Minulla on 4-vuotias lapsonen, jonka haluaisin viedä juttelemaan.Toivoisin, että lapsonen saisi ihan jonkun ammattii ihmisen kanssa käydä läpi perhe helvettiä, joka aikoinaan minun ja lapsen isän kanssa oli, jos siis lapsi muistaa tai on saanut siitä jotain ajatuksia päähänsä.Sen lisäksi hän voisi saada käsitellä eroa ja sitä miten isän kanssa nyt menee ja onko hänellä siitä jotain sanottavanaan.Toivoisin myös saavani itse tukea siihen miten pikkuisen kysymyksiin voisi vastata ilman tulevia trauman pelkoja tai ylipäätään vastata.
Siksi kaiketi asiaa täällä kyselen tähän, koska olemme lastensuojelun piirissä ja kun itse vapaehtoisesti menin perheneuvolaan niin eikös se työintoilija siellä sössöttänyt mitä sattui sossuun ja siitä maksoi lapseni kovan hinnan.Asia ei koskenut lasta tai saati minua, se ei koskenut edes pelkoa lapsen tilasta vaan taas jälleen lapsen isä oli haukuttu sinne, vaikkei sitä neuvolatäti ollut edes tavannut tai tuntenut.Kunhan oli muija lukenut vanhoi papereita ja päätellyt sieltä kaikkea ja nyt sit lapsi jäi ilman hoitoa koska tämä nainen joko oli meillä lapseni psykologi ja sossuun puhuja niin myöhemmin otti puheitaan takaisin, mut ei halunnut sanoa sitä sosiaalitädillemme koska ei se hänelle kuulunut mitä ne hänen puheistaan siis perättömistä puheistaan siellä ajattelee ja miten ne reakoi.Kiitos tädille!!!!!!!
Siksi toivoisinkin että voisin viedä lapseni jonnekin semmoiseen paikkaan jossa lasta ajatellaan, eikä keskitytä isän entisiin taustoihin ja sen jahtamiseen.On typerää kun lapsi jää vaille sitä apua jonka tarvitsee koska on hauskempaa vain ajatella vanhempia ja niiden tekemisiä, tekemättä jättämisiä ja tehtyjä asioita. Lapseni pitää saada purkautua ilman että vaurioita hänen herkkää mieltä.Haluan lapselleni mahdollisuuden toipua ennen kuin oikeastaan mitään syytä toipua on.Mut kuinka teet sen salassa ja turvassa, ettei aina joku työintoilija itseään pönkittävä ihminen ota taas kohteeksi isää?
Siksi kaiketi asiaa täällä kyselen tähän, koska olemme lastensuojelun piirissä ja kun itse vapaehtoisesti menin perheneuvolaan niin eikös se työintoilija siellä sössöttänyt mitä sattui sossuun ja siitä maksoi lapseni kovan hinnan.Asia ei koskenut lasta tai saati minua, se ei koskenut edes pelkoa lapsen tilasta vaan taas jälleen lapsen isä oli haukuttu sinne, vaikkei sitä neuvolatäti ollut edes tavannut tai tuntenut.Kunhan oli muija lukenut vanhoi papereita ja päätellyt sieltä kaikkea ja nyt sit lapsi jäi ilman hoitoa koska tämä nainen joko oli meillä lapseni psykologi ja sossuun puhuja niin myöhemmin otti puheitaan takaisin, mut ei halunnut sanoa sitä sosiaalitädillemme koska ei se hänelle kuulunut mitä ne hänen puheistaan siis perättömistä puheistaan siellä ajattelee ja miten ne reakoi.Kiitos tädille!!!!!!!
Siksi toivoisinkin että voisin viedä lapseni jonnekin semmoiseen paikkaan jossa lasta ajatellaan, eikä keskitytä isän entisiin taustoihin ja sen jahtamiseen.On typerää kun lapsi jää vaille sitä apua jonka tarvitsee koska on hauskempaa vain ajatella vanhempia ja niiden tekemisiä, tekemättä jättämisiä ja tehtyjä asioita. Lapseni pitää saada purkautua ilman että vaurioita hänen herkkää mieltä.Haluan lapselleni mahdollisuuden toipua ennen kuin oikeastaan mitään syytä toipua on.Mut kuinka teet sen salassa ja turvassa, ettei aina joku työintoilija itseään pönkittävä ihminen ota taas kohteeksi isää?
Vastaukset 6
Vanhimmat
paras asiantuntija käymään asioita lapsen kanssa läpi. Noin pienen kanssa voisi työskennellä lapsipsykoterapeutti - mutta vaikuttaa että siihen ei välttämättä ole tarvetta. On olemassa opaskirja vanhemmalle / aikuiselle sekä kuvakirja lapselle väkivaltakokemuksista. Opaskirjassa kerrotaan, miten asioita voi ottaa puheeksi ja lapsen kuvakirja auttaa keskustelussa. (Kirjoja löytyy yleensä julkisista kirjastoista. En nyt kyllä muista nimeä).
Oma vanhempi on paljon parempi, kuin vieras ammattilainen - nimittäin 4 vuotiaalle.
vanhempi on ajatellut sinun tavallasi ja menettänyt lapsensa siitä hyvästä. Viisas ja ajatteleva vanhempi pystyy tosiaan auttamaan pitkälle itsekin lastaan, ei siihen välttämättä julkisen puolen lapsirosvoja tarvita, joille muut asiat ovat tärkeämpiä kuin lapsen etu.
Ihan vuorenvarmasti vanhempi on se jonka kuuluu lastansa tukea, auttaa, pönkittää, turvata ja luoda myös malleja.
Niin että siitä vaan ap, tue ja vahvista, turvaa elämä tällä hetkellä, eilen ja huomenna, pidä yllä rutiineita ja jatkuvuutta. Ole hyvä malli lapsellesi aikuisesta joka ymmärtää omaa elämäänsä ja on sen kanssa sujut eikä repsahtele milloin mihinkin vaikeuksiin ja taakkojen alle.
Olen vuorenvarma, että traumatisoitunutkin lapsi, joka kykenee keskustelemaan läheisten aikuisten kanssa itselle vaikeista asioista, kasvaa ja kehittyy oikeaan päin, kun hänen arkensa on turvattu, hänen tietonsa siitä mitä seuraavaksi tapahtuu, syistä ja seurauksista esim. arjen käyttäytymisessä ovat selvät, kun hän saa sekä rajoja (ns. kuria) sopivasti itselleen, ja ymmärrystä kaiken aikaa, ja rakkautta ja vahvistuksia myös - ihan hyvin hän kehittyy ilman ammattilaisten apua. Ei lasten tarvitse "purkaa traumojaan" puheen avulla ammattilaisten luona, mikäli hänen omat aikuisensa kykenevät antamaan aikaa edes kolme varttia viitenä päivänä viikossa siten että keskittyvät lapseen ja hänen tunteisiinsa sen sijaan että keskittyvät omiin tunteisiinsa ja pettymyksiinsä ja mihin milloinkin. Lapsi tarvitsee aikuisen tukea mutta samalla omaa tilaa. Ja jos monin tavoin riippuvuusaltis vanhempi kietoutuu lapseensa(kin) samalla kun moniin muihin omiin tarpeisiinsa, joita ei pysty laittamaan sivuun lapsensa kehityksen vuoksi, niin silloin ollaan pulassa.
On toivoa ja on pahentavia asioita.
eivoitietää mutta. mieti nyt kovasti. Minun mielestäni lapsesi on kovin pieni vielä ulkopuolisen auttajan keskusteluterapiaa varten. Kukas noin pientä lasta auttaa jos ei äiti, mielestäni jo kysymys on vähäsen arveluttava. Mutta jos terapeutti löytyy, niin noin pienen hoidossa se on tosi paljon sitten äidin kautta terapiaa, tiedäthän sen.
Et voi siirtää nelivuotiaasi tuskia hänen itsensä tai terapeutin kannettavaksi. Joudun kantamaan niistä osasi aina.
On kyllä tosi pattitilanne, kun ylipäätään tarvitsee miettiä että uskaltaako kysyä tukea jottei asiat käänny iljettävään suuntaan. Vanhempi ei voi samalla tavalla olla ulkopuolinen kuin pätevä ja l u o t e t t a v a toinen aikuinen, esim terapeutti. Lapsilla kun käytetään paljon kuvallisia keinoja ja muuta ei-sanallista hoitokäytäntöä. Ja hyvä ja tulosta tuottava terapia kyllä olisi saatava ulkopuolelta!
Sinun tilanteessa kerää itsellesi voimia, omilla keinoillasi, älä ota juuri mihinkään viranomaisiin yhteyttä koko kesänä jotta saat vapauden tunteen itsellesi. Vältä jonkin aikaa liiallista huushollaamista (käytä kertakäyttöastioita esim jos tiskit väsyttää). Anna teidän pitää sairauslomantapaista kotiaikaa. Kerro lapsellesi, että esim hän on joutunut varmasti välillä pelkäämään kun isä ja äiti on riidelleet ja voitte ihan hyvin molemmat piirtää miltä pelko näyttää tai tuntuu...ja käydä kaikkia tunteita lävitse.
Kysele kirjastonhoitajalta väkivallan kokemuksiin liittyviä lastenkirjoja.
Ajattele itse kivoja asioita, jos pystyt.(Kerron kokemuksesta...)
Onni onnettomuudessa on, että lapsi on noin pieni ja voit yrittää aloittaa hissun kissun teidän yhteistä elämää, ihan teidän omannäköistä. Voisiko iltaisin keksiä aina mikä oli päivän mukavin juttu? Ja toivoa ääneen millaisia unia tilaatte?
Yksi ihana tapa olla yhdessä on käydä lapsi-vanhempi -kursseilla työväenopistossa. Siellä ei varmasti ensimmäisenä kukaan kyttää! Minä koin askartelukurssit huojentavina ja niistä on kiva jutella muutenkin.
Rakentakaa aikataulut kotiin ja paljon lämmintä yhteistä kokemista:) -Vältä avoimia nettipalstojakin kuten tämä palsta, et tarvitse yhtään arvostelua tuossa teidän tilanteessa!
Eläkää päivä kerrallaan, hyvin kaikki sujuu:)
koskapa olet ls -asiakas, että olet menettänyt autonomian tunteen / luottamuksen itseesi äitinä. Lastensuojelu sossut ovat niin h:vetin hyviä ihmisiä, että heidän rinnallaan kaikkien vanhempien on jäätävä varjoon. He tietävät kaiken parhaiten.
Ei muuta kun rinta rottingille ja ole sellainen äiti , kun olet, riittävän hyvä äiti. Anna niiden sossujen luulla olevansa parempia. Lapsesi äitinä sinua ei kuitenkaan yksikään sossu tai muu asiantuntija voita!
ole Suomessa hyvin niin kauan kun vanhempia ei kunnioiteta lasten ensisijaisina asiantuntijoina ja auttajina. Niin kauan kun virkamieskoneisto voi syrjäyttää vanhemmat millä-sattuu-syin koska tahansa, lapset kärsivät.