Kuinka sinulla alkoi vaihtarit. Minkä ikäisenä? Mistä ajattelit/ hoksasit että tämä on nyt tätä? Miten kuukautisesi muuttuivat?
46v ihmettelijä täällä haluaisi kuulla muiden naisten tarinoita. Kuukautiset ovat säännölliset välillä niukat ja välillä "normaalimmat". Aina olleet niukahhkot, vuotoa 3-4päivää ekasta pisarasta loppuun. Yöt nukun kuin possu, 8-10h ja täyttä unta. Ei hikoiluta, mielummin tykkään kuumasta. Ikää tulee ja mietin kuinka tässä käy. Äitini on kuollut joten sieltä en voi kysyä vinkkejä.
46v ihmettelijä täällä haluaisi kuulla muiden naisten tarinoita. Kuukautiset ovat säännölliset välillä niukat ja välillä "normaalimmat". Aina olleet niukahhkot, vuotoa 3-4päivää ekasta pisarasta loppuun. Yöt nukun kuin possu, 8-10h ja täyttä unta. Ei hikoiluta, mielummin tykkään kuumasta. Ikää tulee ja mietin kuinka tässä käy. Äitini on kuollut joten sieltä en voi kysyä vinkkejä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
vasta kun vaihdevuodet oli ohi,että sitä se oli.Tuli samalla suuri muutos elämään,oliskohan vaihdevuodet ollut siihenkin syynä?
Tietysti kuukautisten loppuminen pukkihiljaa oli ensimmäinen juttu,josta arvelin kaiken johtuvan,eli mieliala muuttu hetkessä,ahdisti kun oli hiki pinnassa koko ajan ja aamuyöllä heräilyt sun muut vaivat.
Nyt olo jo rauhottunut,mutta ainakin kymmenen vuotta siinä meni,ehkäpä oli myös mukana mut syyt,miksi oirehdin eli suuri elämänmuutos.
tarkoitin pikkuhiljaa,en pukkihiljaa...,taitaa olla vaihtarit ohi,kun jo naurattaa :),tuo virhekkin kirjoituksessa.
Olen 53-vuotias ja kuukautiset ovat vielä kutakuinkin sännölliset, kierron pituus tosin lyhentynyt. Ne ovat välillä niukat ja toisinaan normaalit. Yöhikoilua on esiintynyt jo vuoden ajan ja hikoilu muutenkin lisääntynyt.
Aamuöiset heräämiset ja unen katkonaisuus on ilmeentynyt kuvioihin ja muutenkin unen tarve vähentynyt.
Silloin kun kuukautiskierto lyheni, niin oli tosi usein päänsärkyjä. Mielialasta en oikein ole oikea ihminen kertomaan, koska olen yksinäinen, enkä ole edes sukulaisten kanssa paljoa tekemisissä. Jonain kertoina olen huomannut polttavani päreet tai hihani helposti, kun joku ruikuttaa mukamas heikkoa tilannettaan. Oman työttömyytenikin olen sentään kestänyt saamatta raivareita.
Nämä on tämänhetkiset fiilikset..en tiedä, mitä on puolen vuoden päästä. Minulla äiti elossa, mutta ei suostu keskustelemaan näistä asioista, ei suostunut aikoinaan puhumaan edes kuukautisista - siteetkin piti ostaa viikkorahoista! Kaikki sukupuolisuuteen tai seksiin liittyvä saa hänet sulkemaan suunsa täysin viivaksi..
Olipa mukavaa tulla lukemaan tekstejänne. Ehkei mullakaan vielä ole vaihtareita kun tuo "pukkihiljaa" nauratti myös=)
Eikö olekin kummaa ettei meidän äidit ole kyenneet puhumaan normaaliin naisen elämään liittyvistä asioista omalle lapselleen jota rakastaa ja varjelee? Minunkaan äitini ei voinut puhua kuukautisista..kysyi vain "tiedätkö mitä ne on ja sulle ne tulee kanssa". Seksistä herjailin sitten kun olin jo naimisissa. Äidin naama punoitti.
Aamuyön heräilyjä tai katkonaista nukkumista pelkään. Työni takia olen ajoittain stressantunut ja ne viikot on kaameita, koska olen niiiin poikki unen vähyydestä.
Heips narunen,
kyllä ne aamuyön heräilyt ja huonosti nukkuminen taitavat ollakin se vaikein oire vaihtareista ja se ilmaantui melkein ensimmäisenä. Kuumista aalloista selviää oikealla pukeutumisella ja mielialan heilahtelut sietää, mutta jos nukkuu jatkuvasti huonosti pari vuotta, alkaa olla pinna niin tiukalla, että ei jaksa kestää niitä muitakaan oireita.
Minä huomasin vaihtarit vajaat kaksi vuotta sitten: ensin tuli rytmihäiriöitä, sitten aloin nukkua huonosti aamuyöt. Vuosi sitten jäi ekan kerran kuukautiset pois, 46-vuotiaana. Meni kolmen kuukauden tauko, sitten ne taas tulivat runsaina ja puoli vuotta säännöllisesti, ja sitten taas pitkä tauko ja runsaat vuodot jne. Näin jatkuu yhä, välillä vuotaa ja sitten taas odotellaan muutama kuukausi, kun tätä ennen oli vuosikymmenet melkein kellon tarkka rytmi. Kuumia aaltoja en huomannut, ennen kuin kokeilin hormoneja lyhyen aikaa lääkärin suosituksesta: se käynnisti kuumat aallot ja nukuin entistä huonommin. Jätin hormonit ja nyt nappaan Propralin jos sydän tykyttää liikaa ja unettomuuteen syön Tryptotabseja, joita saa apteekista ilman reseptiä. Mitään hormoneja en käytä enkä haluakaan. Jos tulee hiki, menen ulos hetkeksi tai vähennän vaatetta. Ulkoilen paljon ja syön terveellisesti ja otan lisäksi Beroccaa.
Minusta se unettomuus on pahin vaiva, joka kyllä kannattaa hoitaa kuntoon. Kokeilin unilääkettäkin, mutta en pitänyt siitä, koska se vei unennäön pois ja aamulla tuntui kuin olisi ollut yön tajuttomana. Tryptofaani auttaa melko hyvin, vaikka en vieläkään nuku kokonaisia öitä. Unta riittää arkena sentään n. klo 23-04, viikonloppuna voin joskus nukkua 7-8 tuntiakin, vaikka välillä heräilen.
Äiti ei ole puhunut mitään eikä vastaa vaikka kysyn. Kai se on sukupolvijuttu, eivät ole tottuneet puhumaan tällaisista muiden kuin mahdollisesti omien ikätoveriensa kanssa. Mutta nyt vaihdevuosi-ikäisten naisten äidit ovat suunnilleen yli 70-vuotiaita, joten he ovat jo unohtaneet, minkälaiset omat vaihtarit olivat. Vertaistuki auttaa enemmän, sitähän täällä on.
terkuin nainen, 47 vee :)
Äitini on nyt 77-vuotias ja väittää, ettei hänellä ole koskaan ollut kuumia aaltoja. Nuoremmatkaan, minua vähän vanhemmat naiset eivät suostu puhumaan vaihdevuosistaan. Väittävät, etteivät ole huomanneet mitään. Samalla minä olen huomannut samojen naisen käytöksen toisia kohtaan. Ovat tietysti pistäneet ärhentlynsä aina muitten syyksi, ei omien vaihdevuosien syyksi.
Minulla ei ollut mitään oireita ennen kuin täytin 50 v. Ehkä pahentuneet PMS-oireet olivat niitä, mutta muuta ei. Täytän kesällä 52, ja pari vuotta sitten alkoi oireilu. Tähän saakka olen selvinnyt ihan hyvin, mutta nyt on alkanut tuntua tosi kurjalta. Kuukautiset muuttuivat ensin. Jäi kertoja väliin, mutta palasivat taas. Joulukuun alussa on ollut viimeksi, eli pian on mennyt 5 kk.
Mulle sanoi gyne, että rajut oireeni johtunevat siitä, että estrogeenin lasku on ollut romahdusmaista. Toisilla se hiipuu pikku hiljaa ja elimistö ehtii tottumaan muutokseen vuosien kuluessa.
Olen aina ollut kova palelemaan, enkä ole oikein hikoillut koskaan; en jumpassa, lenkillä, saunassa enkä lämpimissä maissa. Kokemusta on lomista, jolloin on ollut 40 astetta varjossa. Tänä talvena oli jakso, jolloin heräsin yöllä hikisenä n. kuukauden ajan. Se meni kuitenkin ohi. Eli varsinaisia kuumia aaltoja mulla ei ole.
Pahimmat oireeni ovat karmea pahoinvointi (varsinkin aamuisin), joka voi olla jatkuvaa tai sitten pahoinvointikohtaukset. Yöuni on ihan olematonta, jollen ota siihen jotain lääkettä. Lihas- ja nivelkivut ovat pahentuneet aika lailla. Olen hajamielinen, enkä jaksa innostua kuten ennen. Seksiä en jaksa edes ajatella. Miesparka. Mutta kaikkein pahinta on tolkuton väsymys. Sellainen väsymys, joka ei ole normaalia. Jopa pieni työ kotona tuntuu toivottomalta. Tai hampaiden harjaus illalla.
Käytän Menohop-kapseleita, E-EPAa, magnesiumia särkyihin ja unilääkettä pakon edessä. Tilasin gynen ja ajattelin kysellä, mitä se tuumaa tästä touhusta.
Äitini kuukautiset loppuivat 52 vuotiaana. Sen olen saanut hänestä irti. Ei kuulemma ollut mitään vaivoja. Tosin muistan, että hän sai suhteellisen karmeita raivareita noihin aikoihin ;). Itselläni ei ole sitä vikaa, kun en JAKSA raivotakaan...:(
Ikää 54v vielä kk mukana joskus taukoja joskus vuotaa niin että pitää primoilla katkaista. Silloin gyne sanoi että keltarauhashormoonituotanto on rajusti laskenut siitä johtuu pitkittyneet vuodot. Nyt en tiedä mitä kaikkea on laskenut. Palelin varmaan kaksi vuotta aina oli kylmä kesät ja talvet. Nyt sitten hikoan öisin aivan kamalasti. Ja mielialat voi mitä vuoristorataa pitää olla. Pelottaa ihan myös tämä muistamatomuus ihan kuin olisi iskenyt rajusti joku dementtia. Välillä muutaman päivän kuukaudesta tuntuu että olisin ns. normaali. Aloitekyvyttömyyttä hajamielisyyttä paniikkia yltiöpäistä iloisuutta :D mitähän kaikkea onkaan ollut ja on. Nivelkivut välillä aivan ihmeelliset. Nilkkaan koskee muutaman päivän sitten se loppuu siirtyy ranteeseen sen jälkeen selkään ei mitään tolkkua. Sitten ne vain häviää joksikin aikaa. Äkkäsin ed kirjoituksesta et onkohan nämä minunkin äklötysolot johtuvia tästä vaihdevuosista. Tuntuu että maha on kipeä ja turvoksissa ja suolisto murisee pahemmin juuri ennen menkkoja ja vielä jälkeenkin. Silloin kun tunnun muutamana päivänä olevani se entinen likka silloin ei mahassakaan ongelmia. Mutta nytkin kun kirjoitan tätä mahassa etoaa. En käytä mitään hormoonihoitoja mutta olen joutunut vuoden sisällä ottamaan opamoxia enemmän kuin tämän puolikkaan illalla jota tarvitsen panikkiini. Olen huomannut sen auttavan. Tätähän ei saisi alkaa syömään liikoja koska olen pärjännyt puolikkaalla monta monta vuotta mutta kun tuntuu että roppa jämähtää mahaa ja selkälihaksia myöten niin jumiin niin on pakko silloin tällöin ottaa päivälläkin se puolikas. Joskus tuntuu todella että sekoan tähän. Mutta seuraavana päivänä olo voi olla hieman parempi. Niin sitä vain on jaksanut päivä kerrallaan. Mietin vain että loppuuko nämä koskaan. Kumpa tänne kirjoittaisi joku jolla vaivat loppuneet se antaisi uskoa siihen että kyllä tästä vielä selvitään.
Kysyt "kuinka tässä käy?" - vastaus on: voi käydä ihan miten tahansa. Vaihdevuosien esiintymistavat ovat moninaiset, jotkut eivät saa minkäänlaisia oireita, toiset taas kaiken mahdollisen ja vähän mahdottomankin. Melkein sanoisin, että jos tunnet jotain aikaisemmasta poikkeavaa joko fyysisesti tai henkisesti, epäile ensimmäisenä syyksi vaihdevuosia.
Kuukautiset loppuvat keskimäärin 51-vuotiaana, mutta vaihteluväli on suurta, 40:stä lähes 60:een. Noin 90 %:lla naisista kuukautiset loppuvat 45-55-vuotiaana. Joka viides selviää ilman oireita, joka viidennellä ne ovat sietämättömät, ja me loput pyörimme jossain siinä välillä.
Ennen sitä voi olla monenlaisia ennakoivia oireita. En enää muistakaan, mitä tapahtui ensin, mutta tässä joitakin ennakko-oireita, joita minulla oli:
- kuukautiset muuttuivat ensin kellontarkoiksi (olivat aina säännölliset), vasta vuosia myöhemmin alkoi jäädä kertoja väliin
- pinna lyheni ihan olemattomaksi, räjähtelin milloin, missä, mistä ja kenelle tahansa niin, että oikein hävetti.
- aloitekyvyttömyys lisääntyi, jonkinlainen apatia "mikkää ei oo mittää" -tunne
- mieliala kulki vuoristorataa
- karvankasvu kasvoissa lisääntyi
- hiki alkoi haista pahalle
- rintoja alkoi aristaa, muutenkin PMS vaivasi lähes koko kuukauden ajan
- hikoilu lisääntyi rasituksessa
Kaikki tämä tapahtui paljon ennen kuukautisten loppumista. Odotin sitä kuin kuuta nousevaa, koska ne olivat minulla alkaneet 11-vuotiaana ja olleet aina säännölliset, enkä ole koskaan ollut raskaana. Olin lähes 55-vuotias, kun ne loppuivat, ja muutaman viikon päästä viimeisistä kuukautisista alkoivat kuumat aallot. Ne pahenivat koko ajan, joten päätin turvautua korvaushoitoon.
Ikävä yllätys korvaushoidossa oli, että kun kohtu oli tallella, en saanut vuodotonta hoitoa, vaan saan kerran kuukaudessa tyhjennysvuodon (jolla poistuu estrogenin paksuntama kohdun limakalvo, jos sitä ei poistettaisi, olisi kohtusyövän mahdollisuus suurempi). Tänä kesänä yritän päästä joko kokonaan eroon korvaushoidosta tai vuodottomaan versioon, koska olen jo kolme vuotta käyttänyt yhdistelmähoitoa.
Olen 47 vuotias nainen ja minä olen oireillut parisen vuotta näitä vaihtareita. Oireet tulevat tosiaankin jotenkin salakavalasti mutta ainakin minulla lisääntyivät asteittain sietämättömiksi. Ennen niin tasainen tyyppi muuttui sellaiseksi pirttihirmuksi, että mieheni ansaisisi urhoollisuusmitalin kun on jaksanut katsella ja kuunnella tätä riehumista.....välillä kyllä pakenee päiväksi omiin juttuihinsa !! Ymmärettävästi ! Minulla on siis psyykkiset oireet mutta myös kuumat aallot ja lihaskivut. Unihäiriöitä sen sijaan ei juurikaan ole. Herään kyllä paita märkänä mutta ajattelen että olkoon, ja jatkan uniani. Paitaa saisi vaihtaa kolmisen kertaa yössä jos siihen ryhtyisin. Oma äitini kuvaa omia vaihdevuosiaan jokseenkin samankaltaisiksi ja hänen oireensa ovat alkaneet saman ikäisenä kun minulla. Hän on osannut tukea minua tässä prosessissani ja on ihana vertaistuki, samoin anoppini. Meillä on tälläinen naisten porukka ja olen kokenut siitä olevan apua koska välillä tuntui, että olen tässä maailmassa ihan yksin tään hullun pääni kanssa !!!!
Kiitos että olette jaksaneet kirjoittaa tänne. Olen liikuttunut kokemastani sisarillisuudesta jota koen lukiessani tarinoitanne.
Hikipuuskat ja paitojen yöllinen vaihto ei taida sittenkään kuulostaa niin kamalata kuin tuo että "persoona" muuttuu itsellekkin oudoksi ja ikäväksi saati lähimmäisille.
Mielenkiinnoolla kuulisin myös kokemuksianne liikunnan vaikutuksista ja ns. pehmeistä/luomuhoidosta.
Olen aloittanut kuntokuurin ja painon laskun. -10kg on pudonnut tänä keväänä ja olen kävellyt pitkiä lenkkejä pitkästä aikaa. Pudotettavaa olisi vielä 20kg mutta ajattelin rauhassa jatkaa kuntoilua ja katsoa mitä suuhuni laitan. Karkit (lisäaineet) lopetin kokonaan, muuten olen syönyt suht normaalia sekaruokaa. Lihaa vältän jos mahdollista.
palaillaan!
Minun vaihtarini todettiin 38 vuotiaana. Varmaan olivat alkaneet jo jossain vähän yli kolmikymppisenä, koskapa kuukautiskierto lyheni pääsääntöisesti, heittelehti muuten.
Löysin miehen vihdoin 35 vuotiaana ja jätin ehkäisyn (minipillerit) pois 37 vuotiaana, kun vihdoin oli mahdollista haluta tulla äidiksi. Ehkäisyn aikana kuukautiset katosivat, mikä on ihan tavallista minipillereillä. Mitään oireita ei vaihkareista ollut sinä aikana. Ehkäisyn lopettamisen jälkeen tuli kolmet kuukautiset, mutta sitten ei mitään ja kuumat aallot sekä kuivuus iskivät päälle.
Sitten seurasi vaihteleva jakso hormonikorvaushoitokokeiluineen, mutta se ei sopinut.
Nyt viimeiset "kuukautiset" ovat olleet 8 kk sitten (kun lopetin viimeisimmän hormonikokeilun). Luultavasti kuukautisia ei enää tule ellen käytä jotain hormoneita.
Illalla ja yöllä tapahtuvat kuumat aallot ovat taas alkaneet tulla ja yhä pahempina. Mietinkin kuinka kauan näitä kestää, kun niistä ihan ensimmäisistäkin on jo yli 3 vuotta aikaa. Eivätkö ne lopu kuukautisten loppumiseen? Pitääkö niitä sietää hautaan saakka?