Tyttöystäväni on nyt raskaana. Hirveät paineet. Ei ollut suunniteltu raskaus. Elämän tilanteeni on että olen työttömänä ja terveytenikin on sillä mallilla että en ole aivan työkykyinen. On uniongelmia terveys reistailee myös juuri yön aikaan myös, eikä lääkärit osaa tehdä asialle mitiään ja mielenterveystoimistossakin joutuu välillä käymään mm. uniongelmankin takia. Pelottaa hirveästi että pystynkö tämän kuntoisena kasvattamaan lasta ja olemaan hyvä isä. Tuntuu kauhealta, kun haluaisin kuitenkin kantaa vastuuni. Pitäisi se työpaikkakin saada, mutta pelkään että en tämän kuntoisena jaksa olla väsymättä töissä ja sairastun taas masennukseen. No. Toivottavasti kaikki kuitenkin järjestyy. Tässä on ihan paniikissa kun tuli tällainen odottamaton elämänmuutos! Eri asia kun olisi töissä, ja kunnossa kuten muutkin ihmiset. Tuntuu vähän pahalta jos ei pystykään olemaan tarpeeksi hyvä vanhempi elämäntilanteensa takia!
Paniikki iski
Paniikissa
13527
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Minäkin sain tänään kuulla, että tyttöystäväni(kihlattuni) on raskaana. Vauva on kyllä haluttu lisä meidän perheeseemme. Vähän jännittää miten menee, koska itse olen koulussa vielä ja tyttöystäväni on työttömänä.
Mutta eiköhän se hyvin mene, kun on perhe ja ystävät tukena. Suomessa asutaan niin tulee tukiakin niin paljon, että hengissä pysyy hyvin vaimon ja vauvan kanssa :). Kyllä sitä sitten, kun valmistuu voi hankkia työn ja ostaa oman asunnon. Tällä hetkellä asumme opiskelija perheasunnossa.
Onneksi on neuvolat ja muut paikat mistä saa tukea ja neuvoja siitä mitä tehdä ja mistä kannattaa hakea ja mitä.
Luin tarinasi, eikä tuo mielestäni niin pahalta kuulosta, muutoin kuin terveytesi puolesta. Ottaen huomioon masennustaustasi, tässä vaiheessa ei tulisi murehtia taloudellista toimeentuloa. Meille miehille se raha usein näyttelee suurta osaa kun puhutaan perheen hyvinvoinnista. Kuitenkin elämme hyvinvointivaltiossa jossa tuetaan rahallisesti vähäosaisempia. Ja kuten naiset tuppaavat usein lapsista puhuttaessa sanomaan "ei se ole rahasta kiinni". Unihäiriöistä: Oletko ajatellut hakeutua yötyöhön?
Ei lapsenkasvatus ole kiinni sinun töissäkäymisestäsi, siihen tarkoitukseen on sosiaalituet jos tilanne niin on, etteivät omat tulonne riittäisi. Tyttöystäväsi on kuitenkin terve ja hänellä on työpaikka? Vai opiskeleeko?
Joka tapauksessa tärkeintä kasvatuksessa ja huolehtimisessa on läsnäolo. Oletko miettininyt asian valoisaa puolta? Monet pienten lasten vanhemmat, varsinkin isät, tekevät niin pitkää työpäivää että jäävät lapsenhoidosta paitsi ja etäisiksi omille lapsilleen. Kun olet työtön, sinulla on hieno tilaisuus olla lapsesi kanssa, mikä on sekä sinun että lapsesi kannalta paljon parempi kuin se, että ehtisit vain vähän hoitaa ja leikkiä illalla töiden jälkeen.
Toisaalta lapsi tulee viemään teiltä aluksi yöunet ja siksi terveysongelmiisi olisi hyvä löytää ratkaisu ennen syntymää.
Et oikein kerro, millaisia vaivoja sinulla on. Onko muitakin kuin uniongelmia? Uniongelmiin on monilla auttanut niinkin yksinkertainen ja lääkkeetön hoito kuin piikkimatto. Itseäni päivittäinen piikkimatolla makailu on auttanut myös rentoutumaan ja piristymään muutenkin. 20 vuotta kestäneet nukahtamisvaikeudet ratkesivat sillä.
Älä suotta stressaa siitä talouspuolesta, suomessa on hyvä sosiaalinen turvaverkko; eikä se vauvaperheen elämäkään nyt ihan niin sikakallista ole. Minulle ja nykyiselle vaimolleni (silloiselle tyttöystävälle) tuli myöskin suunnittelematon yllätysvauva, jonka päätimme pitää, vaikka tilanne ei meilläkään ollut mikään paras mahdollinen.
Itse olin työttömänä ja tyttöystävällä opiskelut vajaan parin vuoden verran kesken. Eli taloudellisesti tiukkaa oli tiedossa. Laskettu aika oli marraskuussa ja vauva ilmoitteli tulostaan joskus silloin helmi-maaliskuun taitteessa.
Vauva kun syntyi, niin jouduttiin pariin kertaan turvautumaan sossuunkin, kun satuin sairastumaan tuolloin, eikä rahat olisi riittäneet poliklinikkamaksuihin ja lääkkeisiin. Rahat olivat oikeasti melkoisen tiukalla: ne riittävät justiinsa vuokraan, sähköön, ruokaan ja vaippoihin; mutta mitään ryyppyreissuja tai muita iloitteluita ne eivät pysty kattamaan. Mutta kääntöpuolena oli se, että olin paikalla aina kun tarvittiin: hoidin puolet yöheräilyistä ja olin jatkuvasti mukana kotitöiden tekemisessä sekä lapsen hoidossa. Meidän perheessä tehtiin yhdessä ruokaa ja leivottiin ja ulkoiltiin... aikaa oli.
Vaimo sai opintonsa valmiiksi (koska olin vauvan kanssa kotona) äitiysloman aikana ja työllistyikin heti. Minä jäin koti-isäksi. Taloustilanne koheni huomattavasti.
Reilu vuosi tästä ja sain itse työvoimakurssin kautta vakituisen työpaikan, jossa olen edelleen (6 vuotta myöhemmin). Perheemme alkuvuosista olen oppinut sen, ettei kannata stressata... kyllä ne asiat lutviintuu. Sitäpaitsi tuollaisen alun vuoksi olen tullut todella läheiseksi tyttärellemme... minun sylini käy sairaana siinä missä äidinkin.
koti-isänä ollessa on ? Kiitos kaikille vastauksista
Miten sä koti-isänä jaksaisit jos et kuntosi vuoksi jaksa edes töissä käydä?
Tuli vain mieleeni kysyä.
Meidän tapauksessa, koska olin työtön sain työttömyyspäivärahaa... mutta koska lapsemme ei ollut kunnallisessa päivähoidossa, saimme myös samaan aikaan kotihoidon tukea, joka oli muistaakseni lähelle 300 euroa kuukaudessa... lisäksihän tulee sitten lapsilisä joka on 100 euroa kuukaudessa ensimmäisestä lapsesta.
Jos taas äiti palaisi töihin jo äitiysloman aikana, niin sitten en tiedä miten nuo tuet menisivät.
aloittaja olet sairauslomalla etkä työttömänä jos kerran sairas olet?!
Minkä ikäinen olet?
Minulla on mm korva vaiva. nesteet löllyy korvissa yön aikana ja tuntuu tosi inhottavalta. Se on varmaan johtanut uniongelmaani johon joudun syömään vahvoja lääkkeitä ja heräilen aivan jatkuvasti. Jos otan maksimisumman lääkkeitä minkä lääkäri määrää. Pysyn sängyssä 12 tuntia. En pääse ylös . Mutta heräilen silti paljon ja viimeiset tunnit vain makaan kun väsyttää se lääke niin paljon. Korvalääkäreillä olen käynyt ja he eivät osaa tehdä sille vaivalle mitään. Minulla on myös hengitysteiden kanssa ongelmia/tulehdusta juuri öiden aikaan. Mutta astmalääkkeet eivät auta vaikka on astma todettu. Se voi myös olla syyllinen korvavaivoihin. Luulen näin. Olen ollut työkuntotukimuksessa aikoinaan jossa minut todettiin työkykyiseksi korvavaivasta huolimatta. Se ei kuulema estä minua käymästä töissä. Silti siihen liittyy myös tuo uniongelma ja se on niin inhottavan tuntoinenkin vaiva että väsyttää minua tosi paljon. Viimeksi lopetin työn kun olin siellä niin uupunut ja masentunut. Olin masennuksestakin sairaslomilla syynä oli osaksi myös esimies joka teki elämästäni tieten tahtoen vaikeampaa. Jos nyt joka tapauksessa yritän olla isänä, niin ei kai siitä mitää tule jos olen työttömänä. Eikö kela laske että työttöystäväni joutuisi elättämään minut. ja eihän siitä mitään tulisi. en halua oolla kenenkään elätettävänä. vaan haluan elättää lastani ja olla tasavertainen tyttöystäväni kanssa kasvatuksessa ja asioiden hoitamisessa. Ei kai minulla ole muuta vaihto ehtoa kuin etsiä väkisin töitä ennen kuin lapsi tulee. Ja yrittää jaksaa siellä olla! Toivottavasti jaksaa. ja asiat menisi paremmin. tuli kyllä lapsi aivan pahaan aikaan. Mutta eipä tuolle mitään taida mahtaa. ikää minulla on 34 vuotta
työttömyys päivä rahaa. paljonko sinulla jäi elämiseen, asumistukien ym jälkeen itselläsi kun olit työttömänä ?
Keskustelu näyttää kulkevan valtion tukien voimalla. Siis kuinka paljon valtio antaa rahaa.... milloin minkäkin takia. Kuten yksi vastaajista totesi: ...."Ei lapsenkasvatus ole kiinni sinun töissäkäymisestäsi, siihen tarkoitukseen on sosiaalituet ..... mielenkiintoinen pointti ! Entäs tämä kommentti: .....tässä vaiheessa ei tulisi murehtia taloudellista toimeentuloa....." Ai jaa, minusta se on juuri se asia mistä pitäisi murehtia.
Antaako nämä vastaukset jonkinlaisen poikileikkauksen nykyajan suomalaisesta vastuullisesta miehestä; valtion tukien perässä juoksevasta avuttomasta pojanklopista. Pelottava ajatus.
Minusta keskustelun ydin on ihan oikeanlainen: lapsenkasvatus ei todellakaan ole rahasta kiinni. Vaikka perheellä olisi tuhansia euroja kuukaudessa ylimääräistä, mutta vanhemmilla ei olisi aikaa lapselleen, niin kyllä sellainen perhe on aika onneton eikä mikään hyvä alusta kasvaa ja varttua. Toisaalta vaikka perhe olisi köyhäkin, mutta ne vähät rahat kohdistetaan oleelliseen ja vanhemmilla on aikaa aidosti kuunnella lastansa, niin sellaisella perheellä on kaikki eväät onnellisuuteen.
Meidän perheemme joutui käyttämään alkutaipaleellaan sosiaalista tukiverkkoa (mukaanlukien toimeentulotuki), se mahdollisti lapsellemme hyvän alun elämään. Nyt ollaan vaimon kanssa maksettu kumpikin yli 6 vuoden ajan veroja, joten ne muutamat sataset, joita tuolloin saimme on takaisin maksettu... ja ylikin. En häpeä sitä että jouduimme turvautumaan tuolloin sossuun; sitähän varten sellainen instanssi on maahamme luotu.
"Antaako nämä vastaukset jonkinlaisen poikileikkauksen nykyajan suomalaisesta vastuullisesta miehestä"
Eivät anna, ne antavat esimerkin siitä miten on järkevää toimia poikkeuksellisessa tilanteessa. Suurin osa lapsista syntyy kuitenkin täysin suunnitellusti ja silloin taloudelliset puitteet ovat yleensä kunnossa.
" Pelottava ajatus"
Minusta ajatus on rohkaiseva... haetaan apua kun sitä tarvitaan... ja sitten kun ei tarvita, niin maksetaan kiltisti veroja yhteiskunnan ylläpitämiseksi.