Kysyisin palstalaisten kommenttia seuraavaan keksittyyn tapaukseen.
Monilapsisen lestadiolaisen perheen äiti tulisi raiskatuksi ja tulisi raskaaksi. Koska abortti on mahdottomuus, niin äiti synnyttää lapsen tietenkin. Kysymys kuuluu, että millainen tulevaisuus on tuolla äidillä, ja miten hän tulee kohdelluksi muiden lestadiolaisten taholta? Entä aviomiehen rooli? Miten hänen tulisi suhtautua asiaan? Saako tuo viaton lapsi "normaalin" kasvatuksen kotona ja normaalin kohtelun perheen ulkopuolella?
Ja toivoisin asiallisia vastauksia, koska kysymys on asiallinen alustus jonka seurauksena toivon asiallista keskustelua.
Monilapsisen lestadiolaisen perheen äiti tulisi raiskatuksi ja tulisi raskaaksi. Koska abortti on mahdottomuus, niin äiti synnyttää lapsen tietenkin. Kysymys kuuluu, että millainen tulevaisuus on tuolla äidillä, ja miten hän tulee kohdelluksi muiden lestadiolaisten taholta? Entä aviomiehen rooli? Miten hänen tulisi suhtautua asiaan? Saako tuo viaton lapsi "normaalin" kasvatuksen kotona ja normaalin kohtelun perheen ulkopuolella?
Ja toivoisin asiallisia vastauksia, koska kysymys on asiallinen alustus jonka seurauksena toivon asiallista keskustelua.
Vastaukset 90
Vanhimmat
Miten lestadiolaisuus tähän liittyy?
Eiköhän kysymys ole yleisinhimillisestä suhtautumisesta tuonkaltaisiin vastoinkäymisiin.
Varmasti tilanne olisi vaikea - eikä vähiten tuon kasvavan lapsen kannalta. Kiltti ja viaton lapsi olisi näin jokapäiväisenä muistutuksena maailman pahuudesta. Toisaalta: kukaan ei tiedä millainen hyväntekijä tuosta lapsesta kehittyisi.
Olen itse isä ja myönnän etten pystyisi suhtautumaan tällaiseen lapseen kuten omaani. Lisäksi olisi ehkä liikaa vaadittu, että äiti kykenisi rakastamaan tällaista lasta, jonka sikiämisessä olisi taustalla noin traumaattinen tapahtuma.
Mielestäni abortti tulisi sallia tuollaisessa tapauksessa. Se on synti, mutta joskus ihminen joutuu punnitsemaan mihin syntiin syyllistyy... Lapsen jääminen vaille rakastavien vanhempien rakkautta olisi mielestäni vielä pahempi vaihtoehto.
Rakkautta ei voi pakottaa. Kukaan ei pakottaen rakasta Jumalaa eikä kukaan pakottaen rakasta toisen lasta.
Mietintään voisi laittaa vielä senkin, miten ulkokultainen kaksinaismoralismi pahentaisi asiaa: entä jos raiskaaja olisi ollut esimerkiksi kiinalainen tai musta...
"Miten lestadiolaisuus tähän liittyy?"
Se liittyy sikäli, että keskustelemme nyt lestadiolaisesta perheestä! Keskustelemme siitä miten lestadiolaiset suhtautuisivat ja käyttäytyisivät esimerkin kaltaisessa tilanteessa. Ja en tehnyt alustusta pilkkamielellä, vaan odotan asiallista keskustelua.
Oletko itse lestadiolainen? Kysyn siksi, kun tässä tapauksessa olit valmis hyväksymään abortin.
Hyvä pointti sinulla oli tuo kysymys, että entä jos raiskaaja olisi ollut eri rotuinen.
Sen ymmärrän, että mielestäsi isä ei voi suhtautua kyseiseen lapseen täysin samalla tavalla kuin omiinsa, koska eihän ko. lapsi ole isän oma. Mutta tuosta äidin osuudesta olen täysin eri mieltä. Kyseinen lapsi on 100% äidin oma lapsi, yhtä paljon kuin muutkin. Äidinvaistot eivät voi olla erilaiset tässä tapauksessa, tai jos ovat, niin äidissä on jotain vikaa.
>>Keskustelemme siitä miten lestadiolaiset suhtautuisivat ja käyttäytyisivät esimerkin kaltaisessa tilanteessa. Ja en tehnyt alustusta pilkkamielellä, vaan odotan asiallista keskustelua.>>
Kyllä ymmärrän ettet pilkkaa. Ohimennen: mielenkiintoinen on sen usko joka ei nälvimistä kestä. Minua nälvitään koko ajan ja heitän kahta kauhiammin takaisin. Johan se UUT:ssäkin näkyy olevan jonkinlainen terveen uskonelämän mittari miten paljon oma uskontokunta kestää virnuilua.
Tässä keskustelussa minua kiinnostaa, miten tämä kysymys erityisesti koskettaisi lestadiolaisia muttei esimerkiksi muita kristittyjä.
>>Oletko itse lestadiolainen? Kysyn siksi, kun tässä tapauksessa olit valmis hyväksymään abortin.>>
En ole lestadiolainen. Käytän tällaisissa tapauksissa hyväkseni Jumalan minulle suomaa järkeä.
>>Hyvä pointti sinulla oli tuo kysymys, että entä jos raiskaaja olisi ollut eri rotuinen.>>
Näin olen ymmärtänyt että sillä on jossain määrin merkitystä miten puhtoiselta perhe-elämä näyttää ulospäin. Olen sentään maalta minäkin, pienestä kylästä.
>>Kyseinen lapsi on 100% äidin oma lapsi, yhtä paljon kuin muutkin. Äidinvaistot eivät voi olla erilaiset tässä tapauksessa, tai jos ovat, niin äidissä on jotain vikaa.>>
Ei äidissä ole vikaa. Tällaisessa tapauksessa tilanteen traumaattisuus ajaa äidinvaistojen edelle. Lapsenmurhia on Suomenkin historia täynnä ja usein niitten taustalla on sosiaaliset paineet ja sairas uskonelämä.
Tällaisista tapauksista on runsaasti tutkimustietoa. Entisen Jugoslavian etnisissä sodissa raiskaukset ja niiden tuloksena alkaneet raskaudet olivat arkipäivää.
"Tässä keskustelussa minua kiinnostaa, miten tämä kysymys erityisesti koskettaisi lestadiolaisia muttei esimerkiksi muita kristittyjä."
Kysymyshän koskettaisi ketä tahansa, mikäli omalle kohdalle tapahtuisi. Tämä kuitenkin on lestadiolaisuuspalsta. Enhän toki pistä pahakseni muidenkaan kommentteja, päin vastoin. Sikäli kuitenkin lestadiolaisten kommentit kiinnostavat, koska yritän haarukoida heidän suhtautumistaan tämän tapaisissa asioissa suhteessa heidän uskonnolliseen taustaansa. Onhan selvää, että hengellinen tausta vaikuttaa ajattelumaailmaan. Mikäli olisimme helluntailaispalstalla, kysymykseni olisi ollut muutoin identtinen, mutta olisin kysynyt helluntailaisten mielipidettä.
JA kun tarkemmin ajattelen, niin tämä kysymyksenasettelu kyllä koski nimenomaan lestadiolaista perhettä siitä syystä, että lestadiolaisuudessa ei hyväksytä avioeroa eikä aborttia. Siksi lestadiolaisen ratkaisu tilanteeseen voisi olla toinen kuin valtavirtaluterilaisen tai uskottoman.
Tuosta asiasta, että äiti kostaisi lapselleen teon johon lapsi ei ole itse syyllinen, sanoisin, että perin vastoin niitä periaatteita, mitä täälläkin lestadiolaiset ovat puhuneet, olisi. Siitä lähimmäisenrakkaudesta kun on paljon täällä puhuttu. Tuo olikin sinun ei-lestadiolaisen vastaus, joten ei aleta pistämään lestadiolaisten päitä vadille.
pidämmekö uskon "mittareina" tällaisia tapauksia, jotka ovat hyvin harvinaisia (onneksi)? Riippuuko hengellsyytemme taso siitä, miten tähän vastaamme, vaikka tällaista tilannetta ei ikinä tulisikaan?
voivat paljastaa meille itse kullekin oman hengellisen tai henkisen tasomme.
Syvällinen keskustelu on opetustilanne, jossa opettaja oppii oppilaaltaan ja oppilas opettaa opettajaa. Eikä edes tarvitse pohtia sitä, kumpi on opettaja ja kumpi oppilas. Sillä kun ei ole väliä lopputuloksen kannalta.
Joskus saa vastauksia kysymyksiin joihin toinen ei osaa vastata.
Kyllähän se, miten suhtautuu eri asioihin oikeasti, on melkoinen uskon mittari. Ei se hokeminen "minä uskon, minä uskon" tee ihmisestä hurskasta tai hyvää.
arvostella kysymystäsi sinänsä, sehän oli asiallinen. Täällä keskustelu vain käy kovin kuumana ja tällaisesta asiasta tehdään helposti ortodoksian mitta.
Kysymyksestä sen verran että oikeastaan annoit jo avauksessa monta vastausta. Kaikkiin lapsiin tulisi suhtautua samalla tavalla. Äitiä pitäisi erityisellä tavalla tukea jos tämä tapahtuu.
Tietenkin äitiä tulisi tukea kaikin tavoin. Sehän on sanomattakin selvä asia. Kysymys kuuluukin, saako äiti tukea vai tuomion?
miksi saisi tuomion?
puhuttu elämän ja kuoleman kysymyksistä ja miten suhtautuisi tiettyihin tilanteisiin. En itse tiedä inhimillisenä olentona vastausta ihan kaikkeen, mikä koskee olemassaoloani, mutta tarvitseekokaan tietää? Raamatussa sanotaan, että 'niin kuin ovat päiväsi, niin ovat voimasi' ja kehoitetaan olemaan murehtimatta tulevista. Kyllä vaikeisiinkin tilanteisiin annetaan voimia ja oikeat vastaukset, kun ne tulevat.
En itse mielelläni vaivaa ajatuksiani tällaisilla kuvitteellisilla tapauksilla,koska jokainen traumaattinen kokemus tulee täydellisesti pohdittavaksi vasta,kun sen eteen on joutunut.
Onneksi meidän ei tarvitse elää,kuin päivän kerrallaan,(joskus vain hetken),kullekin päivälle riittää omat murheensa ja vaivansa.
Ei se ole uskon mittari.
Mielestäni kuitenkin on pään laittamista pensaaseen, jos ei pystytä asioita keskustelemaan ja määrittelemään oikeata ja/tai väärää (milloin sellainen on määritettävissä) myös kuvitteellisesta tilanteesta.
mutta pari vuotta sitten tulin huomaamaan,että kaikki ei ole aina niin yksiselitteistä.
Monikaan asia ei ole kovin yksinkertainen. Jokaisella meistä on lisäksi oma ristimme; minullakin taakka joka ei päälle päin välttämättä näy.
Silti olen sitä mieltä, että useimpiin asioihin voidaan muodostaa kanta jo siinä vaiheessa, kun ne ovat kuvitteellisia ;-). Kaikkiin ei voida. Ja kuten sanoit (joskus aikaisemmin?), jokaiseksi päiväksi riittää kyllä oma murheensa.
Haluatko kertoa lisää tästä pari vuotta sitten tapahtuneesta asiasta? (Ymmärrän hyvin että välttämättä et - kannattaa vältää sellaisen tiedon antamista, josta joku voi kirjoittajan tunnistaa).
Lestadiolaisena (ei-vl) vastaan, että heti raiskauksen jälkeen otettaisiin n.s. katumuspilleri, joka estää mahdollisen raskauden. Jotkut lestadiolaiset eivät halua tällaistakaan, vaan odottavat, mitä tapahtuu.
Jos tulee raskaus, niin abortti ei tule kysymykseen. Kuitenkin tällaisen lapsen kasvattaminen perheessä muitten lasten joukossa on erittäin vaikeaa sekä äidille, että perheen muitten lasten isälle. Mielestäni kaikkien kannalta paras vaihtoehto olisi antaa tällainen lapsi adoptioon, jossa se saa hyvät ja rakastavat vanhemmat. Ja äidin toivomuksesta voi saada myös lestadiolaiset vanhemmat!
Tuo adoptioasia oli mielestäni rakentava ratkaisuehdotus, koska kuitenkin Suomessakin on runsaasti perheitä jotka jatkuvasti taistelevat oman lapsettomuutensa parissa. Varmasti myös lestadiolaispiirissä.
Kiitos vastauksesta. Luulen, että tuo katumuspilleri olisi valtaväestön ollessa kyseessä varmaankin yleinen ja hyväksytty ratkaisu. Kysyisin kuitenkin, että mikäli ihmisen usko kieltää ehkäisyn, niin kuinka hän voisi tuossa tilanteessa tehdä teon jota pitää syntinä?
Uskon toki, että moni vl niin tekisi.
Tuosta adoptioasiasta kommentoisin, että missä on äidinrakkaus? Miten äiti voi luopua omasta lapsestaan? Se on hyvin paljon ristiriidassa sen kanssa mitä tällä palstalla lestadiolaiset ovat rakkaudesta ja lähimmäisenrakkaudesta puhuneet.
Varmaan se, luovutaanko lapsesta vai ei tässä kuvitteellisessa tilanteessa, on paljon perhekohtainen asia. Sehän riippuu hyvin paljon sekä isän että äidin psyykisestä tilanteesta.
Jos lapsia on jo paljon ja äiti muutenkin rasittunut heidän hoitamisestaan, voi tällainen lapsi, joka ei ole oman aviomiehen, tuntua niin erilaiselta, ettei häntä jaksa rakastaa niinkuin muita. Onhan se tuttu asia, että vaikka vanhemmat yrittävät olla tasapuolisia lastensa suhteen, joku lapsista on viehättävämpi ja häntä on helpompi rakastaa kuin toista, vaikka kaikilla olisi sama isä ja sama äiti.
Jos tässä tilanteesa luovuttaa lapsen adoptioon, katson, että äiti osoittaa lasta kohtaan erityistä rakkautta, kun tietää oman vajavaisuutensa ja kykenemättömyytensä "riittävään" rakkauteen jokapäiväisessä elämässä. Hän tietää, että lapsi saa vielä enemmän, ehkä jopa ylenpalttisesti rakkautta adoptioperheessä. Siksi hän voi luovuttaa lapsensa, vaikka tuskaa tuntien, pois.
Sinä, Pakana(M) tunnut kiusaavan lestadiolaisia esittämällä tällaisen herjan, että he osoittaisivat rakkaudettomuutta tuossa adoptiotilanteessa. Vastaapa itse, jos sinun vaimollesi kävisi näin, kuin kuvittelit, miten itse toimisit? Ovatko pakanat paljon parempia kuin lestadiolaiset tässä tilanteessa?
Se miten minä tuollaisessa tilanteessa suhtautuisin, olisi sikäli eri asia, että minulla ei ole mitään uskonnollisia velvoitteita. Toki myönnän, että tuollainen tilanne ei olisi kiva kenenkään kannalta. Mutta tilanne on sikäli vähemmän spekulatiivinen, että minä en vastustaisi jos vaimoni haluaisi ottaa katumuspillerin.
Jos kuitenkin kävisi niin, että vaimoni haluaisi pitää lapsen, niin vasta siinä vaiheessa astuisi kuvaan se mitä minä mahdollisesti ajattelen. Minä ajattelen rakkaudesta aristotelemaisesti siten, että aito rakkaus on toisesta välittämistä tämän itsensä vuoksi. Siispä minä henkilökohtaisesti voisin hyväksyä sen että vaimoni synnyttäisi tuossa tapauksessa toisen miehen lapsen ja kasvattaisi tämän. En sen vuoksi ottaisi vaimostani eroa.
Sen myönnän, että mahdollisesti tuo lapsi ei olisi minulle yhtä rakas kuin omani, mutta tuskin sentään vihaisin syytöntä lasta. Mutta se miten itse toimisin tuollaisessa tilanteessa, ei sovi yleistykseksi, koska minun käytöstäni ei ohjaa mikään uskonnollinen näkemys vaan henkilökohtaisesti omaksumani elämänfilosofia ilman että samaistuisin mihinkään tiettyyn ideologiseen tai uskonnolliseen joukkoon.
katsellut tilastoja ja arvioita siitä kuinka moni raiskattu kertoo viranomaisille raiskatuksi tulemisesta? Monet ovat shokissa, eivätkä edes ymmärrä mahdollisuutta tulla raskaaksi "ajoissa", eli silloin kun katumuspillerin voisi vielä ottaa.
Raiskaus on kuitenkin niin äärimmäisen kova paikka, että siinä eivät useinkaan päde yleiset normit ja tunne-elämä menee varmasti sekaisin.
"Jos tulee raskaus, niin abortti ei tule kysymykseen."
En usko että tuo on yksiselitteistä. Ihminen kuitenkin helposti inhoaa ja pelkää raiskaajaansa (ja uutta raiskausta) niin sydänjuuriaan myöten, että raiskaajan lapsen kasvattaminen voisi totaalisesti viedä henkisen terveyden. Koskaan et pääsisi unohtamaan tapausta, lapsi siitä "muistona". Jotkut raiskatut "unohtavat" koko tapauksen elimistön puolustusmekanisminä. Viha raiskaajaa kohtaan voisi myös transferoitua lapseen, varsinkin jos lapsi sattuisi olemaan poika.
Kun ajattelee teidän uskoanne, niin lapsihan olisi "synnillä siitetty"?
En vain näe mitään järkeä siinä, että pitäisi uskon ja yhteisön painostuksen vuoksi asettaa oma mielenterveytensä täysin vaakalaudalle sen vuoksi, että raiskaajankaan lasta ei saisi abortoida. Olen hoitanut raiskattuja ihmisiä, ja joidenkin pelot ja ajatukset rajoittavat elämää todella pahastikin.
Mitäs sitten, kun lapsen sisarukset joskus saisivat selville, että lapsi on eri isästä? Entä muu suku? Yhteisö? Kuitenkin kun synnistä puhutaan paljon ja on hoitokokouksia sun muuta, niin luulisi että lapseen ei voitaisi täysin normaalisti suhtautua.
siinäkään tapauksessa, että joku olisi raiskannut. Jos sen sijaan olisi aihetta epäilyyn, että jokin tauti olisi tarttunut, niin sen asian suhteen pitäisi alkaa hoitotoimenpiteisiin.
Katumuspillerin tarkoitus on se, että alkio ei pääse kasvamaan ja kehittymään sikiöksi ja lapseksi saakka, vaan se pitää eliminoida.
Adoptio? No, jaa... Luulisin, että lapsi pidettäisiin itsellä. Kyllä tiedän semmoisenkin tapauksen, että omien lasten lisäksi on adoptoitu lapsi. Elikkä miksei tässä tapauksessa voisi lapsi jäädä kotiin?
Millä vuosisadalla elät? Anteeksi vain, mutta näkemyksesi mukaan vl:t elävät pimeätä keskiaikaa jolloin ihmisen siittämisen ajankohdista haettiin milloin minkäkinlaista ennusmerkkiä...
Vanhoillislestadiolaiset kunnioittavat elämää, eivätkä halua murhata (abortti, katumuspilleri) ketään. Onko tämä sinusta kunnioitettava periaate? Voisiko ajatella niin, että me olemme niitä, jotka eivät ole vielä myyneet sieluaan henkilökohtaisen mukavuuden saavuttamiseksi?
Puistattaa ajatuskin, että abortti hyväksytään nykyisin niin laajalti ja kritiikittömästi. Peruskoulussakin opetetaan aborttioikeutta hyvänä asiana.
Varmaankin siksi, että kaikilla ei käytännön rakkaus ole sitä mitä juhlapuheissaan julistaa.
Vastaan molemmille samassa. Maria voi olla osittain oikeassa siinä millaista lapsen elämästä voi muodusta mikäli sattuu syntymään kaksinaismoralistiseen perheeseen.
Mutta periaatteessa vl2003 on oikeassa.
Pitää muistaa, että lapsi on itse syytön, ja terveen lapsen tappaminen sen vuoksi että häntä ei haluta, on murha. Oikeastaan sanoisin, että tuo kuvitteellinen tapaus joka varmasti voisi olla totta, on todellinen testi siitä, että onko pariskunta oikeasti niin hyvä kuin lestadiolaiset haluavat antaa kannattajakuntansa olla. Mikäli pari tuosta testistä selviää, minäkin saatan kunnioittaa heidän vakaumustaan.
Uskon kuitenkin, että läheskään kaikki lestadiolaiset eivät testiä läpäisisi, ja toisaatal, moni ei-lestadiolainen samassa tilanteessa läpäisisi.
Pakanafilosofia osui "oikeaan" päätelmään. Hämmästyttävää.
Abortin kannattajien rakkausfilosofi on verrattavissa rakastelufilosofiin jossa rakastelu=rakkaus eli itsekeskeinen.
Abortin vastustajat ottavat huomioon myös lapsen jonka mukaan pitää joustaa.
Tuollaisilla filosofisilla jaarituksilla voi mennäkin usko, vaikkei niitä tarvitsisi ajatella kuin omalle kohdalle sattuessa, joille sellainen uskon koettelemus sallitaan.
tässä minua riivaakin, että lapsen pitää antaa syntyä, mutta kaikki muut jo olemassaolevat lapset jäävät mahdollisesti ilman äitiä kun äitillä sekoaa pää ja äiti pistetään laitokseen lukkojen taakse.
Taas valitettavia tosiasioita, mihin ei auta lestadiolaisenkaan mennä vonkaamaan vastaan, KUN TÄLLAISIA TAPAUKSIA OIKEASTI ON OLEMASSA. Jos minulla olisi hinkua menettää ammattini ja mennä istumaan linnaan, niin varmasti kertoisin näistä näkemistäni tapauksista ihan yksityiskohtaisesti täällä. Tokkopa silloinkaan kukaan uskoisi.
Mutta ettehän te usko, että mitään pahaa tapahtuu lestadiolaisten piirissä (kuten mielenterveysongelmat, ne on kiistetty lahjakkaasti). Kun kerron joitakin asioita ihan todeksi, niin valehtelijaksi ja mustamaalaajaksi minua väitetään. Parantaa taas omaa käsitystäni kys. uskonlahkosta.
Näistä mt-asioista ei vissiin lestadiolaisten keskuudessa puhuta? Yhtä lailla kuin muutakin kansaa, niin lestadiolaisia on tuolla "lukkojen takana" valkoisissa huoneissa.
perille? Tämä mielenterveysasiahan on jo sataan kertaan puitu ja todettu, etteivät vanhoillislestadiolaisuuteen kuuluvat ole siitä vapaita. Miksi siis YHÄ jankutat siitä? Kyllä mielenterveysasioista puhutaan, eikä IKINÄ kehoteta jättämään hoitoa pois. Ihan SATAPROSENTTISELLA varmuudella vakavastikin sairastuneita on meissä - mutta siinä menet pahasti metsään, kun väität sen olevan yleisempää kuin muiden keskuudessa.
minä olen aina pitänyt aborttia murhana. Minulle se ei ole uskonnollinen kysymys. Murha on murha jokaisessa kulttuurissa. Sen vielä ymmärrän, että murhaa tiukan paikan tullen oikein ikävän ihmisen, mutta että omaa lastaan tappaisi.
Hyväksyn kyllä vaikeavammaisen lapsen abortoimisen, vaikka murha se on sekin.
Minä en hyväksy vaikeavammaisenkaan lapsen tappamista.
Sanoit yllä, että epäilet etteivät kaikki lestadiolaiset pariskunnan selviäisi tällaisesta "testistä". Niin, vaikea sanoa, ihmisiähän me olemme kaikki, ja Raamatussakin on tapauksia, joissa ylpeus on käynyt lankeemuksen edellä.
Väitän kuitenkin, että kynnys abortin tekemiseen on vl-kristillisyyden piirissä olevalla ERITTÄIN korkea, jopa ylitsepääsemätön.
Samaa mieltä asiasta. Mikä siinä nyt on niin merkillistä että lestadiolaisiakin on mielisairaaloissa? Niin kuin on silloin tällöin vankiloissakin, tuomittuna lähes kaikista ajateltavissa olevista rikoksista. Lestadiolaiset saavat ylinopeussakkoja, ovat ilkeitä muille ihmisille, syyllistyvät omahyväisyyden syntiin, tekevät huorin ja varastavat.
Kaipaatko Maria vielä lisää?
ole elämän arvoa, tarkemmin ajateltuna, ei mitään arvoa tässä maailmassa... eikä siis sijaan tähän maailmaan.
"mutta siinä menet pahasti metsään, kun väität sen olevan yleisempää kuin muiden keskuudessa. "
Mistäs sinä sen tiedät? Paljonko sinulla on varmaa tietoa, vertailupohjaa näihin asioihin? Se että sinä kärsit masennuksesta, ei todellakaan tarkoita että tiedät kaikesta kaiken asiaan liittyen. Enkä minä puhu masennuksesta enkä avohoidosta (koita sinä ymmärtää se), vaan akuuttipsykiatriasta, siitä kun ihminen saattaa hyppiä seinille ja käy täydellä raivolla toisen ihmisen päälle luullen häntä kuolleeksi omaisekseen tai vaikka käärmeeksi.
"Kyllä mielenterveysasioista puhutaan, eikä IKINÄ kehoteta jättämään hoitoa pois"
Älä viitsi tällaisia asioita puhua, kun et tunnu tietävän niistä yhtään mitään. Oletat kovasti, tuossakin korostat sanaa "ikinä", vaikka lauseesi on täysin valheellinen. Yhtä lailla lestadiolaisissa on lääkekielteisiä potilaita kuin muissakin. Erona on se, että lestadiolaisissa on enemmän myös lääkekielteisiä omaisia jotka tulevat neuvomaan miten meidän pitää hoitaa. Valitettavasti psykoosi harvemmin talttuu näillä annetuilla "ohjeilla"....
Vihaan tuollaista yleistämistä, mitä sinä harrastat. Se, että mahdollisesti olet hoitaja ja näet pari-kolme tapausta akuuttiosastolla ei tee sinusta meidän asioidemme asiantuntijaa. Niiden tapausten perusteella et myöskään voi sanoa, että kaikki vl:t olisivat sellaisia. Olet jo valmiiksi ottanut sellaisen asenteen, että kaikki, mitä sanomme, on valhetta ja silottelua.
Minä nimenomaan puhuin KAIKISTA mielenterveysongelmista, ENKÄ KIISTÄNYT, ETTEIKÖ NIITÄ TAPAHTUISI. Miten tämä pitää sinulle selittää, että heittäisit ennakkoasenteesi pois?
Rumasti sanottuna väitteesi vl:ien muita yleisemmästä mt-ongelmista on täyttä paskaa.
Mutta oma valintani oli, että esim. mongoloidilapsen abortoisin. Tervettä en.
On ollut minun työssäoloaikanani muutama tapaus, mitkä saivat niskakarvani pystyyn lestadiolaisia kohtaan. Ei se potilas, vaan se mitä omaiset ovat tehneet kun ovat kuulleet sairaudesta ja heille on yritetty selittää mitä sairaus on. En voi kertoa mitä nuo tapahtumat ovat olleet, mutta inhottaa vieläkin. Näin törkeitä temppuja en tiedä ei-lestojen koskaan tehneen.
Ja jos kertoisin, niin ne luultavasti kiellettäisiin... "ei meillä tuollaista....". Olen nähnyt sen lestojen varjopuolenkin, joten kyseenalaistan aika paljon asioita.
sinusta arvokkaampi se terve. Vai mistä syystä näin toimisit?
Et voi muutaman tapauksen perusteella yleistää yhtään mitään.
Millä perusteella voit syyttää uskoamme? Jos muutama ihminen toimii väärin, onko se uskonnon vika? Uskomaton ennakkoasenne. Vähän sama kuin minä sanoisin, että kaikki alkoholin käyttäjät ovat juoppoja.
murhataan. Aika moni on silloin tehnyt tuon ratkaisun. En väitä ratkaisun olevan helppo vanhemmille, mutta nyky-yhteiskunnassa ei varmastikaan ole helppoa olla vammaisen lapsen vanhempi. Ei taloudellisten, eikä henkisten resurssien puolesta. Ja on kylmä biologinen fakta, että mongoloidi-ihminen ei jatka sukua, ja on henkisiltä ominaisuuksiltaan vajaa ihmisenä. Samoin myös ruumiillisiltaankin. Johonkin aina joudutaan vetämään raja.
Nykyään sentään tuo vammainen tapetaan sikiönä. Entisinä aikoina vasta synnyttyään. Mm. Kiinassa tehdään vieläkin niin.
Anteeks, puhun lestadiolaisista enkä vl:sta.
En ole yleistämässä, en mielestäni väittänyttkään että kaikki ovat? Sanoinko niin? Yleistinkö? Jos, niin kerrotko kohdan?
Minua vaan oksettaa se, miten jotkut teistä kohtelevat toisiaan! uskossa sitä ja uskossa tätä, hitto soikoon tässä maailmassa on ihmisarvoakin eikä pelkkää syntiä! Jos ei saa maljaakaan kohottaa eikä jääkiekkoa katsoa, nekin on syntiä, niin sanonpa että siinä ei ole Taivaan Isällä enää mitään sanomista, ne ovat teidän itse keksimiänne p-puheita ja asioiden leimaamista synniksi ilman MITÄÄN Raamatullista pohjaa! Syntiä tämä ja syntiä tuo, näinköhän pääsee Jumalan luo?
Ennakkoasenteet perustuvat tietämättömyyteen ja luuloihin. Minun asenteeni perustuu siihen, mitä teistä TIEDÄN.
Jos olen nähnyt hyvää, en voi olettaa kaiken olevan pahaa. Jos olen nähnyt pahaa, en voi olettaa kaiken olevan hyvää. Minä tuon ilmi juuri sitä pahaa puolta, yritän esittää asioista sitä ikävämpääkin puolta ettei kaikki aina ole niin ruusuilla tanssimista ja rukouksella pelastettavissa! Joskus ihminen puuttuu toisen ihmisen elämään, riippumatta siitä mitä "uskonsisaret ja veljet" neuvovat Jumalan käskynä tekemään.
Kohta 1: en haluakaan yleistää. En sano, että te kaikki olisitte pahoja
Kohta 2: syytän uskoanne, koska vain lestadiolaisuuden piirissä tällaisia tapahtumia on ollut. Ne liittyvät SELVÄSTI juuri uskonnolliseen vakaumukseen, ymmärrä se!
Ja edelleen: koeta ymmärtää se, että minä kyseenalaistan kaikkea täällä! Huonoja kokemuksia on ollut niin paljon, että en ihan jokaista juttua niele purematta. Asiat jotka on esitetty totena, lestadiolaiset ovat kieltäneet "panetteluna" ja "valheena". Tekeekö sen jälkeen mieli kovin kumarrella ja kiitellä? Ei! Sen jälkeen tekee mieli varoa jokaista lukemaansa sanaa, ja yrittää etsiä se totuus ja valhe, erottaa joukosta kieltäminen ja peittely.
niin kyllä se terve on arvokkaampi kuin se vammainen. Kuulostaa raa'alta, mutta todellisuus on raakaa. Yli 90% kansasta on viime hetkellä samaa mieltä kanssani. Muutoin ei mongoloidilasten murhaaminen olisi niin yleistä.
Ei minun elämääni rajoita kukaan muu kuin minä itse. Joku kokee jääkiekkomatsit huonoksi uskolle, joku toinen taas ei. Jokin tietty asia pahentaa yhtä ja toista ei. Esim. minä pelaan jonkin verran erilaisia pelejä, mitä kaikki eivät katso hyvällä.
Sinä juuri yleistät, kun sanot uskosta johtuvan nuo asiat. Ei usko sitä aiheuta, vaan ihmiset. Vähän kuin kulunut fraasi "guns don't kill, people do"... Ontuva vertaus ehkä. Oletatko ihan oikeasti, että uskovaiset olisivat täydellisiä? Emme taatusti ole. Yhtä lailla sorrumme syntiin - toisten vahingoittamiseen pahoilla puheilla ja teoilla. Vaikka hyvään pitää pyrkiä, emme me siihen kokonaan pysty.
Edelleen: mitä sinun peppuasi kutittaa, miten me määrittelemme synnin ja miten me tulkitsemme Raamattua? Eihän niistä ole kenellekään haittaa. Jos joku tahtoo erota seurakunnasta, hän voi sen vapaasti tehdä. Jos joku tahtoo kuunnella sontamusiikkia, hän tehköön niin. Jos joku ehkäisee, se on hänen asiansa.
Kuka on sanonut, että alkoholin juominen olisi synti? Kuka on väittänyt, että tv olisi syntiä? Kuka on tuominnut helvettiin jääkiekko-otteluita katsovat? Jos me vl:t pohdimme, miten asioihin pitäisi suhtautua ja jos joku sanoo, ettei koe jotakin asiaa sopivaksi joko kenellekään tai itselleen, ei se tarkoita, että se olisi ehdoton synti.
Ihmettelen monesti, luet(teko) tahallanne väärin, vai mikä on tuollaisten asenteiden takana? Ihmiset puuttuvat toisten elämään uskosta riippumatta, ei se johdu MITENKÄÄN siitä ryhmittymästä, mihin kuuluu. Kun puhun lestadiolaisista, tarkoitan vanhoillisia. Voisit tarkentaa edes sen verran, mitä "lestoja" sinun tapauksessasi on kyseessä. Eri paikkakunnilla on eri suuntien edustajia enemmän kuin toisaalla.
etteivät ne liity uskoon mitenkään. Ei usko kannusta tekemään pahaa lähimmäiselle. Otan taas esimerkin omasta elämästäni: perheeni kuuluu ainakin nimellisesti vl-seurakuntaan. Isäni on pahoinpidellyt minua, kun olin lapsi - voinko syyttää siitä uskontoa?
"Siitä, miten asiat ovat, ei voi päätellä sitä, miten niiden pitäisi olla" - mikä puolustusargumentti lapsen tappamiselle on se, että "moni on samaa mieltä"?!
Oman kantani perustelin kyllä ihan selvästi. Myönsin että terve on arvokkaampi kuin mongoloidi, ihmisenä. Voiko asiaa paremmin perustella. Voiko syvempiä syitä kysyä?
ja vieläpä murha sellaista vastaan, joka ei pysty puolustautumaan.
Olen lukenut sellaista, että vammaisilla olisi ylimääräinen "rakkausgeeni". Sellaiseen siis voi kiintyä ja ei antaiskaan pois, jos saa. Ja taivaaseen on menossa sellainen lapsenmielinen, opettaa myös lähimmäisiään.
Kyllä tuntuu näin ihanan down-lapsen äitinä tosi raa`alta tämä sinun mielipiteesi.
Olen vahvasti sitä mieltä,että juuri nyky-yhteiskunnassa on paljon helpompi olla kehitysvammaisen lapsen vanhempana,kuin joskus 20-30 vuotta sitten.
Ensi tuntemus kehitysvammaisen vauvan syntymän jälkeen on lievä shokki,mutta kokemuksesta voin sanoa,että elämämme olisi monin verroin tyhjempää ilman pientä Taivaan enkeliä.
Hän ilmoittaa jo pelkällä olemassa olollaan Taivaan terveisiä.Hän on niin iloinen ja vähään tyytyväinen.
Onko totta,että et pidä ihmisenä sallaista vauvaa,jolla ilman omaa syytään satuu olemaan yksi ylimääräinen kromosomi joka solussaan?
Eikö hän mielestäsi ole Jumalan luomistyö?
Tekeekö Jumala mielestäsi virheitä?
pienuutesi näillä sanoilla.
sillä et hyväksy aborttia,sillä se on murha,mutta down-lapsen tappaminen eli abortointi ei olisikaan murha? Murha on ja ei ole murha...nyt en ymmärrä logiikkaasi ollenkaan.Ja millä tavoin ns. terve on arvokkaampi ihmisenä? Syvempiä selityksiä mielelläni kysyn,sillä perusteluja ei asiallesi terveen ihmisen arvokkuudesta vammaiseen verrattuna tullut.
Pakana(M) sentään puhuu tässäkin yhteydessä murhasta. Kiitos siitä hänelle.
kun hän sitten puhuu murhaa vastaan ja olisi abortoimassa eli murhaamassa down-lapsen,sitä en ymmärrä.Vai mitä en nyt mielestäsi tässä ymmärrä?
Kiitos,jos vastaat.
Anteeksi epäselvä kommenttini. Tarkoitan, että Pakana(M) sentään käyttää asiasta oikeaa sanaa, joka on "murha". Vaikka olemmekin eri mieltä itse asiasta, hän ei pakene eufemismien kuten "raskauden keskeyttäminen" tai "rakkauden teko" taakse.
nyt ymmärsin sanomasi.Sitä vain edelleen mietin,miksei down-lapsella olisi oikeutta elää Pakanan mielestä.Kuka määrittelee ihmisarvomme?
Kiitos,kun vaivauduit vastaamaan minulle.
Maria - kerronpa sinulle ihan ensimmäiseksi, että vanhoillislestadiolaisuus (tai muukaan lestadiolaisuus?) nimenomaan eivät ole näitä rukouksella pelastajia. Suhtaudumme lääketieteeseen juuri niin kuin keskivertosuomalainen suhtautuu. Joukosta löytyy yksittäisiä vaihtoehtohoitoihmisiä, varmasti jopa rokotuksistakieltäytyjiä, ja tunnenpa pari vegetaari-vl:ääkin. Mutta potilaidesi mahdollinen lääkekielteisyys ei kyllä ihan varmasti nouse tästä uskosta.
(Sivuhuomio: kun sanot ette puhu vl:istä vai lestadiolaisista yleensä, niin voit kai tarkentaa? Esikoiset ovat käsittääkseni samanlaisia arkisia tallaajia kuin me vl:tkin, samoin rauhansanalaiset, uusheräys on henkitoreissaan jne. Löytyykö joku lestadiolaisuuden haara, jossa kertomasi voisi yleisemmin pitää paikkansa;_)?
Toiseksi - läheisen ihmisen vakava psyykkinen sairastuminen (vaikkapa psykoosi) on monelle ihmiselle kova paikka, pelottavakin. Lisäksi siihen voi liittyä syyllisyydentuntoja ja muita. Joissakin tapauksissa voi koko perhe (puoliso) olla myöskin jollakin tavalla sairas (mikä on sitten ajanut potilaasi siihen pisteeseen, missä hänet tapaat). Oletko todella sitä mieltä, että tapaamasi pari hankalaa lestadiolaista omaista kertovat uskon koko kuvan, tai edes sen kääntöpuolesta? Näetkö eron yksilön ja uskon välillä?
Kolmanneksi - tuo mitä sanot vaitiolovelvollisuudestasi, on myöskin ihan roskaa. On toki hyvä, että suhtaudut siihen vakavasti. Vaitiolovelvollisuutesi ei kuitenkaan estä sinua kertomasta jotakin konkreettista esimerkkiä yleisellä tasolla..
Kiitos tuosta malja-jääkiekkokommentistasi. Se viimeistään avasi lukijoiden silmät muidenkin mielepiteidesi tasolle. Jos ymmärryksesi ja tietosi lestadiolaisuudesta on tuolla tasolla, niin olkoon.
Kiitosta vain, että vastaat asiallisesti. Aikaisempia viestejäni lukiessa tuli itselleni(kin) sellainen olo, että olisi tarvetta lääkkeen vaihtoon *häpeää*
Sen verran minulla heittää/keittää yli liian usein...
Ei tarvetta lääkkeen vaihtoon ;-). Oikeassahan sinä olet noissa vastauksissasi. En tarkoittanut viestini otsikkoa mitenkään erityisesti vihjaamaan etteikö *sinulla* olisi malttia vastauksissasi - vaan että Marian kommentti oli täysin ala-arvoinen. Siinä viimeistään hän paljasti todelliset karvansa.
Edelleen, käsitykseni perustuvat siihen mitä olen nähnyt. Niitä asioita en pysty poissulkemaan mielestäni. Voin toki kertoa tapausesimerkin, ellei seriffi sitten poista tätä niinkuin viimeksi.
Miksi vähättelette? "tapaamasi pari lestadiolaista"...
Eräässä tapauksessa potilaan vanhemmat eivät ymmärtäneet sitä että annetaan lääkkeitä, ehdottelivat luontaistuotteita. He myös hermostuivat siitä (ovet paukkuen ulos), kun puhuttiin mahdollisista perinnöllisyystekijöistä (isä useampi lapsi sairastaa pahoin psyykkisesti). Ynnä muuta ynnä muuta. Sitä tässä vaan, että tapaamani lestadiolaispotilaat ja heidän omaisensa (siis kaikki) ovat olleet hankalimmasta päästä. Eräskin perhepalaveri lestadiolaisen perheen kanssa meni täydelliseksi huudoksi, ei siitä mitään tullut.
Juuri tämä, että minä näen aivan toisenlaisia asioita työssäni, mitä täällä puhutaan. Niinkuin nytkin, minua aletaan pilkata ja arvostella
"Se viimeistään avasi lukijoiden silmät muidenkin mielepiteidesi tasolle." kun kerron totuuksia, ihan aitoja juttuja.
Kertoo paljon teistä ja siitä miten suhtaudutte siihen, kun tosiasioista puhutaan. No, ei teidän tarvitsekaan uskoa. Se mitä minä itse tiedän, riittää minulle. Teille on aivan turha sanoa pahaa sanaa, haukut siitä saa ja aletaan arvostella minua ihmisenä. Menkää tekin itseenne; jokainen asia mitä totena puhun, painetaan täällä "villaisella" ja väitetään valheeksi ja korjaillaan ja paikkaillaan ja puolustellaan. Ymmärtäkää mitä ymmärrätte, ei se minua haittaa. Aina vaan "selkeämpi" kuva minullekin teistä tulee, kun kiellätte tosiasioita ja hyökkäätte henkilökohtaisesti.
ja ps. se jääkiekko/maljannostojuttu oli ihan lestadiolaisten omasta suusta tänne palstalle kirjoitettu. Ei se ollut minun mielipiteeni, kyllä ihan lestadiolaisten mielipiteitä olivat.
Onhan se murha. Olen niin sanonutkin.
Hänelle vain ei anneta oikeutta elää (n. 90% tapauksista). Asian on Suomen laki ja lääketieteen kehitys antaneet mahdollisuuden.
Ymmärrän erittäin hyvin, että on vanhempia jotka eivät suostu murhaamaan lastaan tuosakaan tapauksessa.
hyväksyt sen down-lapsen kohdalla? Kirjoituksessasi sanoit niin.Eikä höpöhöpö ole mikään vastaus.
että hyväksyn. Murhahan se on, mutta johonkin raja on vedettävä. Minä omalta kohdaltani vedän siihen, että terveen lapsen murhaa en hyväksy, mutta vaikeavammaisen kohdalla hyväksyn.
Tarkoitin tällä jääkiekko/maljannostojuttu-kommentillani sitä, että sinun on ilmeisesti mahdotonta hyväksyä jonkin ihmisryhmän, tässä tapauksessa meidän vl:ien, erilaista tapakulttuuria? Kommenttisi sävy oli lisäksi halventava. Suhtaudumme kielteisesti alkoholiin. Onko tämä sinusta väärin, tai huono periaate? Suhtaudumme myöskin kielteisesti kilpaurheiluun(vaikkakaan emme yhtä jyrkän kielteisesti kuin alkoholiin). Onko tämä sinusta huono asia?
Sitten varsinaiseen asiaan:
>Eräässä tapauksessa potilaan vanhemmat eivät
>ymmärtäneet sitä että annetaan lääkkeitä,
>ehdottelivat luontaistuotteita. He myös
>hermostuivat siitä (ovet paukkuen ulos), kun
>puhuttiin mahdollisista perinnöllisyystekijöistä
>(isä useampi lapsi sairastaa pahoin
>psyykkisesti). Ynnä muuta ynnä muuta. Sitä tässä
Riittääkö, kun kerron, että en osaa kuvitella kenenkään tuntemani vanhoillislestadiolaisen käyttäytyvän näin? Siis jos tapaus oli totuudenmukaisesti kerrottu.
Epäilenpä, että sinulle ei riitä, vaan olet mielipiteesi jo muodostanut.
Jotenkin minulle muodostuu kuva sinusta ihmisenä, joka ei millään tavalla sovi hoitotyöhön. Palstalle anonyyminä kirjoittamasi tekstit toki voivat olla rajumpia kuin tosielämässä esittämäsi kommentit, mutta epäilen siltikin, että persoonallisuutesi voi olla hoitotyöhon sopeutumaton. Anteeksi henkilökohtaisuuksiin meneminen, mutta pakko näinkin on voida sanoa, kun tekstisi ovat mitä ovat.
>vaan, että tapaamani lestadiolaispotilaat ja >heidän omaisensa (siis kaikki) ovat olleet >hankalimmasta päästä.
Oho, kylläpä pahan heitit. Kysymys: mistä tiedät, kuka potilaistasi on lestadiolainen ja kuka ei? Kaksikin asiaa tulee mieleen: ensinnäkin, kaikki lestadiolaispotilaat eivät välttämättä tuo vakaumustaan esille, ja toiseksi, voisiko olla niin, että itse luokittelet hankalat potilaat "lestadiolaisiksi" omien ennakkoluulojesi mukaan?
Voisitko Maria (ja muut hoitoihmiset) kertoa, kuinka usein lestadiolaisuus tulee esille henkisten sairauksien hoitotyössä? Tuovatko potilaat lestadiolaisuutensa esille?
Voitaisiin tässä hieman keskustella Marian tiedoista.
>Eräskin perhepalaveri lestadiolaisen perheen >kanssa meni täydelliseksi huudoksi, ei siitä >mitään tullut.
Palaan edelleen aikaisempiin kommentteihini.
Loppukommentiksi vielä, että minua ihmetyttää katkeruutesi.
ja laitan ensimmäisen kommenttini vaikka tähän:olen sairaanhoitaja,työssä teho-osastolla.Opiskeluaikoinani tein työtä psykogeriatrisilla osastoilla,eikä missään yhteydessä kenenkään potilaan kohdalla mainittu ilman erityistä syytä (esim halu rippiin),mikä on hänen uskonnollinen vakaumuksensa.Harvoin potilaat itsekään toivat vakaumustaan erityisemmin esille.Ainoa asia,mihin olen kymmenen työvuoteni sisällä törmännyt uskonnolliseen vakaumukseen liittyen oli Jehovan todistajien verensiirtokieltoilmoitus kirjallisena.Tämä siksi,koska esim.avosydänkirurgiassa tarvittiin menneinä vuosina vierasta verta.Nykyäänhän leikkaustekniikka on muuttunut,ja vuotanut veri otetaan talteen ja puhdistuksen jälkeen se siirretään potilaalle takaisin niin, että vieraalta vereltä vältyttäisiin.Alueeni sairaaloissa hoidetaan paljon myös lestadiolaisia,mutta itse en ole koskaan joutunut ongelmiin heidän,enkä liioin muidenkaan potilaiden kanssa;jos uskonasioista puhutaan.Toisaalta tämän Marian työpaikka on kovin erilainen kuin ns.keskussairaala,ja edelleenkin psykiatriassa niin potilaat kun omaisetkin tuntuvat häpeävän ja oudoksuvan psyykkisiä sairauksia.Eli helpompi on kestää murtunut käsi kuin mieli.
..saisi ihanan kodin.Voiko Taivaan isä antaa parempaa lahjaa ihmiselle, kuin syntyä uskovaiseen kotiin...
ja raaskisiko äiti hänestä luopua?
Provosoida tällaiosta tilannetta tapahtuvaksi.
Pahaa voit toivoa, on kuitenkin Jumala joka sen kuitenkin viime kädessä päättää, salliiko hän sellaista tapahtuvaksi.
Saatanahan kyllä kyselee keitä saisi rusikoida, mutta kuitenkin Jumala päättäää antaakko hän heitä rusikoitavaksi, hänellä kun on valta vetää saatanallekkin raja jonka yli hän ei mene.
Jos ei käytä ehkäisyä, ei voida varmuudella sanoa, onko lapsi isän vai raiskaajan.
Akupressuurista , että jollei tunne kipua niin ei oo kipua.
Miks ihmeessä pitäis pitää raiskaajan lapsi?
että lapsi on äidin lapsi yhtä paljon kuin hänen muutkin lapsensa, ja siksi että lapsella on jakamton oikeus äitiinsä, eikä lapsi ole vastuussa isänsä teoista.
JA, missä sinulla on nyt se rakkaus jota teikäläiset peräänkuuluttavat?
toisten kommentteja,mutta jos pienikin mahdollisuus raskaudesta olisi,olisi ns. jälkiehkäisytabletit mielestäni paras vaihtoehto.Jos taas raskaus olisi jo niin pitkällä,ettei em. vaihtoehto käy,miettisin loppuvaihtoehtona adoptiota.Yritän sulautua tuon naisen rooliin.Keskustelisin mieheni kanssa asiasta yhdessä.Itse en tiedä,jaksaisinko kohdata asiaa eli raiskausta loppueläämäni viattomankaan lapsen kautta.Lapsen oikeutta syntymiseen en kiistäisi.Mutta jos puoliso haluaisi pitää lapsen,niin...siihen loppuu minulta ajatus.En osaa sanoa,mitä sitten tekisin.Halusin kuitenkin vastata jotain,vaikka itse en vielä osaa ajatella äiti-näkökulmasta.
monethan pitävät jälkiehkäisytabletteja aborttiin verrattavana tekona,sillä niiden vaikutushan perustuu siihen,että ne estävät mahdollisesti hedelmöittyneen munasolun kiinnittymisen kohdun limakalvoon.Toisten mielestä ne eivät taas ole ehkäisytabletteja "kummempia".Siinä mielessä Maria oli oikeassa,että tulisivatko tällaiset asiat raskauden ehkäisemiseksi mieleen raiskauksen jäljiltä.En tiedä,mitä enää sanoa.Itselläni tämä "Pakanan" kuvitteellinen tapaus tuntuu niin kaukaiselta.
Onneksi tilanne on kuvitteellinen.
Oikea tapa toimia tällaisessa tilanteessa on ottaa lapsi vastaan (ilman puhettakaan katumuspillereistä tai muista kauhistuksista).
En voi puhua muiden puolesta kuin omastani, kun sanon, että isänä luulisin pystyväni kasvattamaan tällaisen lapsen omanani. Olisihan hänellä puolet vaimoni geenejä. Voidaan tietysti kysyä, kuinka varmaksi näitä asioita voi kukaan sanoa ennen kuin tilanne on kohdalla, mutta siltikin olen tätä mieltä kuin olen. Millainen aviomies hylkäisi vaimonsa, joka on joutunut raa'an väkivallanteon kohteeksi?
Mitä muihin lestadiolaisiin tulee - en ymmärrä, miten heidän suhtautumisensa tuohon äitiin muuttuisi? Tai lapseen? (Mietin taas itseäni - jos minulla olisi tuttavapiirissäni tuollainen tapaus, niin ainakaan se ei vähentäisi arvostustani ks. äitiä kohtaan). Tietysti pitäisi myöskin miettiä, missä laajuudessa tällaista tapahtumaa ympäristöön kerrottaisiin, tämä lähinnä sen takia, ettei lapsi vanhempana joutuisi muiden ilkkumisen kohteeksi. (Kiusaaja-luuserit meillä on aina keskuudessamme). Jos lapsi olisi kovin eri värinen kuin isänsä ja äitinsä, olisi varmaankin lähiympäristöön hyvä levittää tästä raiskauksesta tietoa. (Muutenhan ensimmäinen ajatus monilla olisi, että äiti on käynyt vieraissa).
Itse ihmettelen, että lestadiolaisina itseään pitävät ihmiset ovat niin kärkkäästi esittämässä raskaudenkeskeytystä tai lapsen pois antamista. Mielestäni sillon ei voi puhua aidosta rakkaudesta, niin kuin täälläkin moni on muissa yhteyksissä mainostanut.
Ainakaan tässä ketjussa. Ennemminkin kyseessä ovat olleet el:t/rauhansanalaiset ja ei-lestadiolaiset.
kerrankin jostain positiivisesta.
Voiskohan tässä kuvitteellisessa tapauksessa luottaa siihen mitä Pyhä Henki neuvoo tekemään.
(Kohta joku kommentoi, että se varmaan tarkottaa Päivämiestä..)
Kyllä taivaan Isä antaa voimia ja ratkaisun ajallaan. Sitä paitsi minusta on täysin turha miettiä etukäteen tällaisia asioita, ne ratkaistaan sitten, kun jotain mahdollisesti tapahtuu.
että josko sitten,jos tällainen tilanne todella on omalla kohdalla,siinä alkaisi miettiä asiaa jopa ihan eri tavalla kuin nyt,kun asia on kuvitteellinen.
Kovin erilaisia neuvoja se Pyhä Henki jakelee eri ihmisille.
ihmisten välillä. Pyhää Henkeä ei ole muilla kuin uskovaisilla. Jeesus puhalsi omillee ja sen uskon kautta vain saa.. Jos uskosta osaton saa parannukse armon. Vaikka kuinka epäuskoinen rukoilisi itselleen noin vaan Pyhää Henkeä ei sitä saa. Täytyy tehdä taivaallisen Isän tahto. Jeesus on tänne maanpäälle tuonut pelastuksen . uskokaamme häntä. Hengen yhdyssiteen kautta Jeesus edelleenkin saarnaa syntejä anteeksi.
Kannattaa tulla Jeesuksen perustamaan seurakuntaan.
jos väität että lestadiolaisten (siis yksittäisten ihmisten) henkilökohtaisten päätösten takana on Pyhä Henki!
ottakaa Pyhä Henki, joitten synnit te anteeksi annette, niille ne ovat anteeksi annetut.
Tämä syntien anteeksiannon saarna on Pyhän Hengen saarna. Tämän saarna kautta katuva syntinen vapautuu synneistään ja pääsee Jeesuksen opetuslapseksi. Ja edelleen Jeesus on sanonut, että omissaan vaeltaa. Ja on heidän keskellään maailman loppuun saakka.
"Siell kaikki katuvaiset
saa rauhan tunnolleen.
Armoa janoovaiset
löytävät lähtehen."
Sillä mitä Jeesus sanoi, vaikka olisi tottakin, ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä. Nyt oli puhe yksittäisten lestadiolaisten tekemisistä tai tekmättä jättämisistä ja siitä että ovatko he silloin Pyhän Hengen vaikutuksen alaisina. Mikään ei viittaa siihen että olisivat.
olla Henkensä kautta läsnä siellä, missä kaksi tai kolme kokoontuu hänen nimeensä. Siinä se. Tuli mieleen, että jossain kohtaa Raamattua on sellainenki lause, että eikö Hän tahdo lahjoittaa Pyhän Henkensä niille, jotka sitä rukoilevat... vrt. kolkuttavalle avataan ja etsivä löytää. Sitä en voi mennä sanomaan, että miten Herra päättää sen, jos viime hetkillään rukoilee Herraa avukseen. Sen tosin ilmoittaa Raamatussa, että joka parannuksen teon huomiseen siirtää, se pesänsä helvettiin rakentaa...
että on eri asia puhua ja eri asia pitää lupauksensa.
olen siitä,että Jumala antaa meille koettelemuksia voimiemme mukaan ja niiden yli pääseminen voi olla todella vaikeaa.
Vaikka kuinka kuvittelisimme jonkin tilanteen,ja sen, kuinka silloin toimisimme,ei se käytännössä olekaan niin yksinkertaista.
Mutta kun on tullut näihin tienristeyksiin,on ollut turvallista huomata,kuinka Taivaan Isällä on suunnitelmat valmiina,että kaikista aina jotenkin selviää kuiville.
on mielestäni rakkaus toisiin Jumalan Lapsiin.
Niin kauan,kun tuntee veljellistä ja sisarellista rakkautta muita uskovaisia kohtaan,on tämän joukon yhdyssiteenä Pyhä Henki,joka on suoraan Taivaasta lähtevää.
Kun on Pyhä Henki neuvomassa, ovat teot ja käsitykset elämän suurista kysymyksistä samansuuntaiset.
Uskon,että Pyhä Henki kirkastaa tällaisissa kuvitteellisissakin tapauksissa omantunnon mukaisen toimintatavan.