Taidan nyt viimein tajuta, mikä tämä kuvio oli. Siis ne ihanat viestit olikin sulta ja se oikeesti ikävöivä olitkin sinä. Vai oliko? Toivon, että olisit selvemmin sanonut, jos olit sinä. Hetken ajattelin, että olit kulissi tavallaan, siis kasvot jollekin toiselle ehkä oikeammin ihastuneelle. Tarkoitan siis sille, joka niin vakuuttavasti rakastumisesta kirjoittelee. Mutta se siis oletkin sinä? Sekavasti taidan nyt kirjoittaa, mutta ehkä tästä hoksaat miten ajattelin.
Kelasin jo päässäni kaikki tilanteet ja kauhistuin, miten olen sun yksityiselämääsi sotkenut. Turhan nopeasti lähdin kyllä tuota oletettua ja kasvotonta kirjoittajaa sitten kaipaamaan. Ajattelin kai, että saat viimein keskittyä perheeseesi ja että olet helpottunut, jos jätän sut rauhaan. Anteeksi, jos loukkasin tällä toiminnallani. En ole vieläkään varma, onko mulla oikea käsitys nyt. Nämäkin päätelmät perustuu näihin palstateksteihin. Olen ollut tunnistavinani sun tekstejä, mutta ei niistäkään voi varma olla.
Tämä palstailu on kyllä varsinkin näin pitkään kestäneenä huono juttu. Ei asiat täällä selviä. Oikeassa elämässä, kyllä tiedän, pitäisi selvittää ja ottaa yhteyttä jne. mutta miten se kynnys vain on niin suuri. Tämä on sitä kun ei sattumalta tavata koskaan.
En tiedä, mikä sun tilanne on ja mitä yleensäkään haluat ja aiot. Tiedän, mitä tänäänkin näin ja siitä voi vetää johtopäätökset, jotka ei mulle ole kovinkaan suotuisat. Vaikea on mun kyllä mitenkään toimia, kiinnostaisi kyllä, mutta siltikään en voi.
Kelasin jo päässäni kaikki tilanteet ja kauhistuin, miten olen sun yksityiselämääsi sotkenut. Turhan nopeasti lähdin kyllä tuota oletettua ja kasvotonta kirjoittajaa sitten kaipaamaan. Ajattelin kai, että saat viimein keskittyä perheeseesi ja että olet helpottunut, jos jätän sut rauhaan. Anteeksi, jos loukkasin tällä toiminnallani. En ole vieläkään varma, onko mulla oikea käsitys nyt. Nämäkin päätelmät perustuu näihin palstateksteihin. Olen ollut tunnistavinani sun tekstejä, mutta ei niistäkään voi varma olla.
Tämä palstailu on kyllä varsinkin näin pitkään kestäneenä huono juttu. Ei asiat täällä selviä. Oikeassa elämässä, kyllä tiedän, pitäisi selvittää ja ottaa yhteyttä jne. mutta miten se kynnys vain on niin suuri. Tämä on sitä kun ei sattumalta tavata koskaan.
En tiedä, mikä sun tilanne on ja mitä yleensäkään haluat ja aiot. Tiedän, mitä tänäänkin näin ja siitä voi vetää johtopäätökset, jotka ei mulle ole kovinkaan suotuisat. Vaikea on mun kyllä mitenkään toimia, kiinnostaisi kyllä, mutta siltikään en voi.
Vastaukset 14
Vanhimmat
herätyys...
mistä tästä viestistä luulet että joku ensinnäkään edes tunnistaa sut? Ja miten luulet tunnistavas viestejä joita kirjoittelee ihmiset ympäri suomea.
Syy on se että oot ihastuksesta sekasin. Ihastumiset voi aihetuttaa pakkomielteisyyttä ja todellisuudentajun menetystä, mutta järki käteen
Täällä on paljon tekstiä, jotka saattaa tuntua juuri itselleen tarkoitetuksi. Monilla ihmisillä on samanlaisia tilanteita päällä ja tunteita.
Toki on mahdollista, että täältä etsimänsä löytää, mutta hyvin epätodennäköistä.
Mutta jos tietää että toinen käy täällä :P , niin se on PALJON HELPOMPAA :D
Itse sain IRL:ssa tämän tiedon ^^
Tai vihoviimeisen vahvistuksen epäilyihini.
Oliko tämä henkilö ehkä mies ja jos oli niin tavatessasi hänet ensimmäistä kertaa päätit mielessäsi omistaa hänet kaikin keinoin eli laitoit koko naisellisuutesi peliin? Sait hänen mielenkiinnon heräämään ja kas huomasit, että vetovoimasi pelaa edelleen. Ja kaikki jäikin siihen-pelkkään tunteiden leikittelyyn.
Paskan marjat !!
Ei ollenkaan näin. Hän sai minun mielenkiinnon heräämään palstateksteillään... Mutta tämä on mun näkemys asiasta ja kuten kirjoitin, en ole varma onko ne tekstitkään loppujenlopuksi häneltä.
Siis tunnet tämän henkilön oikeassa elämässä? Onko mahdollista, että voisit keskustella hänen kanssaan todellisuudessa? Vai onko tämä ehkä liikaa pyydetty sinulta? Oletteko ystäviä?
Ollaan kyllä juteltu oikeassa elämässä ja toivon, että joskus vielä tulisi tilaisuus, mutta että näistä asioista... En tiedä, toivottavasti joskus.
Voimme tavata jos se viesti on minulle. Olemme kyllä ystäviä, minä ainakin luulen niin. On hyvin mahdollista että me tapaamme taas ja keskustelemme. Mutta en tarvitse todellisuudessa keskustelua ollenkaan. Haluaisin palata siihen aikaan kun kaikki oli vielä mahdollista.
jotakuta toista? Vaikea vain ajatella, että täällä joku ilman jonkun ikävöimistä pyörisi...
En alunperin etsinyt ketään toista.
vain yhtä ihmistä. Toisin en ole etsinyt vaan olen odottanut täällä koska olen tiennyt että hänkin on täällä.
Minä kaipaan häntä mutta en halua omistaa, haluan olla ystävä... ei liikaa pyydetty...
Miten tämä juttu nyt ihan oikeesti menee?