Toissa vuonna huomasin tercellin kuskin puolen ovessa reiän, mistä lie tullu, ei takuulla ainakaan ruosteesta. Mutta eipä hätiä, liuottelin kaljapullon kylestä etiketin irti, lätkässin sen märkänä reiän piälle ja vetäsin siihen vielä kerroksen Ferrarin punasta Ferrexiä. Jo vain, tulipa priima paikkaus.
Läksin sitten kuivatteluajelulle maantielle. Sopivassa pitkässä alamäessä löin lätkän tiskiin ja annoin Gee-voimien viijjä tercelliä kohti valosoo tulevaisuutta.
Siellä toisessa piässä tulevaisuutta eli 400 m ettäisyyvellä havaitsin helekutin ison hirven seistä töröttävän keskellä tietä. Oli varmaan jähmettyny paikoileen tajutessaan elämänsä mahollisuuden jäädä aidon savolaisen premiumin alle.
Mie perkale löin jarrut pohjaan ja tercellin lukkiutuvat jarrut alakovat toimimaan pienellä viiveellä pyörä kerrallaan. Viimein japanin kaunotar pysähty 5 centin piähän hirvisonnista renkaat parkuen.
Ja hirvi perhana, se seiso hetken hipasuettäisyyvellä, tuijotti maailman parasta autoo sekunnin, ja kaatua rojahti rysähtäen tercellin konepellille.
Mie pomppasin ulos ja muistelin vähän aikoo elvytysohjeita eli montako puhallusta ja painallusta ja kumpiako ensin. Sillä aikoo viimenen älynvälläys sammu hirven silimissä ja alko siirtyminen tuonpuoleiseen vesaikkoparatiisiin.
No siinä aikani mietin ja päätin siirtyä lihamarkkinoille eli otin työkalupakista taljan ja liinat ja kitkuttelin hirvisonnin tercellin katolle pää menosuuntaan jalat spagaatiasennossa sivuille, niinku lentokonneen siivet.
Sit ei muuta kun keula ja sarvet kotia kohti. Matkalla aiheutin hieman poikkeuksellisella ulukonäkövirityksellä kaks ketjukolaria ja kolome ulosajoa.
Ja tietennii autoilijoitten seassa oli joku savvoon eksyny eteläsuomalainen joka soitti sinivuokoille.
No kohtapa oli partio huitomassa meikäläiselle tienposkessa kun vähä-älyset vompatit merihädässä.
Läksin sitten kuivatteluajelulle maantielle. Sopivassa pitkässä alamäessä löin lätkän tiskiin ja annoin Gee-voimien viijjä tercelliä kohti valosoo tulevaisuutta.
Siellä toisessa piässä tulevaisuutta eli 400 m ettäisyyvellä havaitsin helekutin ison hirven seistä töröttävän keskellä tietä. Oli varmaan jähmettyny paikoileen tajutessaan elämänsä mahollisuuden jäädä aidon savolaisen premiumin alle.
Mie perkale löin jarrut pohjaan ja tercellin lukkiutuvat jarrut alakovat toimimaan pienellä viiveellä pyörä kerrallaan. Viimein japanin kaunotar pysähty 5 centin piähän hirvisonnista renkaat parkuen.
Ja hirvi perhana, se seiso hetken hipasuettäisyyvellä, tuijotti maailman parasta autoo sekunnin, ja kaatua rojahti rysähtäen tercellin konepellille.
Mie pomppasin ulos ja muistelin vähän aikoo elvytysohjeita eli montako puhallusta ja painallusta ja kumpiako ensin. Sillä aikoo viimenen älynvälläys sammu hirven silimissä ja alko siirtyminen tuonpuoleiseen vesaikkoparatiisiin.
No siinä aikani mietin ja päätin siirtyä lihamarkkinoille eli otin työkalupakista taljan ja liinat ja kitkuttelin hirvisonnin tercellin katolle pää menosuuntaan jalat spagaatiasennossa sivuille, niinku lentokonneen siivet.
Sit ei muuta kun keula ja sarvet kotia kohti. Matkalla aiheutin hieman poikkeuksellisella ulukonäkövirityksellä kaks ketjukolaria ja kolome ulosajoa.
Ja tietennii autoilijoitten seassa oli joku savvoon eksyny eteläsuomalainen joka soitti sinivuokoille.
No kohtapa oli partio huitomassa meikäläiselle tienposkessa kun vähä-älyset vompatit merihädässä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.