Kyllä hän huomaa.
Kirjoittelehan
Runoja.
33637
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
on muualla, runojen paikka ei ole täällä.
Enpä osaile runoja kirjoitella, paremmin toimin ilmeisesti muusana:) Luen kyllä jos kauniita ovat ja tajuan niistä jotain...:)
totean et runopalsta on muualla ei täällä, että tervemenoo sinne vaan. Pois täältä kun kerran on paikka sitä varten.
kopioiduista laulujen teksteistä olet ?!
tai linkitetyistä youtube biiseistä ?
tai toisten matkimisesta? vittuiluista?
vitseistä? hymiöistä? ...... no ei kiinnosta , oikeesti mua
mikä tänne kuuluu ja mikä ei ?! SINÄ ETT SITÄ MÄÄRÄÄ ;-)
TÄÄ ON VIILIÄ JA VAPAATA...JIHUUUUUUU
Voi tisslis ja titityy.voi mitä elämää sulla.
niin on ;)
ja sitt olis toivottavaa ett ei kirjoiteltais ruattiks, enklanniks tai eni vieraal kiälel
kun tää on SUOMENKIELINEN palsta !!!! hei kamoon eiks nii ;)
tää rajoittaminen on oikeesti ihan "Aatua"
ett kiitti vaan
toivottavaa, vaan S24 -säännöissä on tarkasti määritelty, että on kirjoitettava suomeksi; en muista oliko toinen kotimainen sallittu (luultavasti), mutta englanniksi ei saa kirjoitella. Usko tai älä, vaikka kuulostaakin ihan aatamin aikaiselta. Tuolla runopalstalla siitä on ollut jossain vaiheessa vääntöä ja lopulta sheriffi poisti englanninkielisen runon.
TOTTA??!!
onko joku ihan oikeasti halunnut poistattaa jonkun henkilön kirjoittaman ns.vieraskielisen runon?!
Ilkeyttä se minun mielestäni on, sanokoot säännöt mitä hyvänsä
nykyaikana kun kaikki globalisoituu niin täällä ollaan niin nurkkakuntaisia
voi surku... ;-(
vapautta!!
Elämän kanki,
ihminen kun
tunteidensa vanki,
ei auta siihen,
kevät,
ei hohtava hanki.
Voi elämän kevät
Hetken oli kevyttä ja ihanaa,
kuunnella sun äänes solinaa.
Hetken oli silmät mun
kiinni silmissäs sun.
Hetken kuumotti poskia, kun
katselin sun bodya.
Hetken vain mietin mihin
tää vois johtaa.
Hetken annoin mennä, kun
se mahdollisuus vietiin.
Hetken olin onnellinen haaveissain mun.
Nyt toivon,
ettei se hetki ollut turha.
Se oli hetki menestystarinaa
menneisyydestä.
ei pysty kirjoittamaan
Hän katsoi sinne suuntaan,
huokaisi, katsoi uudestaan,
paljoa sille ei voinut ainakaan,
että huomio karkasi tiettyyn paikkaan
Tiesikö, arvasiko sitä ollenkaan
Mitä sisällä tapahtuu, toivottavasti ei kuitenkaan
vieläkin sen silmissä tunsi, katseessaan
jonkin oudon tunteen, kerrassaan
LOISTAVA
En ite paljon runoi rustaa, mut tästä edellisestä pätkästä sais vaikka elokuvan!!! Itseasiassa aiheesta jo tehtykin muutama... Joskus vaan niin peijakkaan armotonta toi silmien vaeltelu. Huomasin itsekin tos pari vuotta sitten katsoneeni liian pitkään - lukittautuneeni suorastaan - yhteen tiettyyn takapuoleen. VOI LUOJA, SEMMOSET FARKUT PITÄS LAILLA KIELTÄÄ... Ihan kuin ois ollu joku ylikehittynyt röntgenkatse, siis kun ihan tarkkaan saatoin ku-vi-tel-la miten ihanasti se pakara ois sopinu mun pehmoiseen - puutarhatöiden hiukan kovettamaan - käteen. Nii-iin väärin. Ja sitten - lehahtaa punaiseksi, kun tajuaa, et se peijakas tais kattoo just muhun päin silloin, kun nuolaisin suupieltäni unelmoiden. Ja kun se ei oo tän tyypin kanssa vain sitä, että niinku *voihkii tuskissaan* vaan koko persssoona on i-han-na-mu. Nuolisin ihanmielelläni jotain muuta kuin suupieltäni - myönnän (vaikkaenhänelleikinävaikkamitenanelisi) Tästä siis oli runous kaukana. Ja naisellinen hämillisyys. Tosikaukana; *nyökkäilee totisena, hiukan ujosti virnistellen*. Totean, että vieläkin sama takamus vetoaa persoonoineen, se on vaan hippasen vaikeaa saada okulääriin, pitäs kai tehä etätöitä vai mitäneon...
jo lopettaa tai taukoa oikeastaan pitää,
tyhjää ladata luonnon mukaisesti...
????
**** lataa ja laukoo..päätä aukoo..pitää väliin kunnon taukoo.Selittää tauolla ummet ja lammet, vääntää, kääntää ämmät ja länget.Sinisin silmin viattomana, ymmärrän toki.
kynäsi sauhutessa! olipa hauska, vois olla mulle ämmät ja... hännät.
viritän.... liippaan ja väännän..
Paperille sen myös säädän.
Seuraat, sihtaat.. mutta mitä pihtaat ?
Rakennan ansan... viritän vaijerin....
koukutkin katselen ja uistinta nakkelen....
saalista ihmettelen ja tarkoitusta kyselen..
ei niihin saalista olisi pitänyt jäädä...
Saaliit löysäilen ja ilkeillä sanoilla saattelen..
Jospa ymmärrät pois mennä, etkä enää pesääni lennä.
Itseäni rikkoa en anna, sydämeni panssarin kannan.
......
enhän osaa muuta,
kuin aukoa mä suuta.
ilman selviä sanoja,
olen pelkkä anoja.
nainen minut sekaisin saa,
ei voi olla kauniimpaa.
huulet nuo kuin tulta,
saisinpa mä suukon sulta.
lähes kaiken saat sä multa,
vain yhtä pyydän kulta.
älä kysy miltä näytät,
kun vaatteesi sä täytät.
niin pahaltako näytän ?? :(
Kiitos tästäkin vähästä.
Runo on sinulla
nim.täytän kyllä vaatteni ;-)
en tarkoittanut että näytät pahalta. naisilla vain on mielestäni hieman rasittava tapa kysyä miltä näyttää
missäkin vaatteessa. eikä siihen tunnu riittävän mikään vastaus. tuo miten sen "runoilin" oli ainoa minkä sain rimmaamaan.
Hymyyn vetää suu mun,
olkoon se sitten kauhistus sun.
Vaatteeni toki täytän ja itse päätän myös miltä näytän.
Etiketit voi järkytyksen kokea ja tullakkin pieniä mokia.
Vain se on tärkeintä että viihdyn niissä....vaikka sitten nenäliinassa ; )
Juupa juu runo sulle,
iloinen ilme kaivatulle.
Hymyn sulle nakkaan ja
auringon säteet kassiis sun pakkaan.
Vietän yöni sun kanssas
unessain mun.
Aamulla nauran mietteitäin mun.
Olin siinä ja mietin miten päin olla, jotta näkisin, mutta en tulisi nähdyksi. Jotta tuntisin, mutta en tulisi paljastetuksi. Niitä pieniä hetkiä ajattelin jälkeenpäin. Mietin jokaista kuultua sanaa, jokaista katsetta (minä näin, sinä katsoit minuun!). Epäilin ja samalla olin kaikesta niin varma.
kirjoittaa saa, niin muotoa sitt’ vain hiven vaihdetaan. Ja tää olkoot, pelkkää kerrontaa:
Katso tuota puuta. Niin suurta niin vahvaa, korkeaa.
Katso tuota puun juurella seisovaa. Niin pientä niin hentoa, eloisaa.
Tämä kätensä kohti oksia jo kurottaa. Ylöspäin kapuaa, on hankalaa.
Mutt’ vauhtiaan vain koventaa. Pian oksien suojaan, katoaa.
Katso tuota puuta. Se oksiaan heiluttaa, runkoa vahvaa, kaarellensa
taivuttaa.
Ei haittaa tämä puussa olijaa, hän kohti korkeuksia jo kohoaa.
Katso tuota puuta, niin suurta vahvaa, korkeaa. Latvustansa niin taipuisaa.
Siitä kapuaja jo kiinni saa, poskiansa kuumottaa. Hetken huoahtaa, sitt’ nauru riemukas
ilmoillensa kajahtaa.
Tuo vahva puu, latvuksensa taivuttaa. Latvus katkeaa ja kapuaja maahan putoaa.
Tuo vahva puu, jää yksin seisomaan. Se odottaa. Se odottaa uutta, toista kapuajaa. Kenties uuden latvuksen, tuo vahva puu myös kasvattaa.
ei kaikki pidä runoista saati lue niitä. Niin,että ei välttämättä huomaa.
????? Älä höpäjä....harvat osaa niitä riimitellä...lukea osaan...:)
riimitellä noita lorujasi täällä sivustoilla, joka osastolla hääräilet ja toisia määräilet. Sulla on noita mielikuvitus kavereita kenen kanssa riimittelet.
sinä, jookos?
tapitti hänelle
kauas ja lähelle
tahtoi hän päästä
sulaa sydämensä jäästä
varoen sanojansa
nökötti toisen hetken
höpötti koko retken
vaikkei oikeasti ollenkaan
saanut mitään järkevää sanottuakaan
idiootti
runoja osaa edes rustata joten jätänpä sen homman fiksummille. Eikä mua edes pahemmin kiinnosta kirjoittelut tai muukaan taiteilu