Mä en tajuu, ekat puoli vuotta oli todella ihanaa aikaa. Poika oli aina niin hyvän tuulinen ja ei itkeny melkein koskaa. Söi aina kun ruokaa antoi ja joi kun tarjosi maitoa. Sitten sen jälkeen kun täytti 6kk, niin suunta on vaan menny pahemmaksi. Vähänväliä on sellasta että ei suostu syömään kun ehkä kerran päivässä ja maitoa velliä saa alas just sen 5dl hyvällä tuurilla. Toiseksi hän nykysin itkee ja kiukkuu tosi paljon, aina jos asia ei mene niin kun hän haluaa tai ei saa mitä haluaa, niin tulee raivari-itkut. Olen varmaan sen suhteen huono äiti, kun en ole koskaa oppinut tunnistamaan itkusta mitä lapsi haluaa. Syliinkin kun ottaa niin alkaa vaa kauhea rimpuilu, repiminen ja pureminen. Oikeesti välillä tuntuu että mä räjähdän, ei tällästä käytöstä jaksa ja sitten kun sitä on jatkunut jo pidemmän aikaa. Kyseessä on tällä hetkellä vasta 10kk ikäinen lapsi. Onko tämä ihan normaalia ja meneekö ohi? Kun minusta oikeesti tuntuu että päivä päivältä vaan pahenee....
Minne mun ihana kiltti vauva hävisi?
äiti2009....
8590
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sieltä se oma tahto alkaa putkahtaa :) Meilläkin välillä kiukutellaan milloin mistäkin ja ihan selvästi kohta 11kk tytöllä on jo ihan vain ärsytyskiukunpuuskia. Se hyväpuoli siinä on, että hänellä ne kyllä tunnistaa. Usein annan marista sitä kiukkukätinää hetken, enkä noteraa ollenkaan. Monesti löytyykin joku kiva roska lattialta, jota sitten alkaa tutkimaan :) Tietysti jos oikeasti itkee niin saa syliä ja lohtua. VÄlillä on päiviä, että kätistään joka asiasta, etenkin silloin, kun hampaita tehdään. Ja kyllä minullakin menee hermo välillä. Yleensä silloin sanon tiukalla äänellä, että nyt loppu tuo turhanpäiväinen marina, äiti ei jaksa enää kuunnella. Ja toisinaan poistun huoneesta ihan pieneksi hetkeksi, puhallan itse ja tulen takaisin ja halaan. Saa sitä äitikin hallitusti räjähtää välillä ja näyttää, ettei ihan mikä tahansa käy. Meillä sinänsä on vain helpottanut 6kk jälkeen, kun tyttö on nyt pikkuhiljaa alkanut yöt nukkumaan paremmin niin koko elämä tuntuu helpommalta äidistä.
JOs ei syö, niin ei syö, älä tuputa. Kyllä hän sitten syö kun nälkä tulee. Jos närkästyy siitä, ettei saa jotain, koita viedä huomio muualle. Meillä itkut loppuu melko nopeasti, kun alkaa esittelemään vaikka lamppua tms. Kyllä se siitä helpottaa, kun toinen pääsee paremmin liikkeelle ja oppii ilmaisemaan itseään.
Joo tiedän että syö sitten kun on nälkä, mutta kun tätä tapahtuu niin useasti, syö ehkä viikon verran kuukaudessa normaalisti. Alkaa vaa ärsyttää kun ruokaa saa kokoajan heittää roskiin. Poika konttaa hyvin ja on nyt alkanut nousta tukea vasten seisomaan. Meillä ei toi huomion vetäminen muualle toimi, kun rupeaa itkemään, niin sitten itketään.
Mutta kiva kuulla että en ole ainut :)
Kuulostaapa tutulta! Meidän tyttö huusi ekat kolme kuukautta mahavaivoja, sitten oli sellainen ihana vauva- vaihe ja nyt reilun 8kk: n ikäisenä kiukkuaa koko ajan. Alkaa omaa tahtoa löytyä ja se kyllä näkyy. Itkee ja kitisee vaan enkä mäkään tunnista sen itkuista, että mikä nyt on vialla. Mä imetän vielä enkä osaa sanoa onko tytöllä nälkä, halu tissille, väsynyt vai vain halua kiukuta. Ja kyllä mä välillä hermostun vauvalle, ja sanon jotain vähän tiukempaan sävyyn. Meillä on kanssa toi roska lattialla juttu, kun sellaisen löytää tai jonkun muun pienen yksityiskohdan niin kitinä loppuu siihen. Toi on tosi ärsyttävää kun vaan rimpuilee ja meillä tyttö laittaa koko vartalon ihan jäykäksi, ettei sitä saa edes hyvään asentoon syliin ja huutaa ja karjuu. Toivottavasti tää on vaan joku vaihe ja menee pian ohi. Meillä on kanssa noita ruokailukiukku-kohtauksia. Alkaa huutamaan syöttötuolissa heti kun näkee ruuan ja eihän siitä syömisestä sitten mitään tule. Meillä on tosin tyttö ollut aina huono syömään, joten olen aina lopettanut heti kun näyttää ettei maistu.
Onko lapsella mitään ruoka-allergioihin viittaavia oireita (iho/suolisto-ongelmat)? ja nukkuuko öisin hyvin?
Ei ole mitään allergioita. On ihottumaa, mutta se on vaan kaulan alueella, koska kuolaa ja ruokaa menee siihen, niin vaatteet hiertää. Lääkärissä näytin tätä, niin sano että johtuu tosta. Öisin heräilee myös nykyisin enemmän, koska pöyrii ja möngertää paljon, niin joutuu sitten ihme asentoihin, josta pitää siirtää takasin. Herää edelleen kerran yössä juomaan maitoa.
se nyt vaan mun mielestä kuuluu tohon "vauvan elämään" Eihän hyvänenaika nyt kukaan lapsi ole aamusta iltaan kiltti. Jotkut vauvat on ihan vauvana vaativia/kiukkusia jne ja sitten isompana oikein kilttejä tai toisin perin niinkuin sinun tapauksessasi!!
Vauvasi on juuri siinä iässä,uutta opitaan,omaa tahtoa löytyy,mieltä osoitetaan,syödään kun huvittaa! Jos sua se syönti huolettaa kovasti niin miksi et puhu asiasta neukussa? Jos hän kerta syö vähän niin kyllähän ne neukusta pyytelisi painokontrolliin.
Jos kyse nyt ei ole mistään "kuolemanvakavasta" niin se olisi vaan kestettävä. Jokaisen äidin tai naisen tiedossa pitäisi olla se että kun lapsia saadaan,niin elämä ei ole sitä mitä se on ennen vauvaa ollut. Siinä vaaditaan äidiltä kärsivällisyyttä :) Voimia kuitenkin sulle. Ja tosiaan neukussa kandeis syömis asiasta jutella.
joku kipeä lapsella? ootko koittanut särkylääkettä ja kattonut helpottaako ja maistuisko ruoka paremmin...? kyllä nälkä pitäis tulla vaikka kuinka itsepäinen luonne olisi. etkä ole huono äiti.
tuli toi syömislakko vaihe. Hädissäni juoksutin lääkärissä kun tyttö ei syönyt millään ei etes herkkuja!!!! Mutta lääkärissä totesivat tytön todella terveeksi. Yksinkertaisesti pimulle tuli viikon syömälakko(parina päivänä sain huijattua ruokaa suuhun) mutta pimua ei sitten kertakaikkiaan huvittanut syödä. Silloin tytsy oli parivuotinen. joi onneksi. Kyllä se ohi menee aivan varmasti.