On tää ihanaa ja ihmeellistä tää ihastuminen. 6kk sitten meni poikki melkein 5 vuotta kestänyt suhde, ja nyt vihdoin ja viimein viime lauantaina tapasin ihanan naisen. Maanantaina tapasimme uudestaan ja vietin yön hänen luonaan, pussailtiin ja halittiin koko päivä ja päivän päätteeksi rakasteltiin. Tiistaina tapasimme myös ja ihanaa oli silloinkin =)
Lauantaina kun tapasimme, hän käytännössä iski minut ja maanantaina rakasteleminen tapahtui hänen aloitteestaan, mutta kaikesta huolimatta pelkään ettei hän sittenkään ole minusta kiinnostunut (mitään syytä minulla ei tähän ole, jonkilainen defenssi mekanismi varmaankin).
Asun eri kaupungissa 50 km päässä, tämä minua pelottaa, vaikka pääsenkin vaikka joka viikonloppu hänen kaupungissaan käymään ja vaikka kerran viikollakin.
Jännään myös esim tekstiviestin lähettämistä, jossa kysyn jotain, koska tällöin ikäänkuin pakotan hänet vastaamaan viestiini -joka maksaa rahaa, onko tämä täysin järjetöntä ajattelua?
Soittaakkaan en viitsi joka päivä, etten vaikuttaisi jotenkin liian innokkaalta tai ahdistavalta,..
Kyllä hän on ihmeellinen (ja naiset noin yleensäkin) ruoka ei meinaa maistua, mielestäni en häntä saa, unta en mainaa saada, kädet tärisee ym. =)
Taidan kuitenkin jännätä vähän liikaa vai? Kaipa minä voin sen yhden tekstarin lähettää kerran päivässä tai soittaa? Ja ei 50km välimatkaa voi varmaankaan pitää minään ylitsepääsemättömänä esteenä vai mitä?,.
24 vuotias olen (vaikka ei ehkä siltä vaikuta :p ) ja 20 on hän.
Lauantaina kun tapasimme, hän käytännössä iski minut ja maanantaina rakasteleminen tapahtui hänen aloitteestaan, mutta kaikesta huolimatta pelkään ettei hän sittenkään ole minusta kiinnostunut (mitään syytä minulla ei tähän ole, jonkilainen defenssi mekanismi varmaankin).
Asun eri kaupungissa 50 km päässä, tämä minua pelottaa, vaikka pääsenkin vaikka joka viikonloppu hänen kaupungissaan käymään ja vaikka kerran viikollakin.
Jännään myös esim tekstiviestin lähettämistä, jossa kysyn jotain, koska tällöin ikäänkuin pakotan hänet vastaamaan viestiini -joka maksaa rahaa, onko tämä täysin järjetöntä ajattelua?
Soittaakkaan en viitsi joka päivä, etten vaikuttaisi jotenkin liian innokkaalta tai ahdistavalta,..
Kyllä hän on ihmeellinen (ja naiset noin yleensäkin) ruoka ei meinaa maistua, mielestäni en häntä saa, unta en mainaa saada, kädet tärisee ym. =)
Taidan kuitenkin jännätä vähän liikaa vai? Kaipa minä voin sen yhden tekstarin lähettää kerran päivässä tai soittaa? Ja ei 50km välimatkaa voi varmaankaan pitää minään ylitsepääsemättömänä esteenä vai mitä?,.
24 vuotias olen (vaikka ei ehkä siltä vaikuta :p ) ja 20 on hän.
Vastaukset 2
Vanhimmat
..sanoo tohon mitään =) Kuulostaa niin ihanalta. Ihastuminen on ihanaa.. varsinkin kun hyvin käy. Mäkin oon joskus miettinyt tota tekstarihommelia. =) Turha kai sellasta on miettiä.. Kun järjellä ajattelee. =)
Ihastuin 1 vuosi ja 8 kk sitten. Vieläkin kun näen sen ihanan tyypin.. menee pää sekaisin. Tunnen eläväni, olen iloinen, mutta surullinen kun katson häntä silmiin. Tuntuu kuin kaikki muu menettää merkityksen.. jopa oma poikaystävä.