Hmm..

*neitonen* kirjoitti:

Olen miettinyt mikä itseäni oikein vaivaa, vai vaivaako mikään, kun tunnen itseni hyvin seuran kipeäksi. Olen eronnu noin kaksi kuukautta sitten ja sen jälkeen vientiä on kyllä riittänyt, mutta välillä silti tunnen itseni yksinäiseksi? Viihdyn mielelläni kotona, jos seuraa riittää facbookissa tai messengerissä, mutta muuten on tylsää. Niinä päivinä kun tapaan vastakkaista sukupuolta tai kavereitani olen eloisa ja onnellinen, mutta sitten kun arki koittaa ja pitäisi tarttua pääsykoekirjaan, en saa siihen mitään motivaatiota ja kaikki muut asiat pyörivät päässäni. Tämän kaiken lisäksi olen hyvin taipuvainen herkutteluun ja yritän tämän avulla saada itseäni lukemaan, mikä ei ole ollenkaan hyvä! (kenties herkkujen syöminen vapauttaa aivoissani jotain samanlaisia endorfiinejä, kun vastakkaisen sukupuolen kanssa) Olen myös huomannut että joinakin päivinä saatan saada paljonkin aikaiseksi, mutta toisina vaan nukuttaa, eikä huvita oikein mikään? En kuitenkaan puhuisi ihan masennuksesta tai että kyse olisi kaksisuutaisesta mielialahäiriöstä, sillä niin vakavia oireeni eivät ole. Mutta huomaan kyllä jonkinlaista sosiaalista riippuvuutta.. Onko kellään vastaavia kokemuksia? Tai miltä teidän mielestänne kuulostaa?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä