Läppäreiden näytötkin vain madaltuvat ja madaltuvat. Ensin 16:10, nyt 16:9. Seuraavaksi varmaan 2.39:1.
Saatan vaihtaa lähitulevaisuudessa Windowsiin. FOSS-käyttöjärjestelmissä tuottaa pääsääntöisesti ongelmia distrokeskeinen lähestymistapa ohjelmien levitykseen. Vaikka jossain Debianissa tuottaa hirmuisesti byrokratiaa se, että kaikki ohjelmat jäädytetään kerralla. Rikkinäisiä pakettejakin pääsee toisinaan läpi. Debian ei vieläkään tue uutta LSB 4 -stantardia edes unstablessa (1), johon muuten ilmestyvät uudet versiot melko nopeasti.
1. http://packages.debian.org/sid/lsb
Ellei ihmettä tapahdu, vaihdan pois Debianista. Olen harkinnut CentOSia, Slackwarea ja Windowsia. Niissäkin on kuitenkin omat ongelmansa. CentOSissa on turhan paljon jenkkilainsäädännön noudattamispelleilyä. Slackware ei ole kovin valmis paketista otettuna. Windowsille ei saa kunnollista laatoittavaa ikkunamanageria.
Oma lukunsa ovat X.org ja kumppanit, jotka ovat keskittyneet aivan liikaa Windowsin ja Macin matkimiseen. Konfigurointia tehdään hankalammaksi ja asetustiedostot muutetaan binäärikoodia muistuttavaksi XML-oksennukseksi.
Saatan vaihtaa lähitulevaisuudessa Windowsiin. FOSS-käyttöjärjestelmissä tuottaa pääsääntöisesti ongelmia distrokeskeinen lähestymistapa ohjelmien levitykseen. Vaikka jossain Debianissa tuottaa hirmuisesti byrokratiaa se, että kaikki ohjelmat jäädytetään kerralla. Rikkinäisiä pakettejakin pääsee toisinaan läpi. Debian ei vieläkään tue uutta LSB 4 -stantardia edes unstablessa (1), johon muuten ilmestyvät uudet versiot melko nopeasti.
1. http://packages.debian.org/sid/lsb
Ellei ihmettä tapahdu, vaihdan pois Debianista. Olen harkinnut CentOSia, Slackwarea ja Windowsia. Niissäkin on kuitenkin omat ongelmansa. CentOSissa on turhan paljon jenkkilainsäädännön noudattamispelleilyä. Slackware ei ole kovin valmis paketista otettuna. Windowsille ei saa kunnollista laatoittavaa ikkunamanageria.
Oma lukunsa ovat X.org ja kumppanit, jotka ovat keskittyneet aivan liikaa Windowsin ja Macin matkimiseen. Konfigurointia tehdään hankalammaksi ja asetustiedostot muutetaan binäärikoodia muistuttavaksi XML-oksennukseksi.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Itsellä Ubuntua, Minttiä, PCLinuxia, Puppy Linuxia, Mandrivaa ja kohta myös Fedora ja/tai SUSE:kin koneessa/koneissa. Näin minä varmistan sen, että voi vertailla distroja ja päätyä sitten käyttämään jatkuvammin niitä jotka minulle ja perheeni muille jäsenille sopivat parhaiten. Perheessäni kaikki käyttävät Linuxia.
En oikein välitä noista multiboottivirityksistä. Turhaa säätämistä. Olen käyttänyt kaikenlaisia linuxdistroja muistaakseni vuodesta 2003, ja minulle on muodostunut käsitys eri distrojen ominaisuuksista. Uuden käyttöjärjestelmän kokeilemiseen ja tutkimiseen käytän mieluummin virtuaalikoneita.
FreeBSD olisi tietysti myös yksi vaihtoehto, mikä unohtui aloitusviestissä mainita.
Miten niin turhaa säätämistä? Asennat distrot ja käynnistysvalikosta valitset sen distron joka todellisessa käytössä (virtuaalikone ei aina kerro lopullista totuutta) osoittautuu sinulle sopivaksi ja mukavaksi. En pidä esim. 3-4 distron pitämistä koneessa "hankalana juttuna". Eihän ne todellisuudessa vie tilaakaan kuin about 100-120 Gigaa eli mahtuvat lähes jokaiseen kovoon mennentullen (kaikkein vanhimpia lukuunottamatta tietysti).
"(virtuaalikone ei aina kerro lopullista totuutta)"*
Tässä tapauksessa kertoo, sillä kyse ei ole mistään laitteistoyhteensopivuusasioista. Tarvitsen distron, joka pysyy pois käyttäjän tieltä. Joku Slackware tai mahdollisesti CRUX tai Arch voisivat olla kelvollisia vaihtoehtoja. Windows vaikuttaa kuitenkin jopa todennäköisemmältä vaihtoehdolta, sillä en todellakaan kaipaa mitään elämäänsä kyllästyneitä distrojen pikkuhitlereitä päättämään, mitä softaa saan käyttää. LSB:kin vaikuttaa olevan kaatumassa distrojen eripuraisuuteen ja muuhun omaan mahdottomuuteensa.
LSB on kaikkea muuta kuin kaatumassa. Tämä on loistava standardi, on jo standardoitu ISO:ssa ja todella moni merkittävä käyttöjärjestelmä tukee sitä.
Todennäköisesti tiedän käyttöjärjestelmän mikä on sinulle sopivin, mutta luetteles vaaditut ominaisuudet ja mitä teet tietokoneella.
LSB:n isoin vika on se, että sitä kun tehtiin niin jätettiin huomioimatta yhteisöllisesti kehitetyt käyttöjärjestelmät. Käytännössä yrittivät pakottaa kaikki rpm paketointiin. Tämän seurauksena, pari merkittävintä käyttöjärjestelmämerkkiä (Ubuntu ja Debian) on haistattanut LSB:lle pitkät paketoinnin osalta. Ovat kyllä binääriyhteensopivia mutta paketoinnissa käyttävät .deb:ä.
No, softat voi sitten pistää binääri-intallereihin vaikka Loki setupilla, jakaa ihan vaan paketissa missä on LSB binääri, win32 binääri yms. ja porukka saa itse tehdä pikakuvakkeen (toimii aika hyvin peleillä joissa satoja megoja datatiedostoja) tai sitten erikseen .rpm installeri ja .deb installeri. Yksi ratkaisu on tietysti Javan tai Pythonin käyttö ohjelmistoissa.
Minusta on erikoista, että kun mietit käyttöjärjestelmävaihtoehtoja niin ne ovat niin toisistaan erilaisia. Mitä nyt oikeastaan haluat?
Valitse näistä aina kumpi on tärkeämpää:
-Vakaus ja stabiili alusta, vai uusi tekniikka, vika-alttius, dynaamisuus ja epävarmuus päivityksissä?
-Pitkäikäisyys ja toimintavarmuus, vai lyhytikäisyys, uusi tekniikka ja vähän ajettu?
-Helppo ylläpito, vai tuoreet ohjelmistot ja hankala ylläpito?
-Pienet laitevaatimukset vai käytettävyys?
-Maksullisuus, vai multimediasäätö?
Sellaista käyttöjärjestelmää joka on aina ajanmukainen, pitkäikäinen, luotettava, ilmainen, osaa multimediat suoraan, ongelmaton ylläpitää, nopea ja jne. ei ole olemassakaan. Aina jokin ominaisuus on jostain pois ja jos jokin vaikuttaa paperilla hyvältä ja mainospuheissa niin jostain se on aina pois.
Heittelet randomisti käyttöjärjestelmiä jotka ovat laidasta laitaan, että pitäisi nyt itselle tehdä selväksi mitä ominaisuuksia arvostaa.
Otin vähän selvää ja ehkä sen Archin voi jättää suosiolla pois laskuista.
”-Vakaus ja stabiili alusta, vai uusi tekniikka, vika-alttius, dynaamisuus ja epävarmuus päivityksissä?”
Vakaa alusta, johon voi asentaa yksittäisistä sovelluksista uudempia versioita. Ilman, että koko komeus hajoaa käsiin.
”-Pitkäikäisyys ja toimintavarmuus, vai lyhytikäisyys, uusi tekniikka ja vähän ajettu?”
Kuten sanottua, käyttöjärjestelmän iällä ei ole niin paljon väliä, kunhan voidaan käyttää riittävän uusia sovellusohjelmia.
”-Helppo ylläpito, vai tuoreet ohjelmistot ja hankala ylläpito?”
Hmm...
”-Pienet laitevaatimukset vai käytettävyys?”
Eivät ole toisiaan poissulkevia asioita. Käytettävyys on eri asia kuin silmäkarkki ja liiallisuuksiin viety aloittelijaystävällisyys.
”-Maksullisuus, vai multimediasäätö?”
Voin maksaa käyttöjärjestelmästä jonkin verran, mutta sen pitää olla sitten hyvä. Ei se multimediasäätökään ole todellakaan mikään kynnyskysymys, vakkakin out of box -toimivuus on sinällään ihan hyvä asia.
"Vakaa alusta, johon voi asentaa yksittäisistä sovelluksista uudempia versioita. Ilman, että koko komeus hajoaa käsiin."
Rolling releaset, kuten Arch, Gentoo ja Sabayon ovat poissa laskuista.
"Eivät ole toisiaan poissulkevia asioita. Käytettävyys on eri asia kuin silmäkarkki ja liiallisuuksiin viety aloittelijaystävällisyys."
Itseasiassa on jonkin verran, sillä jotkut käytettävyyttä parantavat toiminnot haukkaa tehoa. Esimerkiksi joku taustalla jatkuva tapahtuva indeksointi, jotkut visualisoinnit (esimerkiksi ohjelma kutistuu palkkiin niin näkee mihin menee) yms.
"Kannattaisi kehitellä systeemi, jonka avulla kaikki asennetut softat voidaan päivittää kerralla, tulivat ne sitten käyttöjärjestelmän mukana tai eivät."
No, ne äsken pois laskuista jätetyt Arch, Gentoo ja Sabayon päivittää ihan kaikkea mutta tässä on ristiriita. Tietotekniikassa, kaikki mikä ei ole standardoitu, muuttuu jatkuvasti. Ja tarpeeksi kun tulee muutosta, tulee hajoaminen. Hajoamista tapahtuu kun käyttis vaikka päivittyy ja muuttuu niin, että sen päällä asennettu sovellus menettää yhteensopivuuden. Tai sovellus päivittyy ja siihen asennetut lisäosat hajoaa. Tai vaikka hajoaa se, että ei saa enää tiedostoja auki jos standardi puuttuu. Tämä hajoamisilmiö pätee joka paikassa missä standardi puuttuu. Myös kirjastoilla joita ei ole standardoitu.
Tuo systeemi, että kaikki asennetut systeemit voidaan päivittää kerralla on sitten sitä modernien käyttöjärjestelmien paketinhallintamekanismia missä voidaan lisätä pakettirepoja. Tämä jättää Windowsin ja Mac OS X:n pois laskuista rolling release käyttisten lisäksi.
"On naurettavaa, että käyttöjärjestelmän valmistaja joutuu paketoimaan tuhansia ohjelmistoja ilman selvää syytä."
Kyllähän se syy on ihan selvä. Helpompi ylläpitää ja lukemattomat riippuvuudet ettei mene rikki.
"Kuten sanottua, käyttöjärjestelmän iällä ei ole niin paljon väliä, kunhan voidaan käyttää riittävän uusia sovellusohjelmia.
Voin maksaa käyttöjärjestelmästä jonkin verran, mutta sen pitää olla sitten hyvä. Ei se multimediasäätökään ole todellakaan mikään kynnyskysymys, vakkakin out of box -toimivuus on sinällään ihan hyvä asia."
Tältä pohjalta, sinulla on nyt kolmenlaista vaihtoehtoa:
1. Pitkäikäiset käyttöjärjestelmät, joissa pieni osa komponenteista päivitetään uudempiin ettei mätäne käsiin. Loput pysyy vakiona tai niitä lisäillään. Tälläisiä käyttöjärjestelmiä edustaa juurikin se CentOS, Suse Enterprise Desktop, Scientific Linux, Red Hat Enterprise ja Solaris. Solariksen julkaisun elinkaari 10v, muiden 7v. Vaikka näissä osa komponenteista päivittyy, sitä kyllä vältettään. Red Hat Enterprise/CentOS oli selaimen osalta esimerkiksi vielä Firefox 3:ssa kuukausi takaperin. En ole varma onko tuo 5.5 uudistanut selainta mutta tuskin, ehkä 5.6. Solariksessa taisivat itseasiassa vasta vaihtaa Firefox 3:n puoli vuotta takaperin.. Lisätyistä pakettilähteistä kyllä sitten tulee uudempaa automaattisesti kun näiden ylläpitäjät päivittää niitä, tai sitten lisäilee itse softaa.
Toisin sanoen, pitkäikäisiä, vakaita ja siellä päivittyy uudempiin julkaisuihin osia vain sen verran että on käyttökelpoinen.
2. Keskipitkän elinkaaren käyttöjärjestelmät, joissa kaikki komponentit on vakioitu. Debian ja Ubuntu LTS edustaa tätä ryhmää. Näissä on valmiina hillittömät pakettimäärät jotka on jäädytetty johonkin tasoon. Mikään ei hajoa. Molempia nyt yhtenäistetään niin, että jäädyttävät itseasiassa paketit samaan aikaan. Molempien julkaisuväli on pari vuotta, ja elinkaari 3v.
Erot ovat sitten seuraavanlaisia:
-Debian julkaistaan pitemmän testauksen jälkeen ja on portattuna melkein kaikille arkkitehtuureille. Ubuntu LTS taas julkaistaan nopeammin ja softa on tuoreempaa.
-Debian pyrkii olemaan universaali käyttis kaikkine työpöytineen ja sopii paremmin mopokoneisiin. Ubuntu on selvästi Gnome painotteinen, ja se on paremmin lokalisoitu.
-Debian pyritään julkaisemaan sitten kun tunnetut bugit on korjattu. Ubuntu LTS julkaistaan kiinteällä aikataululla josta ei mieluiten poiketa. Tunnetut bugit kerrotaan julkaisumuistiossa ja Launchpadissa, että voi tarkistaa ettei ole mitään itseään liikuttavaa. Ne sitten korjataan jälkikäteen mutta mitään särkemättä.
-Debian pyrkii enemmän tukemaan vapaan softan periaatteita lisenssipolitiikassa. Ubuntu LTS:ssä käytetään suljettua koodia myös.
Molempiin lisätään vähän pakettilähteitä koska softat on mukana. Debian julkaistaan Ubuntu LTS:n perästä ja sitä tuetaan sen jälkeen kun Ubuntu LTS:n tuki on loppunut, vaikka kesto on saman verran. Molempiin kyllä sitten toki asennellaan uusia ohjelmia valmiista installereista. Ubuntu LTS:lle kyllä taitaa olla paremmin tarjolla valmiita installereita kun se on enemmän työpöytäkäyttöön suuntaunut. Lisäksi Ubuntu LTS:ään tuodaan jotain ominaisuuksia jälkikäteen. Esimerkiksi parin vuotta sitten julkaistu Ubuntu 8.04 LTS on LSB 4.0 yhteensopiva. Ubuntuun on ostettavissa Canonicalin kaupasta multimedioita jos ei halua asennella multimedialähteitä ja siihen olisi tulossa sovelluskauppa.
3. Experimental käyttöjärjestelmät, joita käytetään pitkäikäisempien käyttöjärjestelmien kehittämiseksi. Tälläisiä olisi esimerkiksi openSuse, Fedora, Mandrivan ilmaisversiot (ja Powerpack), openSolaris ja Ubuntun väliversiot. Näissä ideana on tuoda juurikin uudet ominaisuudet ja ohjelmat mahdollisimman nopeasti ja usein koeajoon, että ne saisi nopeammin valmiiksi näihin pitkäikäisempiin käyttöjärjestelmiin. Nämä päivittyvät pari kertaa vuodessa ja näissä on lyhyt elinkaari. Alusta on vakaa, mutta luonnollisesti vain julkaisun elinkaaren verran koska julkaisupäivitys särkee kuten muitakin käyttiksiä. Ohjelmia toki asennetaan installereista ohjelmalähteiden lisäksi. Haittapuoli sitten se ohjelmien tuoreuden ja vähäisemmän testauksen yhdistelmä. Näissä törmätään helpommin bugeihin.
Edellämainituista käyttöjärjestelmistä, openSuse eroaa sillä tavalla, että sitä ei julkaista pari kertaa vuodessa vaan harvemmin. Julkaisutahti on jotain 7-11kk. Se julkaistaan selvästi paremmin testattuna kuin muut experimentalit. Itseasiassa niin hyvin, että sillä tehdään myös bisnestä myymällä sitä manuaalin ja 90pv asiakastuen kanssa. Tässä on myös huomioitu laiteyhteensopivuutta hyvin, että asennusmedian pitäisi olla hyvin yhteensopiva. Elinkaari 18kk.
Mandrivasta taas eroaa tarjoamalla omasta experimentalistaan multimedioilla terästettyä versiota, että siinä on sitten kaikki bleeding edgeä. Mandriva tästä syystä kiinnittää tässä huomiota myös laiteyhteensopivuusasioihin julkaisun elinkaaren aikana. Mandrivalla heikkous on se, että työpöytä, sekätyöpöytäsoftat on tuettuna vain 12kk. Muut osat on tuettuna 18kk. Mandriva painottuu vahvasti KDE työpöytäympäristöön.
Ubuntun väliversiot tuovat ehkä tuoreimpia ominaisuuksia, mutta näissä ei kehittäjiä laiteyhteensopivuusasiat pahemmin kiinnosta julkaisun jälkeen. Siihen vaikuttaa bisnesratkaisut ja resurssit. Niitä julkaisuja tehdään sen verran usein, että tarkoitus on valita koneeseen uppoava versio. Ubuntu LTS:t on sitten samassa julkaisusarjassa väliversioiden kanssa, että ymmärrettävästi niissä tulee vähän herkemmin uusinta tekniikkaa koska LTS tekee vähän paussia ominaisuuksien tuomiseen kun niissä ominaisuuksia lähinnä hiotaan LTS:ää varten. Elinkaari on 18kk.
Red Hatin (ja CentOS:n) experimental Fedora sitten eroaa edukseen turvallisuusominaisuuksilla, tuo uusinta tekniikkaa mutta ehkä hieman tasalaatuisemmin kuin Ubuntu kun ei ole niitä LTS:iä välissä. Elinkaari 13kk.
openSolaris sitten eroaa näistä ainoana joka ei käytä linuxia, mutta hienoutena on ZFS. Elinkaari on vain 6kk, eli sitä vaihdetaan uuteen kun seuraava tulee ulos.
Sinun tapauksessa, valintaa kannattaa tehdä näistä sen mukaan, että
A) Kuinka usein haluat ohjelmistojen uusiutuvan yhdellä kertaa?
B) Kuinka pitkään haluat käyttää käyttistä hajoittamatta sitä uusimalla?
CentOS:sta kun et ihan pitänyt ja Debian tuntuu sinusta liian vanhanaikaiselta, tekisin valinnan haluamasi päivityssyklin tiheyden ja käyttiksen yleisen vakauden harvemmin päivittyvästä tiheämpään akselilla näin:
Ubuntu LTS->openSuse->Fedora
Mandrivassa olisi sitten ne multimediat jos kiinnostaa maksaa Powerpackista mutta 12kk desktoptuki perseestä, mutta toisaalta Ubuntu tarjoaa kyllä sitten joustoa, että jos se LTS tuntuu vanhalta niin on sitten tarjolla tuoreempaa jos on pakottava tarve.
Valitettavasti, käyttöjärjestelmien upgrade toiminnot ei tosiaankaan ole aina varmatoimisia ja vaikka Ubuntusta esimerkiksi on tarjolla niitä väliversioita LTS:ien välissä niin sanovat suoraan, että ei pidä yrittääkään mitään 8.04->9.04 päivitystä missä hypätään jonkun väliversion ylitse. Itsehän vedän aina käyttikset puhdasasennuksella niin toimii sitten varmasti.
Todennäköisesti Debianin tilalle voisi kokeilla laittaa vaikka seuraavan openSusen kun jossain välissä ilmestyy. Jotenkin tuntuu siltä, että et ole Gnome ihmisiä joten Ubuntut ei ole sinulle ja Fedora taas voi olla liian hektinen. Näiden lyhyen tuen käyttöjärjestelmien elinkaarta voi kyllä hieman avittaa niin, että ei ota paniikkia tuen loppumisesta. Kyllä niitä sellaiset 3kk käyttelee ihan turvallisesti ylipäivättynä.
”Kyllähän se syy on ihan selvä. Helpompi ylläpitää ja lukemattomat riippuvuudet ettei mene rikki.”
Ne riippuvuudet pitää eliminoida tai hoitaa jotenkin fiksummin. Esimerkiksi niin, että vain LSB-kirjastot linkataan dynaamisesti ja loput staattisesti. Win- ja Mac- ympäristöissä kaikenlainen riippuvuuksien rikkoutuminen on kuitenkin lopulta aika harvinaista.
”Tuo systeemi, että kaikki asennetut systeemit voidaan päivittää kerralla on sitten sitä modernien käyttöjärjestelmien paketinhallintamekanismia missä voidaan lisätä pakettirepoja. Tämä jättää Windowsin ja Mac OS X:n pois laskuista rolling release käyttisten lisäksi.”
Nykyiset paketinhallintasysteemit ovat ikävän kömpelöitä. Ensinnäkään niitä ei ole stantardoitu juuri mitenkään. Toisekseen useimmissa niissä joutuu manuaalisesti lisäämään ne repot sinne. Susessa on tosin se joku 1-click install, mikä lisää repon automaattisesti ja asentaa softan.
Windowsillekin on muuten tuollainen tehty:
http://windows-get.sourceforge.net/index.php
En minä tuosta Opensusesta oikein tiedä, kun siinä on vähän paljon kaikenlaisia distrokohtaisia, eksoottisia virityksiä kuten jotain X-palvelimen varhaista käynnistystä. CentOS vaikuttaisi melko lupaavalta freetype-vaikeuksia lukuunottamatta. Muistaakseni niitä patentteja alkaa pikku hiljaa erääntyä, joten se tavukooditulkki saattaa piakkoin löytää tiensä CentOS:iinkin.
Slackware voisi olla sikäli hyvä, ettei se ”korjaa” upstreamista tulleita softia rikki.
"Ne riippuvuudet pitää eliminoida tai hoitaa jotenkin fiksummin. Esimerkiksi niin, että vain LSB-kirjastot linkataan dynaamisesti ja loput staattisesti."
Mutta kaikkia maailman ohjelmistoja ei tehdä natiivikirjastojen varaan. Otetaan vaikka yksinkertainen esimerkki tilanteesta parin vuoden takaa. Firmassa on vaikka 300 työasemaa, työasemilta ajetaan web pohjaista sovellusta jossa tarvitsee lähetellä paljon tiedostoja palvelimelle. No, HTML standardilla tämä ei helposti onnistu. Työasemiin on asennettu sitten käyttöjärjestelmäksi Ubuntu 8.04 LTS jonka Firefox 3:ssa on ominaisuus joka hoitaa homman. Ei tietenkään standardilla tavalla, koska standardi ei sitä osaa. Toiminto tulee ehkä standardiin. Päätetään toteuttaa softa niin, että työasemien selain hoitaa homman.
JOS Firefoxia ei vakautettaisi tuohon julkaisuun, mitä käy kun selain päivittyy? Tosielämässä kävisi niin, että Firefox 3.6 hajottaisi softan täysin, mutta kun selain on jäädytetty tähän julkaisuun, softa toimisi vielä tänä päivänä ja toimisi vuoden eteenpäin tuetusti, ja firmalla on runsaasti aikaa tehdä migraatio uudelle asennukselle. Entäpä jos työasemissa olisi oltu riippuvaisia selaimen lisäosista? Ne olisi paukkuneet sitten kahteen kertaan jo rikki... \o/
Ja muita esimerkkejä voisi olla vaikka se, että jos kaikki muut paitsi LSB kirjastot päivittyy niin mitäs sitten jos vaikka ohjelmointityökalu päivittyy ja siellä onkin joku bugi tai muu kummallisuus joka harvinaisessa tapauksessa särkee työn alla olevan koodin? Kyllä siitä riemu repeää.. Mikään ei vituta enempää kuin korjailla toisten vikoja kun yrittää kehittää omaa softaa.
Tai sitten on turvallisuus ja ylläpitokysymykset.. Entä jos videokodekkikirjastossa on vaikka bugi tai turvareikä, niin korjauksen joutuisi tekemään erikseen joka ohjelmistoon mikä käyttää sitä kirjastoa ja päivityksistä joutuisi lähettämään joka ikisen softan mikä sitä kirjastoa käyttää. Ja käytännössä joku jäisi helposti korjaamatta... Kaikki aika menisi päivittämiseen. Tietysti käyttöjärjestelmän levytila- ja muistivaatimukset räjähtäisi kun kaikki olisi moneen kertaan staattisen linkkauksen takia.
"Nykyiset paketinhallintasysteemit ovat ikävän kömpelöitä. Ensinnäkään niitä ei ole stantardoitu juuri mitenkään."
Eipä ole. Joka käyttöjärjestelmällä on suunnilleen omansa, mutta osa käyttää samoja.
"Toisekseen useimmissa niissä joutuu manuaalisesti lisäämään ne repot sinne. Susessa on tosin se joku 1-click install, mikä lisää repon automaattisesti ja asentaa softan."
Itseasiassa tämä kyllä on kiinni ennemminkin softan tekijästä kuin paketinhallinnasta. Kyllähän noissa on joku skriptin ajaminen ja siihen voi luonnollisesti kirjoittaa pakettirepon lisäyksen. Ihan nätisti se Google Chrome esimerkiksi lisäsi lähteen kun installeria klikkasin Ubuntussa.
"Win- ja Mac- ympäristöissä kaikenlainen riippuvuuksien rikkoutuminen on kuitenkin lopulta aika harvinaista."
Se on joka käyttiksessä joko harvinaista, tai se käy jonkun muun asian kustannuksella. Käytännössä niin, että riippuvuudet ei hajoa kun mitään ei päivitetä... Microsoft on itseasiassa ihan kusessa legacyriippuvuuksien kanssa. Näillä menee hillittömästi resursseja siihen, että saa sen kyhäelmänsä jotenkin pysymään niin, että ohjelmat ei särkyisi. Käytännössähän tilanne on se, että Microsoft on jättänyt jopa seitsemäksi vuodeksi paikkaamatta tietoturva-aukkoja koska olisi särkynyt muuten ohjelmia. Tällä hetkellä moni yritys on melkoisen naimisissa IE6:n ja ActiveX:n kanssa ja softat särkyy jos selainta päivittää. Microsoftille se reikien korjaus maksaisi hunajaa vaikka on luvannut ylläpidon, että lupauksista huolimatta Internet Explorerin vanhat julkaisut on reikäjuustoa.
Käytännössä Windowsissa softat ja laiteyhteensopivuus voi hajota uudella julkaisulla, aivan kuten muualla. Windowsin julkaisujen elinkaaren ajan ne yleensä kestää särkymättä, mutta service packit tekee myös niin rajuja muutoksia, että niissä saattaa hommat hajota. Muut pitkän elinkaaren käyttikset ovat alustaltaan huomattavasti varmempia kuin Windows. Aika paljon siitä hajoilusta Windowsissa tulee kyllä siitä, että Windowsiin joutuu lisäämään niin paljon lisäohjelmia. Lukematon määrä kun on lisäohjelmia asennettuna päälle niin on paljon enemmän paikkoja mitkä voi hajota. Etenkin kun se standardointi puuttuu.
Mac OS X:llä sitten kyllä Apple harrastaa jonkinlaista pakottamista tiettyjen kirjastojen käyttöön ja muiden linkkaamista staattisesti. Kehittäjälle vastenmielinen alusta mikä heijastuu myös joihinkin asioihin (ohjelmat ovat melkoisen sarevare painotteisia) ja sitten se homma, että Steve-seta tosiaankin tykkää tehdä kivoja, toimivia leluja ja sitten särkeä ne että voi myydä uudet.
Niin Mac OS X kuin Windows on sitten ylläpidon osalta perseestä. Windows on enemmän. Tietoturvasyistä, kaikki lisäohjelmat jotka käyttää verkkoyhteyttä tai avaa vieraita tiedostoja kun pitää paikata. Muuten niiden kautta tullaa äkkiä sisään. Mac OS X:llä selviää helpommin kun Java, Flash Player, PDF-lukija, kunnollinen selain yms. on valmiina ettei tarvitse niistä huolehtia. Mutta sitten on ah niin ihanaa pollailla kerran kuussa, että pitäiskö se office ladata uusiksi..
Paketinhallintakoneisto kun ei käyttiksessä ole vakiona, että voisi lisätä lähteitä niin ohjelmia päivitetään manuaalisesti, tai sitten joka ohjelmalla on omat virityksensä jotka keskeyttää hommia jollain NEW UPDATE laatikoilla. Eihän näiden käytössä muuten mitää ole jos ei tarvisi niitä sovelluksia lisäillä..
Standardointi onneksi auttaa asioita. Maailma vaan toimii niin, että ekaksi tehdään, sitten standardoidaan ja sitten mennään sitä mukaa kun hommia uusitaan. Massakäytössä olevassa tekniikassa on kyllä se homma, että koko maailma ei päivity yhdessä yössä joten aina pitää tukea nykyisten käyttöjärjestelmäjulkaisujen lisäksi myös edellistä.
"En minä tuosta Opensusesta oikein tiedä, kun siinä on vähän paljon kaikenlaisia distrokohtaisia, eksoottisia virityksiä kuten jotain X-palvelimen varhaista käynnistystä."
Ööh... Ja mietit sitten Windowsia tilalle jossa on vielä eksoottisempi viritys kun ei ole koko X:ää?
Itse ajattelen niin, että jokainen käyttis saa tehdä tuotteensa parantamiseksi mitä tahansa ratkaisuja kunhan pysyvät standardeissa. Ei se kehitys ole sitä, että kaikki tekee samalla tavalla vaan sitä, että yritetään tehdä paremmin. Jos ratkaisu on hyvä niin muut tulee perässä.
Uudessa Ubuntu LTS:ssä esimerkiksi ovat heivanneet HAL:n menemään ja SysV:n init on myös heivattu veke. Tämä varmaan on sitä käyttiskohtaita viritystä mutta samalla se on sitä riippuvuuksien vähentämistä ja käyttiksen virtaviivaistamista kun sitä kaipasit.
"Slackware voisi olla sikäli hyvä, ettei se ”korjaa” upstreamista tulleita softia rikki."
Ainahan niitä enemmän tai vähemmän sovitetaan.. Slackware kyllä yrittänyt aika olla perinteisen unixin oloinen joten siinä sitten tulee varmaan tälläistä korjausta. Itse en ole Slackwareen koskenut kahteentoista vuoteen joten tästä en oikein tiedä mikä meininki siinä on.
”Ööh... Ja mietit sitten Windowsia tilalle jossa on vielä eksoottisempi viritys kun ei ole koko X:ää?”
Otetaan vaikka esimerkiksi sellainen tapaus, kun asensin Opensuse 11.1:ä Virtualboxiin. Virtualboxin geneeriset Linux-ajurit eivät siinä toimineet oikein, sillä siinä oli X11:n aikainen käynnistys, jotta käynnistysruutuun saataisiin jännää, graafista bling-blingiä. Windows on sen verran yleinen, että sille on tehty omat ajurit.
”Uudessa Ubuntu LTS:ssä esimerkiksi ovat heivanneet HAL:n menemään ja SysV:n init on myös heivattu veke. Tämä varmaan on sitä käyttiskohtaita viritystä mutta samalla se on sitä riippuvuuksien vähentämistä ja käyttiksen virtaviivaistamista kun sitä kaipasit.”
HAL korvataan DeviceKitillä kaikissa linuxeissa. DeviceKit on ihan freedeskop.orgin projekti. Upstartkaan ei ole enää pelkästään Ubuntun juttu vaikka onkin kehitetty alun perin Ubuntua varten.
"FOSS-käyttöjärjestelmissä tuottaa pääsääntöisesti ongelmia distrokeskeinen lähestymistapa ohjelmien levitykseen."
Normaali tapa, käyttöjärjestelmän lisenssistä ja merkistä riippumatta, on valita käyttöjärjestelmä tarpeiden mukaan. Ohjelmat jotka tarvitsee ylläpitoa tietoturvasyistä, pitäisi olla valmiina, ja muut ohjelmat mitä tarvitsee mahdollisimman valmiina. Loput sitten lisäillään siihen.
"CentOSissa on turhan paljon jenkkilainsäädännön noudattamispelleilyä."
Mikä on ongelmana?
”Normaali tapa, käyttöjärjestelmän lisenssistä ja merkistä riippumatta, on valita käyttöjärjestelmä tarpeiden mukaan. Ohjelmat jotka tarvitsee ylläpitoa tietoturvasyistä, pitäisi olla valmiina, ja muut ohjelmat mitä tarvitsee mahdollisimman valmiina. Loput sitten lisäillään siihen.”
Kannattaisi kehitellä systeemi, jonka avulla kaikki asennetut softat voidaan päivittää kerralla, tulivat ne sitten käyttöjärjestelmän mukana tai eivät. On naurettavaa, että käyttöjärjestelmän valmistaja joutuu paketoimaan tuhansia ohjelmistoja ilman selvää syytä. 0install on tietääkseni aika lähellä sellaista, mutta ei ole oikein ottanut ilmaa siipiensä alle.
”Mikä on ongelmana?”
Esim. freetypen kanssa joutuu vähän tappelemaan, että saa hyvät fontit. Truetypen tavukooditulkki on patentoitua tekniikkaa, ja sen käytöstä pitäisi jenkessä maksaa rojalteja.
Windowsissa tuottaa hirveästi ongelmia ohjelmien levitystapa, nimittäin se että ne pitää kaivaa ympäri nettiä.
Käytä vaikka jotain rolling-releasesysteemiä niin ei ole tuollaisia ongelmia pakettien jäädytyksen kanssa. Tai lisää pakettivarastoja.
Ja X.org, millä tavalla se matkii Windowsia? Ja ihan samalla tavalla konffit voi edelleen tehdä xorg.conf tiedostosta, itsekin sitä säätelin nyt kun Archilla värkkään.
Kyllähän Windowsissakin jäädytetään paketit. Osa paketeista taas päivittyy koska elinkaari on sen verran pitkä, että olisi muuten heti näivettynyt.
Sama systeemi on Red Hat Enterprisessa, Solariksessa, Susessa, CentOS:ssa, ehkä myös Mandriva Corporatessa (olisi kiva tietää!) ja Mac OS X:ssä.
Rolling releasessa saattaa ominaisuudet lisääntyä yhtäkkiä, tai poistua jos upstream kehittäjät toteaa, että tämä olikin paska idea. Päivitykset on myös riskialttiita kun kaikki muuttuu kokoajan, alusta ei ole ns. vakaa yms. Mutta toisaalta, onpahan kaikki uusinta uutta sitten.
Kaikkea ei voi mitenkään saada. Pitää valita ne tärkeät ominaisuudet itselle eikä olettaa, että jos haluaa jotkut ominaisuudet ja sitten jotkut sellaiset asiat kuin esimerkiksi toimintavarmuus, suomenkielisyys yms. olisi itsestään selvää.
M-Kar asiaa. Hieno homma että et ole vieläkään tyrkyttänyt kenellekään sitä tosi vakaata Ubuntua ja 10.04.1 LTS versiota.
Viestin aloittelija on jännä kapistus. Kun ei toimi itsestään niin kaikki on paskaa ja vaihto edessä.
Vaihda vaan. Kellä kiinnostaa. Tuon postuksen perusteella siirryt vaan kitisemään tyytymättömyyttäsi sen seuraavan käyttöjärjestelmän kanssa.
Mikä tämä LSB on? Ei ole Debianin oletuspaketeissa, joten sen toimivuus tuskin on Debianin ongelma.
Täällä ei tunnu missään kun ja jos vaihdat Centoosiin Slacwareen ja wintoossin. Terve menoa ja toivottavasti se LSB toimii niissä kuin ajatus.
Oletko muuten itse tehnyt asille mitään ja korjannut huomaamiasia vikija ohjelmista tai ilmoittanut niistä ylläpitäjille? Et. No sitä minäkin.
Mistähän tämä nyt on tullut minä muka tyrkyttäisin Ubuntua? En tyrkytä mitään yksittäistä merkkiä vaan aina sopivinta eri tarkoituksiin. Käyttötarkoitukset ja vaatimukset ratkaisee.
LSB on käyttöjärjestelmille standardi joka laajentaa POSIX standardia useilla kirjastoilla ja standardoi vielä lisäksi binääriyhteensopivuuden. Sama ohjelmakännös toimii useissa eri käyttöjärjestelmissä, tosin on kylläkin arkkitehtuuririippuvainen, eli LSB:stä on erikseen esimerkiksi x86, PowerPC yms. versiot.
LSB on hieno. Se on käyttöjärjestelmille kuin HTML on WWW:lle, tai Jpeg on kuvankäsittelyohjelmille. Tykkään.
Nimenomaan noin pitää asiat tehdä. Vai haluatteko ostaa itse veistämäni vasemman jalan puujalan jolle annan takuun ja tuen vuodeksi, vähän on käyrä eikä mene kaappiin mutta mitä siitä, on se komea kun on maalattu kulta-spraylla.
Ja tilanteet joissa suosittelen Ubuntua liittyy kyllä jokseenkin aina seuraaviin:
-Saa ostettua esiasennettuna (tosin kuin CentOS)
-On suomennettu (tosin kuin vaikka Solaris)
-Tulee miniläppärikäyttöön (käynnistymisnopeus, mokkulatuki yms. merkitsee)
-Winen ajamiseen (koska Winen kaikista versioista binäärit käännettynä eri Ubuntun julkaisuille Ubuntun julkaisua uudemmille Winen versioille)
-Halutaan multimediavalmiuksia (eipä oikein natsaa FreeBSD)
-On järkevä elinkaari (tosin kuin vaikka Fedoralla)
ja jne.
Minähän en ole käyttöjärjestelmäuskovainen. Olen ennemmin käyttöjärjestelmäagnostikko. Ubuntulla on omat vahvuutensa, jollain toisella käyttiksellä toiset vahvuudet.
pikkasen aikaa kun känkkäset sillä, niin se on vakaa 10.04.1
"Mikä tämä LSB on? Ei ole Debianin oletuspaketeissa, joten sen toimivuus tuskin on Debianin ongelma."
Todellakin LSB on Debianin oletuspaketeissa. Valehtelet kuten FOSS-hörhöt yleensä.
”Ja X.org, millä tavalla se matkii Windowsia? Ja ihan samalla tavalla konffit voi edelleen tehdä xorg.conf tiedostosta, itsekin sitä säätelin nyt kun Archilla värkkään.”
No Xorg.conf ei (vielä) ole XML:ää, mutta katso nyt vaikka Freetypen, HALin tai noiden uusein *kitien asetustiedostoja. Windowsin ja Macin apinoimista se on sikäli, että konffitiedostojen muokattavuutta väheksytään sillä verukkeella, että kaikki (muka) käyttävät jotain Gnomeja tai vastaavia graafisine asetusohjelmineen.
Ainahan sä voit itses tappaa eikä tarvitse elämää kärsiä. Eikä sua kukaan edes kaipaa... vahinko olit vanhemmillesikin!
taas vitsin murjaisi. Kuule, tapa vaan niitä omia aivosoluja äläkä tuputa toisille tuollaisia naurettavuuksia.
Ihania noi nyky teinit, mutta tällaiset mulkut pilaa kaikkien teinien maineet.
Hankkiudu hoitoon lapsiparka hyvän sään aikaan!