MIINAN SAUNAMÖKKI
Saunamökissä asui Vilhelmiina Kilpinen,
hän oli syntynyt vapunpäivänä vuonna 1856, samoina aikoina toimi Jyväskylässä ensimmäisenä piirilääkärinä vuonna 1839 syntynyt Volmari Schildt-Kilpinen, mies joka kehitti venykekirjoituksen, siten saatiin rikastumaan ja uudistumaan Suomen kieli, lienee lääkäri, ainakin sukunimen mukaan sukua Miinalle.
Vuonna 1950,
Keskisuomalaisessa on ollut juttua tuosta Laukaalaisesta saunamökin asukkaasta Miinasta, hän oli silloin juttuaikoihin Jyväskylässä tuttavia ja sukulaisia tapaamassa, silloin hän oli 94-vuotias, asui yksin saunakamarissaan, hoiti taloutensa ja lankoja kehräämään hän rupesi vasta vanhuudenpäivinään, täytyyhän sitä jollakin tavalla itsensä elättää, hän hymyillen kertoi, eikä suotta sitä kertonutkaan, maatalousnäyttelyssä hän sai ensimmäisen palkinnon, taisivat sukulaiset sen palkinnon minulle hommata, tuumasi Miina. Nuorena olin Helsingissä palveluksessa senaattoreilla ja muissa herrasväissä, kunnes vuonna 1910 muutin takaisin Laukaaseen.
Suuret nälkävuodet hän muisti,
Venäjältä ostettiin jauhoja sellaisessa niinimatossa joka oli vihreänä homeesta, Niinä aikoina "Kulkevia" kävi paljon ja Miina-tyttö oli heitä usein hevosella kyyditsemässä talosta toiseen. Lukemaan Miina oppi isän ja äidin opetuksella, ainoa koulu mitä oli käynyt oli pyhäkoulu. Mitään tautia ei ollut sairastanut, lukuun ottamatta "polttotautia", jota kaikki silloin kovina aikoina sairastivat, eihän sitä lääkäriä silloin, lukkari toimi välskärinä ja lääkkeitä hankittiin Jyväskylästä.
Elämä oli silloin ennen vanhaan sellaista yksitoikkoista,
mutta hauskaa se oli, etenkin kun sai olla kotinurkilla. Pärettä poltettiin pimeinä iltoina ja sellaista raasua, siinä puut paloivat pystyssä. Joulukirkossa oli jokaisen edessä kynttilä. Laukaassa ei ollut tapana levittää jouluna pahnoja lattialle. Helsingin ajoista hän muistaa puoluevihan ja kahakat, paljon silloin ihmisiä tuli sekapäisiksi, etenkin kun manifestiä luettiin.
Harvoin hiljaisten,
etenkin autioiden saunamökkien ovia avataan, Miina tädin kuoleman jälkeen mökki oli asumattomana 55 vuotta, kunnes vuonna 2007 mökille ja sen pihapiiriin tuli uudet omistajat, sitten vasta 55-vuoden jälkeen tuon saunamökin ovi seuraavan kerran avattiin.
...Menneisyys on kuin varjo minkä taakse emme näe,
kuitenkin aika usein se tuo monia kysymyksiä, miksi näin, hyvä ilmeisesti järjestelmä on, tuo joka lain-nimeä kantaa ...Luonnonlaki on sen järjestelmän luonut, ettei mitään liian vanhaa ihmiskunnalle jätetä nähtäväksi, se korjataan pois vääjäämättömästi ennen uusia tulevia, kuitenkin jokaisen elämän loppuvaiheessa, huolellakin tehdyt järjestelmät tulevat aina kokemaan muutosten aikakauden.
Tallennus
28 päivä huntikuuta 2010 Heikki Penttinen
Saunamökissä asui Vilhelmiina Kilpinen,
hän oli syntynyt vapunpäivänä vuonna 1856, samoina aikoina toimi Jyväskylässä ensimmäisenä piirilääkärinä vuonna 1839 syntynyt Volmari Schildt-Kilpinen, mies joka kehitti venykekirjoituksen, siten saatiin rikastumaan ja uudistumaan Suomen kieli, lienee lääkäri, ainakin sukunimen mukaan sukua Miinalle.
Vuonna 1950,
Keskisuomalaisessa on ollut juttua tuosta Laukaalaisesta saunamökin asukkaasta Miinasta, hän oli silloin juttuaikoihin Jyväskylässä tuttavia ja sukulaisia tapaamassa, silloin hän oli 94-vuotias, asui yksin saunakamarissaan, hoiti taloutensa ja lankoja kehräämään hän rupesi vasta vanhuudenpäivinään, täytyyhän sitä jollakin tavalla itsensä elättää, hän hymyillen kertoi, eikä suotta sitä kertonutkaan, maatalousnäyttelyssä hän sai ensimmäisen palkinnon, taisivat sukulaiset sen palkinnon minulle hommata, tuumasi Miina. Nuorena olin Helsingissä palveluksessa senaattoreilla ja muissa herrasväissä, kunnes vuonna 1910 muutin takaisin Laukaaseen.
Suuret nälkävuodet hän muisti,
Venäjältä ostettiin jauhoja sellaisessa niinimatossa joka oli vihreänä homeesta, Niinä aikoina "Kulkevia" kävi paljon ja Miina-tyttö oli heitä usein hevosella kyyditsemässä talosta toiseen. Lukemaan Miina oppi isän ja äidin opetuksella, ainoa koulu mitä oli käynyt oli pyhäkoulu. Mitään tautia ei ollut sairastanut, lukuun ottamatta "polttotautia", jota kaikki silloin kovina aikoina sairastivat, eihän sitä lääkäriä silloin, lukkari toimi välskärinä ja lääkkeitä hankittiin Jyväskylästä.
Elämä oli silloin ennen vanhaan sellaista yksitoikkoista,
mutta hauskaa se oli, etenkin kun sai olla kotinurkilla. Pärettä poltettiin pimeinä iltoina ja sellaista raasua, siinä puut paloivat pystyssä. Joulukirkossa oli jokaisen edessä kynttilä. Laukaassa ei ollut tapana levittää jouluna pahnoja lattialle. Helsingin ajoista hän muistaa puoluevihan ja kahakat, paljon silloin ihmisiä tuli sekapäisiksi, etenkin kun manifestiä luettiin.
Harvoin hiljaisten,
etenkin autioiden saunamökkien ovia avataan, Miina tädin kuoleman jälkeen mökki oli asumattomana 55 vuotta, kunnes vuonna 2007 mökille ja sen pihapiiriin tuli uudet omistajat, sitten vasta 55-vuoden jälkeen tuon saunamökin ovi seuraavan kerran avattiin.
...Menneisyys on kuin varjo minkä taakse emme näe,
kuitenkin aika usein se tuo monia kysymyksiä, miksi näin, hyvä ilmeisesti järjestelmä on, tuo joka lain-nimeä kantaa ...Luonnonlaki on sen järjestelmän luonut, ettei mitään liian vanhaa ihmiskunnalle jätetä nähtäväksi, se korjataan pois vääjäämättömästi ennen uusia tulevia, kuitenkin jokaisen elämän loppuvaiheessa, huolellakin tehdyt järjestelmät tulevat aina kokemaan muutosten aikakauden.
Tallennus
28 päivä huntikuuta 2010 Heikki Penttinen
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.