onko kenelläkään tuntunu että ei jaksas elää ja itsemurha ois ainut vaihtoehto...no yllätys yllätys multa tuntuu juuri tältä. yö menee vaan itkiessä ja on aivan pakko viillellä joka ei auta pätkääkään... miun pää räjähtää ja kohta en enää jaksa näytellä ilosta vaan haluun lopullisesti poistuu tästä paskasta maailmasta lopulllisesti... mut ois kiva jos joku vois kirjotella jos tää kuullostais tutulta...
masennuksesta
black angel
5548
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen ollut itse lievästi masentunut monta vuotta. Aika useinkin tuntuu, että muuta ei haluaisi kuin kuolla, kun elämä on näin takkuista ja kankeaa.
Muutama viikko sitten eräs ystäväni teki itsemurhan. En tuntenut häntä läheskään niin hyvin kuin olisin tahtonut, hän jäi melkein "hyvänpäiväntuttu"-tasolle, mutta hän oli kuitenkin minulle aika tärkeä ihminen. Jäi kauhea ikävä.
On aika ihmeellistä, että syvästi masentunut ihminen voi levittää ympärilleen sellaista valoa ja voimaa kuin ystäväni. Hän oli aito, vilpitön, usein suorapuheinenkin mutta kaikki pitivät hänestä. Hän jätti ammottavan aukon todella monien elämään.
Tapauksen jälkeen olen oivaltanut, että jo pelkkä olemassaolo on tärkeää, vaikkei mitään näkyvää saisi aikaan. Siis vaikka elämä on takkuista ja kankeaa, niin se on kuitenkin arvokasta, sillä vain minä osaan olla minä, ja jollekin voi olla arvaamattoman tärkeää juuri minun olemassaoloni, vaikka itse en sitä huomaisi. Masennukseni on kyllä ennallaan, mutta sen kanssa eläminen on ehkä vähän helpompaa nyt, kun katse kääntyi hetkeksi pois omasta navasta.
Vakavasta masennuksesta minulla ei ole kokemusta, mutta toivon että saat tukea toisilta ihmisiltä, varsinkin läheisiltä. Muista haaveilla paremmasta huomisesta. Maailmassa on myös paljon hyvää ja kaikissa ihmisissä myös.
Kevätsadeterveisin Hiljaiselo
Aina kun olen selvänä. Alkoholihan se siihen masennukseeni auttaa, ei viiltely.
Jokaisesta keskivaikeasti/vaikeasti masentuneesta tuntuu juuri tuollaiselta, et todellakaan ole ainoa.
Mars lääkäriin vaan, masennuslääkkeet auttavat muutamassa viikossa. Terveyskeskuksesta voit pyytää myös ohjeita sinulle sopivasta terapia-avusta: mielenterveystoimisto, nuorisoasema, yksityinen terapeutti...
Äläkä jää näitä murheitasi miettimään: liikkeelle lähtö on vaikeaa, mutta et tule katumaan. Kyseessä on nimenomaan sairaus, joka on hoidettavissa.
mul on iha sama juttu se tuntuu iha hirveelt ku en ees osaa puhuu tunteistani ja mun bestiskää ei oikee tajuu mä vaa haluun kuolla ja lähtee koko maailmasta pois kauas pois
kiva ku en oo ainut tän ajatuksen omistaja.. ja ois todella kiva jos voitas vaikka mailailla ja kertoilee et miten menee...mie en todellakaan voi kertoo tästä kenellekkään.. ja ei tunnu kivalta ku jos kaikki vaan kattoo pahasti tai säälivästi jos paijan alta näkyy viiltelyn jälkiä... mie en todellakaan voi sille mitään ja mie en jaksa enää pitkään tätä paskaa...
mut jos sinnuu kiinnostaa niin voitas rupee mailailee.. miun osote on [email protected]