paikallisessa ja juodaan itsemme känniin. Niin kornilta kun se kuulostaakin, niin pakko meidän on saada vähän rohkeutta. Kumpikin olemme niin mielettömän ujoja eivätkä nämä suureksi kasvaneet tunteet auta yhtään, pahentavat jännitystä. Vähitellen kaikki alkaisi sujua, ihan niin kuin se sujui silloin joskus- pienen hetken sitä kesti, mutta se oli parasta, mitä elämässäni on koskaan ollut. Silloin tuntui, että elän, nyt taas raahaan ruumistani päivästä toiseen peläten sitä, ettemme tule olemaan koskaan ME. Kerrankin tapasi jonkun, jonka kanssa saa olla oma itsensä. Joka ymmärtää. Joka ei pidä outona tai erikoisena, liian ujona tai herkkänä. Ihan liikaa on elämäni aikana kokenut arvostelua koskien persoonaani ja niin olet sinäkin, luultavasti enemmän, paljon enemmän. Me olemme molemmat niin ruhjeilla, peloissamme, arkoja uskomaan, että mekin voisimme saada jotakin, olla onnellisia, kokea rakkautta. Ettei meidän tarvitse ikuisesti piiloutua jonnekin, kulkea pää kumarassa yrittäen suojautua katseilta. Että me olemme yhtä arvokkkaita kuin muutkin. Yhdessä uskaltaisimme enemmän. Me tukisimme toisiamme, emme mitätöisi.
Mutta pelkäämme. Sitä, että se kaikki romahtaisi. Nousisimme pimeydestä valoon ja romahtaisimme takaisin pimeyteen.
Ensimmäisen kerran kun tapasin sinut tiesin, että sinua on satutettu. Se näkyi kauas. Olit niin yksinäisen oloinen ja kuitenkin niin kaunis sisäisesti. Niin väärinymmärretty. Tiedän myös, että olet luottamuksen arvoinen. En ole koskaan vihannut sinua, en vaikka kaikki meni niin kuin meni. En koskaan syyttäisi sinua. Syytän maailmaa, sitä että toinen saa kokeakseen niin paljon tuskaa, ettei uskalla elää täysillä. Syytän maailmaa siitä, että meidän pitäisi ahtautua johonkin tiettyyn muottiin, että kelpaisimme. Ettemme saisi elää tunteella ja sydämellä.
Ikävä omaa sielunveljeäni, jota ilman en voisi elää. Jonka olemassaolo on saanut minut astetta näkyvämmäksi.
http://www.youtube.com/watch?v=YsdqqqMKkT4
Mutta pelkäämme. Sitä, että se kaikki romahtaisi. Nousisimme pimeydestä valoon ja romahtaisimme takaisin pimeyteen.
Ensimmäisen kerran kun tapasin sinut tiesin, että sinua on satutettu. Se näkyi kauas. Olit niin yksinäisen oloinen ja kuitenkin niin kaunis sisäisesti. Niin väärinymmärretty. Tiedän myös, että olet luottamuksen arvoinen. En ole koskaan vihannut sinua, en vaikka kaikki meni niin kuin meni. En koskaan syyttäisi sinua. Syytän maailmaa, sitä että toinen saa kokeakseen niin paljon tuskaa, ettei uskalla elää täysillä. Syytän maailmaa siitä, että meidän pitäisi ahtautua johonkin tiettyyn muottiin, että kelpaisimme. Ettemme saisi elää tunteella ja sydämellä.
Ikävä omaa sielunveljeäni, jota ilman en voisi elää. Jonka olemassaolo on saanut minut astetta näkyvämmäksi.
http://www.youtube.com/watch?v=YsdqqqMKkT4
Vastaukset 13
Vanhimmat
Oli kyllä ihana kirjoitus pitkästä aikaa! Hyvää yötä sinulle. Omin täksi viikoksi nämä sanat itselleni, jotta jaksan. Mistä nämä sanat tulivat??
Aika ihana! Olet ihana. Tuo on just tuota raadollisuutta...
Mennään joskus jonnekin kuppilaan, pitää vähän pitää laskua että ei mene ihan överiksi :))
pieni rajoittaminen on aina tarpeen. Ei mitään sammumiskuntoa tietystikään. Se ei varmaan kamalan paljon auttaisi asiassa...
vittu naimisiin niin ei tarvitse muiden katsella tota kutua!
tarvitse naimisiin mennä olin jo kaksi kertaa eikä siinä ole mitään kivaa. Tunteet lähtevät seuraavana päivänä häiden jälkeen...
olen myös ollut kahdesti naimisissa ja voin kertoa ettei se vaikuta tunteisiin sitä eikä tätä. joko menee hyvin tai sit ei.
sun kyllä kannattaa harkita kahdesti uudestaan avioitumista jos oot tuota mieltä.
kirjoitus, vaikka en mä nyt kai niin kovin onneton ole -aina ollenkaan, vaikkei toki aina oo ollenkaan kympisti sujunut :/ :)
Yritän kyllä olla varsin ns. "perus.mies"
-kaikki mun piirteet ei siihen taida kuitenkaan täysin uskottavasti sitten sopia (?)
-ja sitä perus.miestä suurin osa naisista kuitenkin etsii vaikka niitä mollaavatkin puolityökseen
-Oon mä sitä aika paljon ---->sitä paitsi mä miehistyn vielä, ties mikä Clint Eastwood oon 60:senä :D
Onhan se, että...
Kahvista saa maitokahvin tekemällä, mutta ei kahvia olueksi voi muuttaa kuin taikuri...tai jotain.
kertoa tunteistasi, upeaa tekstiä!
Pieni on silti toivo, että se oikea mies huomaa kirjoituksesi, mikäli et tiedä hänen varmuudella lukevan tätä palstaa!
Tää on kyllä ihan sikahyvä idea :)
kerroppa se.
Kaupunki on Etelä-Suomessa, mutta se ei ole Helsinki
Sitten Turku????
Minä voin kyllä mennä vaikka baariin sinun kanssa. Käytkä sinä baarissa. Minä en sen takia olen helppo nakki ;)
tuli niin semmoista tekstiä, minkä olisin melkein sanasta sanaan voinut itse kirjoittaa, paitsi en yhtä taitavasti. En osaisi kirjoittaa noin hyvin ajatuksistani.
sillä tämä ei taida olla minulle, mutta paljon samanlaisia mietteitä on. Voisin kyllä jotain tuon suuntaista ehdottaa itsekin, vaikka mulle taitaa pari lasillista riittää. Onhan se surullista, jos ei ole samanhenkisiä ihmisiä elämässä.