tuolla kun on anteeksiannoista kirjoittelua niin jos haluat tietää ajatuksistani jotain niin tässä tuoreimpia:
Olen mielessäni pyytänyt anteeksi lapsiltani että en ole pystynyt kenellekään tarjoamaan "ehjää" kotia, normaalia parisuhdetta, aina on ollut jotain estettä niin etten ole pystynyt siihen,,,he eivät ole nähneet halailua, suukottelua, kiusoittelua tai muutakaan tervettä riitelyä,sovintoja,jne. joka kuuluu mielestäni parisuhteeseen jos se on normaalia ja aitoa välittämistä...sitä olen pyydellyt anteeksi...vikaa on itsessäni ja varmasti toisessakin, mutta tunteethan ne sanelee...ja toivon vain että lapseni saisivat tuollaisen normaalin suhteen kaikesta huolimatta, eipä muuta...
Olen mielessäni pyytänyt anteeksi lapsiltani että en ole pystynyt kenellekään tarjoamaan "ehjää" kotia, normaalia parisuhdetta, aina on ollut jotain estettä niin etten ole pystynyt siihen,,,he eivät ole nähneet halailua, suukottelua, kiusoittelua tai muutakaan tervettä riitelyä,sovintoja,jne. joka kuuluu mielestäni parisuhteeseen jos se on normaalia ja aitoa välittämistä...sitä olen pyydellyt anteeksi...vikaa on itsessäni ja varmasti toisessakin, mutta tunteethan ne sanelee...ja toivon vain että lapseni saisivat tuollaisen normaalin suhteen kaikesta huolimatta, eipä muuta...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Näin yöllä unta, jossa katsoin käteesi ja se oli täynnä reikiä, sormetkin olivat kuluneet osittain pois. Elämäsi on ollut hyvin vaikeaa, ymmärsin sen siitä unesta. Rakastin sinua taas, kun ymmärsin, millainen elämäsi on ollut.
http://www.youtube.com/watch#!v=CD5XfFx9cEw&feature=related
Yrität ja yritit niin paljon kuin pystyt, eikös vaan?
ja kyllähän jokainen yrittää parhaansa niillä eväillä, jotka on annettu. Ehkä se on juuri sitä elämää ja kasvuprosessia, jota jokainen käy eteenpäin. Ikäväähän se on, että usein ymmärtää vasta jälkeenpäin monia asioita. Jos joku ymmärtää syvemmin ja yrittää osaltaan jotenkin auttaa, niin se ei ole helppoa. Jokaisella on omat sokeat pisteensä, eikä apu mene perille... sekin ymmärretään usein väärin. Kaikki tekevät virheitä.
http://www.youtube.com/watch?v=auj_e-KLQZw&feature=related
Kaikki eivät vaan ole itselleen yhtä ankaria kuin sinä olet?
Toivotaan, toivotaan.
Unikuvia ja............
ajattelen asian niin, että (minulla vähän sama tilanne) minun lapseni ovat onneksi jääneet paitsi tuosta riitelystä, mitä tänä aikana näyttää olevan vähän joka perheessä samoin kuin toisen osapuolen nälviminen ja haukkuminen. Ja lapsillehan voi näyttää hellyyttä itsekin, niin tietävät mitä se tarkoittaa.
Minun lapsistani on kasvanut tasapainoisia,hienotunteisia toisia ihmisiä kunnioittavia,omillaan pärjääviä,helliä,ahkeria,oma-aloitteisia tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin, kun taas olen seuraillut sellaisia perheitä, missä molemmat vanhemmat(riitelevät,tappelevat) yms. lapsista on tullut suorastaan häirikköjä.
Kyllä lapsesi voivat saada ihan normaalin suhteen, niin minunkin lapseni on saanut ja hänen perheellään(nuoria ovat) menee ihan kiitettävästi(ei tappeluita,ei baareja niinkuin monilla muilla nuorilla nyky-aikana,ovat ahkeria käymään töissä ja ennenkaikkea näyttävät tunteensa toinen toisilleen avoimesti ja tätäkin listaa voisin jatkaa loputtomiin.
Ja paljolti tietysti riippuu siitä, miten itse kasvatat lapsesi kaiken keskellä.