Valtavasti ylisuurten kielikiintiöiden turvin ruotsinkielisistä pääsee yliopistoihin ja korkeakouluihin 52 % kun taas suomenkielisistä PÄÄSEE yliopistoihin ja korkeakouluihin 27 %.
Ja kun tiedetään kansainvälisten tutkimusten (PISA) mukaan, että suomenkieliset ovat huomattavasti taitavampia ja parempia oppimaan kuin ruotsinkieliset, niin epäsuhta tulee vielä karmeammaksi.
Ruotsinkielisen yliopisto-opetuksen kiintiöiden sanotaan olevan välttämättömiä, jotta Suomessa pystyttäisiin turvaamaan ruotsinkielisten palveluiden saatavuus. Väite ei pidä lainkaan paikkaansa, sillä kiintiöt koskevat ennen kaikkea yliopistoja eikä yliopistoista valmistuta käytännön palveluammatteihin. Lisäksi suurin osa ruotsinkielisistä sijoittuu yksityissektorille korkeapalkkaisempiin töihin ja toinen suuri osa lähtee valmistuttuaan suoraan Ruotsiin töihin. Samaan aikaan suomenkielisten on suoritettava korkeakouluissa virkamiesruotsi, jolla suomenkieliset pakotetaan hoitamaan virkoja matalalla palkalla ruotsiksi.
Suomen ruotsinkielisten valtavat kielikiintiöt yliopistoihin eivät ole tarpeellisia muutenkin parempiosaisten yhdenvertaiseen kohteluun – ei ainakaan niin kauan, kun suomenkielisillä on pakollinen virkamiesruotsi kaikessa korkea-asteen koulutuksessa.
Korkeakoulujen ruotsinkieliseen opetukseen pyrkivillä suomenkielisillä täytyy olla joko valtion tutkintolautakunnan todistus ns. täydellisestä ruotsin kielen taidosta tai hakijan täytyy osallistua tiedekunnan järjestämään vaativaan ruotsin kielen kokeeseen.
Ruotsinkielisiltä ei vaadita suomen kielen koetta mihinkään suomenkieliseen koulutukseen. Ruotsinkielisistä 45 % osaa suomea täydellisesti tai lähes täydellisesti. Noin puolelle ruotsinkielisistä, jotka osaavat lähes täydellisesti suomea, on kaksi linjaa tarjolla miltei kaikessa koulutuksessa – suomenkielinen ja ruotsinkielinen – kun suomenkielisille, jotka pääsääntöisesti eivät osaa ruotsia hyvin, on vain yksi eli suomenkielinen.
Lisäksi ruotsinkielisillä on mahdollisuus opiskella Ruotsin yliopistoissa ja korkeakouluissa. Pääsykoe Ruotsin korkeakouluihin jopa järjestetään Suomessa. Kokeet järjestetään Vaasassa ja Kirkkonummella. Ahvenanmaalaisista 2/3 suorittaa korkeakouluopiskelunsa Ruotsissa. Ruotsinkielistä koulutusta voisi olla siis jopa vähemmän, kuin mitä ruotsinkielisiksi (4 %) rekisteröityneiden väestömäärä edellyttäisi, mutta ruotsinkielistä koulutusta on suhteellisesti kolme (3) kertaa enemmän.
Ruotsinkielistä yliopistokoulutusta tulisi siis vähentää ja vastaavasti lisätä ruotsinkielistä opetusta ammattioppilaitoksissa sekä ammattikorkeakouluissa, jotta ruotsinkielisiä palveluita pystyttäisiin järjestämään ja jotta tasa-arvo toteutuisi.
Ja kun tiedetään kansainvälisten tutkimusten (PISA) mukaan, että suomenkieliset ovat huomattavasti taitavampia ja parempia oppimaan kuin ruotsinkieliset, niin epäsuhta tulee vielä karmeammaksi.
Ruotsinkielisen yliopisto-opetuksen kiintiöiden sanotaan olevan välttämättömiä, jotta Suomessa pystyttäisiin turvaamaan ruotsinkielisten palveluiden saatavuus. Väite ei pidä lainkaan paikkaansa, sillä kiintiöt koskevat ennen kaikkea yliopistoja eikä yliopistoista valmistuta käytännön palveluammatteihin. Lisäksi suurin osa ruotsinkielisistä sijoittuu yksityissektorille korkeapalkkaisempiin töihin ja toinen suuri osa lähtee valmistuttuaan suoraan Ruotsiin töihin. Samaan aikaan suomenkielisten on suoritettava korkeakouluissa virkamiesruotsi, jolla suomenkieliset pakotetaan hoitamaan virkoja matalalla palkalla ruotsiksi.
Suomen ruotsinkielisten valtavat kielikiintiöt yliopistoihin eivät ole tarpeellisia muutenkin parempiosaisten yhdenvertaiseen kohteluun – ei ainakaan niin kauan, kun suomenkielisillä on pakollinen virkamiesruotsi kaikessa korkea-asteen koulutuksessa.
Korkeakoulujen ruotsinkieliseen opetukseen pyrkivillä suomenkielisillä täytyy olla joko valtion tutkintolautakunnan todistus ns. täydellisestä ruotsin kielen taidosta tai hakijan täytyy osallistua tiedekunnan järjestämään vaativaan ruotsin kielen kokeeseen.
Ruotsinkielisiltä ei vaadita suomen kielen koetta mihinkään suomenkieliseen koulutukseen. Ruotsinkielisistä 45 % osaa suomea täydellisesti tai lähes täydellisesti. Noin puolelle ruotsinkielisistä, jotka osaavat lähes täydellisesti suomea, on kaksi linjaa tarjolla miltei kaikessa koulutuksessa – suomenkielinen ja ruotsinkielinen – kun suomenkielisille, jotka pääsääntöisesti eivät osaa ruotsia hyvin, on vain yksi eli suomenkielinen.
Lisäksi ruotsinkielisillä on mahdollisuus opiskella Ruotsin yliopistoissa ja korkeakouluissa. Pääsykoe Ruotsin korkeakouluihin jopa järjestetään Suomessa. Kokeet järjestetään Vaasassa ja Kirkkonummella. Ahvenanmaalaisista 2/3 suorittaa korkeakouluopiskelunsa Ruotsissa. Ruotsinkielistä koulutusta voisi olla siis jopa vähemmän, kuin mitä ruotsinkielisiksi (4 %) rekisteröityneiden väestömäärä edellyttäisi, mutta ruotsinkielistä koulutusta on suhteellisesti kolme (3) kertaa enemmän.
Ruotsinkielistä yliopistokoulutusta tulisi siis vähentää ja vastaavasti lisätä ruotsinkielistä opetusta ammattioppilaitoksissa sekä ammattikorkeakouluissa, jotta ruotsinkielisiä palveluita pystyttäisiin järjestämään ja jotta tasa-arvo toteutuisi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Helsingissä on myös ruotsinkielinen puoli. Onkos teillä omaa kokemusta tai tietoa, että onko täysin mahdoton ajatus pyrkiä suomalaisena ruotsinkieliselle osastolle?
Hallitsen ruotsin suhteellisen hyvin, kun olen ollut Närpiössä poimimassa tomaatteja, joten ajattelin, ettei kieli sinänsä olisi ongelma. Suhteessa sinne otetaan huomattavasti enemmän kuin suomenkieliselle puolelle, koska ruotsinkieliseen hakijoita on vähemmän ja he hakevat heikommilla alkutiedoilla. Kokemuksia ja vinkkejä kaivataan.
Ruotsia osaavien kiintiössä pyrkimiseen vaaditaan erinomaista kielitaitoa, joten esim. pelkällä kouluruotsilla on turha edes yrittää, vaikka olisi saanut laudaturin A-ruotsista.
Kyseisen kielikiintiön tarkoituksenahan ei ole varmistua siitä, että hakijat pärjää kielen puolesta opinnoissa, vaan turvata ruotsinkielisten korkeakoulupaikat - vaikka suomenkielisten kustannuksella.
Vaadittavan kielitaidon saavuttaminen on täysin mahdollista, mutta vaatii sen verran vaivannäköä, että lähes kaikkien kannattaa ennemmin lukea enemmän suomenkielisille tarkoitettuihin pääsykokeisiin.
Minusta suomenkielisten kannattaa pyrkiä käyttämään tätä ruotsinkielisten ohituskaistaa lääkikseen.
Tuo kymmenen (10) pisteen kielietu on niin valtavan suuri, että sitä kannattaa jo yrittää !!
En nyt halua muita yliopistoja mollata, mutta jos oikeasti haluaa vain päästä opiskelemaan haluamaansa alaa, esim. lääketieteeliseen tai oikeustieteelliseen, niin käsittääkseni ei kannata hakea Helsingin yliopistoon, ei normaali haussa eikä ruotsinkielisessä kiintiössä, sillä muihin suomen lukuisista yliopistoista pääsee sisään paljon helpommalla kuin ruotsinkielisessä kiintiössä Helsingin yliopistoon. Tämä ehkä ei tietysti ole ajankohtaista jos ei osaa kuin ruotsia.
Satun nyt olemaan ruotsinkielinen, en ole opiskellut kielikiintiöalaa, mutta sen verran tiedän että lukiokavereista kukaan lääkikseen halajavista ei hakenut HY:oon, vaan meidän luokan tapauksessa Ouluun joka oli lähempänä ja jonne oli paljon helpompi päästä kuin HY:n ruotsinkieliseen kiintiöön.
Tietysti jos nimenomaan haluaa HY:oon opiskelemaan niin siitä vaan ohituskaistaan.
Neljän (4) prosentin väestönosuus ei ole mikään muu kuin juuri vähemmistö vähemmistöjen joukossa ja vähemmistöt pitää asettaa yhdenarvoiseen asemaan.
Ei ole demokratian kannalta hyväksi, että yksi vähemmistö nostetaan muiden yläpuolelle ja jopa enemmistönkin yläpuolelle mitä tulee oikeuksiin.
Tämä ei ole kestävää pitkän päälle siitä tulevat pitämään osaksi suuri enemmistö ja siinä avuksi tulevat muut vähemmistöt.