ajat muuttuu

Mulle on käynyt niin, että nämä omat mahdollisuudet ovat loppuneet aivan kokonaan eikä mitään muuta pelastusta löydy kuin ansaitsematon armo!

Muistelin juuri itsekseni sitä, kun nuorena lauloimme tosissamme semmoisia tuomion virsiä - niissä ei ollut muuta kuin pelkoa ja ahdistusta. Emme itse asiassa tienneet vielä silloin elämästä sen paremmin kuin kuolemastakaan mitään. Ehkä olisi silloin voinut olla joskus ihan vaan iloinen ja huoleton!

On ikäänkuin eletty huolet ja murheet kahteen kertaan - ensin kuvitelmissa ja nyt sitten todellisena. Onkos siinä mitään järkeä? En tiedä uskoinko silloin mitään. Pelkäsin sitäkin enemmän!

Mutta kaikki turhat luulot ovat kyllä karisseet pois. "Helpompi uskoa" - aika mielenkiintoinen asia muuten - mikä on siis helppoa ja mikä ei?

Mulla ei ainakaan ole mitään muuta mahdollisuutta kuin armo. En ajattele olisiko se helppoa tai vaikeaa - muuta ei ole!

Oikeessa olet. Eilen kävin tyttären perheessä kylässä, heillä on useita hedosia. Yksi orhi oli siinä pellolla ja yritti astua puuta kiimoissaan. Tyttäreni kertoi että etujalat ovat aivan verillä kun se kiimoissaan yhtyy puun kanssa. Talossa on myös useita tammoja, kun niitä viedään oriin ohitse, niin se on sille helvettiä.

Urospuolisilla ongelmat on yhteisiä, olivatpa he hevosia taikka ihmisiä. :-))))
Onneks on sen verran järkee, ettei tarvii jalkojaan verille astua puun kanssa.

Sun pitää varoa sellaista , mitä yksi saarnaaja sanoi taka vuosina , että varo sitä ettei .
tulisi rokotetuksi HUORUUDEN PIIKILLÄ , se on nykyään niin voimakas saatanan
tekemä synnin keino.

ps. minä ajattelin myös nuorena , että minusta tulee parempi uskovainen , ja
miten on käynnyt , ei hunonpaa olekkaan kun mä.