Minulla on eteisvärinä ja lepatus,Flimmeri käynnistyy monta kertaa päivässä.Olen menossa tayssiin ablaatioon parin viikon päästä.Piti olla jo ensi viikolla mutta inr on ollut alle kahden ja poskiontelotulehdus vaivannut
lääkkeinä syön dilzem,emcocor.diovan,simvastatin,hormonilääke(syövänhoitoon)astmalääkkeet eli dosetissa aikamoinen taplettikasa
Töitä en ole pystynyt tekemään puoleen vuoteen(väsymys,hengästyminen pienessäkin rasituksessa,voimattomuuden tunne)
Vaivani on ollut jo vuodesta 2002 ja nyt tähänpäivään mennessä vaan pahentunut
Onnistuminen kuitenkin jännittää valtavasti
jääkö lääkkeitä pois jos onnistuu
Palaako kunto että vihdoinkin pääsee normaaliin päivärytmiin
meinaa jo seinät kaatuu päälle
Kertokaa kokemuksianne ja miten työelämään palaaminen on tapahtunut
lääkkeinä syön dilzem,emcocor.diovan,simvastatin,hormonilääke(syövänhoitoon)astmalääkkeet eli dosetissa aikamoinen taplettikasa
Töitä en ole pystynyt tekemään puoleen vuoteen(väsymys,hengästyminen pienessäkin rasituksessa,voimattomuuden tunne)
Vaivani on ollut jo vuodesta 2002 ja nyt tähänpäivään mennessä vaan pahentunut
Onnistuminen kuitenkin jännittää valtavasti
jääkö lääkkeitä pois jos onnistuu
Palaako kunto että vihdoinkin pääsee normaaliin päivärytmiin
meinaa jo seinät kaatuu päälle
Kertokaa kokemuksianne ja miten työelämään palaaminen on tapahtunut
Vastaukset 10
Vanhimmat
Veljelleni tehty ja lääkkeet jäivät ajan kanssa pois. Ole nyt vaan rauhallisella mielellä, että selviät hyvin operaatiosta. Se ei ole kuulemma kovin paha kokemus.Yleensä onnistutaan.Jostain syystä tämä hoito roikkuu.
Olen itse ollut 2 kertaa avosydänleikkauksessa ja tiedän tuon jännittämisen, mutta siitäkin selviää. Ole rauhallisella mielellä ja luota siihen, että apu tulee. Mieliala ja rauhallinen olo on tärkeää.
Ablaatiossahan kuumennetaan 60 asteeseen yksi pieni sydämen lihassyy katedrin kautta, niin, että se lakkaa "tekemästä tekosiaan" ja pääset kiusasta. Totta kai tuollainen väsyttää.Onnea matkaan.
Olis mukava kuulla lisää kokemuksia niiltä joille ablaatio tehty.Itsellä edessä kuukauden päästä.Jännittää mutta nyt ei vaihtoehtoja ole
Neljä vuotta sitten menin aamulla 9 aikaan. Vuoteeseen laittoivat ja sitten otettiin verikokeita ja samalla ilmeisesti lirauttivat rauhoittavaa.
Kello läheni 11 ja kuskasivat huoneeseen jossa sydänkirurgi teki testejä lisää mm. sydänäänet kaiuttimen kautta. Kuulosti rivakalta soutamiselta. Tärkeää oli, että soutuääni oli tasainen.
Sitten toimenpide.
Ei se ollut paha. Pyysin jopa saada radio-ohjelmaa kovemmalle.
Onnistunut toimenpide ohi ja lekuri sanoi ettei sitten enää oteta sydänlääkettä!
Ikävin juttu oli oli maata liikkumatta nelisen tuntia haulipussi kireänä nivusessa. Hieman sain sängynkulmaa säädettyä jolloin selkäkipu hellitti.
Kävelyä käytävillä ja hoitaja usein perässä tarkistamassa ettei nivusreikä vuotanut.
Kello 19 pääsin kotiin ohjeiden kanssa.
Eipä ole enää sydän vaivannut!
Mulla on sama edessä.Pelottaa niin pirusti,huonoja kokemuksia runsain mitoin kaikenmoisista operaatioista,pieleen menneistä lähisuvussa.Mutta olo on välillä aika tukala.Helteet laittaa pumpun käymään kovilla lierroksilla,onneks ne on ohi.Ja kun mulla lisälyöntisyyttä tuhottoman paljon niin lääkärin mukaan vaara saada tulppa tai vajaatoiminta on suuren suuri.Ablaatio kestää kuulemma kolme,neljä tuntiakin.
Ai tos ylhäällähän olikin jo tietoja,sori..Kun käy niin nopsasti aina kattomassa,niin ei keskity aina lukemiseen.No pelot ei kyl poituneet,vieläkään.Uskon olevani murhemagneetti ja sitämyöten jääväni pöydälle...
Nyt KERTAKAIKKIAAN pelko pois!
Nää on nykyisin rutiinihommia koska niitä tehdään tuhansia vuosittain.
Ikävin on se 4 tunnin paikallaan makuutus ettei nivus lähde vuotamaan. Sen jälkeen normielämä alkaa voittaa ja voi vain ihmetellä suomalaista lääketieteen osaamista.
Kiitos kommenteista...auttaa pelkoon vähän. Toivottavasti kaikki menee hyvin omalla kohdalla!!
Nyt tunne ollu,ettei oo väliks,vaikka meneekin.Kaikki ansaittua.mitä tuleekin.mitä elää itseään vastaan,aina vaan ja sitä myöten muita vastaan.
Mervi,
Äidilläni oli aika ajoin flimmeri. Syke 200/min useasti vuosittain. Sitä ei tuolloin osattu hoitaa. Hän oli Karjalasta kotoisin joten lie "styrkkaa laatua".
Itselläni jo parikymppisenä alkoivat vastaavat sykkeet jotka levolla poistuivat puolessa tunnissa, muistaakseni.
Kun olin 40v sykkeet yleistyivät monta kertaa vuodessa ja vasta silloin Jorviin hakemaan jarrua.
Lääkäri suostutteli sydäntoimenpiteeseen kertomatta mitä se tarkoittaa.
Kuvittelin avoleikkausta jolloin kieltäydyin. TV-stä nähtyinä avoleikkaukset ovat aika hyrjia! Riski on aika suuri verrattuna jarrutoimenpiteisiin joita voin saada koska asun pk-seudulla.
Ikää tuli lisää ja ylisykkeet lisääntyivät. Ei tehnyt mieli lähteä lomailemaan minnekkään koska epäilin sykkeen jarrupaikkoja olevan lainkaan.
Viitisen v sitten Jorvin lääkäri ehdotti sydäntutkimusta Meilahdessa. Heti suostuin koska kuvittelin, että röntgenillä seuraavat jonkun suoneen pumpatun litkun etenemistä sydämessäni. En MILLÄÄN tavalla kuvitellut, että sydämeeni mennään katetriablaatiolla. Autollani tulin paikalle. Edellinen yö oli normi kuten aamiainenkin.
Ihmettelin miksi mulle oli varattu vuode ja sairaalavaatteet. Verikokeet ymmärsin. Muistan sanoneeni hoitajalle, että rg-kuvaukseenhan tässä vain mennään. Hän sanoi, että kyllä vaiva korjataan jollei muuta ilmene.
Ajattelin, että o.k.sitten.
Multa jäi siis ennakkojännitys pois mutta josko vastaava toimenpide tulee vielä niin varmasti menen jännittämättä!
Mulle tehtiin ablaatio 1kk sitten HUS ssa. Tuntuu että häiriöitä ol tullut entistä enemmän..