Kun lapsiperheessä on koira ja koira hyökkää lapsen kimppuun, näykkäisee tätä, puraisee, raapaisee tai tappaa - kenen vika se oikeasti silloin on? Ensinnäkin, vanhempien rooli tässä asiassa on pitää huolta siitä että lapsi EI HÄRNÄÄ KOIRAA MILLÄÄN TAVALLA! Koira ei ole lelu, koiraa ei saa repiä hännästä, ei korvista, ei mistään. Koiraa ei saa lyödä, ei hakata, ei kuristaa. Vanhempien tehtävä on turvata tämä asia. Vanhempien täytyy valvoa lasta/lapsia, jotta tällästä ei pääsisi tapahtumaan ja opettaa lasta/lapsia miten koiria tulee käsitellä. Jos lapsi härnää koiraa, repii turkista tai muuta vastaavaa, vanhempien täytyy sanoa lapselle että EI, se EI ole sallittua. Ikävä kyllä, monet ostavat perheeseen koiran ikäänkuin leluksi lapsille. Näinhän ei saisi tehdä!
Koira puolustaa itseänsä, samalla tavoin kuin ihminenkin. Jos lapsi vaikkapa repii koiraa hännästä, yleensä koira ensimmäisenä lähtee vain pois siitä tilanteesta, eikä välitä lapsesta sen kummemmin. Mutta jos tämmöinen jatkuu, että lapsi vain jatkuvasti kiusaa enemmän ja enemmän, jahtaa koiraa ja härnää tätä, tottakai koira alkaa murisemaan, saattaa näyttää hampaansa ja näykkäistä.
Koira on polveutunut sudesta, koirilla on suden vaistot ja käyttäytyminenkin joltain osin samanlaista kuin susilla. Ei koira ala hännästä vetämistä, lyömistä, turkista repimistä katsomaan pitkään.
En siis ihmettele yhtään näitä uutisia joissa lapsen kimppuun on koira hyökännyt ja vahingoittanut tätä pahasti tai tappanut. Miksi syytätte siitä koiraa? Koiralla on oikeus puolustaa omaa itseänsä. Syy ei ole lapsen, eihän pienet lapset millään ymmärrä että miten koiria tulisi käsitellä. Kenen syy tämä sitten on? Mielestäni syy on vanhempien, ainakin osittain. Koira tulee peruskouluttaa, vaativammat rodut tulee kouluttaa syvemmin, pelkkä peruskoulutus ei riitä. Ongelma on myös siinä, että hankitaan se rottweileri tai dobermanni ensi koiraksi, vaikka mitään kokemusta ei koirista aikaisemmin ole ollut. Väärissä käsissä koira voi olla vaarallinen. Jos sulla on se rottweileri, et ole sitä kouluttanut ollenkaan, tai olet kouluttanut mutta väärin/et tarpeeksi, niin se voi olla vaarallinen. Kyseessä on kuitenkin hyvin dominoiva ja määrätietoinen rotu.
Toki on olemassa luonnevikaisiakin koiria, jotka saattavat hyökätä päälle ilman minkäänlaista syytä. Tai näinhän ainakin väitetään. Mistä sitä tietää, mistä koira aina saattaa ärsyyntyä? Jos koira vaikkapa pelkää hevosia ja näkee sellaisen, saattaa se säikähtää ja no, yleensähän ajatellaan tälläisissä tilanteissa että koira lähtee häntä koipien välissä pois - sehän sentään pelkää! Mutta aina ei näin ole. Säikähtäneenä koira saattaa vaikka puraista hevosta tai ihmistä.
Itseäni niin syvästi suoraan sanoen vituttaa tämä että aina se on koiran vika jos sattuu jotain tälläistä. Oletteko siis koskaan ajatelleet, että vika on siellä toisessa päässä, ihmisessä?
Pitäkää huolta siitä, että koirallanne on rajat, koira tasan tarkkaan tietää kuka on POMO ja opettakaa lapsenne käsittelemään koiria oikein ja kieltäkää, jos lapsenne menee härnäämään koiraa! Tehkää selväksi että ihminen on ylempiarvoinen mitä koira. Ihminen on johtaja.
Tämä on niin tyypillinen tilanne.. "Tuo teidän perhanan rakkinne näykkäisi meidän kultamussukkaa kädestä!!! Hullu rakki, tuollainen pitää lopettaa heti, soitan poliisit ja tuo teidän piskinne viedään pois!!" ja lapsihan ei tietenkään ole tehnyt mitään, eihän? Oletteko koskaan ajatelleet, että ehkäpä se teidän kultamussukka meni härnäämään koiraa ja koira sitten näykkäisi hieman, varoittaa tällä tavalla että ei passaa uudelleen tulla siihen kiusaamaan?
Monissa tilanteissa on juuri näin. Lapsi härnää, vanhemmat ei välitä paskaakaan, sitten tapahtuu se että koira näykkäisee tai pelkästään hyppää lasta vasten, lapsi säikähtää ja rupeaa itkemään. Mami sitten tulee tai isukki sieltä, nappaa lapsen syliin ja manaa koiran syvälle helvettiin ja kohta koira onkin jo odottamassa lopetuspiikkiä. Onko tämä oikein? EI !!
Koira puolustaa itseänsä, samalla tavoin kuin ihminenkin. Jos lapsi vaikkapa repii koiraa hännästä, yleensä koira ensimmäisenä lähtee vain pois siitä tilanteesta, eikä välitä lapsesta sen kummemmin. Mutta jos tämmöinen jatkuu, että lapsi vain jatkuvasti kiusaa enemmän ja enemmän, jahtaa koiraa ja härnää tätä, tottakai koira alkaa murisemaan, saattaa näyttää hampaansa ja näykkäistä.
Koira on polveutunut sudesta, koirilla on suden vaistot ja käyttäytyminenkin joltain osin samanlaista kuin susilla. Ei koira ala hännästä vetämistä, lyömistä, turkista repimistä katsomaan pitkään.
En siis ihmettele yhtään näitä uutisia joissa lapsen kimppuun on koira hyökännyt ja vahingoittanut tätä pahasti tai tappanut. Miksi syytätte siitä koiraa? Koiralla on oikeus puolustaa omaa itseänsä. Syy ei ole lapsen, eihän pienet lapset millään ymmärrä että miten koiria tulisi käsitellä. Kenen syy tämä sitten on? Mielestäni syy on vanhempien, ainakin osittain. Koira tulee peruskouluttaa, vaativammat rodut tulee kouluttaa syvemmin, pelkkä peruskoulutus ei riitä. Ongelma on myös siinä, että hankitaan se rottweileri tai dobermanni ensi koiraksi, vaikka mitään kokemusta ei koirista aikaisemmin ole ollut. Väärissä käsissä koira voi olla vaarallinen. Jos sulla on se rottweileri, et ole sitä kouluttanut ollenkaan, tai olet kouluttanut mutta väärin/et tarpeeksi, niin se voi olla vaarallinen. Kyseessä on kuitenkin hyvin dominoiva ja määrätietoinen rotu.
Toki on olemassa luonnevikaisiakin koiria, jotka saattavat hyökätä päälle ilman minkäänlaista syytä. Tai näinhän ainakin väitetään. Mistä sitä tietää, mistä koira aina saattaa ärsyyntyä? Jos koira vaikkapa pelkää hevosia ja näkee sellaisen, saattaa se säikähtää ja no, yleensähän ajatellaan tälläisissä tilanteissa että koira lähtee häntä koipien välissä pois - sehän sentään pelkää! Mutta aina ei näin ole. Säikähtäneenä koira saattaa vaikka puraista hevosta tai ihmistä.
Itseäni niin syvästi suoraan sanoen vituttaa tämä että aina se on koiran vika jos sattuu jotain tälläistä. Oletteko siis koskaan ajatelleet, että vika on siellä toisessa päässä, ihmisessä?
Pitäkää huolta siitä, että koirallanne on rajat, koira tasan tarkkaan tietää kuka on POMO ja opettakaa lapsenne käsittelemään koiria oikein ja kieltäkää, jos lapsenne menee härnäämään koiraa! Tehkää selväksi että ihminen on ylempiarvoinen mitä koira. Ihminen on johtaja.
Tämä on niin tyypillinen tilanne.. "Tuo teidän perhanan rakkinne näykkäisi meidän kultamussukkaa kädestä!!! Hullu rakki, tuollainen pitää lopettaa heti, soitan poliisit ja tuo teidän piskinne viedään pois!!" ja lapsihan ei tietenkään ole tehnyt mitään, eihän? Oletteko koskaan ajatelleet, että ehkäpä se teidän kultamussukka meni härnäämään koiraa ja koira sitten näykkäisi hieman, varoittaa tällä tavalla että ei passaa uudelleen tulla siihen kiusaamaan?
Monissa tilanteissa on juuri näin. Lapsi härnää, vanhemmat ei välitä paskaakaan, sitten tapahtuu se että koira näykkäisee tai pelkästään hyppää lasta vasten, lapsi säikähtää ja rupeaa itkemään. Mami sitten tulee tai isukki sieltä, nappaa lapsen syliin ja manaa koiran syvälle helvettiin ja kohta koira onkin jo odottamassa lopetuspiikkiä. Onko tämä oikein? EI !!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos koira ei ole tottunut lapsiin, niin omistajan pitäisi se huomata. Mutta kun jotkut pitävät itsestäänselvyytenä, että kaikki koirat ovat lapsirakkaita. Kyllä sen nyt koirasta näkee, kuinka se suhtautuu lapsiin, ainakin jos on tuntenut koiran pennusta saakka.
ja kun kävelimme siitä ohi kulkevaa ulkoilutietä, kakara yhtäkkiä heitti lumapaakulla PENTUANI!
Pentu kulki nätisti tien reunaa, ei päästänyt ääntäkään. Voi hel..ti, että minulla kiehahti, mitä jos lumipaakussa olisi ollut jotakin terävää! Ja vaikka ei olisikaan ollut, pentuni olisi saattanut pelästyä todella pahasti ja siihen olisi voinut sattua. Tai pentusi olisi saattanut alkaa pelkäämään kaikkia kakaroita.
Kersan isä näki ilmeeni ja jos äijä ei olisi avannut suutaan, olisi kakara kuullut minulta muutaman valitun sanan. Vaivautuneella äänellä isä narisi "Teemu, älä heitä sitä koiraa". Tuoko muka riittää? Kakara on taatusti hetken kuluttua koulukiusaaja tai kiusattu itse. Oma vika ja vanhempien.
jo pennuta lähtien on huomannut että lapsi ei pärjää sille. Pienestä pitäen purraan retuutetaan ja ojennetaan lasta jne.
Lapsi ei ole koiran lelu ja koira ei ole lapsen lelu.
Meillä koira nimenomaan rähähti lapselle, joka on äärettömän kiltti ja varovainen otteissaan. Lapsi oli suorastaan alistuva. Koira palautettiin alimmalle paikalle. Lasta kiellettiin matelemasta koiran edessä.
Meidän perheessä ei ole lapsia, eikä ystävillämmekään ole pikkuisia lapsia, joten koira ei ole niihin pennusta asti kunnolla tottunut. Meillä lähes joka naapurissa asuu kuitenki pieniä ja vähän isompiakin lapsia, joten koira niihin jotenkin tottunut, antaa lapsen silittää ja istuskelee kärsivällisesti jonkin aikaa vieraan lapsen paijattavana. Näyttää jopa ihan nauttivan tuosta hetkellisestä huomiosta. Parin minuutin päästä kuitenkin yleensä vilkaisee minuun että "voitaisiko jo jatkaa matkaa?" eli sietää lapsia, tykkää olla vieraan rapsuteltava hetken, mutta ei niistä kuitenkaan sen enempää perusta. Kerran sitten tuli eräs äiti meitä vastaan lapsensa kanssa ja tämä lapsi halusi silittää koiraani. Annoin siihen sitten luvan ja aloin itse jutella niitä näitä lapsen äidin kanssa, kun ensin katsoin että lapsi silitti koiraa ihan kauniisti ja koira istuskeli rauhallisesti paikoillaan. Muutaman minuutin kuluttua koirani ilmeisesti haistoi läheisessä ojassa jotain mielenkiintoista ja meni nuuskimaan sitä, lapsi lopetti silittämisen. Käänsin katseeni hetkeksi pois ja kun käännyin katsomaan koiraani, lapsi oli potkimassa nuuskimassa olleen koirani kuonoa. Ei siis mitään kovia potkuja, mutta potki kuitenkin. Koirani vain katsoi hämmentyneenä lasta, eikä äiti torunut lastaan sen kummemmin! Tokaisi vain jotain tyyliin "noh, noh ei noin saa tehdä" ja käänsi sitten sitten katseensa pois, vaikka lapsi vielä huitoi kengällään koiraani kohti. Kutsuin hämmentyneen näköisen koirani vierelleni, jotta lapsi lopettaisi huitomisen. Rehellisesti sanottuna itse säikähdin hieman, miten koirani reagoisi moiseen, sillä se ei muutenkaan ole mikään yltiöystävällinen ja kärsivällinen lasten suhteen, vaikka onkin tosi kiltti, eikä ole koskaan ollut ketään kohtaan aggressiivinen. Se ei kuitenkaan omista esimerkiksi kultaisennoutajan loputonta kärsivällisyyttä lapsia kohtaan. Eniten ihmetytti kuitenkin äidin käytös...vähän toruttiin, mutta potkiminen sai jatkua. Toivon todella ettei se perhe hanki ikinä koiraa..
Postitin tämän saman viestin toiseen ketjuun, jossa sivuttiin samaa aihetta hieman toisesta näkökulmasta. Mielestäni tämä sopii myös tänne:
En kannata "vaarallisten" ja vaikeasti hallittavien rotujen kieltämistä. Yleisimmin vika on siellä hihnan toisessa päässä. Ihmiset tuppaavat hankkimaan vaikeita koiria liian heppoisin perustein ja jotkut päätyvät kokemattomuuttaan rotuun, jonka käyttötarkoitus ei todellisuudessa sovi olosuhteisiin, joihin se otetaan.
Jokaisen koiraa harkitsevan pitäisi harkita äärimmäisen tarkkaan minkä rotuisen koiran ottaa, mihin olosuhteisiin sen ottaa, mihin sitä käyttää, mitä voi sille tarjota ja kuinka kykenee hallitsemaan/kouluttamaan koiraa. Johdonmukaisuus koiran harkinnassa ja hankinnassa sekä sen jälkeen määrätietoisessa kasvatuksessa on kaiken A ja O.
Mielestäni tietyt, tilastoissakin vaarillisen paljon esillä olevat koirat voitaisiin kieltää ihmisiltä, joilla ei ole aiempaa koirakokemusta. Vielä parempi vaihtoehto olisi pakolliset kurssit ja niiden läpi pääseminen ennen kuin voisi tällaisen koiran itselleen ottaa. Kurssilla voitaisiin käydä läpi roduille tyypillistä käyttäytymistä ja koulutuksen tärkeyttä. Lopuksi tentti, jolla varmistetaan että kurssilainen on todella sisäistänyt opetuksen.
Media on pullollaan uutisia koirien hyökkäyksistä ihmisiä kohtaan. Hämmästyttävän monessa tapauksessa vaaratilanteeseen johtaneet syyt ovat kuitenkin täysin ihmisessä. Mm. Koira irrallaan, tuntemattomat päästetty silittämään koiraa, lapsi yksin koiran kanssa... Ei näin. Kyllä näissä tapauksissa on koirassa varmasti näkynyt jo merkkejä tasapainottomuudesta. On hyvin harvinaista että kilttinä ja ihmisystävällisenä tunnettu koira yllättäen hyökkäisi ihmisen kimppuun. Useimmissa tapauksissa on kysymys hallinnan laiminlyönneistä tai koiraan kohdistuneista ärsytyksistä. En kuitenkaan kiellä sitä etteikö tapauksia, joissa koiralla on vain yllättäen (siis ilman MITÄÄN aikaisempia varoitusmerkkejä, joiden olisi kuulunut saada koiran haltija varpailleen) napsahtanut, mahtuisi tähänkin joukkoon.. joskin uskon määrän olevan häviävän pieni.
Koira on vuosituhansia ollut ihmisen kumppani. Sitä on jalostettu erilaisiin käyttötarkoituksiin ja nämä käyttötarkoitukset ovat edelleen nähtävissä useimmissa roduissa, vaikkakin moni aikanaan erityisen käyttötarkoituksen omannut koirarotu toimii tänä päivänä pääasiallisesti seurakoirana. Mediassa olisi huomattavasti vähemmän näitä hyökkäystapauksia mikäli ihmiset eivät hankkisi omaan elämäntilanteeseensa käyttötarkoitukseltaan sopimatonta koiraa. Järki siis käteen ja vahingoilta vältytään.
Voisin vielä lisätä muutaman sanan aiheeseen lapset ja koira samassa perheessä sekä lasten kohtaaminen vieraiden ja tuttujen koirien kanssa:
Jokaisen lapsen vanhemman pitäisi opettaa lapselleen jo pienestä pitäen miten käyttäydytään eläinten kanssa. Vieraiden koiria ei koskaan mennä silittämään ilman lupaa, koiria lähestytään aina rauhallisesti ja annetaan koiran rauhassa haistella ja tutustua. Jos omassa perheessä on koira, lasta ei tulisi missään tapauksessa, ikinä jättää kahden koiran kanssa. Vanhempien lasten kanssa tämä on käytännössä mahdotonta, mutta siinä vaiheessa lapsen pitäisi jo itse tiedostaa miten koirien kanssa elätään ja ollaan. Koiralle annetaan oma tilansa, sitä ei härnätä, ei juosta ja riehuta koiran läheisyydessä. Näiden asioiden saattamiseksi lapsen ymmärrykseen täytyy olla äärimmäisen johdonmukainen. Useimmat lapset ovat (ikävä sanoa näin, mutta se on totuus) melko typeriä näiden asioiden suhteen ja heille tuntuu olevan vaikea ymmärtää miksi tiettyjä asioita eläimen kanssa EI saa tehdä. Aikuisen tehtävänä siis on varmistaa että lapsi todella ymmärtää miksi. Lapselle tulee kertoa rehellisesti mitä saattaa pahimmassa tapauksessa käydä, olla tarpeeksi tiukka ja antaa lapsen ymmärtää, että jos eläimen kanssa ei käyttäydy asiallisesti, saattaa se johtaa ikäviin seuraamuksiin (koira puree, koira häiriintyy, koira joudutaan lopettamaan, koira joudutaan antamaan pois). Pienten pelotteiden antaminen ei siis missään nimessä ole huono asia. Lisäksi lapselle olisi hyvä korostaa moraalisia arvoja. Lapselle tulee kertoa, että koira kykenee tuntemaan kipua samalla tavalla kuin ihminenkin ja että koira voi suuttua kuten ihminenkin, jos sitä ärsytetään.
Myös koiranomistaja voi helposti suojautua ikäviltä vastoinkäymisiltä ja tehdä lasten kanssa kohtaamisesta turvallista. Koiraa ei pidä jättää valvomatta yksin pihalle tai kaupan eteen, jossa vieraat lapset saattaisivat sitä häiritä arvaamattomin seurauksin. JOS (Tässäkin harkintaa ihan koiran luonteen ja aiemman käyttäytymisen mukaan) antaa vieraiden (tai tuttujen) lasten silittää koiraansa, kertoo lapselle miten koiraa lähestytään ja neuvoo välttämään äkkinäisiä liikkeitä.
Summa summarum siis... Hyvä koiranomistaja pitää koiransa hallinnassa, suojelee ympäristöä koiralta ja koiraa ympäristöltä.
Itse otin lapsiin tottuneen aikuisen koiran.. Kävikin niin, että oli varmasti tottunut lapsiin, kiusaaviin sellaisiin. Tullessaan pelkäsi lapsia ja jos en ollut paikalla, näytti hampaita (aina oli aikuinen toki paikalla). Häntään jos joku edes hipaisi, näykkäisi. No, lapsia meidän suvussa riittää, ei auttanut kuin opettaa koira tavoista pois. Apuna oli tavallinen, koiriin tottunut 4-vuotias lapsi. Yhdessä opetettiin aina vierailujen yhteydessä: lapsi silitti varovaisesti, antoi nuuhkia, aluksi antoi herkkujakin. Kehuttiin koko ajan vaikka ilmankin hienosti meni. Vuosi siinä meni, mutta nykyisin koira rauhallinen ja rentoutunut lasten kanssa. On oppinut huomaamaan, etten anna kiusata, voi siis olla levollisin mielin ja nauttia pikku käsien rapsutuksista. Kaikki, ihan kaikki meille tuntemattomat lapset ovat aina osanneet olla nätisti koiran lähellä. Kun ovat kysyneet saako silittää, olen sanonut, että koira pelkää ja sen kanssa täytyy olla varovainen. Että jotkut lapset ovat joskus sitä kiusanneet. Ettei käy vahinkoa ja koira säikähdä ja pure. KOSKAAN ei ole tullut ongelmaa.
Meille ennenkin tullut aikuisia, ei lapsien kanssa toimeen tulevia koiria. Joskus kai tilanne jo menetettykin varmasti, mutta sitkeällä työllä on meillä kaikki koirat onnistuttu perheessä pitämään. Koiraakaan ei voi ottaa vaan sillä ehdolla että jos homma toimii. Sen on sitten toimittava! Eihän sillä koira-raukalla ole sananvaltaa siihen mihin perheeseen päätyy!
Käsittämätöntä että tästä vielä (en siis tarkoita tätä ketjua) voidaan väitellä, kun asia aika päivänselvä jos järkeä päässä yhtään. Ja lisättäköön vielä, että koiraa ja lasta ei saa jättää valvomatta keskenään. Kyllä meilläkin voi esim. vessassa käydä turvallisin mielin, eikä koirat lapsille mitään tekisi (nyt jo siis omiakin), mutta silti: koiralla koiran tavat ja vaistot, lapsilla samoin omansa! "Ei lapsi ymmärrä". Höpö, höpö, useimmat aikuiset vaan pitävät lapsiaan tyhmempinä kuin ovatkaan! Se on sitten asia erikseen jos ei usko, sitä ei ymmärtämättömyyteen pidä sekoittaa. Eli kyllä se vika sielläkin on "hihnan" päässä.
Meillä myös ollaan totuttu lapsiin, vaikkei meillä itsellä ole semmoisia, mutta koiralle ei koskaan
ole tullut pahoja kokemuksia lapsista, antaa niiden kyllä silitellä ja näin jos vain tekevät sen "oikein".
Koirani myös pussailee lapsia kovasti, mutta joskus sitten on niitä lapsia jotka ei vät tiedä mitän käyttäydytään koiran kanssa, koira poistuu heti paikalta minun viereeni tai omaan petiinsä.
Ja sinne lapsilla ei ole mitään asiaa, jos koirani menee petiin, niin en sinne
mene otse eikä myöskään lapsi! koiralla täytyy olla oma paikka jossa se saa olla rauhassa.
Yhtä ainoaa lasta olen joutunut komentamaan, kun meni repiin koiraani korvasta, koirani
katsoi vaan minua surullisena. pyysin koirani pois sieltä ja sanoin lapselle, että
koiraa ei sitten revitä enää koskaan korvasta tai minä revin sinua korvasta, ei sen jälkeen
kyllä repinyt koiraani korvasta.
Ikävän usein törmää lapsiin, joille ei ole millään tavalla kerrottu miten koirien kanssa käyttäydytään. Meidän koiravanhuksemme tykkää kyllä lapsista - omista lapsistamme. Vieraiden lasten tullessa kohden väistyy sivuun, ja pyrkii kauemmas. Niin monet, monet kerrat olen joutunut "kouluttamaan" vieraiden lapsia (vanhempien seisoessa vieressä sanomatta sanaakaan) ettei koiraa jahdata tai sitä kohti rynnätä kiljuen halailemaan, koiran omalle paikalle ei mennä retuuttamaan koiraa tms vaan koiraa pitää lähestyä varovasti ja antaa koiran tulla itse haistelemaan. Vanhemmat ihmettelevät sitten suureen ääneen että miksei se meidän "musti" voi tulla tänne olohuoneeseen kun lapset siitä niin tykkää.. Ja koira nimenomaan on paennut huoneesta noiden lasten takia..
Jos sanon, että koira arastelee vieraita lapsia, vastaus kuuluu useimmiten "kyllä meidän "Janne" tykkää koirista, totta kai päästät koiran tänne." yritä siinä sitten selittää, että en minä sitä lasta suojele koiralta vaan koira siltä lapselta.
mikä teitä vanhempia vaivaa jotka ette komenna lastanne jos lapsi menee härnäämään koiraa?? mä oon tosi usein törmänny näihin lapsia lelliviin vanhempiin, jotka mussuttelee omille lapsillensa vaikka lapsi tekis jotain kiellettyä. ja sitten ärsyttää kun monet ei tunnu osaavan kunnolla sanoa lapselle että EI NOIN EI SAA TEHDÄ!! vaan aletaan oikein lässyttämään vaan. ja on tälläsiinkin tullu törmättyä ja nähtyä että kun lapsi menee vaikka koiraa repimään turkista niin yleensä sen lapsen ÄITI varsinkin tulee siihen ottaa lapsen syliin ja sanoo "VOI ÄIDIN KULTAMUSSU HANIPUPPELI EI SITÄ ÄIDIN MUSSU NOIN SAA TEHDÄ!" VOI JESSUS TEITÄ JOITAKIN!! oikeesti. kasvakaa eka ite aikuisiksi ennen ku pukkaatte niitä lapsia tähän maailmaan. teijän tollasten takia monet koiratki viedään lopetukseen kun lapsi vaan härnää ja härnää ja vanhemmat ei tee mitään asian eteen. lellitään vaan sitä OMAA HANIPUPPELII
mun siskopuoli oli ostanu lapsellensa kerran kissan ja se lapsi oli rääkänny sitä kissaa. oli istunu sen päälle, kuristanu, lyöny, tökänny silmään ja ties mitä. no se tää mun siskopuoli on muutenkin niin lellijä ettei se ollu koskaan sitä kunnolla komentanu. siis joo, olihan se toki kieltäny mutta samalla lässyttäny sille just tyyliin VOI KULTA MUSSU.. no sitä rääkkäämistä oli aina jatkunu lisää ja lopulta se oli vieny sen kissan lopetukseen. ei ees voinu vaikka koittaa myydä sitä tai antaa pois, oli vaan piikille vieny.
ottaa niin hermoon tällänen toiminta! KOMENTAKAA LAPSIANNE !!!