väsynyt yh

epätoivoinen......

nyt on pakko jonnekin kirjoittaa. En välitä jos ei kukaan vastaa. Pakko saada purkautua.
Yksin tiskaat, peset pullot, ykisn koko raskausajan, synnytys. Yöheräämiset. Veli kuoli. Ja nyt. Ei vaan enään jaksa. En halua jaksaa. Haluan tehdä ihan mitä vaan, mutta en jaksa lasta. Lapsi on 4kk ja herää 4-5 aikaan yöllä, siis nousee ylös, ja herää 3-5 kertaa ennen sitä aamu heräämistä. Vaikka menisin silloin kun poika menee nukkumaan niin en levähdä. Poika nukkuu 9 asti kun menee kuudelta nukkumaan, yhdeksän jälkeen alkaa heräämiset. Jos menee 9 nukkumaan niin herää siltikin sen sata kertaa ja samaan aikaan aamuyöstä. Tuntuu että pää räjähtää. Illalla kun nukutat pojan se itkee, ja kun aamulla heräät se itkee. Sitä vaan toivoo ettei olis saanut koko lasta. . .

Perhetyöntekijät kävivät luonani, ja kysyin että saanko omaa aikaa. Niin ne vain sanoivat että minun pitää olla silloin kotona, kun ne tulevat, eli kyttäämistä. Eli ei kiitos. Jos ne ovat kolme tuntia niin miksen saisi käydä tekemässä jotain omaa? Minulle ehdotettiin jotain ryhmää, mutta silloin meidän rytmit menisivät sekaisin. kun kahdesti viikossa ti ja to. eli ei kiitos.

27 kommenttia

Vastaukset

  • eli siis marraskuussa kuoli pikkuveli ja hautajaiset, joulukuu yhtä helvettiä, tammikuussa synnytys, ja olin koulussa koko ajan. Sisko lupasi auttaa minua, mutta ei se tullut auttamaan, sillä oli omaperhe, ja minä oli yksin pienen lapsen kanssa. Koira antoi minulle jotain iloa, ja lapsiskin silloin. Maaliskuussa sitten muutin pohjoiseen, että olisin saanut tukea lapsen hoitoon. Mutta ei, olen täälläkin yksin. vaikka asun nyt 500 km lähempänä, niin lähimmäisiin on vieläkin n. 500 km matkaa.

    Perhetyöntekijät eivät antaneet minulle lapsen hoitoapua vaan ennaltaehkäisevää. Kun kuitenkin pyykkään, tiskaan, siivoan, teen ruokaa, pesen pullot, käyn ulkona. MUTTA minun on pakko. Kuka muu ne pullot pesisi joa en minä? kuka pyykkäisi jos minä en tekisi sitä? Sitten lapsi vaatii koko ajan. Toivoisi vaan että voisi mennä ajassa taaksepäin. lapsen isästä ole mitään hyötyä, sen kanssa ensin taistelua että lapsi on sen ja nyt elatusmaksuista. lähettää kerran kk viestin mitä pojalle kuuluu, ja sitten kehtaa kysyä maksanko sille matkan tänne, siis ei helv..... minä olen niiiin täynnä. Välillä mietin että haluaisin mennä sinne missä veljenikin on, mutta en voi minulla on poika ja koirat.

    • Kosketti sun kirjoitus, toivon, että saisit apua. Eikö niiltä perhetyötekijöiltä todellakaaan saa mitään lapsenhoitoapua, tai kertoisivat mistä saisit.
      Itsellä ei kokemusta, toivottavasti joku viisaampi sua neuvoo, kuulosti vaan niin kurjalta, mullakin lapsia (yksin), uskon, että raskasta on, varsinkin vauva aikana (se menee nopeasti), sulla kuitenkin pieni poika ja koirat, niinkuin totesitkin, jotka sua tarvitsevat. Mutta apua pitäisi saada, kunpyytää. Kaikkea hyvää sulle.


    • Ei ajassa taaksepäin vaan eteenpäin :). Yritä kaiken keskellä jaksaa nähdä tulevaisuus valoisana. Yritä nähdä itsesi lapsesi kanssa viiden ja kymmenen vuoden päästä. Yritä nähdä itsesi onnellisena tuolloin. Koska toivo antaa siivet. MInäkin raskauden yksin, synnytyksessä olisin ollut yksin ellei ystäväni olisi tullut auttamaan, nyt lapsen kanssa yksin tai oikeastaan lasten kanssa yksin. Kuule, apuia ei saa ei edes sairaana. Yhä vieläkin potuttaa se sikainfluenssan aika kun olimme sairaina ja minulle sanottiin sosiaalipuolelta että jos en kykene hoitamaan lapsiani itse niin heidät sijoitetaan muualle sairauteni ajaksi mutta sen jälkeen tuskin saan heitä takaisin tai vaikeaa voi olla. Selkeä uhkaus ja tarkoitti sitä, että apua ei pidä pyytää. Se johtaa vain ongelmiin. Vauva oli tuolloin puolivuotias.
      Ei sinulla ole kiire veljesi perään. Sinun paikkasi on nyt lapsen luona sillä hän tarvitsee sinua. Eikö ole ihanaa että yksi ihminen maailmassa tarvitsee sinua niin paljon että olet hänen koko maailmansa.
      Minä olen tehnyt niin vauvan kanssa että olen reunustanut sänkyni lakanan alle laitettavilla vaahtomuovipalkeilla ja yhden semmoisen olen laittanut myös sängyn keskelle eli jos vauva pääsee livahtamaan sen toiselle puolelle niin on vielä toinen palkkirivi ennen kuin voi pudota sängystä. Näin vaikka hän olisi herännyt ja minua väsyttää niin voin levätä koiranunta pitäen hänen unipussinsa reunasta kiinni. Erityisesti kun hän oli pienempi ja valvotti minua enempi öisin niin tein näin ja usein jonkin aikaa häärättyään siinä vieressä unipussin kantomatkan etäisyydellä hän nukahti vierelle ja nukuimme vaikka koko aamupäivän :).


  • pitää vaatia sinne oikea kodinhoitaja. Sosiaalitoimi kyllä pystyy sellaisen järjestämään kun sanot että todella olet väsynyt lapsen kanssa ja vielä kaukana omasta turvaverkostasi. Kodinhoitaja hoitaa oikeasti lasta ja tekee monesti joitain pieniä kotitöitäkin. Kun kodinhoitaja on saat käydä itse omilla asioillasi ja saat itsellesi vähän omaa aikaa. Nyt vaan rohkeasti vaadit itsellesi tätä apua.

    • lähetin perhetyöntekijälle viestiä, ja heidän mielestään olen pirteä, en ole masentunut kun jaksan kauppaan ja siivota. Keskustelevat asiasta koska tulevat ja milloin heille kalenteriin sopii, joten se siitä avusta. Olen huutanut apua apua apua apua apua apua. mutta ei ne heittää vaan oven nenän edestä kiinni, sanoin heille etten jaksa lapsen kanssa. Tuntuu kauhealta että jaksan koirien kanssa mutten lapseni kanssa. Tuntuu epäreilulta kun lapsen isä haluaa vaan elää kasvatuksen hedelmistä ja minä saan rämpiä läpi helvetin. en tiedä mitä olen tehnyt väärin kun minua rankaistaan näin. joskus on parempia päiviä ja joskus taas ihan maassa, kun muistelee mitä teimme pikkuveljen kanssa. miten rakas hän oli, kesä tulee ja ei näe enään pyörän jälkiä pihassa, ei kuule hörisevää naurua.

      vaikea myöntää että olen väsynyt. olen aina ollut vahva, en ole saanut olla heikko. en halua itkeä kenenkään nähden. kun kysyvät miten menee sanon hyvin. elän maanpäällisessä helvetissä. jospa se loppuisi minunkin kohdalla.


    • .................... kirjoitti:

      lähetin perhetyöntekijälle viestiä, ja heidän mielestään olen pirteä, en ole masentunut kun jaksan kauppaan ja siivota. Keskustelevat asiasta koska tulevat ja milloin heille kalenteriin sopii, joten se siitä avusta. Olen huutanut apua apua apua apua apua apua. mutta ei ne heittää vaan oven nenän edestä kiinni, sanoin heille etten jaksa lapsen kanssa. Tuntuu kauhealta että jaksan koirien kanssa mutten lapseni kanssa. Tuntuu epäreilulta kun lapsen isä haluaa vaan elää kasvatuksen hedelmistä ja minä saan rämpiä läpi helvetin. en tiedä mitä olen tehnyt väärin kun minua rankaistaan näin. joskus on parempia päiviä ja joskus taas ihan maassa, kun muistelee mitä teimme pikkuveljen kanssa. miten rakas hän oli, kesä tulee ja ei näe enään pyörän jälkiä pihassa, ei kuule hörisevää naurua.

      vaikea myöntää että olen väsynyt. olen aina ollut vahva, en ole saanut olla heikko. en halua itkeä kenenkään nähden. kun kysyvät miten menee sanon hyvin. elän maanpäällisessä helvetissä. jospa se loppuisi minunkin kohdalla.

      kans aika rämpimistä.Lasten isä otti ja lähti.Just katoin joulukuvia,niitä vähiä mitä otin lapsistani.Lapset nauroivat.Nyt on toisin.En jaksa enää.Lasten isä ottaa heitä silloin kunpitää,mutta harvemmin ne siellä viihtyvät koko aikaa.Olen koko ajan huutamassa,komentamassa ja milloin mitenkin retuutan.Kotitöitäkin on tehtävä ja niinä vähinä hetkinä,kun niitä jaksan tai viittin tehä,muksu vetää verhot alas tms.Eilen hermosin ja kiedoin verhon ympäri ja puristin,niin vitutti.Mutta sitten heräsin ja kauhistuin,että mitä kaikkea sitä väsynyt ihminen tekee,kun mitta on täysi.Oli niin huono omatunto ja syystäkin.En vaan jaksa.
      Minulla on kerran ollut kodinhoitaja,mutta senkin lopetin,koska hän sanoi suoraan että tulee kotikäynti,jos apuun on jatkuva tarve.Olin ollut siinä uskossa et se onsellanen paikka mistä todella saa hoitajan kotiin ja voi vaikka käydä ite kampaajalla.Mutta ei,nekin tekee raporttinsa.Joten mulle riitti.Mulla meni avioeron myötä oikeestaan kaikki.Itse en pääse mihinkään,en jaksa ja pieni kaupunki,niin eipä sitä tule lähdettyä.Ne kotityöt,kaupassa käynnit yms vie niin paljon energiaa et eipä tuu lähettyä.Pahinta on kuitenkin yksinäisyys.Luulen et kaiken muun jaksaisin,mut tää helvetin yksinäisyys ottaa lujille.Voimia sulle arkeen!!


    • kriisissä kirjoitti:

      kans aika rämpimistä.Lasten isä otti ja lähti.Just katoin joulukuvia,niitä vähiä mitä otin lapsistani.Lapset nauroivat.Nyt on toisin.En jaksa enää.Lasten isä ottaa heitä silloin kunpitää,mutta harvemmin ne siellä viihtyvät koko aikaa.Olen koko ajan huutamassa,komentamassa ja milloin mitenkin retuutan.Kotitöitäkin on tehtävä ja niinä vähinä hetkinä,kun niitä jaksan tai viittin tehä,muksu vetää verhot alas tms.Eilen hermosin ja kiedoin verhon ympäri ja puristin,niin vitutti.Mutta sitten heräsin ja kauhistuin,että mitä kaikkea sitä väsynyt ihminen tekee,kun mitta on täysi.Oli niin huono omatunto ja syystäkin.En vaan jaksa.
      Minulla on kerran ollut kodinhoitaja,mutta senkin lopetin,koska hän sanoi suoraan että tulee kotikäynti,jos apuun on jatkuva tarve.Olin ollut siinä uskossa et se onsellanen paikka mistä todella saa hoitajan kotiin ja voi vaikka käydä ite kampaajalla.Mutta ei,nekin tekee raporttinsa.Joten mulle riitti.Mulla meni avioeron myötä oikeestaan kaikki.Itse en pääse mihinkään,en jaksa ja pieni kaupunki,niin eipä sitä tule lähdettyä.Ne kotityöt,kaupassa käynnit yms vie niin paljon energiaa et eipä tuu lähettyä.Pahinta on kuitenkin yksinäisyys.Luulen et kaiken muun jaksaisin,mut tää helvetin yksinäisyys ottaa lujille.Voimia sulle arkeen!!

      totean, että mies, joka jättää vaimonsa ja pienet lapsensa oman onnensa nojaan, on selkärangaton roisto. Minusta sellaisesta teosta pitäisi säätää rangaistus tai ainakin korkeat korvaukset hylätylle perheelle. En yleensäkään ymmärrä, että miehinen mies tekee sellaista. Kuuluuhan miehenä olemiseen halu pitää huolta perheestään. Vielä enemmän ihmettelen sitä, että joku nainen uskaltautuu suhteeseen, jopa hankkimaan lapsia, sellaisen miehen kanssa, joka on jo yhden perheen hylännyt.
      Toiseksi kodinhoitaja-asiaa. Minusta yksinhuoltajaperheillä pitäisi olla rutiininomainen oikeus kunnalliseen kotiapuun esimerkiksi pari kertaa kuussa. Muutenhan asioiden hoitaminen on hankalaa, ja yksinhuoltaja väsähtää. Olen ollut sähköpostiyhteydessä tämän asian tiimoilta kansanedustaja Päivi Räsäseen. Hän kannatti tätä ajatusta, mutta ilmeisesti mitään konkreettista ei ole vielä tapahtunut.
      Yksinhuoltajien uupumus ja sen seuraukset lapsille ovat niin vakava asia, että se vaatii ehdottomasti toimenpiteitä. Nouskaa barrikadeille, pitäkää ääntä, ottakaa yhteyttä poliitikkoihin.
      Ettei kenenkään tarvitse ruveta arvailemaan minun elämäntilannettani, totean, että olen eläkeiän kynnyksellä, hyvin toimeentuleva kuten lapsenikin, enkä ole itse kokenut avioeroa enkä yksinhuoltajuutta. Pystyn siitä huolimatta kuvittelemaan, kuinka tukalaan tilanteeseen ihminen joutuu, kun toinen puoliso luistaa velvollisuuksistaan ja jättää toisen yksin selviytymään kaikesta.
      Vaikeissa tilanteissa ihmiseltä löytyy suuria voimavaroja, niin sinultakin. Selviydyt kyllä. Siitä huolimatta on kohtuutonta, että hyvinvointivaltiossa ihminen joutuu elämään jatkuvasti äärirajoillaan adrenaliiniryöppyjen varassa.


    • elämää nähnyt äiti kirjoitti:

      totean, että mies, joka jättää vaimonsa ja pienet lapsensa oman onnensa nojaan, on selkärangaton roisto. Minusta sellaisesta teosta pitäisi säätää rangaistus tai ainakin korkeat korvaukset hylätylle perheelle. En yleensäkään ymmärrä, että miehinen mies tekee sellaista. Kuuluuhan miehenä olemiseen halu pitää huolta perheestään. Vielä enemmän ihmettelen sitä, että joku nainen uskaltautuu suhteeseen, jopa hankkimaan lapsia, sellaisen miehen kanssa, joka on jo yhden perheen hylännyt.
      Toiseksi kodinhoitaja-asiaa. Minusta yksinhuoltajaperheillä pitäisi olla rutiininomainen oikeus kunnalliseen kotiapuun esimerkiksi pari kertaa kuussa. Muutenhan asioiden hoitaminen on hankalaa, ja yksinhuoltaja väsähtää. Olen ollut sähköpostiyhteydessä tämän asian tiimoilta kansanedustaja Päivi Räsäseen. Hän kannatti tätä ajatusta, mutta ilmeisesti mitään konkreettista ei ole vielä tapahtunut.
      Yksinhuoltajien uupumus ja sen seuraukset lapsille ovat niin vakava asia, että se vaatii ehdottomasti toimenpiteitä. Nouskaa barrikadeille, pitäkää ääntä, ottakaa yhteyttä poliitikkoihin.
      Ettei kenenkään tarvitse ruveta arvailemaan minun elämäntilannettani, totean, että olen eläkeiän kynnyksellä, hyvin toimeentuleva kuten lapsenikin, enkä ole itse kokenut avioeroa enkä yksinhuoltajuutta. Pystyn siitä huolimatta kuvittelemaan, kuinka tukalaan tilanteeseen ihminen joutuu, kun toinen puoliso luistaa velvollisuuksistaan ja jättää toisen yksin selviytymään kaikesta.
      Vaikeissa tilanteissa ihmiseltä löytyy suuria voimavaroja, niin sinultakin. Selviydyt kyllä. Siitä huolimatta on kohtuutonta, että hyvinvointivaltiossa ihminen joutuu elämään jatkuvasti äärirajoillaan adrenaliiniryöppyjen varassa.

      ihana ihminen!!
      Tämä ero on minut tehnyt katkeraksi.Sun kommentti on hyvä,kun ihmettelet että joku nainen uskaltautuu suhteeseen miehen kanssa ja ehkä tekemään lapsiakin,joka on jo yhden perheen jättänyt.
      Mä olen ihan samaa mieltä.Itse en siihen pystyisi.En ikinä aiheuta lapsilleni enää vastaavaa heitteille jättöä.


    • kriisissä kirjoitti:

      ihana ihminen!!
      Tämä ero on minut tehnyt katkeraksi.Sun kommentti on hyvä,kun ihmettelet että joku nainen uskaltautuu suhteeseen miehen kanssa ja ehkä tekemään lapsiakin,joka on jo yhden perheen jättänyt.
      Mä olen ihan samaa mieltä.Itse en siihen pystyisi.En ikinä aiheuta lapsilleni enää vastaavaa heitteille jättöä.

      alottajaalle. Koska olet nyt väsyynyt, vähennä jostain. Voit esim. syödä valmisruokia kertiksistä. Jos pesisit vauvan vaatteeet vain 2 krt viikko ??? Ja pidä vapaata viikonloppuna, ei siis kotitöitä lainkaan !! vain vauvanhoito ja syötöt ja oma syöminen. Ulkoile myös säännöllisesti.

      Jos sinulla olisi joku kaveri, joka kattöis lasta...


  • niin. miksi te yh:t ette ole lapsen isän kanssa yhdessä.antakaa lapsi välillä isänkin hoiviin ! mä valitsin itselleni hyvän miehen ja hänen kanssaan olen lapset tehnyt ja hoitanut.eikä me pikkuriidoista erota.

    • Ei kaikkia onnista kuten sinua. Ei hyviä miehiä kaupan hyllyillä myydä. Joskus onnaa, joskus ei. Sinulla ei taida olla elämänkokemusta eikä empatiaa. Noin minäkin luulin nuorena. Mutta elämä on yllätyksiä täynnä. Hyväkin mies voi vaikka kuolla yllättäen tai jäädä työttömäksi ja alkoholisoitua tai vaikka vaan kyllästyä sinuun. Sulla on reilusti alle 50% mahikset onnistua miehesi kanssa. Onnittele itseäsi sitten kultahäissä jos pääset niin pitkälle mutta neuvoisin ettet ylpistele onnellasi kas kun ylpeys käy lankeemuksen edellä...


    • mies lähti.Oli nettituttavuus työpaikallaan..juu-u,siinä ei paljoa perhe merkannut kun asunnon hankki ja vaan lähti.No hyvä isähän se on ja väleissä ollaan,mutta eise aina takaa sitä että sen "kunnon" miehen polla kestää tätä ah niin auvoista lapsi-arkea.Niinpä niin,nyt sitten mietitään että mitä nyt tehtäis kun äitee on väsynyt.Sit jos väsyn liikaa muksut menee isälleen ja kun isä ei alunperinkään jaksanut,niin kohtahan ne muksut on huostassa.Mutta mitäpä tässä valittamaan.


    • onnistua... kirjoitti:

      Ei kaikkia onnista kuten sinua. Ei hyviä miehiä kaupan hyllyillä myydä. Joskus onnaa, joskus ei. Sinulla ei taida olla elämänkokemusta eikä empatiaa. Noin minäkin luulin nuorena. Mutta elämä on yllätyksiä täynnä. Hyväkin mies voi vaikka kuolla yllättäen tai jäädä työttömäksi ja alkoholisoitua tai vaikka vaan kyllästyä sinuun. Sulla on reilusti alle 50% mahikset onnistua miehesi kanssa. Onnittele itseäsi sitten kultahäissä jos pääset niin pitkälle mutta neuvoisin ettet ylpistele onnellasi kas kun ylpeys käy lankeemuksen edellä...

      ei tietenkään onnista kaikkia ! niin eipä taida olla elämänkokemusta,on toki aika rankkaakin takanapäin.mites sulla ? niin ja ollaan oltu yksissä jo 15 vuotta miehen kanssa. viinalla ei tässä perheessä lotrata ja lapset on luvattu kasvattaa aikuisiksi yhdessä.sitten voi jo erotakkin,elämän tehtävä jo takana.enkä ole ylpeilijä vaan realisti.olen vaatimaton ihminen ja sivusta seurailija.kannattaa siis tarkkaan puntaroida kenenkä kanssa nuorena lyö hynttyynsä yhteen.en voi mitään sille, että tein oikean ratkaisun nuorempana ja sain hyvän miehen :)


    • YKSI:minä en ole suhteessa missä läträtään kaljalla
      KAKSI: en suo lapselle sellaista elinympäristöä missä riideltäisiin koko ajan
      KOLME: antaisin lapsen hoitoon isällee, mutta isä lähettää KERRAN kk viestin mitä pojalle kuuluu, ja kerrohan miten hemmetissä minä lapsen sellaiselle ihmiselle joka ei edes tiedä miten lasta pidetään sylissä? lapsen isä ei kerro sukulaisistaan mitään, lapsen mummo ei halua kuulla meistä. Minä olisin vatuuntunnoton äiti jos lähettäisin lapsen sellaiselle henkilölle jota lapsi ei edes tunne, ja eikä lasta osattais hoitaa.

      Se että on rakkautta niin halu olla toisen kanssa halu olla lähellä. Se että minua joskus ahdistaa että lapsi on lähellä ei tarkoita ettenkö rakastaisi lastani yli kaiken ja tekisi mitä vain. mutta juuri tuollaiset ihmiset jotka eivät ole kokeneet elämässä kriisejä, eivät osaa tuntea empatiaa tai kannustaa, te luulette että kyse on valinnoista mutta aina et voi itse valita tietäsi mihin joudut ja mitä joudut kokemaan. -.


  • Voisitko kopioida nämä kirjoituksesi ja näyttää niille perhetyöntekijöille. Luulisi heillä silloin alkavan hälytyskellot soida, että tarvitset apua. On se niin kumma, että apua ei saa vaikka pyytää, ja sitten kyllä kirjoitellaan lehtiin ja kauhistellaan, kun ihmiset tekevät epätoivoisia tekoja uupuneina.

    Ja se, että myöntää heikkouden on vahvuutta sekin. Ei kaikesta tarvitse selviytyä yksin. Oletko miettinyt tukiperheen mahdollisuutta? Onko sellaisesta ollut mitään puhetta? En tosin osaa sanoa minkä ikäisille tukiperhemahdollisuus on. Tai entä unikoulu? siellä voisitte saada helpotusta katkonaisiin öihin.

    Onko sinulla taloudellista mahdollisuutta palkata silloin tällöin lapselle hoitajaa, vaikka MLL:ltä.

    Voi, kun toivon, että saat valoa tilanteeseesi.

    • paljon voimia sinulle. Usko tai älä, kyllä ne yöt siitä helpottuu pian, ihan varmasti. ja tulee pian aika jolloin lapsesi puhuu, se auttaa jo paljon kun osaa kertoa mikä on pielessä. Jos tulee tosi paha paikka, soita ihan kenelle tahansa ja kerro että tarvitset heti apua. Lapsi on kuitenkin viaton ja syytön kaikkeen, niinkuin varmasti sinäkin. Ajattele, että olette yhdessä pikkuinen tiimi, sinä ja lapsi. Teitä ei pysäytä mikään! Laita kaupan ilmoitustaululle lappu, jossa pyydät apua joltain yksinäiseltä ihmiseltä. Saatte varmasti molemmat siitä apua. Etsi varamummo. Jos on varaa niin vie lapsi perhepäivähoitoon, ainakin osittain. Ne ottaa kyllä pieniäkin jos on tarvis. Pääasia on sinä itse, kun sinulla on asiat hyvin niin silloin on lapsellakin.
      Nyt vaan jaksat eteenpäin, kyllä ne ajat helpottavat, usko minua! Voimia!


    • Eihän tähän voi muuta sanoa kuin että säälin noita lapsiraukkoja, jotka elävät tällaisissa em. olosuhteissa.
      Ajatelkaa lastenne parasta.. Ei pieni lapsi ansaitse tuollaista elämää.
      Ei kai se ole ihme jos aloittajan lapsi itkee aamulla, päivällä, illalla..onko hänellä syytä iloitakaan? Noin vakavasti masentunut äiti.. mitä lapsi näkee ja tuntee katsoessasi sinua, mitä lukee eleistä, kosketuksesta, otteistasi?? Jos sinusta sillä hetkellä tuntuu, että toivot ettet olisi koskaan lasta saanutkaan.. :(
      Vaikka et lastasi käsittelisikään kovakouraisesti jne, kyllä pienikin vauva aistii hyvinkin tarkasti vanhemman mielialan.. ja pienikin vauva voi masentua!

      Rohkeasti vain mukaan "ryhmiin" , ulos kotoa! Helppo sanoa, eikä niin vaikea toteuttaakaan, jos on halua koettaa parantaa omaa tilannetta. Tilanteenne ei voi tuosta enää paljon paheta vaikka "rytmit" menisikin.. kun eihän nuo oikein hyviltä rytmeiltä kuulostanutkaan.
      Jos tilanne ei parane niin lapsen paras paikka EI OLE kotona.
      Ja vielä sen verran että kyllä miestä/lapsen isää pitäisi sen verran tuntea ennenkuin alkaa lapsentekoon, että tietää mitä mieltä hän on lapsista/huolehtiiko ja välittääkö..( ja kyllähän sen ihmisestä osaa lukeakin, jos tämän tuntee, että onko selkärankaa ottaa vastuuta omista tekemisistä). Ja jos lapsi on "vahinko", ja sinä teet päätösen pitää hänet, niin turha on sitten odottaa että mies huolehtisi ollenkaan.

      JK. En tarkoittanut haukkua, lasten parhainta ajattelen!
      Hyvähän se minun on puhua, kun itse olen onnellisessa liitossa oleva. Ja luotan mieheeni 100%.
      Enkä sano ettei niitä ongelmia voisi koskaan tulla meille, who knows.. mutta niistä voi myös selvitä. Olen onnellinen siitä, että mieheni rakastaa minua ja lapsiamme yli kaiken.


    • 2lapsenäippä kirjoitti:

      Eihän tähän voi muuta sanoa kuin että säälin noita lapsiraukkoja, jotka elävät tällaisissa em. olosuhteissa.
      Ajatelkaa lastenne parasta.. Ei pieni lapsi ansaitse tuollaista elämää.
      Ei kai se ole ihme jos aloittajan lapsi itkee aamulla, päivällä, illalla..onko hänellä syytä iloitakaan? Noin vakavasti masentunut äiti.. mitä lapsi näkee ja tuntee katsoessasi sinua, mitä lukee eleistä, kosketuksesta, otteistasi?? Jos sinusta sillä hetkellä tuntuu, että toivot ettet olisi koskaan lasta saanutkaan.. :(
      Vaikka et lastasi käsittelisikään kovakouraisesti jne, kyllä pienikin vauva aistii hyvinkin tarkasti vanhemman mielialan.. ja pienikin vauva voi masentua!

      Rohkeasti vain mukaan "ryhmiin" , ulos kotoa! Helppo sanoa, eikä niin vaikea toteuttaakaan, jos on halua koettaa parantaa omaa tilannetta. Tilanteenne ei voi tuosta enää paljon paheta vaikka "rytmit" menisikin.. kun eihän nuo oikein hyviltä rytmeiltä kuulostanutkaan.
      Jos tilanne ei parane niin lapsen paras paikka EI OLE kotona.
      Ja vielä sen verran että kyllä miestä/lapsen isää pitäisi sen verran tuntea ennenkuin alkaa lapsentekoon, että tietää mitä mieltä hän on lapsista/huolehtiiko ja välittääkö..( ja kyllähän sen ihmisestä osaa lukeakin, jos tämän tuntee, että onko selkärankaa ottaa vastuuta omista tekemisistä). Ja jos lapsi on "vahinko", ja sinä teet päätösen pitää hänet, niin turha on sitten odottaa että mies huolehtisi ollenkaan.

      JK. En tarkoittanut haukkua, lasten parhainta ajattelen!
      Hyvähän se minun on puhua, kun itse olen onnellisessa liitossa oleva. Ja luotan mieheeni 100%.
      Enkä sano ettei niitä ongelmia voisi koskaan tulla meille, who knows.. mutta niistä voi myös selvitä. Olen onnellinen siitä, että mieheni rakastaa minua ja lapsiamme yli kaiken.

      siis jos lapsi on "vahinko" , ja isä ei haluaisi pitää lasta, niin on turha odottaa että isä huolehtisi lapsesta SIKSI koska mieshän on silloin täysi idiootti ja ääliö. Eikä sellaiselta voi isänvastuuta odottaakaan.


  • Luin vasta nyt kirjoituksesi joka on jo hätähuuto,minulle tuli hätä sinun ja lapsesi puolesta.
    Olen sinua paljon vanhempi ja lapseni ovat jo10 ja 15 vuotiaat pojat,ja heillä murkku ja teini iän ongelmat.
    Mutta hyvässä muistissa on jatkuva väsymys ja ja itku josta ei loppua tullut.
    Sinä tarvitset nyt lepoa ja sitä sinun on saatava,ota yhteyttä sosiaalitoimistoon uudestaan ja selitä tilanne.
    Perhetyöntekijöistä ei minun mielestä tähän hetkeen sulle ole apua.
    Parasta olisi jos lapsesi pääsisi hoitoon ja saisit nukkua,älä ajattele mitään rytmejä tärkeintä sinulle olisi lepo.
    En tiedä missä asut mutta jopa minä voisin ottaa lapsesi hoitoon jos antaisit,jokainen tarvitsee unta.
    Olet hienosti pärjännyt,ja toivon että sinulla olisi turvaverkko joka auttaisi.
    Minulla ei aikoinaan ollut ja sairastuin masennukseen,josta olen vasta nyt selvinnyt.
    Koetin olla vahva ja hyvä äiti mutta uuvuin sairaala kuntoon,joten tiedän mitä elämä on.
    Elämä vasta nyt palailee raiteilleen,kävin läpi helvetin jota en kenellekään toivo.
    Voima halit sinulle.

  • Minulla on masennuskausia, jolloin oloni on juuri tuollainen. Olen opiskeleva kahden pienen lapsen yh. Käy lukemassa blogini: http://elamaniutopia.blogspot.com/ . Jos tuntuu, että jokin kolahtaa edes jossain vaiheessa, pistä sähköpostisi kommentteihin niin kirjoitan sinulle. Asun Meri-Lapissa, joten jos satut olemaan tästä lähistöltä, ehkä voisimme tavatakin?

    • eikö neuvolassasi ole ns: tuki henkilöä, joka tulisi luoksesi katsomaan lasta - jos haluat vaikka nukkua, käydä asioilla?!.. mulle ehdotettiin tuommoista kun lapsi oli muutamia kuukausia vanha,, tukihenkilö voi olla vaikka 4tuntia päivässä lapsen kanssa, ja saa sinä aikana tehdä itse mitä haluaa,,


  • Mä luin tota kirjoitustasi ja kiinnitin heti huomion lapsesi nukkumisiin. Meillä oli aivan samanlainen tilanne.. tyttö heräili monta kertaa yössä syömään ja valvotti. sitä jatkui n. vuoden.

    Imetyksen lopetin vähäön aikaa sitten ja heti alkoivat nukkumiset sujua.

    Imetätkö vielä? Jos imetätä, niin voisi auttaa lisämaidon antamisen ennen nukkumaan menoa ja yölläkin kun herää. Voisi yöt sujua paljon paremmin jos maha on aivan täysi.

    • oli lukea alkuperäisen tekstiä,kun tuli niin selvästi mieleen omat vaikeat ajat.
      jäin yksin kahden vauvan kanssa,toinen 3kk,toinen 1v5kk,maaseudulle,ilman autoa.
      lähimpään kauppaan meni kaksostenrattailla 3t..
      lasten isä ei käynyt puoleen vuoteen edes katsomassa lapsiaan,saatikka kysellyt heistä mitään.
      olin todella masentunut ja itsetuhoinen.

      kiitos ystäväni,joka tavallaan pakotti menemään lääkärille ja psykologille.
      sain masennuslääkkeet,joka auttoi huomattavasti oloon.lopulta pääsin pois maaseudulta ja muutin lähiöön,jossa palvelut ja ihmiset lähellä.henkinen olo alkoi kohentua.

      tuosta on aikaa pari vuotta,mutta lääkkeitä joudun syömään lääkäreiden mukaan vielä vuosia.
      olen kuitenkin onnellinen että selvisin rankoista ajoista.kehoitan sinua kääntymään esim.lääkärin tai psykologin puoleen,josko sieltä saisit apua.älä missään nimessä jää nyt yksin,tarvitset apua.

      itseäni harmittaa vieläkin,etten pystynyt silloin olemaan lapsilleni sellainen äiti,kuin olisin
      halunnut olla.mieti myös lastasi.vaikka onkin vielä pieni,vaistoaa sinun tuntemuksesi.
      jos äiti ei voi hyvin,ei lapsikaan voi.


  • lastenhoitoapua. Ne voi määrätä MLL:n työntekijän luoksesi ja maksat siitä itse 2e tunti. Mä otin kun yh olen eikä lapset ole isällään ikinä. Ajat voi sopia itse.

  • Hei. Minun elämäni on yhtä kaaosta. Nuorin nyt ekaluokkalainen. Pitäisi aloittaa kuntouttava työtoiminta,ahdistaa. Ei se "työ" vaan muuten. Omaa aikaa en saatiedä paitsi sen mitä nuorin koulussa. Rahat on tiukilla. Viime päivät tuntunut,että pää hajoaa. Suoritan päivät kerrallaan. En nauti enää oikein mistään. Välttelen ihmisiä. Oikein inhottaa ,kun törmää johonkin tuttuun,joka alkaa jutella.

    • lapsen isä- ja yhteishuolto,
      lapsen asuminen myös omalla isällään,
      oman isänsä huollossa, hoidossa- ja kasvatuksessa????


Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.