vuotiaana kun olen ollut sinkku jo jonkin aikaa ja nyt olisin ihan avoin suhteelle, niin oman ikäistä seuraa ei tunnu löytyvän ei niin millään, plah :)
14-vuotias & oletettavasti lesbo. kaikki on heteroita : (
Onko missään 175-180cm lesboa???
pituutta löytyy 178 cm, mut ei kai sitä seuraa pituuden kautta etitä ;)
Mut on niitäkin jotka haluavat oikeasti. Itse olen 179cm ja joku 175 eteen päin ois ihan yes :)
mun mesee saa pyytää :)
Hei!
Olen kirjoittamassa juttua Demiin lesbotytön ja heterotytön ystävyydestä. Etsin haastateltavikseni 15-17 -vuotiaita nuoria naisia, jotka haluaisivat kertoa kaveruudestaan. Miten kaapista ulos tuleminen vaikutti ystävyyteen, jännittikö kaverin reaktio, ja pohtiko ystävä, miten voisi parhaiten tukea identiteettinsä löytänyttä ystävää.
Jos joku viestiketjuun kirjoittaneista kiinnostui haastattelusta, yhteydenotot osoitteeseen niin nopeasti kuin mahdollista :) Pääkaupunkiseutulaisuus tai varsinaissuomalaisuus plussaa.
[email protected]
kevätterveisin,
H e i n i K i l p a m ä k i,
vapaa toimittaja
mie olen vuosimallia -95, ja olen ollut ihastunut lapsuudenystävääni syvästi. hän täyttää siis 16 kesällä. ja paskinta on että en saa kerrottua sille. me nähdään nykyisin aika harvoin, sillä on omat kaverinsa ja mulla omani. kuitenkin olen aina ensimmäinen kenelle hän kertoo huoliaan, eikä luota esim. muihin kavereihinsa. meidän vanhemmat on keskenään hyviä kavereita, ja niiden kautta me tutustuttiinki jo yhdeksän vuotta sitten. n. pari vuotta sitten huomasin että pidän hänestä todella paljon (eli enemmän kuin kaverina) ja tulin aina salaa mustasukkaiseksi kun tämä kertoi jätkähuoliaan. mutta kun avasin silloin suuni ja vihjaisin jotain siihen suuntaan et olen ihastunut siihen niin - uskomatonta kyllä - tää mimmi ei pitänyt meidän yhdessäoloa mahdottomana asiana. tämän myöhäisillan keskustelun jälkeen asia jotenkin jäi. nykyisin aina kun olen hänen kanssaan kahden, yritän jotenkin jutella sille niitä näitä ja ohjata keskustelua oikeeseen suuntaan mutta aina jänistän. tämä hermostuttaa mua aivan hemmetisti.
tutustua paikallisen Setan sivuihin,missä paikkakunnalla sitten onkaan.:) Aika monilla nimittäin on nuorten ryhmä,siellä tutustuu kivasti!
Mä oon ite vuosimallia 94 ja löysin tyttöni ihan sattumalta netistä. Vaikutti heti aluks mielenkiintoselta tyypiltä, menin sit tutustumaan ja ystävystyttiin, vaikkei se koskaan ollukkaa mulle sitä. Huomasin pian että A oli mulle kaikki kaikes ja tajusinpa olevani ihastunutkin siihen. Koska pelkäsin järjettömästi, että joku vie tytön alta pois, tunnustin tunteeni vaikka en ees A:n suuntautumisesta tienny, eikä aikaakaan, kun se vastas tuntevansa samoin. Aww :>
Välimatkaa meillä on parisataa kilometriä, ihan turhan paljon siis. Joka tapaukses sovittiin tapaaminen ja ujosteltiin kumpikin hirmuisesti, mut iha hyvin meni. Parin viikon päästä nähtii uudestaan ja niin edelleen, koko aja juttu syveni ja fyysistäkin kontaktia tuli. Reilun kuukauden päästä ekasta tapaamisesta päädyttiin yhteen ja kohta tulee 9kk täytee. Vaikeeta on ollu välimatkan ja kummankin masennuksen sekä muiden tekijöiden vuoks, mutta rakastan A:ta. Ite siis uskon iha sattumaan enemmän kun tarkotukselliseen seuranhakuun.
Ja sori kun romaanin kirjotin. :----D
Ihana rakkaustarina