Jokseenkin surkuhupaisa tarina.
Löysin elämäni rakkausen ja rakkaus kyllä kukoistaa, mutta siltikin on yksinäinen olo.
(erittäin lyhyesti kerrottuna)
Tässä tapauksessa yksinäisyys johtuu ystävien puutteesta.
Ja ystävien puute johtuu siitä että olen uudessa kaupungissa kaukana kaikista vanhoista ystävistä ja sukulaisista.
Jotenki ajattelin että ei se nyt niin vaikeeta voi olla uudessa paikassa löytää uusia ystäviä :O
No mutta ei se kyllä helppoakaan ole.
Kuinka sitä tutustuu ihmisiin kun ei tiedä missä kävisi tai miten ottaisi kontaktia tuntemattomiin kun on perus ujoo sorttia?
Kaiken sorttiset illanvietothan olisi erittäin helppoja tutustumiselle mutta kun siihen on älyttömän suuret rajoitteet. Eli lapsia ja ei tietoakaan kenestäkään joka voisi niitä hoitaa sillointällöin jotta pääsisi tuulettumaan ja mahdollisesti luomaan uusia ystävyyssuhteita ihmisten kanssa.
tilanne kun on, että elää uudessa suhteessa ja lasten toinen vanhempi tässä tapauksessa isä) ei tapaa ikinä lapsiaan, joten ei ole sitä mahdollisuutta että voisi hilpasta viihteelle tapaamaan ihmisiä vapaina viikonloppuina.
Harrastuksen olen hommannut mutta ei sitäkään kautta ole löytynyt ihmistä jonka kanssa olisi helppo ystävystyä.
Tiedän että itsestäni on paljolti kiinni kuinka helppoa se voisi olla ,mutta kuten totesin aikaisemmin... olen perus ujoo sorttia joten en ihan äkkiseltään ala ihmisille juttelemaan ihan vaan ohi kävellessä.
Toisaalta kun ajattelee, niin jos vaan täyttää arkensa kaikella mahdollisella toiminnalla, niin kaipaako sitä ystäviä...no totta helkkarissa kaipaa...minä ainakin.
Hetkittäin tulee aivan sietämätön epätoivon tunne kun ei ole ketään kenen kanssa vaan jauhaa turhanpäiväisiä asioita ja juoda kupponen kahvia sillon tällön. Tai vielä suurempi epätoivo tulee kun on hetki jolloin haluisi narista jotain arkipäiväistä oikeasti mitätöntä ongelmaa ja purkaa pieniä turhautumisia ystävälle ja yhdessä todeta että no..olipahan taas typerää ottaa paineita noin pienestä asiasta ;)
Oli miten oli.... pakko todeta että ei elämä oo mitään jos ei oo lähellä ystäviä joihin voi turvautua ja joita voi myös itse auttaa ja kuunnella ja huomata että minustakin on jonkun ystäväksi ja olkapääksi.
Löysin elämäni rakkausen ja rakkaus kyllä kukoistaa, mutta siltikin on yksinäinen olo.
(erittäin lyhyesti kerrottuna)
Tässä tapauksessa yksinäisyys johtuu ystävien puutteesta.
Ja ystävien puute johtuu siitä että olen uudessa kaupungissa kaukana kaikista vanhoista ystävistä ja sukulaisista.
Jotenki ajattelin että ei se nyt niin vaikeeta voi olla uudessa paikassa löytää uusia ystäviä :O
No mutta ei se kyllä helppoakaan ole.
Kuinka sitä tutustuu ihmisiin kun ei tiedä missä kävisi tai miten ottaisi kontaktia tuntemattomiin kun on perus ujoo sorttia?
Kaiken sorttiset illanvietothan olisi erittäin helppoja tutustumiselle mutta kun siihen on älyttömän suuret rajoitteet. Eli lapsia ja ei tietoakaan kenestäkään joka voisi niitä hoitaa sillointällöin jotta pääsisi tuulettumaan ja mahdollisesti luomaan uusia ystävyyssuhteita ihmisten kanssa.
tilanne kun on, että elää uudessa suhteessa ja lasten toinen vanhempi tässä tapauksessa isä) ei tapaa ikinä lapsiaan, joten ei ole sitä mahdollisuutta että voisi hilpasta viihteelle tapaamaan ihmisiä vapaina viikonloppuina.
Harrastuksen olen hommannut mutta ei sitäkään kautta ole löytynyt ihmistä jonka kanssa olisi helppo ystävystyä.
Tiedän että itsestäni on paljolti kiinni kuinka helppoa se voisi olla ,mutta kuten totesin aikaisemmin... olen perus ujoo sorttia joten en ihan äkkiseltään ala ihmisille juttelemaan ihan vaan ohi kävellessä.
Toisaalta kun ajattelee, niin jos vaan täyttää arkensa kaikella mahdollisella toiminnalla, niin kaipaako sitä ystäviä...no totta helkkarissa kaipaa...minä ainakin.
Hetkittäin tulee aivan sietämätön epätoivon tunne kun ei ole ketään kenen kanssa vaan jauhaa turhanpäiväisiä asioita ja juoda kupponen kahvia sillon tällön. Tai vielä suurempi epätoivo tulee kun on hetki jolloin haluisi narista jotain arkipäiväistä oikeasti mitätöntä ongelmaa ja purkaa pieniä turhautumisia ystävälle ja yhdessä todeta että no..olipahan taas typerää ottaa paineita noin pienestä asiasta ;)
Oli miten oli.... pakko todeta että ei elämä oo mitään jos ei oo lähellä ystäviä joihin voi turvautua ja joita voi myös itse auttaa ja kuunnella ja huomata että minustakin on jonkun ystäväksi ja olkapääksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hommaa lastenhoitaja. Mannerheimin lastensuojeluliiton kautta voi saada koulutettuja lastenhoitajia. Tai voit laittaa vaikka lehti-ilmoituksen tai työvoimatoimiston sivuille ilmoituksen, että haet lastenhoitajaa silloin tällöin hoitamaan lapsiasi v-loppuisin. Tai johonkin paikalliseen oppilaitokseen, opiskelijat mielellään ottavat tällaisia pestejä lisätienestien takia.
No juu kyllähän sitä on miettiny noita vaihtoehtoja :)
Jotenki vaan ei saa itteensä niskasta kiinni.
Miettii että miten sitä nyt voi tuntemattomilta pyytää lastenhoitoapua...tyhmää tiedän