Jees... Eli ihan sattumalta löysin palstalle ja lueskelin muutamat topicit läpi.
Vielä ennen niiden lukemista ajattelin, että olen kai ainuut yksinäinen - olin väärässä.
Mutta tosiaankin päiväkodeista asti ollut TÄYSIN yksin. Mitään vikoja ei ole (vammoja,merkittävää rumuutta, lihavuutta, finnejä) mistä se voisi johtua. Enkä kyllä ole nyt jaksanu pahemmin miettiä edes mistä voisi johtua. Lähinnä vitsaillu itseksee, että puhun päivässä 2-4sanaa (hei,moikkks , ei ole s-etukorttia , kiitos)...
No kuitenkin - yksinäisyyteen voi tottua, jos oikeasti yrittää eikä jää katselemaan muita ja nyyhkyttämää VIERAIDEN ihmisten seuraa.
Itse olen tottunut ja todella hyvin. Yhdessä vaiheessa yläasteella itkin välillä itseni uneen ja sitä kesti semmoiset 2v. Ysillä tajus faktan, että ei noilla ihmisillä tee mitää. Vaikka suretti se, kun luokkalaisilla näytti olevan niin starojen elämä... naisia yms. Mutta kun tarkistanut irc-galleriasta miten heillä menee nykyään niin eipä kovin ihmeellisiä sinnekkään suuntaa. Eli mitä yksinäisyydellä menetin ? En mitään...
Mutta ajatelkaa ihmeessä positiivisesti yksinäisyys. Se on mahdollisuus jonka voi käyttää hyväksi.
Yksinäisellä on paljon aikaa ja myönnän, että itsellä kaikesta huolimatta tulee pieniä masennuksia (1-2pv) jotka ilmenee, että ei kiinnosta mikää eikä jaksa mitää ja kyllästyttää.
Mutta itse olen kuitenkin TODELLA tyytyväinen miten asiat ovat menneet. Yksinäisyydestä johtuen "jouduin" lopettamaan aktiivisen koulu-uran ja siirtymään tenttijäksi (1-2kurssia/jakso), koska asiasta mitä tein reilulla vapaa-ajallani tulikin ammatti. Ehkä välillisesti tai ehkä pysyvästi.
Pointtina tässä ei ole leuhkia (ei ole kyllä leuhkittavaa muuta, kun että on "epätavallinen" ammatti) vaan rohkaista oikeasti heräämään.
Tulee pienesti outo olo, kun alkaa rohkaisemaan itseään 20-30v vanhempia (oli muutama kirjoitus niin wanhaltakin mitä sattu silmää). Mutta käyttäkää ihmeessä aika hyödyks ja nauttikaa.
Niin itse olen 18-vuotias "mies" stadista - eli semisti nuori.
Vinkkinä vielä tämmöinen, erityisesti miehille.
Eli jos esim. seksuaaliset halut käyvät "sietämättömiksi" tai muuten vain kyllästyy niihin - kannattaa kokeilla kastraatiota. Itsellä on aika varattuna jo kyseiseen leikkaukseen, koska seksuaaliset halut kun saan pois niin olen täysin "vapaa" ihmisistä. Tottunut olemaan yksin, mutta naiset vetää puoleensa.
Mutta onneksi ei vedä enään :) leikkauksen jälkeen.
http://www.thelook.fi/
Vielä ennen niiden lukemista ajattelin, että olen kai ainuut yksinäinen - olin väärässä.
Mutta tosiaankin päiväkodeista asti ollut TÄYSIN yksin. Mitään vikoja ei ole (vammoja,merkittävää rumuutta, lihavuutta, finnejä) mistä se voisi johtua. Enkä kyllä ole nyt jaksanu pahemmin miettiä edes mistä voisi johtua. Lähinnä vitsaillu itseksee, että puhun päivässä 2-4sanaa (hei,moikkks , ei ole s-etukorttia , kiitos)...
No kuitenkin - yksinäisyyteen voi tottua, jos oikeasti yrittää eikä jää katselemaan muita ja nyyhkyttämää VIERAIDEN ihmisten seuraa.
Itse olen tottunut ja todella hyvin. Yhdessä vaiheessa yläasteella itkin välillä itseni uneen ja sitä kesti semmoiset 2v. Ysillä tajus faktan, että ei noilla ihmisillä tee mitää. Vaikka suretti se, kun luokkalaisilla näytti olevan niin starojen elämä... naisia yms. Mutta kun tarkistanut irc-galleriasta miten heillä menee nykyään niin eipä kovin ihmeellisiä sinnekkään suuntaa. Eli mitä yksinäisyydellä menetin ? En mitään...
Mutta ajatelkaa ihmeessä positiivisesti yksinäisyys. Se on mahdollisuus jonka voi käyttää hyväksi.
Yksinäisellä on paljon aikaa ja myönnän, että itsellä kaikesta huolimatta tulee pieniä masennuksia (1-2pv) jotka ilmenee, että ei kiinnosta mikää eikä jaksa mitää ja kyllästyttää.
Mutta itse olen kuitenkin TODELLA tyytyväinen miten asiat ovat menneet. Yksinäisyydestä johtuen "jouduin" lopettamaan aktiivisen koulu-uran ja siirtymään tenttijäksi (1-2kurssia/jakso), koska asiasta mitä tein reilulla vapaa-ajallani tulikin ammatti. Ehkä välillisesti tai ehkä pysyvästi.
Pointtina tässä ei ole leuhkia (ei ole kyllä leuhkittavaa muuta, kun että on "epätavallinen" ammatti) vaan rohkaista oikeasti heräämään.
Tulee pienesti outo olo, kun alkaa rohkaisemaan itseään 20-30v vanhempia (oli muutama kirjoitus niin wanhaltakin mitä sattu silmää). Mutta käyttäkää ihmeessä aika hyödyks ja nauttikaa.
Niin itse olen 18-vuotias "mies" stadista - eli semisti nuori.
Vinkkinä vielä tämmöinen, erityisesti miehille.
Eli jos esim. seksuaaliset halut käyvät "sietämättömiksi" tai muuten vain kyllästyy niihin - kannattaa kokeilla kastraatiota. Itsellä on aika varattuna jo kyseiseen leikkaukseen, koska seksuaaliset halut kun saan pois niin olen täysin "vapaa" ihmisistä. Tottunut olemaan yksin, mutta naiset vetää puoleensa.
Mutta onneksi ei vedä enään :) leikkauksen jälkeen.
http://www.thelook.fi/
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ja vappuhan on normipäivä ;) - vaikka noi roskaavat ja mellakoivat lantakasat tulee lähellä sijaitsevaan puistoon ryypiskelee.
Piti vielä tää laittaa, kun monet haki hitusen itsesääliä kertomalla miten vappu menee.
Itse käyn lenkillä ja teen "töitä"
Glada Vappen ja ei liikaa simaa ;P.
En kyllä mee mitään poisteleen, aika radikaalia. Ja ne halut lähtee sillä (yleensä oikealla) kädellä. ;)
Mitäs sä sitten teet työksesi? Ei tuota leikkausta tehdä muuten kuin eturauhas- ja kivessyöpäpotilaille. Luultavasti ihan vain provosoit, mutta mikäli olit tosissani niin suosittelen ettet mee tekee itselles mitään peruuttamatonta. Olet nuori vielä ja vuoden-parin kuluttua saattaa kaikki olla jo toisin. Saatat vaikka työsi puolesta tavata upeita naisia, jotka tuntee suhun vetoa. Sitten saattaa harmittaa olla eunukki. Sitäpaitsi eunukeista tulee lihavia ja kimeä-äänisiä, joillekin saattaa jopa kehittyä tissit. Onkos sitten asiat paremmin?
että on pokerin pelaaja. Monia hyviä pointteja viestissä, mutta itse myös harkitsisin leikkausta vielä. Olen itse seksuaaliset halut voittanut sillä, että olen ryhtynyt selibaattiin. Voin kertoa, että ensimmäiset pari viikkoa ovat aika helvetillisiä, mutta kun on tahdonvoimaa voittaa alku niin myöhemmin voittaa ihmisluonnon.
Oon joskus koittanu tupakointia lopetaa - ei mul o tahdon voimaa. Mut meneehän tää elämä mukavasti käsitöissä ja tupakoidessa :D
Vaappua vaan kaikille, ihan millasta vaan.
Tossahan joku arvaskin, että pokeria pelailen. Eikä tuota jaksa mainita kovinkaa useesti tolla nimellä - parempi, kun sanoo että tekee etänä töitä tieskarilla.
Nojoo... ja en kyllä provosoi tai mitään. Saattaa ehkä saadakki sellasen vaikutuksen, kun omistin niin paljon tekstiä kastraatiolle. Mutta itse IHAN oikeasti oon tekemässä. Eikä ole tapana surra asioita joihin oli 100% vaikutusvalta. Enkä mä muutenkaan lapsia halua :). Ja ahdistaa toi naisten vetovoima ihan oikeasti... mutta evoluution jättämän heikkouden saa tosiaanki tolla tapaa pois.
Niin ja onhan siinä noita pieniä vaiko "pieniä" haittoja, kun testosteronin taso laskee (joka aiheuttaa nuo halutkin) niin voi ääni muuttua ja karvatkin (parta yms) saattaa jäädä historiaan - mikä ei tosin haittaa ;P.
Mutta tosiaan... ei ollu tarkoitus provosoida tai kannustaa. Itse en tiennyt tämmösestä joskus ja olin TODELLA iloinen, kun kuulin tämmöisestä mahdollisuudesta... Ja radikaaliahan tämä on, mutta itse olen radikaali (se mitä ei tarvita, se tuhotaan... hyvä etten ole diktaattorina missään maassa :D) ja en haluu ikinä langeta naisiin,missään mielessä. Ja naisista käytännössä mahdoton edes välittää ellei halua sitä jotakin :).
No tulipas pitkästi tosta aiheesta :D... Mutta tarkotus oli vähän avata ajatuksia ton toimenpiteen taakse.
Mutta älkää ihmeessä siis edes harkitko tota, jos haluatte naisen ja lapsia... mä en halua nimittäin.
Haa. Siinä ratkaisu vaivoihini.
Seksuaalisuus todellakin on riippuvuutta toisista ihmisistä, josta ihmisen on luovuttava ollakseen aidosti itsenäinen. Tätä ajatustahan painottaa esim. buddhalaisuuskin.
Olen aina pitänyt seksihimoja vastenmielisenä tuntemuksena, ja itse asiassa enemmän kavereiden seksikokeilut kuin alkoholinkäyttö/tupakointi teininä vieraannutti minut heistä. Olen sattumoisin myös transsukupuolinen/transgender joten tuo hoituu siinä ohessa. Sen jälkeen olen kerrasta oma itseni itsenäinen!
Olen taiteenfilosofiasta kiinnostuneena kehittänyt myös ajatuksen siitä että kauneus ja seksikkyys, vaikka ne nykykulttuurissa mielletään melkein samaksi asiaksi, ovat todellisuudessa toistensa vastakohtia. Kauneus on absoluuttista ja itsenäisyyttä/ihmisen eheyttä tukevaa, siinä missä seksikkyys syntyy vain suhteessa toiseen ihmiseen, toimii muiden ehdoilla ja on siksi ihmistä omasta itsestään vieraannuttavaa, tekee ihmisen ikään kuin vajaaksi. Unohtamatta lainkaan sitä että seksuaalisesti kiihottuneessa tilassa ihmisen arvostelukyky kaikin puolin pettää - myös estetiikan tajun osalta. Seksuaalisesti kiihottuneessa tilassa siis ei ole oikeastaan hyvää eikä pahaa, järkevää tai järjetöntä, rumaa tai kaunista. Ei se ole minusta ainakaan haluttava tila.
Kriitikoille tiedoksi että spermaa voi pakastaa, jos joskus sattuisi haluamaan jälkikasvua, se säilyy siinä missä ruoatkin. Ja yksinäiselle ihmiselle kumppanin saaminen TUSKIN jää kiinni siitä että penis ei nouse. :D
Sinähän olet kätevä tyyppi! Luin tosi mielenkiintoisen pohdintasi ja kokemuksesi yksinään olosta ja elosta. Olen itse vähän samaa todennut, että mikä se "hyöty" sitten on siitä, että pakosti kauheesti kaikkialla vaan yrittää saada seuraa. Minunkin kokemus on, että ei siitä sitten sen enempi mitään, ajankulua vain. Entäs, mitä voikaan tehdä, toimia, ajatella, katsella, kuunnella sillä aikaa. Siis sillä ajalla, kun ei ole ihmisiä.
Vielä hassu juttu, että tykkäsin kirjoituksestas... mä alan olla kohta 60 v ja olen nainen. Silti samaistuin sinuun ja ihmettelin järkevää näkemystäsi. Niin olen itsekin asennoitunut, ettei niinku kannata väkisin taistella tilannetta vastaan, vaan otta itsekseen elämisestä kaikki hyvät puolet irti. Ei kai se ole arvottomampaa elämää kuin tuo laumatouhu, joka osakseni ei ole tullut. Samaa sanon, että nuorena seksuaalisuus, läheisyyden ja kosketuksen puute oli se hankalin juttu yksinään elämisessä, tuotti enempi tuskaa. Kuitenkin parikymmentä vuotta jo olen kokenut olevani täysin kylmä seksuaalisesti ja todella koen sen helpottavana asiana yksinään olossa ja elossa. Parittomuuteenkin tottuu. Yritän nähdä elämäni tasavertaisena muunlaisten kuvioiden kanssa. Oli jännä tuo sinun tutkiva seurailemisesi, miten sosiaalisten kavereidesi elämä on mennyt, ja toteat ettei sen kummemmin, et sinä mitään olekaan menettänyt. Kuin tuon 18-vuotiaana näet? Katos, ku mä näen sen kyllä nyt mun iässä! Nuorempana ajattelin, että pitää olla ystäviä, jotta jos mulle jotakin sattuu tai millä tavalla tahansa tarviin apua, niin tarvii olla kuin turvaverkkoa. Mulla olikin vaihe, että oli noin 15 eri ystävää, halusin oikein päteä, että ystäviä, juu, tarvitsee olla. Mutta tosiasia on, ettei ystävistä kuitenkaan ole, juurikaan, sillei, lopulta. "Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin." Ystävillä omat kuvionsa, vaikeutensa ja itsekeskeisyytensä. Tosi tilanteen tullessa eivät ystävät oikeasti välttämättä ns. rakasta. Kaikki varmaan lähinnä etsivät jonkinlaista hyötyä kanssakäymisestä kuitenkin. Yhtä hyvin yksin siis, höh. Niin, piti sanoa, että nyt huomaan, että ystävät vanhentuvat ja tulevat eri tavoin esteisiksi esim. auttamaan, kun sairaana tms. Lopulta tää elämän ehtoompi puoli kuitenkin on osattava tarvittaessa elää täysin yksinkin, you know. Noh, jos se jo aiemmin lähtee menemään itsekseen, niin?