Turvasanomat kokee kaiken osakseen kohdistuvan arvostelun hyökkäykseksi, solvaamiseksi, painostamiseksi ja taisteluhaasteeksi. Ei tarvitse lukea kuin muutama pääkirjoitus tai artikkeli todetakseen, että Turvasanomat itse syyllistyy lähes poikkeuksetta jokaiseen näihin edellä mainittuihin.
Turvallisuusalan yksityiseltä tai julkiselta sektorilta ei löydy yhtään sellaista yritystä, divisioonaa, osastoa, yksikköä, instanssia, yhdistystä, liittoa, johtajaa, päällikköä, esimiestä, toimihenkilöä, poliisijohtajaa, poliisipäällikköä, poliisimiestä tai tavallista teollisuusvartijaa, jonka toimintaa ei Turvasanomien toimesta olisi lytätty ja mitätöity karkeiden saatesanojen säestämänä. Kaikessa heidän toiminnassaan nähdään vain väärinkäytöksiä, epärehellisyyttä, pahansuopaista suunnitelmallisuutta, lainvastaisuutta, osaamattomuutta, ammattitaidottomuutta ja kehityskelvotonta olemassaoloa.
Turvasanomien kirjoituksissa pureudutaan tärkeisiin asioihin, joilla todella on painoarvoa arvioitaessa alan toimintaa eri näkökulmista. Epäkohtien ja totuuden tuominen esille on tärkeää. Silti julkaisun teksteistä puuttuu kaikken olennaisin eli parannusehdotus. Miten asiat olisivat paremmin ja millä perusteella? Mikä on se ihannetilanne, jota vasten nykytilaa peilataan? Asiaa voidaan havainnollistaa kuvittelemalla sisustussuunnittelijan käyntiä kodissa, joka kartoittaa kaikki epäkohdat ja poistuu sen jälkeen jättämättä ainoatakaan parannusehdotusta rumasti haistatellen.
Jokaisella julkaisulla on vastuullinen päätoimittaja, joten millaisen vastuun Turvasanomien päätoimittaja Jari Kähkönen kantaa kirjoituksistaan? Mitä tarkoittaa turvallisuusalan vertaisarvioinnin puuttuminen? Miten tämä oikein toimiessaan olisi järjestetty ja millaiselta näyttäisi maailma, jossa Turvasanomat toteaisi oman toimintansa tarpeettomaksi?
Ja kaikkein tärkein ja kiinnostavin kysymys viimeiseksi: Millainen olisi Turvasanomien mielestä oikein toimiva vartiointiliike henkilöstöineen Suomen yhteiskunnassa ja millainen olisi oikein toimiva turvallisuusalaa säätelevä hallintoelin lainsäädäntöineen?
Turvallisuusalan yksityiseltä tai julkiselta sektorilta ei löydy yhtään sellaista yritystä, divisioonaa, osastoa, yksikköä, instanssia, yhdistystä, liittoa, johtajaa, päällikköä, esimiestä, toimihenkilöä, poliisijohtajaa, poliisipäällikköä, poliisimiestä tai tavallista teollisuusvartijaa, jonka toimintaa ei Turvasanomien toimesta olisi lytätty ja mitätöity karkeiden saatesanojen säestämänä. Kaikessa heidän toiminnassaan nähdään vain väärinkäytöksiä, epärehellisyyttä, pahansuopaista suunnitelmallisuutta, lainvastaisuutta, osaamattomuutta, ammattitaidottomuutta ja kehityskelvotonta olemassaoloa.
Turvasanomien kirjoituksissa pureudutaan tärkeisiin asioihin, joilla todella on painoarvoa arvioitaessa alan toimintaa eri näkökulmista. Epäkohtien ja totuuden tuominen esille on tärkeää. Silti julkaisun teksteistä puuttuu kaikken olennaisin eli parannusehdotus. Miten asiat olisivat paremmin ja millä perusteella? Mikä on se ihannetilanne, jota vasten nykytilaa peilataan? Asiaa voidaan havainnollistaa kuvittelemalla sisustussuunnittelijan käyntiä kodissa, joka kartoittaa kaikki epäkohdat ja poistuu sen jälkeen jättämättä ainoatakaan parannusehdotusta rumasti haistatellen.
Jokaisella julkaisulla on vastuullinen päätoimittaja, joten millaisen vastuun Turvasanomien päätoimittaja Jari Kähkönen kantaa kirjoituksistaan? Mitä tarkoittaa turvallisuusalan vertaisarvioinnin puuttuminen? Miten tämä oikein toimiessaan olisi järjestetty ja millaiselta näyttäisi maailma, jossa Turvasanomat toteaisi oman toimintansa tarpeettomaksi?
Ja kaikkein tärkein ja kiinnostavin kysymys viimeiseksi: Millainen olisi Turvasanomien mielestä oikein toimiva vartiointiliike henkilöstöineen Suomen yhteiskunnassa ja millainen olisi oikein toimiva turvallisuusalaa säätelevä hallintoelin lainsäädäntöineen?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.