Reaktiivinen Artriitti

Minä olen kipuillut elokuusta, ensin tarjottiin syyksi rasitusvammaa, sitten reaktiivista artriittia. Varsinaista diagnoosia en ole saanut, pelkkiä arvailuita. Marraskuusta saakka olen syönyt lääkkeenä Oxiklorinia (tosin 2 kk tauko välissä) ja kipulääkettä olon mukaan.

Mulla tauti elää selvästi kuukautiskierron mukaan, pahimpina vaiheina liikkuminen on todella tuskaista ja olen muutamaan otteeseen joutunut olemaan saikullakin, kun sängystä ylös pääseminen on ollut työn ja tuskan takana. Kortisonipiikkejä on pistelty talven aikana toista kymmentä - ne auttavat kyllä muutamaksi kuukaudeksi, mutta ikävä kyllä tauti löytää seuraavan nivelen.

Edes reumalääkäri ei ole osannut sanoa mitään varmaa tästä taudista. Viimeksi sanoi, että saattaa kipuilla pitkäänkin ja sitten parantua. Toisaalta saattaa olla jotain kroonistakin. No kesäkuussa jatketaan hutkimista.

Helvetillinen tauti. Minulla oireet alkoi äkillisesti ja nivelet (sormet, polvet,nilkat, varpaat ja päkiät) turposivat ja tulehtuivat niin pahoin, että jouduin viikon sisällä osatohoitoon oireiden alkamisesta.

Lääkityksenä kortisonipiikit (pistetty parin viikon välein yht. n. 20), kortisoni (Prednisolon 7,5 mg) ja kipulääkkeet. Kortisoniannos aluksi 30 mg. Nyt taas torstaina piikkejä luvassa ja ensi viikolla ilmeisesti aloitetaan jokin reumalääkitys.

Olen ollut hoidossa reumaosastolla, jossa nyt käynyt poliklinisena potilaana. Lääkäri tosi tyly ja vastauksia kysymyksiini en ole saanut, miksi tauti ei voisi olla esim. selkärankareuma. Olen vuosia kärsinyt tosi pahoista selkävaivoista. Tänään sitten kyrsi taas kivut niin paljon,että soitin polille ja sain vihdoinkin tietoa esim. labra-arvoista. Minulta on siis otettu reumatekijä, joka negat. Reuma vasta-aineetkin normaalit ja kudostyyppikin on hla27-. Eli näiden perusteella ei pitäisi olla reumaa. Tiedättekö voisiko silti selkärankareumaa olla, koska röntgenkuvissa oli jotakin epäselvyyttä lannerangassa?

Töissä olen ollut nyt kolme viikkoa, mutta nilkat koko ajan turvoksissa ja kävely hieman hankalaa. Lisäksi sormet aivan pökkelöt. Ohjeistettiinko teitä, miten niveliä voi rasittaa? Urheilu minullakin jäänyt tosi vähiin.

joulu-tammikuu, 2 kk oli. meni itsekseen pois. Jostain viruksesta kai tuli.

12 kk sairastelua takana. Oireet alkoi ensin leukanivelen seudulta (pakonomainen jännitysliike lihaksessa), sitten lonkkanivelessä, keskiselässä, myöhemmin mukaan tulivat hartiaseutu, olkapäät ja niska. Pahinta on ollut virheasennot selkärangassa. Kivun saan hellittämään vain manipuloimalla nivelet paikalleen. Nyt on kipua kaikkialla, toisinaan myös käsissä ja korvissa rutisee kun venyttelee. Nivelet naksuvat jatkuvasti pienestä liikkeestä. Lisäksi kesästä asti kroonista yskää ja toistuva flunssa sekä hiivasienitulehduksia. Pikkunivelissä sormissa ja varpaissa ei ole mitään oireita, eikä muutenkaan mitään turvotusta ja kuumotusta missään nivelissä havaittu.

Veriarvot normaalit, sintografian löydös normaali (luuston/nivelten radiologinen tutkimus). Ainut mitä on todettu on klamydia, johon sain 20 pv antibioottia. 2 kk kuurin jälkeen ei vielä lainkaan merkkiä paranemisesta - päinvastoin. Tuon antibiootin lisäksi olen saanut ibuprofeiinia. Nyt otettiin borreoloosi- ja ureaplasmatestit odotellaan tuloksia. Tuon antibiootin lisäksi olen saanut ibuprofeiinia. Diagnoosista ei tietoa. Ainut kommentti lääkäriltä, että reumaa se ei ole. Diagnoosin odottaminen on tosi rasittavaa...

Mulle todettiin ensin reaktiivinen antiriitti, koska ANA vasta-aineet olivat negatiiviset ekalla kerralla. Eka kausi kesti semmoset puoli vuotta.

Sitten oireet alkoivat uudestaan ja ANA vasta-aineet tulivat positiivisena eli kyseessä on autoimmuunisairaus. Vielä ei ole tietoa, mikä niistä monista.

Eli kannattaa siis miettiä, onko jotain muitakin oireita ja jos parannut ja oireet alkavat uudestaan, voit olla melko varma, että kyseessä ei todellakaan ole reaktiivinen antiriitti. Sanoisin, että se on monesti lääkärin eka diagnoosi.. Eli seuraile tilannetta.

Tsemppiä!

Itse olen oireillut nyt n. 11 kk. Yersinian aiheuttaman suolistotulehduksen jälkitautina tuli minulle. Tauti alkoi aika tarkalleen 5 viikkoa ripulin alkamisesta. Kivut alkoivat nilkkojen jäykkyydellä, jonka jälkeen polvia, ja sormia alkoi kuumottaa, ja koskea. Olin armeijassa tällöin ja piti just lähteä viikon leirille, jonne lääkäri sitten ei antanut minulle vapautusta. Sanoi että peru flunssan niveloireilua. Viikon kärvistelin metsässä muiden kanssa tekemättä juuri mitään, kunnes lopulta lomille päästyäni otin tulehduskipulääke kuurin, jota olin viimeiseen asti vältellyt, sillä olen pitänyt aina tiukkaa linjaa lääkkeiden käytön suhteen. Tästä olikin heti suurta apua, ja noin 1-1.5 kk mennessä oireeni olivatkin jo miltein olemattomat, mutta ovat siitä asti pysynyt samassa, eivätkä ole tähän päivään mennessä palanneet normaaliksi. Kivuista vielä sen verran että tosiaan viime talvenakin tuli pelattua lätkää niinkuin ei olisi mitään tautia ollutkaan. Verikokeet on otettu 3 kertaa armeijan aikana, ja kertaakaan eivät tainneet mitkään arvot olla koholla. Polvissa ja nilkoissa on aamujäykkyyttä, ja olen huomannut, että pitkälahkeisia vähän tiukempia housuja käytettäessä jalkoja koskee enemmän, ja ne tuntuvat tönkömmiltä kuin shortseja käytettäessä. Vaikka tautini ei ole ollut edes kovin vaikea, olen joutunut käymään monetkamppailut itseni kanssa. Urheilu on aina ollut hyvin suuri osa elämääni, ja taudin myötä on joutunut vähentämään urheilua suuresti.
Sen verran vielä, että taudin alkuvaiheessa lääkäri kenen kanssa hoidin asioitani sanoi, että nivelissä ei esiinny varsinaista turvotusta, eivätkä veriarvot tosiaan viittaa reaktiiviseen artriittiin. Meinasi että nämä olisi jotain ohimeneviä lievempiä niveloireita.

mulla ollut reaktiivinen artriitti nyt sellaisen viitisen vuotta! lääkäri välillä tuumannut että voisi olla ihan nivelreumaa mut ei siitä sit sen enempää! voin sanoo et ollut yhtä helvettiä näiden kipujen kanssa. vahvat raumalääkkeet on pyörineet koko ajan eivätkä saa tilannetta rauhoitettua! salazopyrin, prednisolon, oxiklorin ja azamun tällä hetkellä. liuta särkylääkkeitä! kokeiltu myös biologisia. kortisoni piikkejä pistetty ties kuinka monta tämän viiden vuoden aikana. nyt ruvennyt vauhdilla tulemaan pysyviä muutoksia ranteisiin!

lääkärit nyt siinä pisteessä et kohauttelevat vaan olkiaan ja sanovat etteivät tiedä miten voisivat enää helpottaa tilannetta! et varaudu pahimpaan!!

Itse sain artriitin Yhdysvalloissa sairastetun salmonellan jälkeen. Noin vuoden sitä jouduin parantelemaan ja olin muutaman kuukauden välein kontrollissa reumatologilla. Itse en koskaan saanut mitään toimivaa lääkitystä (ollut meloxicam ja Naprometin 250mg aamuin illoin) eli ihan niiden kipujen kanssa jouduin elämään ja koulut käymään. Rakennus oli kolmikerroksinen, eikä oppilaiden käytössä ollut hissiä. Voi vitsit oli ihanaa kun ilmastointikaan ei ikinä toiminut.

Minun tapauksessani jäin vielä roikkumaan kontrolliin, ja kun nivelkivut taas alkoivat lähes päivälleen kaksi vuotta artriitin alkamisesta, tulikin kiire lekurille. Sillä kertaa menikin multa hermot kun eivät kaiken sen tutkimisen jälkeen edelleenkään mitään löytäneet ja reumatologikin vaan totesi ettei tuo nyt kyllä enää sitä reaktiivista artriittia ole ja palautti terveyskeskukseen. Yksityisellä fysiatrilla sain onneksi diagnoosin yliliikkuville nivelille, ei siitä tosin mitään iloa ole, lääkkeet eivät edelleenkään auta yhtään, enkä nykyään pysty kirjoittamaan tai urheilemaan. Suoraan sanottuna vituttaa olla raihnaisempi kuin kumpikaan mummoistani ja olen 18v.

Sairastuin älyttömän kippeeseen mahavirukseen, viikon kärvistelin sängyn pohjalla... Piti käydä ambulanssilla päivystyksessäkin, mutta tuntui että ne piti sitä vaan tavallisena mahatautina. Heti kun mahaoireet loppui, oikea polvi kipeytyi ja turposi yhdessä yössä jalkapallon kokoiseksi. En pystyny liikuttaan enkä varamaan painoani ollenkaan oikealle jalalleni ja hirveän yön jälkeen oli pakko lähteä päivystykseen. Sain diagboosin reaktiivinen artriitti. Punkteerasivat polven ja laittoivat kortisonipiikin,pääsin kotiin paracetamolin ja kyynärsauvojen kanssa. Menin parin päivän päästä kontrolliin omaan terkkariin, crp oli hurjissa lukemissa ja kuumetta oli koko ajan tulehdulääkkeistä huolimatta. Verikokeet taas kerran ja vihdoinkin ulostusnäyte. Ja lähete takaisin päivystykseen mutta pääsin tällä kertaa suoraan sisätautilääkärille, punkteerasi polven taas ja otti 70ml nestettä polvestani ja antoi kortisoni-puudutuspiikin. Ihanaa hengähtää vähä'n aikaa ilman hurjia kipuja, mutta eipä paljon auta se että vasen polvenikin on tulehtumassa. Kohta oon pyörätuolissa... Oisivat halunneet osastolle ottaa, mutten halunnut vielä ku pystyn joten kuten känkkäseen vielä. Huomenna kontrolliin ja uhkasivat ottaa osastolle jos näyttää siltä etten pärjää kotona... Sain mukaani Arcoxia 90mg eli reumalääkkeen, näyttää siltä että oon allerginen sille, jippii. Kyllä nyt viimestään hoksaa kuin ihanaa on kävellä kahella terveellä jalalla :) tai olis... Ne yrittää vimmatusti löytää eri testien kautta jonkin baktreerin mikä ois aiheuttanut tän. Toivottavasti viimeinen vuosi lähihoitajakoulussa ei mee päin mäntyä tän takia :(

mulla oli 1,5kk takaperin tuo reaktiivinen atriitti ehkä. varmaa diagnoosia ei tullu mutta sitä epäiltiin vahvasti. homma alko oudolla yö kuumeiluula jota oli parin viikon aikana 3 kertaa. kuume tuli illalla ja aamulla oltiin taas ihan terveitä eikä kuumeesta mitään tietoa. viimonen kuumeilu oli lauantai yönä siitä keskiviikko aamun. avasin silmät ja tajusin että oikea puoli kropasta ei tunnu liikkuvan mihinkään. kaikki oli hyvin kun ei liikkunut mutta kun väkisin siirsi raajoja niin sattu ja särki aivan helvetisti(jalkaterä,polvi,kyynäspää,kyynärvarsi,niska)...
kyllä ne paikat siitä sitten pikku hiljaa aukes kun hampaat irvessä klenkkasin menemään. samana ilta töihin iltavuoroon kun sitkeä suomalainen sissi olen=). muutaman tunti ennen vuoroa rupes kropassa kihelmoimään ja tunsi miten joku tauti iskee nyt ja kuumehan se sieltä tulla tupsahti. seuraavana yönä nukuin muutaman tunnin ja kun heräsin nii tää outo tauti oli siirtynyt vasemmalle puolelle.aamulla terveyskeskukseen. selitin tilanteen hoitajalle joka katto muo silmät pyörällään ja kirjotti kaks päivää saikkua. lauantaina alko olo paranemaan mikä oliki sit ennen aikane olo tila. illalla nous kuume taas 38 ja sunnuntaina oli 39,5 lämpöä ja olo törkeen tukala. maanataina uudestaan terveyskeskukseen. hoitaja katto nyt ekana tulehdusarvon joka oli 156 eli reippaasti koholla. sitten rupes lääkäri tutkii joka epäili alkus myyräkuumetta ja/tai punkin puremaa. muutaman tunti siinä vierähti kaikenlaisissa kokeissa ollessa. päivällä terveyskeskus lääkäri oli jutellu sairaalan lääkärin kanssa joka halus munt sinne seuraavana päivänä tutkimuksiin. tiistaina kotkan sairaalaan. ja taas alko verikoe ja ja sydänfilmi ruljanssi.lääkäri arveli heri reaktiivisesta atriitista olevan kyse. tulehdusarvot oli tippunu 100. olo olo kyllä jo ihan hyvä vaikka kuumetta oli oli 38 nii pysty ihan normisti liikkuu eikä paikkoja kolottanu ja niistä syistä sitten ei tarvinu yöksikään jäädä sairaalaan. kaulan seutua tutkiessaan lääkäri huomasi patin vasemman korvan juuressa minkä itse siellä tiesinkin jo olleen pidemmän aikaan. nyt tämä patti on varmistunut sylkirauhasen hyvälaatuiseksi kasvaimeksi. olen nyt leikkaus jonossa oottelemassa omaan vuoroani joka pitäis olla vielä tänä vuonna...elikäs meikäläisen reaktiivinen atriitti kesti noin viikon. se on kyllä todettava että niin kipeä kun sillon olin niin en ole ikänä ennen ollut...
mitä tästä kaikesta opimme? no emme varmaan mitään mutta aina sitä näköjään voi kaikenlaista sattua tapahtua

Itsellä oli toukokuun alussa polvi ja varvas paisuksissa - 3 viikkoa sairaalassa makasin tuloksena: Reaktiivinen artriitti mutta ei saatu kiinni aiheuttajaa. Epäiltiin kuitenkin eturauhas/virtsaputki tulehdusta.
Nyt marraskuussa tulehdus edelleen kantapäissä, joihin sain kortisoni piikit ja meno vähä helpottunut. Jos vielä vuodenvaihteessa on kipuja niin aloitellaan reumalääkitys ja katsotaan josko helpottaisi. Liikunnasta ei ole ollut tietoakaan tämän puolen vuoden aikana. Turhauttavaa ja tuskaista on taivallus välillä ollut mutta usko kahteen terveeseen jalkaan on kova.

Minulla reaktiivinen artriitti kolmatta vuotta, ensin oikeassa polvessa, joka saatiin kuntoon kortisonipiikillä, nyt vasemmassa, joka ei enää toisella kerralla parantunut kortisonilla. Voiko kortisonille kehittyä jokin resistenssi niinkuin antibiooteille?

Sain 5kk sitten salmonellan Thaimaan matkalta ja jo matkan aikana alkoi järjettömät nivelkivut. Mulle reaktiivinen artriitti tuli tosi rajuna. Kokoajan on ollut yli 10 niveltä tulehtuneena. Sairaalaan en päässyt sisään ennenkuin tulehdusarvo nousi nivelten vuoksi liki 400. Tilanne on aika heikko, kävelemään ei pääse ilman keppejä ja keppejä ei pysty käyttämään, koska ranteet, kyynärpäät ja olkapäät tulehtuneena. Kortisonia on annettu tässä välissä keskimäärin 3 piikkiä 3vk välein ja viimeaikoina on annettu annos ollut isompi kuin suositukset. Lääkäri antoi eilen ymmärtää, että kannattaa valmistautua henkisesti siihen, että tulen työkyvyttömäksi...

Minulla oli jo reuma ennenkuin salmonellan sain ja siihen oli hyvä lääkitys, mutta salmonellan tullessa ilmi, kaikki lääkitys jouduttiin tauottamaan, joka myös on saattanut pahentaa tilannetta.

Saan uutta bioloogista lääkettä nyt perjantaina toisen annoksen ja todella toivon, että se alkaa helpottaa edes vähän, jotta voisi siirtyä laimeampiin särkylääkkeisiin.

Tälllähetkellä liikunta on aika pitkälti kävelyä(kai sitä voi siksi sanoa) sängyn-vessan-sohvan-ruokapöydän väliä...

[44.17] Reaktiivinen niveltulehdus: syntymekanismi, aiheuttavat tekijät, genetiikka, ravinnon merkitys, suolisto, mahdollinen antibioottihoito.

https://soundcloud.com/helsinki-paleo/helsinki-paleo-podcast-21

Lääkäri Olli Sovijärvi kertoo

voiko reaktiivinen artriitti tulla influenssan tai poskiontelontulehduksen seurauksena?