(kuvitellaan)
olet eronnut pitkäaikaisesta tyttöystävästäsi, mutta tapailette aina sillo tällöin vielä todella hyvinä ystävinä. tunteita on edelleen tyttöä kohtaan ja tytöllä tunteita sua kohtaan. tyttö haluaa jatkaa, sinä olet kahden vaihella, haluat jatkaa,mutta toisaalta haluat olla sinkku.
noh, tapailunne kääntyy joka kerta sänkykamarin puolelle, "kuin itsestään".
sitten hups, tyttö ilmoittaa että saattaa olla raskaana, kun ehkäisy oli pettänyt eikä rahaa jälkiehkäisypillereihin ollut.
tyttö haluaa pitää lapsen, sinä et halua tulla vielä isäksi.
miten tälläinen juttu voi päättyä, onnellisesti vai että välit menee kokonaan poikki?
haluaisin tietää, sillä itselläni on juuri tuo tilanne. olen 18 vuotias ja ex-rakkaani täyttää 20...
voiko rakkaus leimahtaa vielä tulee kun on lapsi tulossa?
olen kyllä miettinyt aborttia, mutta tullut siihen tulokseen etten pystyisi sitä tekemään.
tosin...tällä hetkellä ei ole vielä 100%:sta varmuutta raskaudesta sillä testejä ei ole vielä tehty.
haluaisin kuitenkin tietää, miten tämän käy..
olet eronnut pitkäaikaisesta tyttöystävästäsi, mutta tapailette aina sillo tällöin vielä todella hyvinä ystävinä. tunteita on edelleen tyttöä kohtaan ja tytöllä tunteita sua kohtaan. tyttö haluaa jatkaa, sinä olet kahden vaihella, haluat jatkaa,mutta toisaalta haluat olla sinkku.
noh, tapailunne kääntyy joka kerta sänkykamarin puolelle, "kuin itsestään".
sitten hups, tyttö ilmoittaa että saattaa olla raskaana, kun ehkäisy oli pettänyt eikä rahaa jälkiehkäisypillereihin ollut.
tyttö haluaa pitää lapsen, sinä et halua tulla vielä isäksi.
miten tälläinen juttu voi päättyä, onnellisesti vai että välit menee kokonaan poikki?
haluaisin tietää, sillä itselläni on juuri tuo tilanne. olen 18 vuotias ja ex-rakkaani täyttää 20...
voiko rakkaus leimahtaa vielä tulee kun on lapsi tulossa?
olen kyllä miettinyt aborttia, mutta tullut siihen tulokseen etten pystyisi sitä tekemään.
tosin...tällä hetkellä ei ole vielä 100%:sta varmuutta raskaudesta sillä testejä ei ole vielä tehty.
haluaisin kuitenkin tietää, miten tämän käy..
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olet itses tilanteeseen hankkinut...
Eipä siinä paljon muuta vaihtoehtoa ole kun olla perheenisä tai maksaa elatusmaksuja!
Jos vain mahdollista että Rakastastat Ystävätärtäsi,niin suosittelen että yhteenmuutto ja ehkä naimisiinmeno olisi järkevintä.
Kyllähän noista "poikamies"menoista järkevästi voi sitten sopia,jos haluu mennä!
Lykkyä tykö!!!
Voi apua, miten kamalaa yrittää herättää parisuhdetta henkiin viattomalla ihmiselämällä! Uskomattoman vastuutonta toimintaa osaltasi. En usko, että parisuhteella on onnistumisen edellytyksiä. Olette vielä niin nuoriakin. Jossain vaiheessa miehesi katkeroituisi, kun olet "pakottanut" hänet tähän tilanteeseen. Jos hän ei siis lähtisi jo sitä ennen. Etkä varmaan itsekään olisi tyytyväinen katkeran miehen kanssa. Lapselle tilanne olisi tietysti suurin tragedia - hänen olemassaolonsa selitys olisi parisuhteenne pelastaja - epäonnistuva sellainen. Mikä syyllisyys, miten huonot lähtökohdat terveen itsetunnon kehittymiselle ja tasapainoiselle elämälle! Ajattele vähän.
asiaa monelta eri kantilta.
olemme kyllä jutelleet "isän" kanssa asiasta ja hän haluaisi minun tekevän abortin.
en jättänyt sitä vaihtoehtoa tietenkään pois, mutta olen kuitenkin aika herkkä henkisesti, niin miten mie kestäisin sellaisen toimenpiteen?
tämä ei ole mitenkään suunniteltu juttu. hän itse tiesi mitä on tulossa jos ei rahaa jälkiehkäisypillereihin ole. hän aluksi lupasi hankkia minulle rahaa siihen, mutta itse UNOHTI, vaikka monta kertaa muistutin omasta raha tilanteestani.
kyllä hän on sanonut että päätämpä mie sitten mitä tahojaan niin hän on kyllä minun tukena.
jos päätän pitää lapsen, niin ei se ainakaan isättömäksi jää, sillä hän ei sellaista halua!
jos teen abortin niin hän on tukenani myös siinä.
päätös on yksin minun...mutta päätös on vaikea!
Mikä ratkaisusi onkin, toivotan sinulle jaksamista. Voihan olla, ettet sittenkään ole raskaana, niinkuin sanoit. Toivottavasti ensi kerralla osaat olla varovaisempi...
Lapsen tulo on ihana asia sitten, kun "se oikea" on löytynyt ja elämä on tasapainossa muutenkin. Jos malttaa elää nuoruutta (opiskella, juhlia, nähdä maailmaa, itsenäistyä tms.) siihen asti ja antaa muutaman vuoden kulua, niin todennäköisyys onnelliseen (myös ja ennenkaikkea sen lapsen) elämään on suurempi, uskoisin. Lapselle ja perheelle on enemmän annettavaa. Itse on tyytyväisempi ja onnellisempi, eikä ole rinnalla sitä katkeraa miestä pahoittamassa omaa mieltäsi, vaan tyytyväinen kypsä perheenisä.
Lisäksi tuosta rahapulasta - lapsen kasvattaminen ei ole halpaa puuhaa, joten jos jälkiehkäisyyn ei ole varaa, tulisi lapsen kanssa oleminen aika tukalaksi, siis rahallisesti.
Vinkkini siis on, että elät ja itsenäistyt rauhassa, rakennat oman elämäsi puitteet kuntoon ja sitten alat miettimään lapsiasioita. "Valitset" sen ihanan miehen rinnallesi, niitä maailmassa on! (Itselläni meinasi olla vaikeaa uskoa tätä pitkän parisuhteen päättyessä 19vuotiaana, nyt 29vuotiaana olen unelmamiehen kanssa naimisissa ja lapsi tulossa).
Niin ikävää kuin se onkin, niin en usko rakkauden tuosta enää leimahtavan. Tokihan lapsen tulo vie ajatukset joksikin aikaa pois ongelmista ja kaikki näyttää menevän paremmin kuin hyvin... mutta sitten alkaa ongelmat. Lapsen kanssa tulee olemaan myös niitä rankkoja hetkiä ja tilanteita joissa todella vaaditaan ymmärrystä ja rakkautta kumppaniaan kohtaan. Näissä tilanteissa suhteenne heikot osiot tulevat todennäköisesti kärjistymään. Olen joskus miettinyt että lapsi vahvistaa vahvaa liittoa, mutta hajottaa heikon.
Kaikkein positiivisinta on, että olen melko usein väärässä ;)
Kuuntele tuntojasi ja kerro tilanteesta poikaystävällesi, teette sitten yhdessä ratkaisunne.
En halua olla negatiivinen, mutta kerron omasta puolestani. Kyllähän rakkaus voi leimahtaa, kun lapsi on tulossa, mutta synnytyksen jälkeen kaikki muuttuu. Silloin tuntuu että alunperin toimivaa pitkäaikaistakaan liittoa ei pelasta mikään. Olen väsynyt ja ärsyyntynyt, toisinaan en tiedä miksi edes asun puolisoni kanssa saman katon alla, kaikki asiat alkavat ärsyttämään hänessä jatkuvan oikuttelun ja kylmyyden takia jne. Joten tässä on minulle ainakin ihan tarpeeksi, puhumattakaan että lapsi/lapset olisivat olleet vahinko, enkä olisi ollut varma tunteistani puolisoani kohtaan silloin aikanaan.
Toivottavasti et ole raskaana!
Olet vielä hyvin nuori ja niin poikaystäväsikin. Lapsen aika on sitten kun olet kypsä äitiyteen ja sinulla on taloudelliset mahdollisuudet huolehtia lapsesta. Anteeksi vaan, mutta jos sinulla ei ole rahaa jälkiehkäisyyn, niin miten sinulla olisi varaa kasvattaa lasta, ilmeisesti yksinhuoltajana? Mistä saisit rahat lapsen tarpeisiin?
Abortti on rankka vaihtoehto mutta ainoa järkevä jos ei ole edellytyksiä luoda turvallinen kasvu lapselle. Sen kun muistat, jaksat sen läpikäydä. Lapsen aika tulee myöhemmin kun olet itse aikuinen ja toivottavasti elät vakaassa parisuhteessa. Lapsella on nimittäin oikeus sekä äitiin että isään.
Sä olet vielä lapsi ja voisit ensin nauttia nuoruudestasi ja sitten perustamaan perhettä ja pysymään yhden muijan kanssa kotona.
Katumuspillereitä saa ilman reseptiä apteekista, edullisesti, muist jatkossa....
Kuulostaa siltä että teet mitä tahansa teet väärin -tilanteelta. Ilman läpi käymistä ei voi tietää lopputuloksesta.
Jos ryhdyt isäksi noin nuorena moni kyseenalaistaa mitä sullon annettavaa ilman elämänkokemuksia lapsellesi. Riitojen tullessa äiti viestittää että sinähän et halunnut lasta, ikäänkuin pedaten sitä "pomo" roolia itselleen, jolloin mykistyt.
Teidän täytyy punnita miksi aiemmin erositte, mikä tekisi teistä hyvät vanhemmat, mitä teillä on antaa lapselle. Mutta tällaiseen tarvitaan aina kaksi,joten syyttää ei kannata ketään muuta kun peiliä. Tehkää testi heti.
voi hyvänen aika