Kyllä ihminen on sitten tyhmä eläin. Miksi helvetissä pitää menää ihastumaan toiseen naiseen ja vielä tulisesti? Ok, avioliitto ei ole aivan kohdallaan tällä hetkellä, mutta silti! Tämä ihastumisen kehittyminen alkoi jo paljon ennen avioliiton huonontumista. Se alkoi vaivihkaa ja tietämättäni jo ennen naimisiin menoani yli 2 vuotta sitten. Tajusin sen vasta vähän aikaa sitten.
Tämä ihastus ei ole syy avioliiton notkahdukseen, eikä se ole seurauskaan. Syyt ovat aivan muualla. Tuntuu, että tämä asia on täysin ulkopuolinen muusta elämästäni. Joku vaan klikkasi niin perusteellisesti erään naisen kanssa, että se poltti syvät jälkensä sieluuni. Kipu tuntui vastan paljon myöhemmin.
Ihastuminen ei jätä minua rauhaan. Tämä nainen syö minut sisältä joka kerta, kun näemme tai puhumme. Tunnen ja olen tuntenut paljon naisia. Kukaan muu ei ole koskaan saanut minua epäilemään moraaliani tai kykyäni vastustaa kiusauksia edes himpun vertaa. Ei koskaan! En edes uskonut sen olevan mahdollista.
Olen yrittänyt vihata häntä ja kovettaa itseni. Yritykset loppuvat kuitenkin aina yhteen katseeseen, joka sulattaa minut kuin kuuma kesäaurinko lumen asfaltilta. Ollessamme samoissa tiloissa tunnen ilman lähikontaktiakin hänen läsnäolonsa, kun hänen energiansa tunkeutuu sisääni. Toivoisin, että hän loukkaisi minua pahasti tai vihaisi minua. Ehkä sitten pääsisin vapaaksi ja saisin taas hengittää. Tämä syö minut hengiltä!
Kumma, ettei tämä asia kuitenkaan vaikuta suoraan avioliittooni tai tunteisiini vaimoani kohtaan. Kuten sanoin, tämä asia on kuin jokin täysin ulkopuolinen asia, kuin osa aivan toista elämää. Se syö voimavaroja muualta elämästäni ja alan väsyä.
Vaimoani en jätä toisen takia. Jos jätän, jätän siksi, ettei liitto toimi. Sitä ei tosin tarvitse edes ajatella. Vaimostani taistelen viimeiseen hengenvetoon. Niin paljon hyvää hän on minun elämääni tuonut.
Mitähän minun pitäisi oikein tehdä, jotta pääsisin tästä eroon? Syö miestä!
Tämä ihastus ei ole syy avioliiton notkahdukseen, eikä se ole seurauskaan. Syyt ovat aivan muualla. Tuntuu, että tämä asia on täysin ulkopuolinen muusta elämästäni. Joku vaan klikkasi niin perusteellisesti erään naisen kanssa, että se poltti syvät jälkensä sieluuni. Kipu tuntui vastan paljon myöhemmin.
Ihastuminen ei jätä minua rauhaan. Tämä nainen syö minut sisältä joka kerta, kun näemme tai puhumme. Tunnen ja olen tuntenut paljon naisia. Kukaan muu ei ole koskaan saanut minua epäilemään moraaliani tai kykyäni vastustaa kiusauksia edes himpun vertaa. Ei koskaan! En edes uskonut sen olevan mahdollista.
Olen yrittänyt vihata häntä ja kovettaa itseni. Yritykset loppuvat kuitenkin aina yhteen katseeseen, joka sulattaa minut kuin kuuma kesäaurinko lumen asfaltilta. Ollessamme samoissa tiloissa tunnen ilman lähikontaktiakin hänen läsnäolonsa, kun hänen energiansa tunkeutuu sisääni. Toivoisin, että hän loukkaisi minua pahasti tai vihaisi minua. Ehkä sitten pääsisin vapaaksi ja saisin taas hengittää. Tämä syö minut hengiltä!
Kumma, ettei tämä asia kuitenkaan vaikuta suoraan avioliittooni tai tunteisiini vaimoani kohtaan. Kuten sanoin, tämä asia on kuin jokin täysin ulkopuolinen asia, kuin osa aivan toista elämää. Se syö voimavaroja muualta elämästäni ja alan väsyä.
Vaimoani en jätä toisen takia. Jos jätän, jätän siksi, ettei liitto toimi. Sitä ei tosin tarvitse edes ajatella. Vaimostani taistelen viimeiseen hengenvetoon. Niin paljon hyvää hän on minun elämääni tuonut.
Mitähän minun pitäisi oikein tehdä, jotta pääsisin tästä eroon? Syö miestä!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mulla auttaa aina rukous! Kokeile ihan vilpittömästi rukoilla Jumalalta apua. Ainoastaan hän voi auttaa sua täysin. Ihan totta kokeile, ei maksa mitään ja varma apu... Siunausta!
Tuskin se toinen niin upea sitten kuitenkaan olisi, jos sen kanssa olisitkin... Sitä vaan mielikuvitus kultaa toisen... Mitä ei tiedä, sen kuvittelee... Siksi alkuaikana kaikki tuntuu niiiin hienolta... Mutta kun arki ja totuus toisesta tulee esiin, ei se ollutkaan niin hienoa... Jos on onnistunut jonkun kanssa rakentamaan jotakin pysyvämpää, siitä kannattaa useimmiten pitää kiinni, mieluummin kuin vaihtaa uuteen... Uusi on vielä pelkkä haavekuva, ei se todellinen ihminen...Yritä ajatella sitä.
Tuskin se toinen niin upea sitten kuitenkaan olisi, jos sen kanssa olisitkin... Sitä vaan mielikuvitus kultaa toisen... Mitä ei tiedä, sen kuvittelee... Siksi alkuaikana kaikki tuntuu niiiin hienolta... Mutta kun arki ja totuus toisesta tulee esiin, ei se ollutkaan niin hienoa... Jos on onnistunut jonkun kanssa rakentamaan jotakin pysyvämpää, siitä kannattaa useimmiten pitää kiinni, mieluummin kuin vaihtaa uuteen... Uusi on vielä pelkkä haavekuva, ei se todellinen ihminen...Yritä ajatella sitä.
En ole koskaan miettinyt, millainen hän olisi "oikeasti". Tiedän vain sen, mitä näen ja koen. Suhde ei välttämättä toimisi alkuunkaan välillämme. En tosin ole kuvitellutkaan mitään suhdetta välillemme. Siitä huolimatta joku ihmeellinen voima vetää minua häntä kohti. Olen kuvitellut, ettei hän välitä minusta kuten minä hänestä. Niin varmasti onkin.
Joskus ajattelin että en ikinä rakastu uudellen. Se on ihana tunne. Jos se saa sinut lentämään ja kuvittelemaan kaikkea niin mitäs sitä, kunhän et petä vaimoasi, saa unelmoida muuten vain. Kyllä se menee ohi sitten jossain vaiheessa. :)
Olen odottanut jo nelisen vuotta, että toiseen mieheen rakastuminen menis ohitse...Onneksi kuitenkin jouduimme kauaksi kauaksi toisistamme, mutta en voi jättää pitämättä yhteyttä ja vastus tulee aina silmänräpäyksessä. Mutta raealistisesti ottaen, ajatukset, joita hänestä ajattelen nykyisin ovat enemmän "päivä- ja yöunta" tuskin se niin ruusuista oikeasti olisi.
Ja olenhan minä onnellisesti naimisissa.
Minäkin luulin ennen, että ei ikinä kuuna päivänä tulisi toista sydäntäni särkevää miestä, kuin omani niin kauan kuin naimisissa olemme (olemme olleet jo onnellisesti 15 v). Ihanaa se aina on, kunhan muistaa, että sellainen ensimmäinen tunne häviää kun toisen lopulta saa, mutta siihen omaan puolisoon rakkaus muuttuu toisenlaiseksi - syvemmäksi. Uudelleen rakastumisen tunteesta kannattaa nauttia, se on ihanaa, sydäntäsärkevästä vihlauksesta huolimatta. Ei kukaan voi rakastaa liikaa ja ei se haittaa, jos rakkautta vähän lipsahtaa jollekin toisellekin, kunhan ei loukkaa ketään.
Tsemppiä sulle, ihana nähdä, että se syö jotakin miestäkin, eikä vaan naista "toiseen rakastuminen".
Enpä olisi tunteitani paremmin osannut kuvata. Huomasin itsekin, että alitajuisesti olin ollut ihastunut tähän ihanaan mieheen jo ensitapaamisestamme lähtien mutta tajusin sen vasta noin vuosi sitten. Ja siitä lähtien tämä juttu on todella vihlonut ja kovaa.
Luulen että vastapuolikin tuntee samoin, vaikka emme olekaan aihetta millään tavalla sivunneet. Sen vain aistii toisen käytöksestä.
Piristävää tietää että muutkin kamppailevat saman asian kanssa.
Juu vielä se, että olen onnellisesti parisuhteessa, joka on kestänyt yli kuusi vuotta. Eihän tässä muuten mitään ongelmaa olisikaan.
Todellakin. Jos olisin vapaa, voisin nauttia tunteesta täysin siemauksin ja tehdä asialle jotain. Vaikka saisinkin pakit, kertoisin ihastuksen kohteelleni, mitä häntä kohtaan tunnen. Hän ansaitsisi kuulla sen.