oikeesti miten kauan siitä jo on...huhhu. Mä en koskaan kuvitellut, että ihan näin pitkäks venähtäis tai toisaalta menis siihen ettei koskaan nähdä. Jotenkin surullista.
Mieti
on.
22882
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Tsirp tsirp.
:( !!
on ainoo joka voi vaikuttaa asioihin.
auttais jos tekis jotakin muuta kun kirjottelis nimettömiä viestejä nettiin. Asioiden eteen pitää yleensä tehdä jotakin, pelkkä ruikutus ei riitä.
on......
Tee jotain äläkä ruikuta.
varmaankaan ole tehnyt mitään näiden vuosien aikana? :) joskus vaan asiat ei mene niinkuin toivoo.
ei laske aikaa näköjään.
Elokuussa rakkauteni täyttää 4 vuotta, ja yhä olen voimaton sen edessä.
No, vaatteet päälle ja tiistain aloitukseen, kyllä se siitä.
huomata etten ole ainut, jonka rakkaus on kestänyt kohta 4 vuotta.
Raskasta tämä on, koska en voi häntä koskaan saada:(
Nainen minäkin.
miksi olet voimaton sen edessä, onko se kiellettyä,
vai miksi et kerro hänelle tunteistasi?
ei päästä lähelleen, ehkä hän ei haluakaan. Ei se olisi minulle kiellettyä,
olen vapaa ihminen. Hänestä en ole varma, ja enkä lainkaan tiedä hänen
tunteistaan. Tarkoitan voimattomuudella sitä, että olen epäillyt järkeäni ja antanut
ajan kulua, enkä tuosta huolimatta pääse tunteistani. Toinen este on se, että kun olen
jahkaillut, enää en kehtaa, että on VAIKEATA.
En ole tehnyt omasta mielestäni mitään sellaista häntä kohtaan, mistä hän olisi ikuisiksi
loukkaantunut. Tai ehkä jos olen, hän oisi voinut vaatia vastauksia ja perusteluja.
En jaksais elää totaalisesti ilman häntä.
Mitä enemmän aikaa menee sitä vaikeempi on ottaa yhteyttä.
Tiedän miten voisin ilmestyä eteesi, mut en enää uskalla. Pelkkä ajatus
näkemisestä saa sydämen pamppailemaan. Musta on tullut näköjään
oikee arkajalka. Näin se elämä menee ja aika tekee joskus tehtävänsä.
So sad :(
Kauan on ja yhä kauemmaksi mennään. Joskus oli aikoinaan sellanen palavahalu päästä yhteyteen, mut sekin on hiipunut tässä pikkuhiljaa. Samoin kyllä myöskin kaikki ennakkoluulot ja niin...joten ei mulla enää olis mitään tosiasiallisia esteitä tavata tai henkisiä estoja. Kait tällä joku tarkoitus on ollut. Tää on vähän niiku vuorelle kiipeemistä. Sitä vaan nousta juputtaa eikä enää kohta edes muista miksi.
Niin, etkä halua edes että tiedän kuka olet, oletko sinä sinä vai naapurin Väinö...eli olet päällä...et halua joutua alle....
Tuon täytyy olla minulle tarkoitettu. Omin sen ainakin itselleni.. Niin ei tarvitse muiden murehtia.
Kiitos tiedosta.
:) Murehtiiko joku täällä yleensä jotakin.... Jokainen riitelee ihan issekseen, itsensä kanssa, kuulematta toista....arvailee, kokeilee....ja tekee päätelmiä - mihin vastataan niin ajatellaan eli kalakka osuu..jne...jokainen tekee omia johtopäätöksiään....jne.
No se kyllä.. Sitä vain niin helposti väsynä omii itselleen ne kaikkein surkeimmat ja pahimmat viestit. Paras olis varmaan kun sulkis koneen ja tekis jotain ihan muuta. Mut ne tärkeät hommatkin pitäis tehdä nimenomaan koneella. Mut eihän näitä sivuja ole pakko lukea. Helpommin sanottu kuin tehty..
joo. sitä kiipeää ja kiipeä, koska uskoo huipulla tulevansa palkituksi... ja ainahan sitä tuleekin.
Tuleeko muka huipulla aina palkituksi, eikä tule :) Ihailtavaa optimismia.
tein sen prkle... jes! Niin se menee, sisukkuus palkitaan:) Joskus jopa henkeä salpaa se mitä eteen avautuu. Öitä.
No jopas kele temput teit :) Hienoa ja varo, huipulla tuulee. Öitä.
En olisi uskonu minäkään. Sen tiesin heti että et helposti haihdu mielestä niin kuin sitten on käynyt. Miten tämä menikin näin.