Ikävä tuottaa

häkeltymään, mutta nyt kyllä hiven häkellyn! No, en kuitenkaan punastu!

Mutta sanasi myötäilee juuri sitä, mitä tuossa aloituksessani ajoin takaa. Koska jos ikävä on tuskaa tuottava tai sydäntä raastava, niin mitä se oikeastaan kuvaakaan?

Mielestäni sitä, että tämä tuskaa tunteva ikävöitsijä elää elämäänsä ainoastaan ikävöinti -kohteensa kautta. Eli ikävöitsijä ei ole oppinut avaamaan sitä omaa kokemusmaailmaansa tähän niin sanottuun normaaliin todellisuuteen?! Tai ei ole löytänyt sitä ominta itseään? Ja vaarana tässä piilee se, että se ikävöinnin kohde saattaa käyttää 'asemaansa' väärin?

Ja aito ikävä? Niin, minunkin mielestäni se tuottaa ainoastaan miellyttäviä tunteita. Olipa toinen kuinka kaukana tahansa tai kuinka kauan poissa. Riittää kun tietää, että hän on!

Aito rakkaus ja aito ikävä? Niin, niin se on, kuten lausut!

Minuakin jo hiven hymyilyttää, ja häkellykseni on myös jo poissa! Kiitos kauniista sanoistasi, niistä kun saa aina ylimääräistä energiaa/virtaa!

Tähtis 98 kirjoitti:

häkeltymään, mutta nyt kyllä hiven häkellyn! No, en kuitenkaan punastu!

Mutta sanasi myötäilee juuri sitä, mitä tuossa aloituksessani ajoin takaa. Koska jos ikävä on tuskaa tuottava tai sydäntä raastava, niin mitä se oikeastaan kuvaakaan?

Mielestäni sitä, että tämä tuskaa tunteva ikävöitsijä elää elämäänsä ainoastaan ikävöinti -kohteensa kautta. Eli ikävöitsijä ei ole oppinut avaamaan sitä omaa kokemusmaailmaansa tähän niin sanottuun normaaliin todellisuuteen?! Tai ei ole löytänyt sitä ominta itseään? Ja vaarana tässä piilee se, että se ikävöinnin kohde saattaa käyttää 'asemaansa' väärin?

Ja aito ikävä? Niin, minunkin mielestäni se tuottaa ainoastaan miellyttäviä tunteita. Olipa toinen kuinka kaukana tahansa tai kuinka kauan poissa. Riittää kun tietää, että hän on!

Aito rakkaus ja aito ikävä? Niin, niin se on, kuten lausut!

Minuakin jo hiven hymyilyttää, ja häkellykseni on myös jo poissa! Kiitos kauniista sanoistasi, niistä kun saa aina ylimääräistä energiaa/virtaa!

sinun kaunista on, ehkä saan sinut punastumaankin, ei itse tarkoitus kylläkään ; ) rakkaudella sen tekisin : ) Oletko joskus kokenut ? Olen miettinyt häkeltymistä, punastumista ohimennen, miksi niin vältellään tuota "orpona" puolustuskyvyttömänä oloa,
"itse" olen sitä tehnyt, vältellyt... Nyt olen kääntämässä juhlalliseksi muurittomaksi oloksi, niin ihana hyökkäämätön, vailla suojaa. Ettei vain olisi "antaudun", joka taas vapauttaa elämään...unohtaa "tuon suuren itsensä suojelun". Meinaa vain vanha ohjelmointi lähteä käyntiin, pakoon tai jotain muuta turhaa "iskemään takaisin". No, kun otit puheeksi, teen sen täst edes kunnolla häkeltymisestäni nauttien ; )

Todellisuus on jotain sellaista, johon itse ei ole lisännyt mitään! Nähdä kuin peilikuvansa vain, siihenkin "naiset" yli 90 % lisäämässä "tyytymättömyyttään". Dietti-ohjelmat menee kaupan...hyväksikäyttöä, kaupankäynti ei kuulu rakkauteen...

"Asemaansa väärin", tuo pistään taas minut lentoon moniin suuntiin. Asemanhalli on kuin elämän odotushuone...raiteita... No, "aseman väärinkäyttöä" tarkastelit kokemuksesi pohjalta, ikävöinnin kohteelta tai kuinka vain molemminpuolin. Mitkä voimat kummallakin aina voimassa. Jos tuo yksi hyvä, rakkaus vapaasti toimii, ei ongelmaa. Tuo yksi paha, pelko saa taas jotin muuta aikaan. Jos haluaa elämän tiivistää, RAKKAUS/pelko. Yksinkertaista olisi pelkkä RAKKAUS. Ja helppoa !
Olen muuten syyllistynyt asemani väärinkäyttöön, se on elämäni kauneinta, eniten opettavaa, kaikkea,
aitoa rakkautta... aitoa ikävää. Pelkkä tietoisuus sinusta, olemassaolo kantaa, sinä olet. Niin se on kuten sanot. : )
Kuinka helppoa onkaan rakastaa, nytkin se valtaa minut, kun sinä katsot ymmärtävästi minua tuomitsematta... Perusolemuksemme on rakkaus ! Miksi opettaakaan vihaamaan ?

Häkellytään, punastutaa, se tekee niin hyvää ; )

leivo`s kirjoitti:

sinun kaunista on, ehkä saan sinut punastumaankin, ei itse tarkoitus kylläkään ; ) rakkaudella sen tekisin : ) Oletko joskus kokenut ? Olen miettinyt häkeltymistä, punastumista ohimennen, miksi niin vältellään tuota "orpona" puolustuskyvyttömänä oloa,
"itse" olen sitä tehnyt, vältellyt... Nyt olen kääntämässä juhlalliseksi muurittomaksi oloksi, niin ihana hyökkäämätön, vailla suojaa. Ettei vain olisi "antaudun", joka taas vapauttaa elämään...unohtaa "tuon suuren itsensä suojelun". Meinaa vain vanha ohjelmointi lähteä käyntiin, pakoon tai jotain muuta turhaa "iskemään takaisin". No, kun otit puheeksi, teen sen täst edes kunnolla häkeltymisestäni nauttien ; )

Todellisuus on jotain sellaista, johon itse ei ole lisännyt mitään! Nähdä kuin peilikuvansa vain, siihenkin "naiset" yli 90 % lisäämässä "tyytymättömyyttään". Dietti-ohjelmat menee kaupan...hyväksikäyttöä, kaupankäynti ei kuulu rakkauteen...

"Asemaansa väärin", tuo pistään taas minut lentoon moniin suuntiin. Asemanhalli on kuin elämän odotushuone...raiteita... No, "aseman väärinkäyttöä" tarkastelit kokemuksesi pohjalta, ikävöinnin kohteelta tai kuinka vain molemminpuolin. Mitkä voimat kummallakin aina voimassa. Jos tuo yksi hyvä, rakkaus vapaasti toimii, ei ongelmaa. Tuo yksi paha, pelko saa taas jotin muuta aikaan. Jos haluaa elämän tiivistää, RAKKAUS/pelko. Yksinkertaista olisi pelkkä RAKKAUS. Ja helppoa !
Olen muuten syyllistynyt asemani väärinkäyttöön, se on elämäni kauneinta, eniten opettavaa, kaikkea,
aitoa rakkautta... aitoa ikävää. Pelkkä tietoisuus sinusta, olemassaolo kantaa, sinä olet. Niin se on kuten sanot. : )
Kuinka helppoa onkaan rakastaa, nytkin se valtaa minut, kun sinä katsot ymmärtävästi minua tuomitsematta... Perusolemuksemme on rakkaus ! Miksi opettaakaan vihaamaan ?

Häkellytään, punastutaa, se tekee niin hyvää ; )

on sellainen tila, ettei hetkeen oikein osaa lausua mitään (tai ainakin itse tämän näin miellän). Kuten jo aiemmin lausuin, niin todella harvoin häkellyn ja vielä vähempi punastun. Johtunee kait siitä, että näissä keskusteluissa se tärkein, eli elekieli puuttuu? (Mutta kuitenkin häkellyin?).

Ja tästä syystä olen myös todella huono flirttaaja, koska senkin suojissa on todella hyvä peittää se todellinen oma itsensä.

Tuo ’aseman väärinkäyttö’? Ymmärtääkseni sillä vain hallitaan sitä heikompaa aika monella elämisen tasolla ja jos ikävöinti perustuu tällaiseen ’riippuvuuteen’, niin kyllä tässä kohtaa molemmat osapuolet ovat jommosessa pulassa. Sillä eikös tämä raastavaa ikävää tunteva ihminen näe ikävöintinsä kohteessa piirteitä, joita häneltä itseltään ’puuttuu’? (Vaikkei tosiasiassa puutukaan!). Ja tuo hallitsija? Ottanee huomioon vain sen oman 'suuren' itsensä?

Mutta tuo ’asemanhalli’ onkin aika hyvä paikka! Sillä koskaanhan ei voi tietää, mitä odotellessa tai sitten matkalla tapahtuu?! On parasta vain olla, siitäkin huolimatta että odottavan aika on suunnilleen aina yhtä pitkä?!

Rakkaus/viha ja rakkaus/pelko. Niillä on jokin ratkaiseva ero? Myös ikävöinnin suhteen?

Ps. Saattaa olla, että kohta joku muukin kanssalukija häkeltyy?

Tähtis 98 kirjoitti:

on sellainen tila, ettei hetkeen oikein osaa lausua mitään (tai ainakin itse tämän näin miellän). Kuten jo aiemmin lausuin, niin todella harvoin häkellyn ja vielä vähempi punastun. Johtunee kait siitä, että näissä keskusteluissa se tärkein, eli elekieli puuttuu? (Mutta kuitenkin häkellyin?).

Ja tästä syystä olen myös todella huono flirttaaja, koska senkin suojissa on todella hyvä peittää se todellinen oma itsensä.

Tuo ’aseman väärinkäyttö’? Ymmärtääkseni sillä vain hallitaan sitä heikompaa aika monella elämisen tasolla ja jos ikävöinti perustuu tällaiseen ’riippuvuuteen’, niin kyllä tässä kohtaa molemmat osapuolet ovat jommosessa pulassa. Sillä eikös tämä raastavaa ikävää tunteva ihminen näe ikävöintinsä kohteessa piirteitä, joita häneltä itseltään ’puuttuu’? (Vaikkei tosiasiassa puutukaan!). Ja tuo hallitsija? Ottanee huomioon vain sen oman 'suuren' itsensä?

Mutta tuo ’asemanhalli’ onkin aika hyvä paikka! Sillä koskaanhan ei voi tietää, mitä odotellessa tai sitten matkalla tapahtuu?! On parasta vain olla, siitäkin huolimatta että odottavan aika on suunnilleen aina yhtä pitkä?!

Rakkaus/viha ja rakkaus/pelko. Niillä on jokin ratkaiseva ero? Myös ikävöinnin suhteen?

Ps. Saattaa olla, että kohta joku muukin kanssalukija häkeltyy?

hieman sohin, ajatukseni kirjoitan;
viha ja pelko ?!!
ero on siinä että viha on pelon sivutuote
pelolla ei ole aseita jos sitä ei käännä hyökkäykseen ja viha kumpuaa tuosta pelosta
molemmat ovat supistavia
pelko on sitä että ei tunne olevansa tarpeeksi hyvä tai ei saa sitä mitä haluaa
käy hyökkäykseen ja vihan voimalla saat sen mitä luulet tarvitsevasi
vaikka todellisuudessa menetät vihassasi kaiken
rakkaudessa ei ole olemassa mitään muuta kuin puhdas tunne
ilman pyyteitä
vain rakastaa ja kaikki on siinä ;)

tai jotain siihen suuntaan...
kaunista iltaa teille

Woman In Love kirjoitti:

hieman sohin, ajatukseni kirjoitan;
viha ja pelko ?!!
ero on siinä että viha on pelon sivutuote
pelolla ei ole aseita jos sitä ei käännä hyökkäykseen ja viha kumpuaa tuosta pelosta
molemmat ovat supistavia
pelko on sitä että ei tunne olevansa tarpeeksi hyvä tai ei saa sitä mitä haluaa
käy hyökkäykseen ja vihan voimalla saat sen mitä luulet tarvitsevasi
vaikka todellisuudessa menetät vihassasi kaiken
rakkaudessa ei ole olemassa mitään muuta kuin puhdas tunne
ilman pyyteitä
vain rakastaa ja kaikki on siinä ;)

tai jotain siihen suuntaan...
kaunista iltaa teille

olet ihanan oikeassa. : ) Pelosta syntyy viha...
Rakkaus on puhdas, vapaa... muut nousee tuosta menettävästä pelokkaasta "itsestä"...
Kaunis on ilta ! Hyviä unia kaikille : )

Woman In Love kirjoitti:

hieman sohin, ajatukseni kirjoitan;
viha ja pelko ?!!
ero on siinä että viha on pelon sivutuote
pelolla ei ole aseita jos sitä ei käännä hyökkäykseen ja viha kumpuaa tuosta pelosta
molemmat ovat supistavia
pelko on sitä että ei tunne olevansa tarpeeksi hyvä tai ei saa sitä mitä haluaa
käy hyökkäykseen ja vihan voimalla saat sen mitä luulet tarvitsevasi
vaikka todellisuudessa menetät vihassasi kaiken
rakkaudessa ei ole olemassa mitään muuta kuin puhdas tunne
ilman pyyteitä
vain rakastaa ja kaikki on siinä ;)

tai jotain siihen suuntaan...
kaunista iltaa teille

Kuvaat, että viha on pelon tuote? En olekaan ajatellut asiaa tältä kantilta, ja tämä saattaakin olla oikea johtopäätös, kun kuvasit asian tilaa.

Mutta rakkaus/ikävä yhdistettynä viha/pelko?

Rakkaudessa, johon siis tarvitaan vähintään kahta ihmistä, niin pelko syttynee jo ennen kuin kykenee toista todella edes rakastamaankaan (ilmentänee heikkoa itsetuntoa?). Mutta viha syntynee vasta tilanteessa jossa on jo rakastuttu ja rakastettu (ilmentänee ’vihaajan’ omien virheidensä kieltämistä/piilottamista?).

Have a nice evening, too!

Tähtis 98 kirjoitti:

Kuvaat, että viha on pelon tuote? En olekaan ajatellut asiaa tältä kantilta, ja tämä saattaakin olla oikea johtopäätös, kun kuvasit asian tilaa.

Mutta rakkaus/ikävä yhdistettynä viha/pelko?

Rakkaudessa, johon siis tarvitaan vähintään kahta ihmistä, niin pelko syttynee jo ennen kuin kykenee toista todella edes rakastamaankaan (ilmentänee heikkoa itsetuntoa?). Mutta viha syntynee vasta tilanteessa jossa on jo rakastuttu ja rakastettu (ilmentänee ’vihaajan’ omien virheidensä kieltämistä/piilottamista?).

Have a nice evening, too!

Kirjoitin pitkästi sinulle tänne ja sitten en saanut sitä lähetettyä,
olinko lukinnut jotain innostustulvassani, vastailin kaikenlaista moninaista sinulle,
mutta luotan elämään niin paljon että saat kaikkeudesta tuulahduksia muutenkin : )
harmittaa mua, sinulle kun kirjoitin ! No, en jää tunteeseen makaamaan...
Aurinko meille paistaa, tähdet taustalla odottelee, en silmilläni nää... Kirkkain kuitenkin oot !
Nyt kiitoradalle vaan. Hyvää päivää ; ) Ja minä kun leivoksen kadotin....kuka sen söi : )

leivo`s kirjoitti:

Kirjoitin pitkästi sinulle tänne ja sitten en saanut sitä lähetettyä,
olinko lukinnut jotain innostustulvassani, vastailin kaikenlaista moninaista sinulle,
mutta luotan elämään niin paljon että saat kaikkeudesta tuulahduksia muutenkin : )
harmittaa mua, sinulle kun kirjoitin ! No, en jää tunteeseen makaamaan...
Aurinko meille paistaa, tähdet taustalla odottelee, en silmilläni nää... Kirkkain kuitenkin oot !
Nyt kiitoradalle vaan. Hyvää päivää ; ) Ja minä kun leivoksen kadotin....kuka sen söi : )

höpsö!

Mutta olen niin rättipuhki, että tekisi mieli itkeä vollottaa! No ei auta, yritetään olla tähtiä, vaikka välillä himmeitäkin!

Ja leivoksesi? Jospa kissasi tai koirasi söi sen? Minä en kuitenkaan!

Tähtis 98 kirjoitti:

höpsö!

Mutta olen niin rättipuhki, että tekisi mieli itkeä vollottaa! No ei auta, yritetään olla tähtiä, vaikka välillä himmeitäkin!

Ja leivoksesi? Jospa kissasi tai koirasi söi sen? Minä en kuitenkaan!

Sinä väsynyt lepäähän vain : )
höpsö kuulostaa kauniilta,
mutta enpä enempiä häiriköi,
suusanallisesti juttelen sulle nyt iltana tänä....
kuulehan...