Heips! Olen ollut jo kauan kiinnostunut tästä rodusta eli Border collie.
Kiinnostus lähti ehkäpä noin 2 vuotta taaksepäin, ellei enemmänkin :D
Olen lukenut kaiken tiedon niistä, katsellut viedoita ja yleisesti hankkinut tietoa, ja näyttelyissä suuntaan kulkuni heti borderikehään :) Meille ei voi koiraa tulla äitini allergian vuoksi, mutta olisi kiva vaikkapa alkaa mailailemaan jonkun kyseisen rodun omistajan kanssa! Ikää oli sitten 5 tai 70, kunhan saisin jutella jonkun tämän rodun omistajan kanssa:)
Mailatkaa ihmeessä asiallisesti!
Osoite on: [email protected]
Kiinnostus lähti ehkäpä noin 2 vuotta taaksepäin, ellei enemmänkin :D
Olen lukenut kaiken tiedon niistä, katsellut viedoita ja yleisesti hankkinut tietoa, ja näyttelyissä suuntaan kulkuni heti borderikehään :) Meille ei voi koiraa tulla äitini allergian vuoksi, mutta olisi kiva vaikkapa alkaa mailailemaan jonkun kyseisen rodun omistajan kanssa! Ikää oli sitten 5 tai 70, kunhan saisin jutella jonkun tämän rodun omistajan kanssa:)
Mailatkaa ihmeessä asiallisesti!
Osoite on: [email protected]
Vastaukset 3
Vanhimmat
itselläni on yli 14 vuotta vanha border collie mummo joka on semmoinen minun seuraaja että ei päästäis minua mihinkään yksin aina pitää päässä mukaan autoon ja lenkille juossut koko ikänsä ei ole ikinä tarvinnut pitää kiinni ei karkaa mihinkään vaati paljon aktiivisuutta ja sopii maaseudulle hyvin tuskin viihtys kaupungissa tai kerrostalossa nuorenpana ajoi kaikkea liikkuvaa takaa autoista lintuihin ja kaikke siltä väliltä mielestäni erittäin hyvä oppimaan asioita
Ootko ajatellut että voisit vaikka ryhtyä ns dogsitteriksi, 4H kerhot käsittääkseni ainakin järjestävät tälläistä. Sieltä voisi löytyä joku kiva bordercollie joka tarvitsisi liikuntaa tms
Minulla on puolivuotias näyttelylinjainen bordercollieuros. Koira on ensimmäinen oma koirani, joten harkitsin borderin ottamista pitkään. Aiempaa kokemusta koirista minulla oli ennestään ihan kohtuullisesti, mm. lapsuudenkodissani on nyt neljävuotias vinttikoira.
Tähän mennessä olen ollut bordercolliehankintaani valtavan tyytyväinen ja uskon olevani sitä jatkossakin. Pikkuborderini on tuskin rotunsa vilkkaimpia edustajia, se on enemmänkin sellainen mietiskelijä. Vauhtia siitä kyllä tarvittaessa löytyy, mutta se hallitsee myös rauhallisen puuhailun. Borderini tykkää etsiä nameja pahvirasioiden sisästä, ämpäreiden alta jne. Koirapuistossa käymme toisten pentujen kanssa lähes päivittäin ja opiskelemme jokapäiväisten elämäntilanteiden lisäksi pentukoulussa. Koirani on varsin pehmeäluonteinen ja sen johtajaksi oli helppo päästä. Katsotaan mitä lähestyvässä murrosiässä tapahtuu, pitää olla tarkkana...
Kaikki liikkuva toki kiinnostaa. Neljän kuukauden iässä borderini alkoi yhtä-äkkiä singahdella autojen, polkupyörien ja lenkkeilijöiden perään. Kielsin jahtaamisen järjestelmällisesti nykäisemällä hihnasta ja torumalla. Nyt ikävä tapa on karsiutunut melkein pois, koska olen kävelyttänyt koiraa paljon aivan keskustassakin. Aina saa tietysti olla varuillaan, pennulle voi tulla äkkiä känkkäränkkä ja silloin saattavat autotkin saada taas kyytiä. Tämä viikko on kyllä mennyt kokonaan ilman "turhan paimentamista", joten hyvällä mallilla asia mielestäni on. Lastenkin kanssa olemme olleet paljon tekemisissä ja pikkuborderini on oppinut, ettei se haittaa jos lapset välillä vähän juoksevat ja kirkuvat. Minua koira ei ole yrittänyt paimentaa, seurallinen se kyllä on. Uskon, että kun jaksaa koiraansa liikenteessä ja ihmisten seassa kuljettaa ja opastaa, niin kyllä se oppii suhtautumaan niihin kunnioituksella.
Lähdin etsimään alusta asti tarkoituksella poikapentua, mutta kuulin myöhemmin että ainakin sillä hetkellä tyttöpentuihin oli ollut paljon pidemmät jonotuslistat - eli täytyi ottaa se minkä sattui saamaan, jos halusi tytön. Kasvattajan kanssa keskusteltuani sain valita kolmesta poikapennusta, jotka sillä hetkellä vaikuttivat lempeäluonteisilta ja hieman vähemmän vilkkailta. Tässä mielessä minulla oli siis varaa valita luonteen kanssa, kun en halunnut tyttöä. Bordercollie tyttöjen ja poikien luonteessa ei kuulemma ole kovin paljon eroja, yksilö ratkaisee enemmän kuin sukupuoli.
Käyn pentuni kanssa yleensä yhdellä pitkällä lenkillä päivän aikana. Sen lisäksi tehdään muutamia lyhyempiä "korttelin ympäri" -pissalenkkejä. Koirapuistossa käydään siis usein ja seurataan pihan lapsia, koulutellaan ja keksitään kaikkea pikku puuhaa ruoanlaiton ym. kotitöiden ohessa. Yksinoloakin on totuteltu alusta asti omistajan ollessa koulussa tai kaupassa. Mitään ei ole tuhoutunut eikä eroahdistusta ole pennulla esiintynyt.
Tällaista on siis ainakin tämän näyttelylinjaisen borderin kanssa. Työlinjaista ei tietenkään kannata ottaa, jos vakituista työtä ei ole koiralle tarjota. Minulla on tarkoituksena aloittaa tässä lähiaikoina koirani kanssa jälkiopinnot ja tokossakin voisimme käydä. Käyttäytymiskokeen läpäisyyn ainakin tulemme tähtäämään, vaikken mistään vakituisesta kilpailemisesta olekaan kiinnostunut. Käyttäytymiskoe kun osoittaa yleensäkin koiran yhteiskuntakelpoisuuden.
Tietoja bordercolliesta ja kasvattajista saa esimerkiksi Suomen paimenkoiraliiton tai Suomen Bordercolliet ja Australiankelpiet Ry:n nettisivuilta.